Miljöömuotokuvauskurssi

Eiköhän ole jo korkea aika puskea tämäkin teksti kohti päivänvaloa! Kertaalleen kirjoitettu postaus katosi taivaan tuuliin ja kynnys tehdä kaikki uudelleen oli ilmeisesti liian suuri, tai ainakin tähän päivään saakka.

Myöskään koneella istuminen ei ole kuulunut mielipuuhiini vapaapäivinä, sillä sopivasti juuri niihin päiviin osuneet aurinkoiset kelit kiskovat väkisinkin ulos puutarhahommiin. Tekemättömät rästihommat koneella painavat mieltä päivittäin, joten tällaiset säältään epävakaisemmat päivät kannattanee hyödyntää niiden saamiseen pois päiväjärjestyksestä.

Milieu portraits / training

Muuuutta mennäänpäs asiaan! Eli 13.5. kävin Helsingissä Kameraseuran järjestämällä miljöömuotokuvauskurssilla (herranjestas, siitähän on jo kohta 2 kuukautta! Aika kulkee tosiaan siivillä…).

Päivä alkoi klo 10, jolloin kokoonnuimme Kameraseuran tiloihin Eerikinkadulle. Ensimmäisen tunnin ajan kurssin vetäjä Peter Forsgård luennoi valosta ja miljöökuvauksen perusteista. Sitten olikin aika jakautua ryhmiin. Omassa ryhmässäni jäseniä oli peräti viisi, jossain vaiheessa jopa kuusikin.

Kaikki ryhmäläiset olivat oikein mukavia ja meillä oli paljon hauskoja kuvaushetkiä! Muut taisivat olla minua jonkin verran vanhempia, mutta väliäkös sillä. Sulaudun monenikäiseen seuraan oikein hyvin. 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Alunperin ryhmässä oli tarkoitus olla 3 henkilöä; yksi kuvaaja, yksi malli ja yksi assari. Meitä sen sijaan oli tuo viisi yhteensä, joten roolitukset menivät hieman sekaisin ja se toi oman haasteensa kuvaamiseen. Hieman hiljaisempana ja ujompana persoonana jäin ainakin aluksi hieman taka-alalle, sillä monen uuden tuttavuuden kanssa toimiminen ja siinä tilanteessa omien visioiden välitön esiin tuominen tuntuu todella haastavalta. (Ominaisuuksista itsevarmuus sekä rohkeus etsintäkuulutetaan välittömästi! Jos näet jossain edellämainittuja ylimääräisinä harhailemassa, ole hyvä ja lähetä tänne, kiitos! :D)

Toisin sanoen useampi kuvasi yleensä samaan aikaan, joten en missään nimessä ota kunniaa kuvien valaistuksesta tai mallien asettelusta pelkästään itselleni. Tässä sopassa oli monta kokkia. 🙂 Kaikki ottamani kuvat eivät myöskään ole teknisesti ihan priimaa, mutta ihan kelpojakin ruutuja siellä joukossa oli tilanteen huomioon ottaen.

Alkuun tuntui vähän surkealta, kun ajattelin etten onnistunut ottamaan yhtään hyvää kuvaa. Vertasin itseäni liikaa muihin; kaikilla muilla oli niin hienoja. You know how it goes… Harmitti ettei tarkennukset olleet aina menneet ihan kohdilleen, tai sitten oli kasvoilla liian pahoja ylivalotuksia (päivä oli todella aurinkoinen). Mutta sellaista se on kun harjoittelee uusia asioita, aina kaikki ei todellakaan mene ihan putkeen ja se on tarkoituskin jotta oppi menee perille.

Ja käsittelemätön ruutu on aina käsittelemätön ruutu. Lightroomissa pyörittelyn ja pienen Photoshopilla säätämisen jälkeen alkoi jo näyttää huomattavasti paremmalta.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Kuvasimme yhteensä ehkä noin nelisen tuntia ja sen lisäksi oli lounastauko. Loppupäivästä käytimme koko porukalla muutaman tunnin kuvien tutkimiseen ja kritiikkiin. Kaikilta siis valittiin muutamia kuvia, joita sitten yhteistuumin katseltiin ja keskusteltiin niistä. Vaikka hiukan jännitti näyttää omia kuvia seinälle heijastettuna, niin henki oli koko ajan kannustava ja hyvä. Rohkaiseva kokemus siis. Myös mallina olo hermostutti, mutta siitäkin selvittiin hengissä… 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Tosi paljon tuli opittua uusia asioita, ja kurssin loputtua noin klo 18 aikoihin olin kyllä ihan totaalisen poikki! Informaatiota oli imetty taas sienen lailla. Se on hyvän kurssin merkki!

Iso suositus siis Kameraseuran valokuvauskursseille, aion mennä toistekin! Ainakin studiokuvausta kiinnostaisi jossain vaiheessa kokeilla ihan ammattilaisen opissa.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Nyt myös ”julistan virallisesti” alentavani omaa rimaani, eli yritän olla pyrkimättä joka kerta täydellisiin suorituksiin, vähempikin saa siis riittää. Blogipostausten teko tuntuu nykyään ylivoimaiselta, kun pitäisi aina olla jotain suorastaan tähtitieteellistä kerrottavaa tai näytettävää, ja tietenkin mitä pilkuntarkimmassa muodossa. Huh huh. Puuskututtaa jo pelkkä ajatuskin! Ainakaan kirjoittamaan ryhtymisen tuskan ei luulisi olevan niin suuri jos ei vaadi itseltään liikoja. 🙂 Katsotaan miten käy…

Ihanaa kesän jatkoa jokaiselle! ❤

P.s. Kasvihuonepostauskin on työn alla, joten pian pääsette kurkkaamaan myös sinne. 🙂

rakkaudella

Laulujoutsenia

Noniin, arkistossa lojuneita lintukuvia tähän väliin! Tässäpä olisi nimittäin muutama otos pellolla ruokailevista joutsenista. Kauniita eläimiä nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa.

Kuvat on otettu alkukeväästä kittiobjektiivilla (eli 18-135mm f/3.5-5.6), jossa on linsseistäni eniten zoomia muttei sekään tahdo riittää yhtään mihinkään, jos tarkoituksena on kuvata esimerkiksi lintuja… No, kyllä minä vielä joskus sen kunnon putken hommaan, se on ihan varma!

Swans

Just swandering

Just swandering

Stay close

Eipä minulla muuta asiaa juuri nyt ollutkaan, lyhyestä virsi kaunis. 😀 Ihanaa tiistaita! ❤

rakkaudella

 

Ajatuksia keväästä

Mezereon flowers


Tervetuloa toukokuu! Kiva kun toit lämpimät ilmat tullessasi. 

Järvi kimmeltää ja aurinko hellii kasvoja, lokit ja pikkulinnut säestävät taustalla.

Lokkeja voisi olla vähemmänkin…


Mezereon flowers

Skilla


Löysin pihastamme joitain kukkivia kukkia, joita en muista vielä viime keväänä nähneeni.

Ehkä olin niin hullaantunut kaikesta muusta muuton ohella ja siten sokea pienimmille yksityiskohdille. Nyt on toisin.

Ei juurikaan enää tuule.


Skilla

Common hepatica


Katselen kuinka kimalaiset etsivät kiivaasti pesäpaikkoja ja pörräävät edestakaisin, kiirettä pitää.

Pitelen kahvikuppia ja haaveilen patiosta talon vierustalle.

Kasvoja kuumottaa, olisi pitänyt laittaa aurinkorasvaa.


Common hepatica

Skilla


Kissakin hakeutuu jo varjoon aurinkotuolin alle, mustavalkoinen turkki imee kai liikaakin lämpöä itseensä.

Västäräkit tepastelevat topakan näköisinä pitkin pihaa ja sirkuttavat mennessään.

Istutin ensimmäiset raparperien juurakot keittiöpuutarhan aihioon.


Skilla

Mezereon flowers


Kevään ensimmäinen sisilisko bongattu!

Kasvihuoneprojekti etenee vihdoin, nyt pohjat on tehty ja materiaalit koottu. Viikonloppuna varsinainen rakentaminen voi alkaa.

Tänään aion avata moottoripyöräkauden ja tehdä ensimmäisen lenkin!


