Uusia alkuja

Tällä viikolla tein ensimmäiset vuoroni uudessa työpaikassa! On ihanaa olla töissä, siis todella. Kun on vuoden päivät ollut kotosalla enemmän tai vähemmän harmaassa sumussa, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa alkaa kaivata taas elämää ympärilleen. Nyt on sen aika.

Tuo työpaikka edustaa minulle voittoa, värikkyyttä ja tietynlaista uutta alkua kaikelle.

New beginnings

Golf-klubin keittiö ei ehkä itselleni olisi ensimmäisenä tullut mieleen (en ole koskaan pelannut golfia, enkä ymmärrä siitä yhtikäs mitään), mutta olen onnellinen siitä että pääsin juuri tuonne! Ilmapiiri on ihan mahtava, niin rento ja hyväntuulinen. Ihmiset ovat iloisia niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin, eikä huumorista ole pulaa. 🙂

Saan toteuttaa itseäni vapaasti ruoanlaiton muodossa. Haastetta on riittävästi, mutta ei liikaa. Silloin onnistumisen tunteitakin syntyy, ja ne ovat minulle äärettömän tärkeitä juuri nyt. Jopa aamuherätykset ennen kuutta ovat toistaiseksi maistuneet ihan hyvältä, vaikka en ole minkään sortin aamuihminen ollut koskaan. Kaipa siihen vaikuttaa se, että töihin on kiva mennä ja motivaatio on korkealla.

IMG_4986

New beginnings

Ajomatkaa tulee jonkin verran, mutta sekin on vaan positiivista. Tykkään siitä, että minulle jää ennen töihin menoa sekä sen jälkeen hetki aikaa olla aivan itsekseni (ellei YleX:n radiojuontajia lasketa mukaan!).

Ja mikäs olisikaan kesäkeleillä sen hienompaa kuin huristella moottoripyörän selässä töihin! Sitä odotan. Nyt on ollut aamulla 7:n aikaan vielä vähän turhan viileää siihen hommaan, mutta eiköhän se siitä korjaannu. Sääennusteet ainakin näyttävät lupaavilta!

New beginnings

Niin, ja kävinpä tosiaan viime lauantaina siellä miljöökuvauskurssillakin! Oli tosi mukava päivä ja kunhan vaan saan aikaiseksi käydä kuvia läpi ja lähetellä niitä muille, niin tekin toivottavasti saatte nähdä muutamia otoksia sieltä.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa! 🙂 Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Mitä teille kuuluu?

rakkaudella

Kasvihuone rakentuu

…Vihdoin! Olen kovasti odottanut ikioman kasvihuoneen saamista vuoden päivät (aiemmin en ollut osannut koko asiaa ajatella, koska en kokenut olevani minkään sortin viherpeukalo). Naapurissa asuvan pappani vanha muovihuone ajoi asiansa viime kesänä, mutta halusin kasvihuoneelta jotain enemmän: estetiikkaa, muunneltavaa pohjaratkaisua ja parempaa toiminnallisuutta noin niin kuin pähkinänkuoressa esitettynä. Ja toki haavelistalta löytyi myös se seikka, että kasvihuone sijaitsisi omassa pihassa.

Nyt rakennuspuuhat ovat jo hyvässä vauhdissa! Laitan tähän kuvia rakentamisen eri vaiheista (nämä päiväsaikaan otetut kuvat olen kaivanut puhelimesta).

IMG_4853

IMG_4856

Perustuksia ei alettu valamaan, vaan kasvihuone on tehty kyllästetyjen puhelinpylväiden varaan reilun hiekkakerroksen päälle, kuten kuvista näkyy. Tämä oli vaihtoehtona ennen kaikkea nopeampi, puukin saa elää omaan tahtiinsa ja ns. kelluu hiekan päällä.

IMG_4867

IMG_4869

IMG_4879

IMG_4885

IMG_4894

Pinkit Saulit menossa mukana!

Isäni ja setäni toimivat kasvihuoneen rakentajina, sillä heillä on vankka ammattitaito kaikenlaisen rakentamisen suhteen. J hääräilee apumiehenä ja tekee milloin mitäkin. Minulle jää pensselihommat, eli toimin lähinnä maalarina.

