Miljöömuotokuvauskurssi

Eiköhän ole jo korkea aika puskea tämäkin teksti kohti päivänvaloa! Kertaalleen kirjoitettu postaus katosi taivaan tuuliin ja kynnys tehdä kaikki uudelleen oli ilmeisesti liian suuri, tai ainakin tähän päivään saakka.

Myöskään koneella istuminen ei ole kuulunut mielipuuhiini vapaapäivinä, sillä sopivasti juuri niihin päiviin osuneet aurinkoiset kelit kiskovat väkisinkin ulos puutarhahommiin. Tekemättömät rästihommat koneella painavat mieltä päivittäin, joten tällaiset säältään epävakaisemmat päivät kannattanee hyödyntää niiden saamiseen pois päiväjärjestyksestä.

Milieu portraits / training

Muuuutta mennäänpäs asiaan! Eli 13.5. kävin Helsingissä Kameraseuran järjestämällä miljöömuotokuvauskurssilla (herranjestas, siitähän on jo kohta 2 kuukautta! Aika kulkee tosiaan siivillä…).

Päivä alkoi klo 10, jolloin kokoonnuimme Kameraseuran tiloihin Eerikinkadulle. Ensimmäisen tunnin ajan kurssin vetäjä Peter Forsgård luennoi valosta ja miljöökuvauksen perusteista. Sitten olikin aika jakautua ryhmiin. Omassa ryhmässäni jäseniä oli peräti viisi, jossain vaiheessa jopa kuusikin.

Kaikki ryhmäläiset olivat oikein mukavia ja meillä oli paljon hauskoja kuvaushetkiä! Muut taisivat olla minua jonkin verran vanhempia, mutta väliäkös sillä. Sulaudun monenikäiseen seuraan oikein hyvin. 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Alunperin ryhmässä oli tarkoitus olla 3 henkilöä; yksi kuvaaja, yksi malli ja yksi assari. Meitä sen sijaan oli tuo viisi yhteensä, joten roolitukset menivät hieman sekaisin ja se toi oman haasteensa kuvaamiseen. Hieman hiljaisempana ja ujompana persoonana jäin ainakin aluksi hieman taka-alalle, sillä monen uuden tuttavuuden kanssa toimiminen ja siinä tilanteessa omien visioiden välitön esiin tuominen tuntuu todella haastavalta. (Ominaisuuksista itsevarmuus sekä rohkeus etsintäkuulutetaan välittömästi! Jos näet jossain edellämainittuja ylimääräisinä harhailemassa, ole hyvä ja lähetä tänne, kiitos! :D)

Toisin sanoen useampi kuvasi yleensä samaan aikaan, joten en missään nimessä ota kunniaa kuvien valaistuksesta tai mallien asettelusta pelkästään itselleni. Tässä sopassa oli monta kokkia. 🙂 Kaikki ottamani kuvat eivät myöskään ole teknisesti ihan priimaa, mutta ihan kelpojakin ruutuja siellä joukossa oli tilanteen huomioon ottaen.

Alkuun tuntui vähän surkealta, kun ajattelin etten onnistunut ottamaan yhtään hyvää kuvaa. Vertasin itseäni liikaa muihin; kaikilla muilla oli niin hienoja. You know how it goes… Harmitti ettei tarkennukset olleet aina menneet ihan kohdilleen, tai sitten oli kasvoilla liian pahoja ylivalotuksia (päivä oli todella aurinkoinen). Mutta sellaista se on kun harjoittelee uusia asioita, aina kaikki ei todellakaan mene ihan putkeen ja se on tarkoituskin jotta oppi menee perille.