Mezereon flowers

Kevät, niin ihana kevät. ❤

Nämä kuvat on otettu vapunpäivänä äitini pihasta. On tuolla näsiällä kyllä kauniit, vaaleanpunaiset kukat! Harmi, että on niin myrkyllinen. Lisäksi kuvattuna on kevätkukista skilloja ja tietenkin sinivuokkoja.

Osallistun kuvilla pitkästä aikaa MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on kevät.

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Molemminpuolinen yllätys

Istuin hiljaa lintujen ruokintapaikalla, sillä olin ollut kuvaamassa sinitiaisia. Ajattelin jo siirtyväni kylmästä tuulesta sisätiloihin, mutta jokin tunne sisälläni sai minut kuitenkin jäämään.

”Odotellaan nyt vielä hetki”, ajattelin.

Kannatti odottaa. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä kamera kourassa.

Squirrel

Yhtäkkiä huomasin oravan lähestyvän talon kattoa pitkin! Se ei huomannut minua, sillä olin aivan paikoillani ja liikkumatta, piilossa rakennelman takana. Orava hyppeli tottuneesti harkkokasan juurelle. Sain kuin sainkin otettua siitä yhden onnistuneen otoksen noin metrin päästä, ja vieläpä manuaalitarkennuksella.

Tilanne kesti ehkä sekunnin ja oli hetkessä ohi kuten alla oleva, vähemmän onnistunut kuva ehkä kertoo. Oli siis onni että havaitsin sen etukäteen, jotta sain edes muutaman sekunnin aikaa valmistautua.

Squirrel

Oravaparka oli koko tilanteesta sangen yllättynyt (kuten minäkin), eikä ilmeisesti meinannut kerrasta ymmärtää että sen edessä todellakin istui joku! Se nimittäin yritti vielä uudestaan kiivetä syömään, kunnes tajusi tilanteen ”vakavuuden” ja kiiruhti pois. 😀

En ole tainnut aiemmin ottaa yhtäkään oikeasti hyvää kuvaa oravasta (tai oikeastaan mistään muustakaan luonnossa elävästä nisäkkäästä), joten tämä on siksi niin merkittävä otos. Tänä kesänä minulla onkin tavoitteena kunnostautua myös luontokuvauksen saralla, ja saada edes yksi kunnollinen kuva jostakin lähimetsien hirvestä. Ne ovat lapsesta asti kiehtoneet minua tosi paljon.

Olen talven aikana mm. seuraillut niiden jälkiä lumessa jotta saisin edes jonkinlaisen kuvan hirvien reiteistä ja elinpiiristä, sekä lukenut niistä. Saa nähdä miten tavoitteessani onnistun. 🙂

Oletteko te asettaneet itsellenne kesäksi tavoitteita?

rakkaudella

Sinitiaisia & kuvaustaktiikkaa

Nämä kuvat on otettu alkukeväästä. Istuskelin muutamana päivänä pihamme lintujen ruokintapaikalla vahdissa, kameran kanssa tietenkin!

Tuolini oli vähän yli metrin päässä lintulaudasta ja aika kauan lopulta meni että ne minuun yhtään  tottuivat. Pitkän istuskelunkaan jälkeen en ensimmäisenä päivänä päässyt sellaisiin tuloksiin kuin olisin ehkä toivonut. Ajattelin kokeilla josko jonkinasteinen ehdollistamistaktiikka toimisi.

Blue tit in monochrome

Toisena päivänä päätin siis tehdä asioita eri tavalla. Aloin ensiksi totuttaa niitä pelkästään minun läsnäolooni ihan vain istumalla hiljaa paikoillani. Sitten huomasin, että ne kävivät laudalla huomattavasti useammin mikäli olin silmät kiinni tai katsoin muualle. Silloinhan ”saalistaja” on vaarattomampi, eikö vaan? Käy järkeen.

Istuin silmät kiinni ja kuuntelin kun ne rapistelivat ruokapaikalla vähän väliä. Ei ole varmaan mikään yllätys, että juuri sinitiaiset olivat rohkeimpia.

