Ei pöllömpää

En ollut koskaan aiemmin päässyt kuvaamaan pöllöä, enkä edes nähnyt villinä elävää yksilöä kuin tosi kaukaa.

Sunnuntai-iltapäivänä tähän tuli muutos, sillä pihaamme oli ilmestynyt pienen pieni pöllö! Setäni totesi sen olevan varpuspöllö. Se oli ehkä 16-18cm pitkä, eli oikeasti tosi pikkuinen!

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Katselimme pöllöä ensin ikkunasta, mutta hetken kuluttua nappasin tottakai kameran mukaani kokeillakseni saisinko siitä kuvaa. Ja sainhan minä! Kokeilin ensin varovasti kauempaa, ja kun se ei näyttänyt olevansa moksiskaan asiasta, rohkenin lähestyä sitä varovasti.

Loppujen lopuksi olin vajaan kolmen metrin päässä tästä pikkuruisesta otuksesta, sen lähemmäs en viitsinyt mennä ettei se pelästyisi. Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme muutaman minuutin verran, jonka jälkeen palasin sisälle.

Luin myöhemmin netistä, että pihaan ilmestyessään ne saattavat tosiaankin päästää ihmisen ihan parin metrin päähän katselemaan! Sen sijaan pesimäaikaan niitä ei näe missään, vaan ovat tosi tarkkoja siitä että kukaan ei tiedä niiden olemassaolosta tai pesäpaikasta yhtikäs mitään.

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Ottaisitko tuijotuskisan tätä katsetta vastaan? Minä en… 🙂

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

”Mä oon niin kypsä tähän touhuun…” 😀

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Pöllö istuskeli pihasyreeneissä vielä tovin jos toisenkin, tiedä sitten saiko se saalista lähellä ruokailevista pikkulinnuista vai ei. Selvästi ruoan takia se oli siihen jostain metsän siimeksestä pöllähtänyt. Toivottavasti selviää hengissä näistä kovista pakkasista!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli hieno kokemus! Pieneksi linnuksi se oli myös hyvin ylvään näköinen, kuten pöllöt yleensäkin. 🙂 Oletko sinä nähnyt pöllöjä livenä muualla kuin eläintarhassa?

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Siivekkäät piristäjät

Tällä kertaa olisikin tarjolla pitkästä aikaa kuvia pikkulinnuista! Ruokintapaikalla käy valtaisa kuhina aamusta iltaan, ja automaatteja saa olla päivittäin täyttelemässä. Kuvat olen ottanut jo tuossa lokakuun puolella, mutta sain käsiteltyä ne vasta eilen. Aihehan on sinänsä näin marraskuussa vielä hyvinkin ajankohtainen.

Aiemmin olen saanut kuvattua vain tali- ja sinitiaisia, mutta tällä kertaa sain taltioitua muistikortille myös varpusen ja viherpeipon, kun vaan maltoin kykkiä maassa riittävän kauan (joka ei sekään mikään mahdoton aika ollut, kuvasin yhteensä ehkä vajaan tunnin verran).

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Birds

Tämmöisiä DIY-ruoka-automaatteja tein tänä vuonna yhden sijaan kaksi, ja lisääkin voisi kyllä tehdä, sen verran paljon on porukkaa tällä pihamaalla. Eihän nämä mitään kaunokaisia ole, vaan nimenomaan vitsimielellä ja pilke silmäkulmassa tehtyjä. 😀

Kaiken kun ei tarvitse olla niin vakavaa! Ajavat kuitenkin asiansa ja linnuillehan nämä Coca-Colan sponsoroimat pikaruokalat näyttävät kelpaavan oikein hyvin! 😀

Birds

Pulloautomaatit ovat myös ennen kaikkea älyttömän vaivattomia ja nopeita valmistaa! Täyttäminenkin on helppoa, kun käyttää apuna suppiloa. Näistä myös näkee heti, jos ne ovat tyhjiä.

Lisäksi linnuilla on ahkerassa käytössä viime vuonna itse tekemäni puinen lintulauta, ja tarjolla on toki myös vähän rasvaisempiakin herkkuja.

Birds

Toivottavasti pikkulinnut piristivät päivääsi! 🙂

Osallistun näillä kuvilla tämän viikon MakroTex-haasteeseen. Käyhän sieltä kurkkimassa miltä muiden marraskuu näyttää!

Mukavaa viikkoa! ❤

rakkaudella

Laulujoutsenia

Noniin, arkistossa lojuneita lintukuvia tähän väliin! Tässäpä olisi nimittäin muutama otos pellolla ruokailevista joutsenista. Kauniita eläimiä nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa.

Kuvat on otettu alkukeväästä kittiobjektiivilla (eli 18-135mm f/3.5-5.6), jossa on linsseistäni eniten zoomia muttei sekään tahdo riittää yhtään mihinkään, jos tarkoituksena on kuvata esimerkiksi lintuja… No, kyllä minä vielä joskus sen kunnon putken hommaan, se on ihan varma!