Ja käsittelemätön ruutu on aina käsittelemätön ruutu. Lightroomissa pyörittelyn ja pienen Photoshopilla säätämisen jälkeen alkoi jo näyttää huomattavasti paremmalta.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Kuvasimme yhteensä ehkä noin nelisen tuntia ja sen lisäksi oli lounastauko. Loppupäivästä käytimme koko porukalla muutaman tunnin kuvien tutkimiseen ja kritiikkiin. Kaikilta siis valittiin muutamia kuvia, joita sitten yhteistuumin katseltiin ja keskusteltiin niistä. Vaikka hiukan jännitti näyttää omia kuvia seinälle heijastettuna, niin henki oli koko ajan kannustava ja hyvä. Rohkaiseva kokemus siis. Myös mallina olo hermostutti, mutta siitäkin selvittiin hengissä… 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Tosi paljon tuli opittua uusia asioita, ja kurssin loputtua noin klo 18 aikoihin olin kyllä ihan totaalisen poikki! Informaatiota oli imetty taas sienen lailla. Se on hyvän kurssin merkki!

Iso suositus siis Kameraseuran valokuvauskursseille, aion mennä toistekin! Ainakin studiokuvausta kiinnostaisi jossain vaiheessa kokeilla ihan ammattilaisen opissa.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Nyt myös ”julistan virallisesti” alentavani omaa rimaani, eli yritän olla pyrkimättä joka kerta täydellisiin suorituksiin, vähempikin saa siis riittää. Blogipostausten teko tuntuu nykyään ylivoimaiselta, kun pitäisi aina olla jotain suorastaan tähtitieteellistä kerrottavaa tai näytettävää, ja tietenkin mitä pilkuntarkimmassa muodossa. Huh huh. Puuskututtaa jo pelkkä ajatuskin! Ainakaan kirjoittamaan ryhtymisen tuskan ei luulisi olevan niin suuri jos ei vaadi itseltään liikoja. 🙂 Katsotaan miten käy…

Ihanaa kesän jatkoa jokaiselle! ❤

P.s. Kasvihuonepostauskin on työn alla, joten pian pääsette kurkkaamaan myös sinne. 🙂

rakkaudella

Kuvaajana ristiäisissä

Ristiäiskuvaus

Viime viikonloppuna sain tosiaan olla ikuistamassa pienen poikavauvan ristiäisiä, joissa olimme vieraina. Paljon tarttui uutta oppia sekä rohkeutta mukaan siltäkin reissulta, ja innostus lähti uuteen nousuun. 🙂 Sain pojan äidiltä julkaisuluvan kuviin, joten tekin pääsette näkemään hiukan vauvakuvia ja muita pikku maistiaisia juhlista.

Nämä taisivatkin olla ensimmäiset juhlat joissa keskityin kunnolla kuvaamiseen ja vieläpä oikeasti tiesin mitä tein. 😀 Vuosi sitten en olisi voinut sanoa samaa. Joulun tienoillahan oli oman kummipoikani ristiäiset ja kamera oli tietty mukana, mutta koska olin sylikummina ja kaikki oli periaatteessa ”uutta”, niin suuri osa huomiosta meni tietenkin kummiuteen. Mutta niin sen kuuluukin olla. ❤

Tällä kertaa kuitenkin tiesin suurin piirtein mitä odottaa milläkin hetkellä ja pystyin myös keskittymään enemmän itse kameran takana hääräämiseen.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Virallinen osuus järjestettiin pienessä, arkkitehtonisesti aika modernissa ja mielenkiintoisessa kirkossa, jossa oli isot ikkunat taustalla. Tämä ikkunoita vasten kuvaaminenhan aiheuttaa kameran kanssa touhuaville aina päänvaivaa. 😀 Ja se tarkoittaa myös sitä, että ISO-arvot nousevat pilviin ja jälkikäsittelyssä on edessä aikamoinen valojen ja varjojen tasapainotussavotta. Onneksi RAW-muodossa kuvaaminen mahdollistaa melko isotkin korjaukset.

Varsinainen juhlatila oli ihanan valoisa ja kauniiksi laitettu. Noutopöydässä oli aivan upeat kukka-asetelmat, sekä muut koristeet! Niitä oli ilo kuvata ja katsella. Ruokakin oli juuri sopivan kevyttä ja tosi herkullista!

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Teknisen tietämyksen lisäksi juhlia kuvatessa pitää olla nopea ja pysyä koko ajan tilanteen tasalla, etteivät tärkeät hetket mene ohi. Aika kivasti sain poimittua ja tallennettua pieniä kohtaamisia sieltä täältä, kuten toivoinkin.

Muutama muuten mainio otos jäi harmittamaan, kun liike-epäterävyys oli häiritsevän suurta. Suljinaika oli siis hiukan liian pitkä, ja tämän(kin) muistan ensi kerralla.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

105.Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Loppujen lopuksi valmiita kuvia tuli yli sata, eli aika paljon, mutta toivon että ne tuovat iloa perheelle vielä pitkään tämän jälkeenkin! 🙂 Tämä oli tosi hyvää harjoitusta ja tuli tarpeeseen. Olen ääretömän kiitollinen siitä, että sain olla mukana.

Seuraavia juhlia varten täytyykin sitten hankkia vähintään puolet suurempi muistikortti nykyisen rinnalle, ettei tarvitse olla vähän väliä poistamassa kuvia tallennustilan ollessa täynnä… Normikäytössä tuo 8GB riittää ihan mainiosti, ja siihen mahtuu noin 320 RAW-muotoista kuvaa, mutta juhlissa se ei riitä mihinkään. Noh, ei muuta kun muistikorttikauppaan siis!

Tästä taisin saada kyllä aika ison kipinän ja poltteen ihmisten valokuvaamiseen! Kuka haluaa tulla malliksi? 😀

Niin, ja hyvää Pääsiäistä jokaiselle! Onko teillä jotain erityisiä suunnitelmia? 🙂

rakkaudella

Valokuvauskurssille: Miljöömuotokuvausta

Vihdoin yksi toiveeni toteutui, sillä löysin juuri itselleni sopivan muotokuvauskurssin tälle keväälle! Ihmisten kuvaamisesta minulla on niin vähän kokemusta ja sen kanssa koen eniten epävarmuutta, että tällainen kurssi on ollut haavelistalla jo pidempään. Ideoita ja visioita olisi vaikka millä mitalla, mutta epävarmuus omia taitojani kohtaan on ollut esteenä.

Se, että ylipäätään pääsee muiden harrastajien kanssa opettelemaan uusia juttuja on ihan huippua! Itsekseen opiskelu on ollut melko yksinäistä aika ajoin, vaikka blogissa palautetta kuvista saankin. Siksi haaveissa siintää myös pidemmät valokuvauskurssit ja -opinnot, mutta aloitetaan nyt tästä.

31

29

Olen siis etsinyt yhden päivän mittaista sekä kohtuuhintaista versiota, mutta aiemmin sellaista (jossa olisi ollut vielä tilaa) ei ole tullut vastaan. Useamman päivän pituus ei olisi ongelma jos kursseja järjestettäisiin enemmän vaikka täällä Tampereen suunnalla, mutta yleensä ne on aina Helsingissä tai muuten vaan kaukana. Hotelleineen + bensakuluineen monen päivän kurssi tulisi siis aivan liian hintavaksi minulle.

Monesti myös yhden päivän kurssit kestävät noin kolme tuntia, mutta tämä Kameraseuran järjestämä kestääkin kokonaiset kuusi tuntia! Siis melkein yhden työpäivän verran! Siinä ehtii jo jotain tehdäkin, ja toki tutustua muihin kurssilaisiin. 🙂 85 euroa kuudesta tunnista pitkän linjan ammattilaisen opastuksessa on minusta todella edullinen hinta moneen muuhun verrattuna! 

Pin up-kuvaukset (linkki galleriaan)

13

Vielä on paikkoja jäljellä Kameraseuran miljöömuotokuvauskurssille Helsingissä lauantaina 13.5.!

Huom! Tämä ei ole yhteistyöpostaus tai mikään virallinen mainos, enkä hyödy tästä mitenkään. Halusin vaan kertoa tästä teillekin, mikäli joku siellä ruudun takana haluaisi myös osallistua! 🙂 

img_2664

img_2761

Postaus on kuvitettu muutamilla aiemmin ottamillani miljöömuotokuvilla, joista löydän heti miljoona asiaa jotka tekisin nykyisen tietomäärän valossa toisin. 😀 Varsinkin nuo pin up -kuvat ovat taustastaan pahasti ylivalottuneita, mutta silloin en osannut sitä välttääkään. Lisäksi kevätpäivä oli todella aurinkoinen, joten sekin toi lisähaastetta. (Seli seli…) Onneksi pääsee vihdoin oikeasti opettelemaan muotokuvaamista miljöössä! 😀 En malta odottaa! ❤

Rakkaudella, Anna

 

 

 

Lisää muotokuvatreeniä (paremman puoliskon avustuksella)

img_2733

Eilen sain treenata muotokuvausta oikein urakalla, kun mieheni J toimi mallinani! Olin tästä todella innoissani ja niin taisi mieskin olla. Päivä oli kaunis mutta todella aurinkoinen, joten se toi tietenkin omat haasteensa kuvaamiseen. Kuvasimme kahdessa erässä, ensimmäinen setti keskipäivällä ja toinen myöhemmin iltapäivällä kuuden maissa kun aurinko oli jo hieman matalammalla. Tämä helpotti huomattavasti, vaikka olisi toki voinut odottaa vielä pidempäänkin. Syksyllä luonnon väriloisto on päätähuimaavaa ja valo on niin kauniin väristä, etenkin iltaisin! Tästä syystä jälkimmäisen session kuvat ovat omia suosikkejani.

Kuvia tuli satoja. Minulle käy usein niin, että kun oikein innostun niin kuvia vaan tulee ja tulee eikä loppua näy. Tämä tietenkin hankaloittaa ja pidentää työvaiheita jatkossa, koska kuvien karsiminen ja muokkaaminen vie aikaa kun kuvia on paljon. Onneksi on Lightroom!

Totta puhuakseni (noloa myöntää) olen tutustunut Lightroomiin vasta ihan muutamia viikkoja sitten! Se hetki, kun tajusin miten paljon aikaa, vaivaa ja hermoja tuo ohjelma olisi minulta säästänyt vuosien varrella oli aika riipaiseva… Olen tiennyt ohjelman olemassaolosta, mutta ei vaan ole tullut opeteltua. Olen kyllä käyttänyt todella paljon (tällä hetkellä tosin vähemmän) muista Adoben ohjelmista Illustratoria, Photoshopia ja InDesignia, mutta tämä Lightroom on jäänyt täysin pimentoon. En ollut tajunnut miten korvaamaton apuväline se valokuvaajalle onkaan!

No, joka tapauksessa… Ensimmäinen erä kuvia otettiin tuossa talon takana. Vaatteet valitsin molemmilla kerroilla tarkoituksella ympäristön mukaan, jotta syntyy hauskoja kontrasteja ja kivaa värien ilottelua. Ekassa setissä J:llä oli musta takki ja huivi sekä keltainen t-paita alla, joten ne sopivat koivujen keltaisten lehtien kanssa kivasti yhteen. Pidän kuitenkin näitä toisen session kuvia paljon ensimmäisiä parempina, joten esittelen ne. Jälkimmäisessä erässä vaatteiden valinta onnistui minusta erinomaisen hyvin, kun sininen paita luo oranssin/keltaisen taustan kanssa mielettömän kivaa kontrastia! Samalla vaalea pikkutakki ja housut sulautuvat harmonisesti muuhun ympäristöön. Oli hauska sattuma, kun ne ovat itseasiassa täysin samaa värimaailmaa kuin läheisen pienen metsikön haapojen rungot!

Omasta mielestäni kehityin kuvaajana taas paljon näiden kahden kuvaussession aikana. Samoin myös J mallina, vaikka hän nyt taitaa olla luonnonlahjakkuus kameran edessä muutenkin. On hän joissakin kuvauksissa ollut mallina joskus aikoinaan, eikä ne taidot nähtävästi ole mihinkään kadonneet. Hän on niin rento ja osaa olla kuvattavana juuri oikealla tavalla, mutta osaa myös ottaa ohjeita vastaan ja toteuttaa ne hienosti. Eikä ulkonäössäkään ole valittamista! 😉 Jotain maagista tapahtui myös meidän kahden välillä eilen kuvauksien aikana. Huomasimme sen molemmat. Luottamus kuvattavan ja kuvaajan välillä on tärkeää, koska se välittyy kuvista. Yhteistyömme on aina toiminut hyvin, mutta nyt tuntui että suhde ja siteemme syventyi entisestään kun teimme yhdessä jotain kivaa ja täysin erilaista kuin normaalisti! 🙂 Tämä täytyy ehdottomasti ottaa joskus uusiksi, suosittelen lämpimästi myös muille!

Tässä vielä kooste suosikkiotoksistani. Mitäs pidätte? 🙂

(Klikkaamalla kuvat sa näkymään isompina!)

Terkuin, Anna

/ Yesterday I took photographs of my fiancé and we had a great time together! Autumn is just so beautiful season! Colors in the nature are just amazing and light is soft and warm. We were shooting in two parts. First in the middle of the day and second later in afternoon, about six o’clock when sun was shining lower. In the first session the sunlight was a bit of a problem, because the day was so bright and sunny.

But anyway, I think I developed quite much between these two sessions. Here are some of my favorites, what do you think? 🙂

With love, Anna

Muotokuvatreeniä omalla naamalla paremman puutteessa

img_2110

En ole montaakaan kertaa edes yrittänyt ottaa muotokuvia omista kasvoista järjestelmäkamerallani, mutta eilen päätin kokeilla. Ongelma on siis siinä, että automaattitarkennus on mitä on ja kun ei itse näe tai pysty tarkentamaan manuaalisesti sinne minne haluaa on lopputulos monesti tästä syystä vähän kehno. Lisäksi tämä on parasta tehdä jalustan ja itselaukaisimen kanssa, koska kameran linssin tulee olla tietyn välimatkan päässä jotta se voi tarkentaa kohteeseen ja se taas aiheuttaa vaikeuksia. Käsivaralla painavaa kameraa on vaikea kannatella, kuvat tärähtävät ja ilmeestä tulee helposti epämääräinen kun pitää keskittyä kuvattavana olemisen lisäksi myös itse kuvaamiseen ihan liian paljon.

Halusin tutkia valon ja varjon leikkiä kasvoilla. Tykästyin näihin tummasävyisiin kuviin. Varjot kiehtova minua valtavan paljon, ja koska en ole ennen vastaavia kuvia ottanut niin tämä oli varsin mielenkiintoista. Varjot tuovat kasvonpiirteitä esille, mutta myös piilottavat niitä haluttaessa. Olen käsitellyt kuvia Lightroomissa, mutta en kuitenkaan alkanut silottelemaan niitä Photoshopilla kuten olisin varmaan aiemmin tehnyt. Ihon epätasaisuudet ja virheet näkyvät ja tuovat kuviin oikeanlaista särmää ja todellisuutta. Varjoihin voi yrittää piiloutua, mutta valo kaivaa näkyvillä olevat virheet esille.

img_2140

Oikeastaan, en tiedä onko valokuvaajan tarkoituskaan ottaa järkkärillä itsestään kuvia kun se tuntuu olevan näin hankalaa. Itselleni vaan sattuu olemaan muiden kuvattavana oleminen todella epämukavaa, ja siksi olen tottunut hääräämään lähinnä linssin toisella puolella, etsimässä toisten ihmisten parhaita puolia esille. Ehkä se johtuu myös siitä, ettei minusta ole monikaan saanut otettua kovin imartelevia kuvia ja/tai ole onnistunut psyykkaamaan minua oikeaan mielentilaan ja riittävään itsevarmuuteen, kuten malleille monesti on hyvä tehdä jotta he rentoutuvat. Toisaalta, myös kuvattavana oleminen auttaa itse kuvaajaa ymmärtämään paremmin myös malleja ja asettumaan heidän asemaansa joka taas helpottaa kuvaamista.