Noin puolen tunnin kuluttua otin kameran käteen ja aloin painella laukaisinta minnekään kuitenkaan tähtäämättä, jotta linnut tottuisivat myös kameran ääneen. Huomasin että ne säpsähtivät sitä aluksi joka kerta ja lensivät karkuun, tai vaihtoehtoisesti eivät edes uskaltaneet tulla laudalle asti vaan tähyilivät ihmeissään puskien oksilta.

Blue tit in monochrome

Blue tit in monochrome

Istuin tuolilla kamera sylissäni silmät kiinni, pää painuksissa ja painelin nappia, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Räps, räps, räps…

Jonkin ajan kuluttua nostin kameran kasvojeni eteen ja jatkoin sattumanvaraista räpsimistä. Pidin edelleen silmiä kiinni. Pikkuhiljaa ne alkoivat tottua uuteen ääneen.

Blue tit in monochrome

Viimeinen vaihe olikin sitten varsinainen kuvien ottaminen! Pidin huolta siitä etteivät linnut nähneet silmiäni kameran takaa. Painoin nappia vaikkei laudalla olisi ketään ollutkaan, jottei ääni pääsisi linnuilta unohtumaan ja säikäyttäisi niitä myöhemmin.

Kärsivällisyys kannatti!

Blue tit in monochrome

Lopulta ne todellakin tottuivat minuun ja kameraan! Tuntui kuin muutama yksilö olisi oikein jäänyt odottamaan kameran sulkijan ääntä laudalle.

”Missä se ääni nyt viipyy, kun me kerran ollaan tässä?”

Rohkeudesta tuli ikään kuin ”palkkioksi” herkku, eli kuorittu auringonkukansiemen, joita olin laittanut vain siihen paikkaan johon etsimellä tähtäsin.

Se oli aika hieno tunne, kun ne eivät enää pelänneet minua tai kameraa yhtään niin paljoa kuin paria tuntia aiemmin. Jos tätä olisi jatkanut vielä useamman päivän ajan, olisi tuloksena ollut varmaan muitakin rohkaistuneita lintulajeja, sillä muutama talitiainenkin uskaltautui loppuvaiheessa syömään ylätasanteelle. Keskityin kuitenkin kuvaamaan juuri sinitiaisia.

Blue tit in monochrome

”I’m fabulous!”

Tämä viimeinen kuva oli minusta jotenkin hassu! Näyttää hiukan papukaijalta. 😀

Tarkennuksen kanssa oli välillä vähän ongelmia. Sinitiaiset ovat niin pieniä, ettei 50mm objektiivini automaattitarkennus meinannut havaita niitä, saatika ollut aina tarpeeksi nopea. Toisinaan tarkensin manuaalisesti joka joissakin kuvissa sattui osumaan ihan kohdalleenkin, mutta se taisi olla enimmäkseen tuurista kiinni. Kuvia piti myös jonkin verran rajata. Kohinaakin niihin jäi, mutta ehkä sen nyt juuri ja juuri kestää… 🙂

Kokeilin tehdä kuvista mustavalkoisia alunperin vaihtelun vuoksi, ja lopulta ne näyttivätkin paremmilta juuri niin. Erilaisilta, jopa vähän hienostuneilta. Ei tuo leca-harkko minun mielestäni kovin nätti kuvauskohde ole, ainakaan värikuvissa…  😀 Tähän ”monochrome-maailmaan” se sulautuu jotenkin paremmin.

Mukavaa keskiviikkoa!

rakkaudella

Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella

Lankalauantain kukkailottelua

IMG_0247

IMG_0248

IMG_0250-2

Tämä yllä oleva kimppu jäi ylimääräiseksi ristiäisistä ja sain sen sitten mukaani. Se on aivan ihana ja ihan omiaan kukkailotteluun!

Ja jottei sivuuteta kokonaan pääsiäisteemaa, niin tässä vielä juhlan kunniaksi hiukan narsisseja sekä neilikoita!

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Narsissit sain äidiltä. ❤ Tein niistä ja pajunkissoista kukkaistutuksen ulos oven viereen, ja arvatkaa vaan jäikö ne pakkasyöksi vahingossa ulos… Ilmeisesti eivät siitä ottaneet juurikaan nokkiinsa, vaan huoneenlämmön sulatettua jäätyneet mullat kukat piristyivät taas! Olen itse vähän huono ostamaan mitään kausikukkasia, mutta onneksi rakas äiti huolehtii. 😀

Näillä kuvilla osallistun jälleen Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun!

Mukavaa lankalauantain jatkoa! ❤

rakkaudella

Kuvaajana ristiäisissä

Ristiäiskuvaus

Viime viikonloppuna sain tosiaan olla ikuistamassa pienen poikavauvan ristiäisiä, joissa olimme vieraina. Paljon tarttui uutta oppia sekä rohkeutta mukaan siltäkin reissulta, ja innostus lähti uuteen nousuun. 🙂 Sain pojan äidiltä julkaisuluvan kuviin, joten tekin pääsette näkemään hiukan vauvakuvia ja muita pikku maistiaisia juhlista.

Nämä taisivatkin olla ensimmäiset juhlat joissa keskityin kunnolla kuvaamiseen ja vieläpä oikeasti tiesin mitä tein. 😀 Vuosi sitten en olisi voinut sanoa samaa. Joulun tienoillahan oli oman kummipoikani ristiäiset ja kamera oli tietty mukana, mutta koska olin sylikummina ja kaikki oli periaatteessa ”uutta”, niin suuri osa huomiosta meni tietenkin kummiuteen. Mutta niin sen kuuluukin olla. ❤

Tällä kertaa kuitenkin tiesin suurin piirtein mitä odottaa milläkin hetkellä ja pystyin myös keskittymään enemmän itse kameran takana hääräämiseen.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Virallinen osuus järjestettiin pienessä, arkkitehtonisesti aika modernissa ja mielenkiintoisessa kirkossa, jossa oli isot ikkunat taustalla. Tämä ikkunoita vasten kuvaaminenhan aiheuttaa kameran kanssa touhuaville aina päänvaivaa. 😀 Ja se tarkoittaa myös sitä, että ISO-arvot nousevat pilviin ja jälkikäsittelyssä on edessä aikamoinen valojen ja varjojen tasapainotussavotta. Onneksi RAW-muodossa kuvaaminen mahdollistaa melko isotkin korjaukset.

Varsinainen juhlatila oli ihanan valoisa ja kauniiksi laitettu. Noutopöydässä oli aivan upeat kukka-asetelmat, sekä muut koristeet! Niitä oli ilo kuvata ja katsella. Ruokakin oli juuri sopivan kevyttä ja tosi herkullista!

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Teknisen tietämyksen lisäksi juhlia kuvatessa pitää olla nopea ja pysyä koko ajan tilanteen tasalla, etteivät tärkeät hetket mene ohi. Aika kivasti sain poimittua ja tallennettua pieniä kohtaamisia sieltä täältä, kuten toivoinkin.

Muutama muuten mainio otos jäi harmittamaan, kun liike-epäterävyys oli häiritsevän suurta. Suljinaika oli siis hiukan liian pitkä, ja tämän(kin) muistan ensi kerralla.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

105.Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Loppujen lopuksi valmiita kuvia tuli yli sata, eli aika paljon, mutta toivon että ne tuovat iloa perheelle vielä pitkään tämän jälkeenkin! 🙂 Tämä oli tosi hyvää harjoitusta ja tuli tarpeeseen. Olen ääretömän kiitollinen siitä, että sain olla mukana.

Seuraavia juhlia varten täytyykin sitten hankkia vähintään puolet suurempi muistikortti nykyisen rinnalle, ettei tarvitse olla vähän väliä poistamassa kuvia tallennustilan ollessa täynnä… Normikäytössä tuo 8GB riittää ihan mainiosti, ja siihen mahtuu noin 320 RAW-muotoista kuvaa, mutta juhlissa se ei riitä mihinkään. Noh, ei muuta kun muistikorttikauppaan siis!

Tästä taisin saada kyllä aika ison kipinän ja poltteen ihmisten valokuvaamiseen! Kuka haluaa tulla malliksi? 😀

Niin, ja hyvää Pääsiäistä jokaiselle! Onko teillä jotain erityisiä suunnitelmia? 🙂

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella