Siivekkäät piristäjät

Tällä kertaa olisikin tarjolla pitkästä aikaa kuvia pikkulinnuista! Ruokintapaikalla käy valtaisa kuhina aamusta iltaan, ja automaatteja saa olla päivittäin täyttelemässä. Kuvat olen ottanut jo tuossa lokakuun puolella, mutta sain käsiteltyä ne vasta eilen. Aihehan on sinänsä näin marraskuussa vielä hyvinkin ajankohtainen.

Aiemmin olen saanut kuvattua vain tali- ja sinitiaisia, mutta tällä kertaa sain taltioitua muistikortille myös varpusen ja viherpeipon, kun vaan maltoin kykkiä maassa riittävän kauan (joka ei sekään mikään mahdoton aika ollut, kuvasin yhteensä ehkä vajaan tunnin verran).

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Tämmöisiä DIY-ruoka-automaatteja tein tänä vuonna yhden sijaan kaksi, ja lisääkin voisi kyllä tehdä, sen verran paljon on porukkaa tällä pihamaalla. Eihän nämä mitään kaunokaisia ole, vaan nimenomaan vitsimielellä ja pilke silmäkulmassa tehtyjä. 😀

Kaiken kun ei tarvitse olla niin vakavaa! Ajavat kuitenkin asiansa ja linnuillehan nämä Coca-Colan sponsoroimat pikaruokalat näyttävät kelpaavan oikein hyvin! 😀

Birds

Pulloautomaatit ovat myös ennen kaikkea älyttömän vaivattomia ja nopeita valmistaa! Täyttäminenkin on helppoa, kun käyttää apuna suppiloa. Näistä myös näkee heti, jos ne ovat tyhjiä.

Lisäksi linnuilla on ahkerassa käytössä viime vuonna itse tekemäni puinen lintulauta, ja tarjolla on toki myös vähän rasvaisempiakin herkkuja.

Birds

Toivottavasti pikkulinnut piristivät päivääsi! 🙂

Osallistun näillä kuvilla tämän viikon MakroTex-haasteeseen. Käyhän sieltä kurkkimassa miltä muiden marraskuu näyttää!

Mukavaa viikkoa! ❤

rakkaudella

Sinitiaisia & kuvaustaktiikkaa

Nämä kuvat on otettu alkukeväästä. Istuskelin muutamana päivänä pihamme lintujen ruokintapaikalla vahdissa, kameran kanssa tietenkin!

Tuolini oli vähän yli metrin päässä lintulaudasta ja aika kauan lopulta meni että ne minuun yhtään  tottuivat. Pitkän istuskelunkaan jälkeen en ensimmäisenä päivänä päässyt sellaisiin tuloksiin kuin olisin ehkä toivonut. Ajattelin kokeilla josko jonkinasteinen ehdollistamistaktiikka toimisi.

Blue tit in monochrome

Toisena päivänä päätin siis tehdä asioita eri tavalla. Aloin ensiksi totuttaa niitä pelkästään minun läsnäolooni ihan vain istumalla hiljaa paikoillani. Sitten huomasin, että ne kävivät laudalla huomattavasti useammin mikäli olin silmät kiinni tai katsoin muualle. Silloinhan ”saalistaja” on vaarattomampi, eikö vaan? Käy järkeen.

Istuin silmät kiinni ja kuuntelin kun ne rapistelivat ruokapaikalla vähän väliä. Ei ole varmaan mikään yllätys, että juuri sinitiaiset olivat rohkeimpia.

Noin puolen tunnin kuluttua otin kameran käteen ja aloin painella laukaisinta minnekään kuitenkaan tähtäämättä, jotta linnut tottuisivat myös kameran ääneen. Huomasin että ne säpsähtivät sitä aluksi joka kerta ja lensivät karkuun, tai vaihtoehtoisesti eivät edes uskaltaneet tulla laudalle asti vaan tähyilivät ihmeissään puskien oksilta.

Blue tit in monochrome

Blue tit in monochrome

Istuin tuolilla kamera sylissäni silmät kiinni, pää painuksissa ja painelin nappia, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Räps, räps, räps…

Jonkin ajan kuluttua nostin kameran kasvojeni eteen ja jatkoin sattumanvaraista räpsimistä. Pidin edelleen silmiä kiinni. Pikkuhiljaa ne alkoivat tottua uuteen ääneen.

Blue tit in monochrome

Viimeinen vaihe olikin sitten varsinainen kuvien ottaminen! Pidin huolta siitä etteivät linnut nähneet silmiäni kameran takaa. Painoin nappia vaikkei laudalla olisi ketään ollutkaan, jottei ääni pääsisi linnuilta unohtumaan ja säikäyttäisi niitä myöhemmin.

Kärsivällisyys kannatti!

Blue tit in monochrome

Lopulta ne todellakin tottuivat minuun ja kameraan! Tuntui kuin muutama yksilö olisi oikein jäänyt odottamaan kameran sulkijan ääntä laudalle.

”Missä se ääni nyt viipyy, kun me kerran ollaan tässä?”

Rohkeudesta tuli ikään kuin ”palkkioksi” herkku, eli kuorittu auringonkukansiemen, joita olin laittanut vain siihen paikkaan johon etsimellä tähtäsin.

Se oli aika hieno tunne, kun ne eivät enää pelänneet minua tai kameraa yhtään niin paljoa kuin paria tuntia aiemmin. Jos tätä olisi jatkanut vielä useamman päivän ajan, olisi tuloksena ollut varmaan muitakin rohkaistuneita lintulajeja, sillä muutama talitiainenkin uskaltautui loppuvaiheessa syömään ylätasanteelle. Keskityin kuitenkin kuvaamaan juuri sinitiaisia.

Blue tit in monochrome

”I’m fabulous!”

Tämä viimeinen kuva oli minusta jotenkin hassu! Näyttää hiukan papukaijalta. 😀

Tarkennuksen kanssa oli välillä vähän ongelmia. Sinitiaiset ovat niin pieniä, ettei 50mm objektiivini automaattitarkennus meinannut havaita niitä, saatika ollut aina tarpeeksi nopea. Toisinaan tarkensin manuaalisesti joka joissakin kuvissa sattui osumaan ihan kohdalleenkin, mutta se taisi olla enimmäkseen tuurista kiinni. Kuvia piti myös jonkin verran rajata. Kohinaakin niihin jäi, mutta ehkä sen nyt juuri ja juuri kestää… 🙂

Kokeilin tehdä kuvista mustavalkoisia alunperin vaihtelun vuoksi, ja lopulta ne näyttivätkin paremmilta juuri niin. Erilaisilta, jopa vähän hienostuneilta. Ei tuo leca-harkko minun mielestäni kovin nätti kuvauskohde ole, ainakaan värikuvissa…  😀 Tähän ”monochrome-maailmaan” se sulautuu jotenkin paremmin.

Mukavaa keskiviikkoa!

rakkaudella

Villien lintujen villimpi ravintola

img_1343

Aiemmat vastoinkäymiset lintulaudan kanssa löydät täältä!

Se valmistui sittenkin! Eipähän ole toista samanlaista tällä telluksella. 🙂 Miksi lintulaudan pitäisikään olla tylsä? Nyt ”asiakkaat” ainakin takuuvarmasti huomaavat sen ja se saa hymyn huulille aina kun sitä katsoo (eikä vähiten siksi että tietää mikä starttipaketti katastrofiin se jossain vaiheessa oli 😀 ) Meinasi lentää roskiin monta kertaa, mutta onneksi iskällä oli muutama uusi ajatus toteutukseen. Eihän siitä missään nimessä mikään puusepän taidonnäyte tullut (ennemmin jäljestä tulee mieleen ala-asteen puutyötunnit) mutta pääasia on että se tuli valmiiksi!

img_1392img_1368img_1349img_1398

Seisova pöytä on katettu! Tässä vielä pari kuvaa kun se on paikoillaan pihassa. Setäni ystävällisesti hitsasi ja maalasi siihen sopivan metallijalustankin!