Puhelimen kameralla on helppo ottaa hyviä selfieitä. Kun on kovin tottunut siihen että kaikki naamakuvat itsestään voi ottaa sillä, niin voi olla että siksikin tällä tavoin kuvaaminen oli pitkästä aikaa ongelmallista. Kaikki on tehty nykyaikana vähän liiankin helpoksi.

img_1958img_2119

Itsensä kuvaamista auttaisi huomattavan paljon esimerkiksi kaukolaukaisin, jolloin voisi helpommin itse olla kauempana kamerasta. Sekään ei kai silti poistaisi tarkennusongelmaa (tai sitten en vaan ole vielä keksinyt miten se kannattaisi tehdä.) Oma näköni ei ole niin hyvä, että kasvokuvissa tarkennus onnistuisi manuaalisesti kauempaa pienestä ruudusta katsomalla kovin hyvin, joten automaatti sai tällä kertaa hoitaa asian. Kasvokuvissa tarkoitus olisi saada tarkennettua silmiin, mutta näissä tarkennus on kohdistunut johonkin ihan muualle, lähinnä huuliin tai poskiin. Ehkä kuva pitäisi saada näkymään jollain isommalla ruudulla, esimerkiksi tietokoneella, samalla kun ottaa kuvia?

Kuvat on otettu kameran mukana tulleella kittilinssillä (EFS18-135mm) ja polttoväli oli n. 35-36mm. Aukko on suurimmassa osassa jotain 4 ja 4,5 väliltä, ja valotusta on säädetty jo kuvausvaiheessa niin että jokaisesta kuvasta tuli kolme eri tavalla valotettua versiota. Alkuperäisen kuvan lisäksi myös muutamaa astetta valotetumpi sekä tummempi versio. Tämä tapahtui oikeastaan vahingossa kun räpelsin asetuksia, mutta oli erittäin tervetullut ominaisuus! Huomasin taas kerran, miten vähän loppujen lopuksi kamerastani ja sen ominaisuuksista tiedänkään. Siksi valokuvaus onkin niin mielenkiintoinen harrastus!

img_1921img_1867

Oma itsekriittisyys on monesti vallalla kun näkee itsestä otettuja kuvia. Aina on jotain korjattavaa. Itse olen aina inhonnut kasvojeni pyöreää muotoa, liian suurta nenääni, turhan pieniä silmiäni ja epätasaista ihoa. Toisaalta, monet ovat kadehtineet paksuja hiuksiani tai huuliani. Pikkuhiljaa oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on pääsee pinnalle. Ymmärrys siitä, että jos en itse hyväksy itseäni tällaisena kuin olen, niin voivatko muut hyväksyä? Kyllä varmaankin, mutta omaa itsevarmuutta nostamalla voi rohkaista paitsi itseään niin myös muita. Sitä kohti on hyvä jatkaa, ehkä vielä joskus…

P.s. Kokeilin tuossa muutama päivä sitten Biozellin sävyttävää hoitoainetta (Plum) koska kaipasin vaihtelua syksyn hiustyyliin. Se on turvallinen tapa kokeilla eri värejä omaan päähän, koska sävy lähtee muutamassa pesussa pois ellei sitä jaksa tai halua ylläpitää. Violetti on näissä ottamissani kuvissa suuressa roolissa, kun sitä on paitsi hiuksissa niin myös huulissa ja paidassa. Se on jotenkin mukavasti syksyinen väri ja tuo kivan tunnelman kuviin.

Terkuin, Anna

img_2023

/ Hello! Yesterday I took some self portraits, previous session was toooo loooong time ago! That’s because it’s quite difficult to take photos of yourself with a big SLR camera. But it was very good practice to take portraits, even if it’s just your own face. It’s fascinating when the lights and the shadows play around on face, and bring the forms at forth or make them disappear.

P.s. The hair color is just a colored hair conditioner, and it’s not permanent. I wanted to try something different because it’s autumn! I think violet brings some interesting feelings to these photographs.

With love, Anna