Kerrostalon vanhat ikkunat on siitä käteviä, että niissä on sälekaihtimetkin valmiina! Eipähän tarvitse paljoa varjostuksia miettiä. Lisäksi ne on tuplaikkunoita, eli syksyllä lämpö säilyy paremmin kasvihuoneen sisäpuolella, kesällä tuuletus on helppoa ikkunoiden ja kattoluukun kautta. Lattiaan onkin tiilen sijasta tulossa noppakiveä. Kaunis materiaali myöskin, ja kestää varmasti iankaikkisuuteen asti. 😀

IMG_4888

Olen saanut äijien keskuudessa lempinimen ”Kasvihuonekonsernin hallituksen puheenjohtaja” ja sitä on naurettu monet kerrat! 😀 Kuulemma on kauhean osuva nimi, tiedä sitten mistä johtuu… 😀 On tämä kyllä sellainen projekti ollut jo tähän mennessä, että huhhuh!

Vielä olisi paljon tehtävää, mm. loppujen kennolevyjen asennus, ikkunoiden pesu ja maalaus, noppakivien laitto sekä keittiöpuutarhan loput maansiirrot ja muiden kasvupenkkien perustamiset. Kiirettä pitää. Päätin maalata ikkunat vasta paikoillaan, meni syteen tai saveen. Tästä kasvihuoneesta on muutenkin tulossa niin rouhea, ettei maalausjäljen tarvitse olla ihan priimaa. 😉

IMG_4859

Näkymä kasvihuoneen edustalta talolle päin. Ämpärit ja kastelukannu tyylikkäästi kenollaan… 😀 

Tämä on siinä mielessä pienen budjetin kasvihuone, että kaikki muu materiaali on ollut valmiina, paitsi kennolevyt. Esimerkiksi ikkunat ovat maanneet navetan vintillä jo parikymmentä vuotta tilaa viemässä! 😀 Ehkä oli jo aikakin saada ne johonkin järkevään käyttöön…

Lopuksi vielä hiukan kuvia kasvihuoneen tämänhetkisestä tilanteesta eilisen auringonlaskun siivittämänä. ❤

Greenhouse under construction

Greenhouse under construction

Greenhouse under construction

Greenhouse under construction

Greenhouse under construction

Suunnittelin kasvihuonetta tosiaan jo talvella, ja mallinnuskuvat sekä silloiset ajatukseni löydät täältä!

Ihanaa viikkoa jokaiselle! ❤

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella

Kevään merkkejä

Nyt on tullut suunniteltua niin kiivaasti puutarhaan ja kasvihuoneeseen liittyviä asioita, etten ole malttanut keskittyä kuvaamiseen oikeastaan ollenkaan! Kameraan olen välillä ohimennen jotain räpsinyt, muttei mitään sen kummempaa eikä välttämättä julkaisukelpoistakaan. Eilen kuitenkin nappasin itseäni niskasta kiinni ja sain otettua nämä viikon MakroTex-kuvat. Aiheena on ah, niin ihanat kevään merkit! ❤

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kauraa tuloillaan kissarouvaa varten. 🙂

Kaksi ensimmäistä kuvaa olen ottanut ”DIY-makrolinssillä”, eli kääntämällä objektiivin kameran suulle väärinpäin. Kyllä se sen verran hakuammuntaa ja säätämistä on, että ihan mielellään sitä käyttäisi jo ihan asiaankuuluvaa vempelettä… 😀 Makrokuvaus kun kiehtoo kovasti. Mutta noh, sainpahan edes muutaman suht’ onnistuneen otoksen.

Toissapäivänä oli kerrassaan upea päivä, jonka vietinkin melkein kokonaan ulkona pesten kaikki tyhjänä olevat kylvöastiat ja kukkaruukut… Huh, aika projekti! Mutta on se ihan mukavaa puuhaa silloin kun aurinko paistaa!

Lisäksi istutin maa-artisokkaa, inkivääriä, auringonkukkaa ja vihreitä linssejä, noin niin kuin kokeilumielessä. Saa nähdä mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. 🙂 Huom. Tänä aamuna huomasin, että yksi maa-artisokka on jo puskenut ensimmäisen idun mullan läpi! Jipii!

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kaksi viikkoa sitten kylvetyistä siemenistä oikeastaan kaikki ovat lähteneet aika hyvin kasvuun. Paprikoistakin kaksi on nyt vuorokauden sisään tehnyt pienen alun mullan pinnalle.

Rosmariinin nostin myös jääkaapista huoneenlämpöön, oikein jännittää että onnistunko sen kanssa tänä vuonna. Viime keväänä sen siemenistä ei kylmäkäsittelystä huolimatta suostunut yksikään itämään, vaikka laitoin koko pussillisen… 😀 En tiedä mikä meni vikaan. Rosmariini on yksi lempi yrteistäni keittiössä, ja juuri siksi haluaisin saada kasvatettua sitä useamman ruukullisen.