Ei tämä väritys nyt ehkä ihan matchaa vanhan talon arkkitehtuurin kanssa, mutta mitäs sitten. Minä tykkään ja pitäähän sitä nyt vähän pilkettä silmäkulmassa olla! 🙂

img_1460img_1441

/ So here it finally is! Bird feeder is done and in it’s place ready for ”customers”. I think that they may spot it very easily because of the coloring. 😀 I’m 100% sure that there is no similar bird feeder on this planet! Personal and not boring, but why it even should be boring? Now it brings smile to my face every time I see it (and not least because I know how many difficulties there were on the way 😀 ) Maybe it’s not matching exactly with the old house’s architecture but who cares, it’s just a bird feeder and I like it!

With love, Anna

Päiväni puuverstaalla

Eipä mennyt ihan niinkuin Strömsössä tämän päivän hommat… Aloin rakentaa pihaan lintulautaa. Syksy tekee tuloaan, joten ajattelin tehdä sen nyt jo alta pois enkä herätä koko asiaan vasta jouluna kuten yleensä käy. Suunnittelin siitä simppelin mallisen, mutta toteutus ei sitten ollutkaan yhtä yksinkertainen… Olin verstaalla yksin, joten iso osa ajasta meni tarvittavien tarvikkeiden etsimiseen kokonaisesta hallista, kun en vaan tiedä missä mikäkin on ja kaikki siellä on muutenkin vähän hujan hajan. (Kunnon siivouksen tarpeessa siis, saa nähdä koska siihen olisi koko porukalla inspiraatiota ja ennen kaikkea aikaa.)

img_3852

Alku meni hyvin, mittailin ja sahailin pistosahalla paloja kovalevystä, mutta ensimmäinen yritys saada mitään kasaan meni täysin mönkään. Vaihdoin höylättyyn lankkuun ja aloitin siis alusta. Kaikki puumateriaali on hallissa niin kuivaa, että monet palat jouduin sahaamaan siltikin lohkeamisen takia toiseen kertaan ja miettimään kiinnitystavankin uudelleen. (Huomioitavaa on, ettei siellä ole kukaan juurikaan puutöitä tehnyt moneen vuoteen, joten siellä on paljon puuverstaaseen kuulumatonta tavaraa ja muutenkin melkein kaikki puuntyöstökoneet on hautautuneet sinne jonnekkin.) 

Ei ollut helppoa ei, ja valmiiksi lyhyillä hermoilla varustettuna olin kyllä välillä todella kiukkuinen. 😀 Olisi toki ollut fiksua etsiä jo valmiiksi ”pureskeltu” ohje mittoineen ja kokoamisohjeineen päivineen, mutta ei. Ei alkuun tullut mieleenkään, vaan pakko oli alkaa taas vaikeimman kautta. Ja sitten kun se vihdoin kaikkien katastrofien jälkeen tuli mieleen, niin ei, koska pakkohan tuo jo aloitettu tekele on saada tehtyä loppuun. Ihme paradokseja on pienen ihmisen mieli täynnä!

No, nyt on katto, pohja ja sivut tehtynä ja käsiteltynä Osmo Gardenilla (sävynä hiili.) Seinäpaloista päädyt täytyy vielä tehdä, mutta jääkööt suosiolla seuraavaan kertaan. Vastoinkäymisistä huolimatta tästäkin päivästä selvittiin hengissä, täytyy vaan opetella pikkuhiljaa tuota suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä lisää. En olisi uskonut että yhden lintulaudan tekeminen voi edes mennä näin pieleen. Tulipa todistettua jälleen kerran, että yksinkertaisesta asiasta saa tehtyä helposti todella hankalan. 😀

Terkuin, Anna

/ So, my day at the workshop didn’t go as planned… 😀 I got an idea to make a bird feeder for winter myself, and because I did not have any kind of instructions, well.. It almost grew in a disastrous dimensions. I’m so hard-headed in some things, but it still was not far that I would have threw this little catastrophe starter pack away! It was supposed to be so easy and done quickly… Not quite!

I’m just starting to learn how to make myself real deal wood stuff, but because I’m more like an artist personality than a engineer so it’s not going to be easy. I’m pretty good at making something new from a trash and so on, but when I need to make a new item from scratch I’m really struggling. And it’s obvious that I need to concentrate and study to be more patient! Without my dad this bird feeder would have gone to waste and never get done. I’m glad that he had some time to help me with it. I will let you know when it’s ready, I hope it won’t be so long. 🙂

With love, Anna