Swans

Just swandering

Just swandering

Stay close

Eipä minulla muuta asiaa juuri nyt ollutkaan, lyhyestä virsi kaunis. 😀 Ihanaa tiistaita! ❤

rakkaudella

 

Sinitiaisia & kuvaustaktiikkaa

Nämä kuvat on otettu alkukeväästä. Istuskelin muutamana päivänä pihamme lintujen ruokintapaikalla vahdissa, kameran kanssa tietenkin!

Tuolini oli vähän yli metrin päässä lintulaudasta ja aika kauan lopulta meni että ne minuun yhtään  tottuivat. Pitkän istuskelunkaan jälkeen en ensimmäisenä päivänä päässyt sellaisiin tuloksiin kuin olisin ehkä toivonut. Ajattelin kokeilla josko jonkinasteinen ehdollistamistaktiikka toimisi.

Blue tit in monochrome

Toisena päivänä päätin siis tehdä asioita eri tavalla. Aloin ensiksi totuttaa niitä pelkästään minun läsnäolooni ihan vain istumalla hiljaa paikoillani. Sitten huomasin, että ne kävivät laudalla huomattavasti useammin mikäli olin silmät kiinni tai katsoin muualle. Silloinhan ”saalistaja” on vaarattomampi, eikö vaan? Käy järkeen.

Istuin silmät kiinni ja kuuntelin kun ne rapistelivat ruokapaikalla vähän väliä. Ei ole varmaan mikään yllätys, että juuri sinitiaiset olivat rohkeimpia.

Noin puolen tunnin kuluttua otin kameran käteen ja aloin painella laukaisinta minnekään kuitenkaan tähtäämättä, jotta linnut tottuisivat myös kameran ääneen. Huomasin että ne säpsähtivät sitä aluksi joka kerta ja lensivät karkuun, tai vaihtoehtoisesti eivät edes uskaltaneet tulla laudalle asti vaan tähyilivät ihmeissään puskien oksilta.

Blue tit in monochrome

Blue tit in monochrome

Istuin tuolilla kamera sylissäni silmät kiinni, pää painuksissa ja painelin nappia, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Räps, räps, räps…

Jonkin ajan kuluttua nostin kameran kasvojeni eteen ja jatkoin sattumanvaraista räpsimistä. Pidin edelleen silmiä kiinni. Pikkuhiljaa ne alkoivat tottua uuteen ääneen.

Blue tit in monochrome

Viimeinen vaihe olikin sitten varsinainen kuvien ottaminen! Pidin huolta siitä etteivät linnut nähneet silmiäni kameran takaa. Painoin nappia vaikkei laudalla olisi ketään ollutkaan, jottei ääni pääsisi linnuilta unohtumaan ja säikäyttäisi niitä myöhemmin.

Kärsivällisyys kannatti!

Blue tit in monochrome

Lopulta ne todellakin tottuivat minuun ja kameraan! Tuntui kuin muutama yksilö olisi oikein jäänyt odottamaan kameran sulkijan ääntä laudalle.

”Missä se ääni nyt viipyy, kun me kerran ollaan tässä?”

Rohkeudesta tuli ikään kuin ”palkkioksi” herkku, eli kuorittu auringonkukansiemen, joita olin laittanut vain siihen paikkaan johon etsimellä tähtäsin.

Se oli aika hieno tunne, kun ne eivät enää pelänneet minua tai kameraa yhtään niin paljoa kuin paria tuntia aiemmin. Jos tätä olisi jatkanut vielä useamman päivän ajan, olisi tuloksena ollut varmaan muitakin rohkaistuneita lintulajeja, sillä muutama talitiainenkin uskaltautui loppuvaiheessa syömään ylätasanteelle. Keskityin kuitenkin kuvaamaan juuri sinitiaisia.

Blue tit in monochrome

”I’m fabulous!”

Tämä viimeinen kuva oli minusta jotenkin hassu! Näyttää hiukan papukaijalta. 😀

Tarkennuksen kanssa oli välillä vähän ongelmia. Sinitiaiset ovat niin pieniä, ettei 50mm objektiivini automaattitarkennus meinannut havaita niitä, saatika ollut aina tarpeeksi nopea. Toisinaan tarkensin manuaalisesti joka joissakin kuvissa sattui osumaan ihan kohdalleenkin, mutta se taisi olla enimmäkseen tuurista kiinni. Kuvia piti myös jonkin verran rajata. Kohinaakin niihin jäi, mutta ehkä sen nyt juuri ja juuri kestää… 🙂

Kokeilin tehdä kuvista mustavalkoisia alunperin vaihtelun vuoksi, ja lopulta ne näyttivätkin paremmilta juuri niin. Erilaisilta, jopa vähän hienostuneilta. Ei tuo leca-harkko minun mielestäni kovin nätti kuvauskohde ole, ainakaan värikuvissa…  😀 Tähän ”monochrome-maailmaan” se sulautuu jotenkin paremmin.

Mukavaa keskiviikkoa!

rakkaudella

Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella