Oma valokuvausstudio helposti ja edullisesti?

Oma kotistudio, josta et parhaassa tapauksessa joudu maksamaan mitään. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Ehkä, muttei ole sitä!

Oman valokuvausstudion rakentaminen on todella yksinkertaista ja edullista kunhan käyttää hieman mielikuvitusta. Siihen on myös olemassa monia eri variaatioita. Omani olen kehitellyt kotona olevista tavaroista, joten sitä varten ei ole tarvinnut ostaa mitään, eikä myöskään nähdä kovin suurta vaivaa.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Tänään siis kerron miten olen toteuttanut oman studioni! Tätä postausta on itseasiassa toivottu minulta jo jonkin aikaa sitten, joten ehkä oli aikakin kirjoittaa aiheesta kuvien kera. 🙂

Kotistudiota varten tarvitset vain 5 asiaa:
  • Vaaterekki (omani olen ostanut joskus Ikeasta, se on tällainen. Maksaa alle kympin!)
  • Pöytä
  • Vähintään pari-kolme metriä kangasta (kangasrulla on helpoin vaihtoehto, mutta verho, lakana tai vaikka päiväpeitto käy yhtä hyvin. Kunhan se on melko rypytön, rypyt nimittäin näkyvät kuvissa!)
  • 2 isohkoa klipsiä kankaan kiinnitystä varten

IMG_8154

Kotistudion rakentaminen vaihe vaiheelta:

1. Luonnonvalo on paras valaistus! Päätä sopiva paikka jonkin ikkunan vierestä. Ikkunan olisi hyvä osoittaa muualle kuin pohjoisen suuntaan, sillä etenkin pimeään vuodenaikaan valoa on siellä vähänlaisesti. Pääasia kuitenkin on, että luonnonvaloa löytyy.

Tämä studio on muuten helppo kasata ja purkaa nopeitakin kuvauksia varten, mikäli pöytä palvelee muuna aikana toisenlaisessa tarkoituksessa, esimerkiksi ruokapöytänä. 

2. Pöydän voit asettaa joko n. 45 asteen kulmaan ikkunaan nähden, tai jättää suoraan. Omani on vähän miten sattuu, yleensä kuitenkin vinoittain. Näin luonnonvalo tulee  suurimmaksi osaksi viistosti kuvattavan kohteen edestä.

IMG_8149

3. Aseta vaaterekki pöydän taakse.

4. Ota esiin haluamasi (mielellään silitetty, ei siis lattialla mytyssä lojuva kuten kuvassa 😀 😀 ) kangas, ja vedä se rekin yli. Yritä saada kangas mahdollisimman suoraan.

5. Kiinnitä kangas klipseillä rekkitankoon. Kangas saa laskeutua luonnollisesti pöydälle.

IMG_8160

IMG_8184

IMG_8187

Tämän kuvan otin heti pystytyksen jälkeen. Sille on tehty nopea käsittely Lightroomissa, muttei mitään isompia (roskat olisi ehkä voinut poistaa 😀 ).

IMG_8182

Tadaa, valmis! Helppoa, eikös vaan? Tällä järjestelyllä olen ottanut melkeinpä kaikki asetelmakuvani, kokeilehan sinäkin! 🙂

Luovaa loppuviikkoa! ❤

P.s. Iso, sydämellinen kiitos vielä kaikille blogin 1-vuotispostaukseen kommentoineille. ❤ Ette tiedäkään, miten paljon sananne minulle merkitsevät. ❤

rakkaudella

Mainokset

Blogi täytti vuoden!

Kätteni Jäljillä -blogi on nyt vuoden vanha. Aika on mennyt todella nopeasti! Muistan elävästi sen hetken kun päätin perustaa uuden blogin koulussa tehdyn oppimispäiväkirjan tilalle. Hahmottelin sitä paperille, suunnittelin logoja koneella ja mietin millainen siitä tulisi.

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä käsitöitä sun muuta, mutta suunta vaihtui alun pyristelyjen jälkeen melko nopeasti valokuvauspainotteiseksi.

Liutun maalaistalo Teisko

Muistan myös miten jännittävältä tuntui julkaista ensimmäiset postaukset! Lukeeko tai katseleeko niitä muka joku? Edelleenkään ei voida puhua mistään väenpaljoudesta tämän blogin tilastoissa, mutta se on aivan okei minulle! 🙂

Olen myös saanut monen monta uutta virtuaalituttavuutta, joita toivon tapaavani joskus livenäkin (yhden olen jo tavannutkin!).

IMG_0247

Tästä blogista on tullut eräänlainen luovuuden tukiverkko. Se ottaa vastaan ja joustaa tarvittaessa, mutta myös pompauttaa takaisin ylös jos pohjakosketus uhkaa. Se on oiva tapa näyttää itsestään jotain sellaista muille, jonka olemassaolosta ei itsekään välttämättä vielä tiedä.

Valokuvat toimivat minusta silmien tapaan sielun peilinä. Aivan kuten taide muutenkin. Töistä voi päätellä paljon, jos tekijä vain antaa siihen mahdollisuuden; eli on yhteydessä sisimpäänsä, ja toteuttaa itseään sen mukaisesti miltä milloinkin tuntuu.

Kätteni Jäljillä -blogi on auttanut minua valtavasti eteenpäin myös itseni kanssa. Oma taiteellinen silmä ja näkemys, jopa persoona, on alkanut muotoutua uudelleen niille sopiviin uriin, jotka todennäköisesti ilman tätä olisivat edelleen täysin hukassa. Ovat vähän vieläkin, mutta pikkuhiljaa…

Daisies in a meadow

Olen saanut tältä blogilta jo nyt paljon enemmän kuin osasin edes odottaa. Se on jo aika päiviä sitten vastannut sille esittämääni kysymykseen: Mikä tekee minut onnelliseksi? Melko pian kävi selväksi, että valokuvauksesta oli tullut se juttu.

Opiskelin itsenäisesti, ahkeroin ja imin tietoa sienen lailla, otin paljon kuvia (otan edelleen) ja opin uutta, asia ja askel kerrallaan. Edelleen niitä ahaa-elämyksiä tulee aika ajoin, ja se on niin mahtavaa! Palan halusta päästä opiskelemaan valokuvausalaa, ja kun sopiva hetki koittaa, aion toteuttaa tämän unelman. Sen olen nyt päättänyt. Valokuvaus on harrastus, jonka parissa viihdyn aivan helposti tuntikausia putkeen. Kovinkaan monesta muusta asiasta en voi nykyään sanoa samaa! 😀

Kamerarunkonikin on päässyt toden teolla tositoimiin viimeisen vuoden aikana. Sitä ennen se oli vain kamera, nyt se on paljon enemmän! Se on väylä suoraan sydämestä silmien kautta käsiin, jotka tuottavat lopullisen kuvan. Väylä, jonka kautta voi ilmaista tunteitaan ja itseään niille, jotka sen haluavat nähdä ja ottaa vastaan. Myös blogi toimii samalla tavalla.

Lilacs

Haluan kiittää teitä jokaista lukijaa, kommentoijaa ja sivuilla kävijää. Kiitos! ❤ Ilman teitä tämä olisi paljon tylsempää ja yksinäisempää puuhaa. Jopa turhaa, sillä ajatustenvaihto teidän kanssanne on avannut maailmasta minullekin paljon sellaista, mitä en olisi ilman teitä nähnyt. Olen saanut myös paljon vertaistukea moneen asiaan ja valtavan määrän mielettömän ihania, rohkaisevia kommentteja!

Tästä sitten jatketaan kohti tulevaa yhdessä tuumin, saapa nähdä mitä se vielä tuo tullessaan! Vielä kerran: KIITOS. ❤ 

rakkaudella

Ruusunpunaisia ajatuksia syksystä

Tummilla sävyillä ja asetelmalla mennään tälläkin kertaa, kun MakroTexin aiheena on kukka. Kuivuneet ruusut terälehtineen ovat kiehtovia ja tykkään käyttää niitä asetelmissani, kuten saatatte mahdollisesti huomata..? No, lupaan että seuraavassa tulee olemaan jotain muuta kuin kuivuneita kukkia! Ehkä… Tai… No… En tiedä vielä.

Roses are red...

Kai se on myönnettävä että se syksy on nyt käsillä. Toisaalta tykkään ajatuksesta hirmuisesti, sillä syksyt edustavat minulle uuden ajanjakson alkua kevättä enemmän, ja etenkin uuden oppimista. Parin viikon päästä alkaa se odotettu valokuvauskurssikin! Hiukan jo jännittää, mutta hyvällä tavalla vaan. 🙂

Työtkin nykyisessä paikassa jatkuvat näillä näkymin ainakin syksyn ja talven ajan, joten ei tarvitse sitäkään sen paremmin miettiä. Mm. oman riittämättömyyden tunteen kohdalla on edelleen paljon työstettävää, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Tilasin myös vihdoin ja viimein Tunne lukkosi -kirjan, jonka avulla toivon ymmärtäväni omia tunteitani aiempaa paremmin. Kun se on luettu ja käsitelty, olen ajatellut hankkia käsiini myös seuraavan osan, joka on Murra tunnelukkosi. Nimi varmaankin kertoo kirjan olennaisimman idean. 🙂

Roses are red...

Huushollin järjestelykin alkaa tuntua pikkuhiljaa taas ajankohtaiselta. Kun ulkona ei loppuvuodesta kovinkaan paljoa viihdy (syynä esim. sateet ja koleus, en tykkää), kasvaa sisätilojen viihtyisyyden merkitys huomattavasti. Vielä en ole sytyttänyt yhtään kynttilää takan reunalle, mutta sekin hetki varmaan tulee pian. Viime talvena aloitettua kaulahuivia neuloin eräänä iltana muutaman rivin. Kyllä se tällä tahdilla valmistuu vuoteen 2030 mennessä… 😉

Hiukan olen jo aloittanut tavaroiden karsimisprojektia vaatteista (taas), joita omistan (edelleen) aivan liikaa ja sen kyllä huomaa. En enää edes osta kovin paljoa vaatteita, vaan ostaminen on nimenomaan vähentynyt… Ja edelleen niitä pyörii nurkissa pilvin pimein. 😀 Kummallista. Paljon muutakin karsittavaa toki olisi. Ympärillä oleva hallittukin kaaos lisää stressiä ihan huomaamatta.

Toivoisin myös, että vielä tulisi edes lyhyt lämmin jakso jotta saisin kaikki matot pestyä, tai edes osan… Piti niin kovasti kesän aikana touhuta niiden parissa, mutta se vaan unohtui! Kylmällä ilmalla kylmän veden kanssa läträäminen ei jostain kumman syystä houkuta.

Roses are red...

Syksyisin inspiraatiokin alkaa kukkia ihan eri tavalla kuin vaikkapa kesällä. Maalasin pitkästä aikaa yhden taulun akryyleillä, ja tilasin lisäksi tarvikkeet akvarellimaalaukseen! En malta odottaa että saan hakea paketin postista ja alkaa harjoitella erilaisia vesiväritekniikoita.

Tilaukseen ujutin myös mm. akryylimaaleille sopivaa paperia ja pohjustusainetta (gessoa), sillä pohjustamattomalle puukuitulevylle maalaaminen alkoi hiukan tympiä. Myös kankaalle maalaamisesta voisi tulla jälleen vaihtoehto, kun vaan oppisin tekemään pohjan kunnolla. Jänisliimaa muistaakseni löytynee isäni tai setäni varastoista, ja nyt on sitä gessoakin tulossa. 🙂 Mahdollisuus on siis olemassa…

Roses are red...

Olo ja fiilis syksyä kohtaan on itseasiassa aika hyvä ja odottava, sillä edellinen pimeä kausi meni suhteessa melko kivuttomasti aikaisempiin verrattuna. Toivon tältä kaudelta samaa, tai vielä parempaa. ❤

Tarkoitus ei alunperin ollut kirjoitella tämän postauksen yhteyteen oikeastaan mitään, mutta jostain sitä tekstiä kumminkin tuli. 😀 Taidejuttuihin saatetaan palata vielä myöhemmin, kunhan pääsen vähän testailemaan uusia tarvikkeita.

Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! ❤


Löydät muiden kukkaisat kuvat täältä!

P.s. Blogikin täyttää muutaman päivän päästä vuoden! 🙂 Aika menee niin kovin nopeasti, ihan hassua!

rakkaudella

Pienet auringot

MakroTex-haasteen aiheena on pienempi kuin 2cm. Mietin jo useampana päivänä, että mitä ihmettä sitä oikein kuvaisi. Jokin asetelma oli päällimmäinen idea, mutta mikä olisikaan sopiva kohde? Mitä niin pientä minulta löytyisi?

Katselin ympärilleni kun kuljin pitkin poikin suurta pirttiämme (jossa lojuu valtaosa kaikesta kuvausrekvisiitastani). Sitten huomasin kuivatut marketan kukat, ja siitä se ajatus sitten lähti!

Ne ovat aivan kuin pieniä aurinkoja. Omaan silmään myös kauniilla tavalla melankolisia, sillä niistä huokuu mennyt ajanjakso. Samalla kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että siemenet kukkien keskiosassa ovat täynnä uutta elämää ensi vuotta varten.

Elämä on vain lepotilassa. 

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

Mitähän pientä muut ovat keksineet kuvata? Se selviää täältä! 🙂

Tsemppiä kuluvaan viikkoon! Ollaan toisillemme niitä pieniä aurinkoja. ❤

rakkaudella

Jotain sinistä

…Tai itse asiassa aika paljonkin sinistä!

Kolme sinistä maljakkoa, kolme erilaista kukkaa/kasvia. Näistä syntyi neljä kuvaa ja neljä asetelmaa.

Something blue

Something blue

Something blue

Something blue

Suunta omissa asetelmissani on nyt selvästi menossa simppelimpään päin. Vaikka tavaraa on vähemmän, asetelman ja valojen/varjojen kanssa säätämiseen menee edelleen aikaa. Mitä vähemmän on esiteltäviä asioita, sitä enemmän niiden asettelu korostuu kuvassa, sillä huomiohan kiinnittyy juuri niihin.

Eivät nämäkään mitään täydellisiä suorituksia ole, mutta ei tarvitsekaan. 🙂 Pääasia että kuvia tulee otettua ja oppii uutta samalla kun tekee. Myös jälkikäteen ”viisastelu” on tässä asiassa varsin hyödyllistä. 😉

Tiesitkö tätä sinisestä? ”Oy Karl Fazer Ab on rekisteröinyt suklaalevyjen käärepaperissa käyttämänsä sinisen värin Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään tavaramerkkirekisteriin 30.4.2001, ensimmäisenä Suomessa hyväksyttynä väritavaramerkkinä. Muut suklaantuottajat eivät saa käyttää samaa sinistä väriä pakkauksissaan Suomessa.” (Wikipedia)

Hyvää viikonloppua! ❤

rakkaudella