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Vähän mentiin jo pääsiäistunnelmiin, mutta kyllä sekin kuuluu olennaisena osana kevääseen! 🙂 Onhan siihen vielä melkein kuukausi aikaa, mutta kai sitä voi jo vähän fiilistellä, vai mitä? Pajunoksia toin toissapäivänä maljakkoon. Ovat nuo pörröiset pajunkissat kyllä niin herttaisia! Lisäksi olen kiikuttanut myös omenapuun, koivun ja syreenin oksia sisälle, en malta odottaa että ne puhkeavat lehteen! Ja etenkin omenapuun kukkien näkemistä odotan kovasti. ❤

Täältä löydät muiden haasteeseen osallistuneiden keväiset kuvat!

Mahtavaa viikkoa jokaiselle! 🙂

rakkaudella

Kukkailottelua & kannuvanhus

Kukkateemalla jatketaan, sillä onhan sentään perjantai ja Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelun aika! Nämä olen ottanut samaan aikaan kuin edellisen MakroTex -postauksen kukkakuvat, mutta jaoin ne kahteen eri haasteeseen. Lisää otoksia löytyy siis yllä olevien linkkien takaa, käyhän kurkkimassa!

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Joy from the flowers

Osassa kuvista näkyy vanha maitokannu, jonka löysin yhden kaapin perältä. Pohjassa on merkinnät: a, 1. ja ilmeisesti vuosiluku 1749. Sen verran on kärsineen näköinen, että voisipa hyvinkin olla noin vanha. 268 vuotta jos tarkkoja ollaan! 🙂 Jos se olisi järjestysnumero, niin perässä olisi varmaankin piste, kuten ykkösessäkin on. Mitään hajua valmistusmaasta tai -tehtaasta mulla ei kyllä ole, mutta olisi joskus kiva saada ne selville. Tai edes se, mistä ja kenen mukana kannu on tänne kulkeutunut, vai onko ollut tilalla jo ensimmäisten omistajien aikaan..?

Jännittävää ajatella mitä kaikkea se on pitkän ikänsä aikana nähnyt! Tämä talohan on rakennettu kannun näkökulmasta ”vasta” 1800-luvun puolivälissä, jolloin kannu itse on jo seilannut hyvän tovin keski-iän kriisiaallokossa. 😀

Ihanaa perjantaita!

rakkaudella

 

MakroTex-haaste: Kukka

Jälleen on MakroTexin aika, ja sain vihdoin otettua kuvat haastetta varten. Abc:n kukkavalikoimista löytyi onneksi eilen illalla muutama elähtänyt kimppu joista sai ihan kivoja asetelmia tehtyä. Täältä näet muiden ihanat kukkakuvat! ❤

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Keväistä kukkahulluutta on ilmassa ainakin allekirjoittaneella! 😀 Haaveilen pienestä ja helppohoitoisesta kukkapenkistä talon vierustalla, josta saisi itse poimia leikkokukat maljakkoon. Aika paljon hommaa on jo näille viherpeukaloille tiedossa tälle keväälle, joten saapa nähdä miten kukkapenkin käy. 🙂

Viikko sitten kylvetyistä siemenistä osa itää jo kovaa vauhtia kasvilamppujen alla. Osa on vielä unten mailla, mutta eivätköhän ne loputkin sieltä pikkuhiljaa heräile. Aurinkoa ainakin on monena päivänä tiedossa. 🙂 Ihanaa keskiviikkoiltaa!

rakkaudella

Valokuvaushaaste: VALO

Something else photoblogin Mia heitti minulle tämän kuvaushaasteen, jonka aiheena on valo. Ja siitäkös minä sitten innostuin! Kiitokset siis Mialle. Ihan superkiva haaste, jonka heitän teistä jokaiselle joka tykkää kameran kanssa häärätä! 🙂 Erityisen kiva olisi nähdä ainakin Paumaun Pauliinan, Muusan, Anun ja Kapeat kadut -blogin Jennin tulkinnat!

Kuvata voi siis mitä vaan, kunhan siinä on valoa (periaatteessahan jokainen kuva on aihealueeseen sopiva, koska ilman valoa ei ole valokuviakaan). Eli ei muuta kun hommiin ja laittamaan haastetta eteenpäin! ❤

Edison's?

Edison's?

But baby, how can you fly without feathers?

Aurinkopullo

Shots in the dark

En yhtään tiedä että kuka näitä hylsyjä on keräillyt, mutta väliäkös sillä. Hyötykäyttöön pääsivät ja niistä sai jännittäviä, aika dramaattisiakin kuvia aikaiseksi!

Shots in the dark

Shots in the dark

Mannerheim

Marskin kanssa otettiin parit Suomi 100 vuotta -potretit! 😉

Elävien valokuvamallien puutteessa voi käyttää vaikkapa tällaista kipsistä tehtyä Mannerheim-patsasta. 😀 Kaikkea sitä tämän talon nurkista löytyykin…

Kuvat halusin ottaa mustaa taustaa vasten, sekä halliten esineisiin osuvaa valoa mahdollisimman paljon. Näin niiden muoto tulee paremmin esiin, ja valon ja varjon välille syntyy mahdollisimman iso kontrasti.

Mukavaa loppuviikkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

Luovuuden kuplassa

Nyt on ollut taas vaihteeksi päällä monen päivän luovuusblokki. Sellainen, kun ajatus ei kulje, ei sitten yhtään! Tiedätte varmaan? Se johtui tällä kertaa varmaankin väsymyksestä, joka taas johtui liiasta positiivisesta kuormituksesta jota tämän viikon Helsingin reissu aiheutti. 

Tällaisen tilanteen sattuessa kohdalle ei kannata väkisin yrittää tehdä mitään, vaan on parasta yksinkertaisesti odottaa, että on palautunut riittävästi ja mieli on taas valmis tuottamaan ideoita. Odottaminen on äärimmäisen turhauttavaa ja sorrun tämän säännön rikkomiseen välillä itsekin… (Joskus poikkeus tosin vahvistaa säännön ja se kannattaa, sillä postauksen kuvat on otettu eilen samantapaisessa olotilassa, kun ei hyrrät pyörineet vielä ihan täysillä. Jotain niistä kuitenkin sai aikaiseksi, vaikka toisin luulin!)

Kerron siitä Helsingin reissusta kuvien kera vähän myöhemmin, mutta nyt halusin kirjoittaa muutaman sanan luovuudesta.

Creativity

Luovuus on synnynnäistä. Jokainen lapsi on syntyessään luova, mutta meidät pakotetaan pois tästä ennakkoluulottomasta ja kyseenalaistavasta ajatusmallista kun menemme kouluun. Opimme siis yhdistämään vain sellaisia asioita, joiden välillä todetusti on jokin yhteys. Totta kai tätäkin oppimismallia tarvitaan, mutta eikö sinne mukaan mahtuisi myös sitä todella luovaa ajattelua ja taidon ylläpitämistä? Ettei olisi vain sitä oikeaa ja väärää vastausta. Että loisimme jotain tavallisuudesta sekä normeista poikkeavaa ilman ennakkoluuloja ja pelkoa siitä, että idea ammutaan heti alas koska se ei ole ”oikeanlainen”. Aikuisena tätä luovaa ajatusmallia aletaan monesti uudelleen kaivella esiin ja opetella, koska huomataan että siitä oikeasti on hyötyä ja sitä tarvitaan.

Kyky olla luova on siis sisäänrakennettuna meissä jokaisessa ja sitä voi opetella, aivan kuten muitakin taitoja.

Luovuus vaatii tylsistymistä. Ja se vaatii myös ajattelua. Jos ei ehdi kiireiltään ajatella ja pysähtyä, ei todellinen luovuus pääse esiin. Pelkkä luova ajattelu ei toki ole yhtä kuin itse luovuus, koska pelkästään sanana se kertoo jostain konkreettisesta tekemisestä: olla luova, luoda jotain. Eli luovuus on ideointia ja idean toteuttamista, yhtä paljon molempia.

Creativity

Luovuus vaatii myös omaa tilaa ja yksinoloa. Oma luomistyöni on parhaimmillaan silloin, kun tiedän olevani ihan yksin. Näin siksi, että huomaan muiden läsnäollessa olevani alitajuisesti jatkuvassa valmiustilassa ja valmis siis keskeyttämään sen mitä teen. Ajatus harhailee, enkä pääse hommaan 100%:sti sisälle. Valmiustila on päällä ihan vaan siltä varalta, että joku tulee ja puhkaisee luovuuskuplani.

Kun en osaa odottaa sitä tai olen todella uppoutunut hommaani, säikähdän äärimmäisen helposti (menen jopa hieman tolaltani) jos minut keskeytetään yllättäen. Ei kukaan tietenkään tahallaan sitä tee, mutta niin se vaan on että pienikin ulkoinen häiriötekijä ympäristössä voi saada sen aikaan. J on joutunut todistamaan tätä monta kertaa. 😀

Osaan olla tosi luova myös ryhmässä työskennellessä ja nautin siitä, mutta se vaatii oikeanlaisen ilmapiirin ja samanhenkisiä ihmisiä ympärille. Sellaisia, joiden kanssa voi huoletta ja pelkäämättä jakaa sen oman kuplan.

Creativity

Liian suurta kuormitusta tuottavia asioita minun on herkkänä introverttina hyvä välttää, koska niistä palautuminen kestää nykyään monta päivää. Ja positiivinen kuormitus on kuormitusta siinä missä negatiivinenkin. Sen oivaltaminen oli ratkaisevassa roolissa, kun aloin ymmärtää millainen elämä minulle juuri nyt on hyväksi. Muiden ihmisten ympäröimänä oleminen ja ylipäätään kaikki sosiaaliset tilanteet ovat kaikkein raskaimpia, koska niissä joutuu olemaan jatkuvasti ”valppaana” sekä luovuttamaan ja vastaanottamaan monenlaista energiaa. Pitkäkestoinen, liika kuormitus (positiivinen tai negatiivinen) on tasapainoisellekin introvertille pahasta, ellei siitä ehdi palautua.

Mitä enemmän minulla on menoja, sitä vähemmän pystyn luovuuttani hyödyntämään. Ja nykyään sen huomaa todella selvästi, kun ne vähätkin menot sekä velvollisuudet on karsittu ihan minimiin. Pystyn siis ideoimaan kaikenlaista esimerkiksi valokuvien muodossa, koska olen aika paljon omissa oloissani. Minulle se on enemmän kuin okei tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa, koska en edes jaksaisi ottaa määräänsä enempää ylimääräistä hässäkkää arkeeni. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Näin on oikein hyvä, ainakin toistaiseksi.

Heräsikö teissä jotain ajatuksia? Oletteko huomanneet samanlaisia piirteitä itsessänne, tai onko jokin asia teidän kohdallanne täysin päinvastoin? 🙂

Ihanaa viikonloppua! ❤

Rakkaudella, Anna

Värikollaasi: Musta, keltainen ja oranssi

Minulle uusi kuvahaaste, joka kuitenkin johdatti tai jopa pakotti luovaan ajatteluun eri tavalla kuin aiemmin. Ja sehän on aina pelkkää plussaa! Aiheena Värikollaasit-blogissa on musta, keltainen ja oranssi. Näitä oli todella mielenkiintoista kuvata. En ole kovinkaan paljoa tehnyt kollaaseja omista kuvista, enkä koskaan niin että otan kuvat nimenomaan samaa kollaasia varten, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää harjoitusta.

Varsinainen kollaasi on tässä ensimmäisenä ja siinä käytetyt + pari ekstrakuvaa kuvausasetuksineen löytyy isompina alta.

Värikollaasi: Musta, oranssi, keltainen

Kuvilla halusin haastaa sekä itseni että katsojat näkemään jotain totutusta poikkeavalla tavalla.
Musta, oranssi, keltainen

40mm, f/5.6, ISO 100, 1/10 sec

IMG_4187-2

30mm, f/8, ISO 100, 2 sec

IMG_4157-2

30mm, f/5.6, ISO 100, 0.5 sec

Musta, oranssi, keltainen

30mm, f/8, ISO 100, 0.5 sec

IMG_4197-2

33mm, f/4.5, ISO 100, 1/15 sec

IMG_4172-2

50mm, f/5.6, ISO 100, 0.6 sec

Koska kyseessä on nimenomaan värikollaasi, halusin pitää teeman tällä kertaa jollain tapaa yhtenäisenä kaikissa kuvissa ja väripaletin melko tiukkana. Kuvankäsittelyvaiheessa normaalista poiketen annoin mustien kohtien tummua puhki ihan rauhassa, koska tavoitteena oli saada kuviin reilusti dramatiikkaa. Valkoiset/vaaleat pidin kuitenkin sävyalueella. Kovin paljoa näille ei edes tarvinnut tehdä, mikä on aina hyvä! Muiden kollaasit löydät täältä! 🙂

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna