Omakuvien maailmassa

Sunnuntaina tuli sellainen olo, että on pakko saada purkaa tunteita jollain tavalla ulos, eli ilmaista itseään kuvien avulla. Kun on ollut kuukauden verran kuvaamatta tai tekemättä mitään kovin luovaa, on sanomattakin selvää että jossain vaiheessa asiaan on otettava kiinni ettei pää hajoa. Jonkinlainen visio kuvista oli olemassa; jotain melankolista ja tummanpuhuvaa, tummat silmänympärykset, nurkassa lojunut ikkunanpoka. Mitään sen tarkempaa ei kuitenkaan ollut, joten päätin vaan antaa fiiliksen viedä!

Aloitin maskeerauksesta. Purin ”kiukkuani” siveltimen vetoihin; luomiväripaletista käytin mustaa, punaista ja violettia. Yritin maalailla mustelmia, joskin niistä tuli aika haaleita kun ei tuo pigmentti tahdo markettimeikeissä oikein riittää. Lopulta naamani alkoi kumminkin näyttää siltä kuin olisin saanut turpaani pahemman kerran… Kuvissa se ei kylläkään (onneksi) näytä yhtään niin pahalta!

Lopulta kuvasarjan nimeksi tuli ”Tunne, jolla ei ole nimeä”

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kokeilin myös muutamia tuplavalotuksia kameralla, joka onkin uusi ominaisuus allekirjoittaneelle, sillä vanhassa kamerassa sitä mahdollisuutta ei ollut! Eli kuvia otetaan kaksi peräkkäin, ja kamera sitten yhdistää ne yhdeksi otokseksi.

Filmikamerassa tämä onnistuu myös, ja sieltä koko idea onkin peräisin. Voisihan tuon koneellakin tehdä, mutta rakastan sitä ajatusta ettei voi koskaan tarkkaan tietää millainen lopullisesta kuvasta tulee, vaan se on aina arvoitus! ❤ Siksi filmikuvauskin kiehtoo, en vaan ole saanut vielä(kään) aikaiseksi perehtyä siihen. Mutta kaikelle on oma aikansa, uskoisin. 🙂

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kukat/heinät olivat (taas kerran) kuivuneet maljakkoon työpöydälleni, sillä en ikinä muista heittää niitä ajoissa pois! 😀 Nyt ne pääsivät vielä viime töikseen hyötykäyttöön hiuksia koristamaan. Otin kuvat makuuhuoneen ikkunan edessä, joka on länteen/luoteeseen päin. Sateisen ja pilvisen päivän johdosta ISOa piti kiikuttaa hitusen ylös, 500 paikkeille. Aukko oli 3,5 ja valotusaika 1/100sec. Heijastimia en jaksanut alkaa viritellä, vaan pelkkä ikkunan valo sai riittää tällä kertaa.

Epätäydellisyys ja säröt ovat alkaneet viehättää vielä entistäkin enemmän. ❤ Haavoittuvaisuus myös, koska sitähän me kaikki olemme, halusimme tai emme. Siksi en esimerkiksi jaksa omaa ihoani photoshopilla enää käsitellä. Ja vaikka automaattitarkennus ei osuisikaan yhtään mihinkään, niin ei se silti tarkoita että kuva olisi epäonnistunut. Päinvastoin, silloin kuvasarjaan tulee vain lisää mielenkiintoa ja kokonaan blurri kuva jättää mielikuvituksellekin varaa! 🙂

Odotan muuten innolla syyskuussa alkavaa Ahjolan valokuvauskurssia jolle ilmoittauduin. Kurssin nimi on ’Valokuvailmaisun konkarit’, ja se on suunnattu jo useamman vuoden aktiivisesti kuvausta harrastaneille. Itsehän olen aktiivisesti kuvannut vasta noin kaksi vuotta, mutta rohkenin silti liittyä mukaan, sillä valokuvailmaisun perusteet ovat kuitenkin jo hallussa ja aihe sekä siinä kehittyminen kiinnostaa kovasti. 🙂

Vuosi sitten osallistuin Ahjolan ’Ihminen kuvassa’ -kurssille, ja teinkin siitä muutamia postauksia (linkit alla). Kiinnostaisiko teitä lukea niitä tälläkin kertaa? 🙂 Kotitehtäviä saamme toivottavasti tällä tulevallakin kurssilla, joten niitä ainakin tulen täällä blogissa jakamaan!

Omakuva: Klovni

Henkilökuvauskurssin loppu häämöttää

nimmari


Seuraa blogia: Portfolio – Instagram – Facebook – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Kesäyön uni

Viikot ne vaan vierii ja heinäkuun viimeistä päivää viedään! Kolmisen viikkoa sitten meillä oli jälleen ihanan Katrin kanssa sovittuna kuvaukset, joiden punaisena lankana oli kukat, mutta tällä kertaa kruunun muodossa. Väkersin tuon kukkakruunun edellisenä iltana muovikukista ja täytyy sanoa että siitä tuli aika onnistunut! Värit ainakin sopivat Katrille kuin nenä päähän, vai mitä? ❤

Malli & MUAH: Katri Konster

Kukkakruunu: Minä

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Katri with a flower crown

Loppuun vielä tämmöinen ihana vahingossa tullut Me Naiset -lehden Kesäextraankin sopiva kansikuva! 😀 ❤ Mikä hymy!

Kuvaukset pidimme Ylöjärvellä Pikku-Ahveniston luontopolulla, joka oli paikaksi ihan nappivalinta Katrilta! Kuvat olen ottanut Canonin 6D:llä ja 50mm 1.8 objektiivilla. Sekin pieni muovirimpula muuttui astetta paremmassa kamerassa ihan eri linssiksi! 😀

Kuvia on aika paljon, koska hyviä otoksia yksinkertaisesti oli ihan hirveästi! Ja tunnetustihan minä en osaa karsia… Editointivaiheessa valinnanvaikeus oli suurta, mutta minkäs teet kun on niin hyvä malli! 😀 ❤ Tiimityö meillä toimii kyllä kuvauksissa äärimmäisen hyvin! On myös kiva päästä uudelleen kuvaamaan jo entuudestaan tutun mallin kanssa ja nähdä se miten kumpikin on tässä kuukausien kuluessa kehittynyt. ❤

Ihanaa kesän jatkoa! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Portfolio – Instagram – Facebook – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Valokuvausmiitin kuvasatoa 1/2

Olin jo pitkään haaveillut Tampereen valokuvaajat ja mallit -ryhmän miittiin osallistumisesta, mutta joka kerta olen ollut töissä tai on muuten ollut esteitä. Viime sunnuntaina pääsin vihdoin mukaan, ja täytyy kyllä sanoa ettei jää viimeiseksi kerraksi, niin mukavaa siellä oli!

Osallistujia oli syystä tai toisesta normaalia vähemmän, mutta eipä se mitään haitannut. Ehkä omalla kohdalla parempikin niin, kun en tuntenut ketään sieltä entuudestaan. Uusia tuttuja ja kuvattavia kuitenkin sain, joten palasin kotiin paljon rikkaampana kuin sinne lähtiessä!

Huom: TFCD/TFP tarkoittaa ”time for cd/photos”, eli raha ei vaihda kuvaajan ja kuvattavan välillä omistajaa, vaan molemmat osapuolet hyötyvät kokemuksen kartuttamisesta ja toki itse kuvista. Niitä otetaan esimerkiksi portfoliota tai sosiaalista mediaa varten.

Tällaisia niistä ottamistani kuvista sitten lopulta tuli:

Sää oli pilvinen, lunta tuli välillä hiukan ja pakkasta oli aste tai pari. Tuuli oli silti todella hyytävä ja sai kelin tuntumaan paljon kylmemmältä kuin se oikeasti oli. Täytyy kyllä nostaa hattua näille upeille naisille, kun olivat noin hienoiksi itsensä laittaneet ja kestivät olla kylmän sään armoilla! Ihan mieletöntä. 🙂

Nämä kuvat on muuten otettu pelkässä luonnonvalossa, ja vieläpä kaikkein halvimmalla objektiivillani; eli todella monen ”canonistin” laukusta löytyvällä 50mm f/1.8 STM:llä. En ole kuvannut sillä lähes vuoteen juuri ollenkaan, joten päätin ottaa mukaani vain sen ja pärjätä sillä!

Se oli hyvä päätös, ja linssin edullisuudesta huolimatta olen tykästynyt siihen taas. 🙂 Vaihtelu selvästi virkisti, ja nyt olenkin lähiaikoina kuvannut vain ja ainoastaan sillä, vaikka vielä pari viikkoa sitten olisin voinut heittää sillä vesilintua (no en oikeaa lintua, mutta tiedätte kyllä…). Hassua, kuinka mieli muuttuu hetkessä ihan toiseen äärilaitaan.

Jälkikäteen omassa toiminnassa jäi vähän harmittamaan (taas) se, ettei rohkeus riitä ryhmätilanteiden ”haltuunottoon”. Tarkoitan tällä sitä, että kun on useampi kuvaamassa tai muuten hyörimässä, niin varsinainen mallinohjaus jää usein allekirjoittaneelta vähiin, ja jään ikään kuin ”sivustakuvaajaksi”. Itse en nimittäin pysty yleensä keskittymään yhtään, jos ympärillä häärii minulle tuntematonta porukkaa ja siitä johtuen huomioni karkailee jatkuvasti itse aiheesta. Parhaiten toiminkin silloin kun minulla ja mallilla/malleilla on kuvausrauha. 🙂

Tästä huolimatta (tai juuri siksi!) aion osallistua näihin miitteihin toistekin, ja yritän pitää kiinni niistä omista ideoista ja tulla pikkuhiljaa rohkeammaksi myös ryhmässä toimiessa. Tarvitaan vissiin vaan roppakaupalla siedätyshoitoa ja lisää kokemusta! 😀

Ihanaista viikon jatkoa ja myös helmikuun alkua! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle