MakroTex -haaste: Helmikuu

Tällä kertaa MakroTex-haasteen aiheena oli helmikuu. Päätin lähestyä aihetta toisenlaiselta kantilta, pienen lisähaasteen kera jonka itselleni kehitin. Pilkoin helmikuun kahdeksaksi kirjaimeksi, joista jokaisesta keksin kyseisellä kirjaimella alkavia sanoja, jotka sopivat käsillä olevaan kuukauteen. Niistä sanoista valitsin kunkin kirjaimen kohdalta muutaman, joiden pohjalta lähdin kuvia ottamaan. Lopuksi kun kuvat oli jo otettu, karsin sanat yhteen per kirjain. Tavoitteena oli saada aikaiseksi kahdeksan kuvan sarja helmikuusta, ja jokainen sana kertoo siihen liitetystä kuvasta jotain.


  h

Hauras  

hauras

Luonnosta löytyy näin talvella paljon hauraita elementtejä, jotka tuntuvat hajoavan pelkästä kosketuksesta. Ihmeen paljon ne silti kestävät.


e

Eloton

eloton

Päälle päin luonto vaikuttaa helmikuussa melko elottomalta, mutta kasvien pudottamien siementen sisuksissa piilee valtavasti elinvoimaa joka odottaa kevättä saapuvaksi.


l

Lumi

lumi

Lumivaippa muodostaa satumaisia asetelmia yhdessä talventörröttäjien kanssa. Puuterilumi on erityisen ilmavaa ja pienikin tuulenpuuska saa sen putoamaan.


    m

Muutos

muutos

Helmikuussakin luonto muuttuu jatkuvasti. Valitsin tämän kuvan siksi, että olen kesällä kuvannut tätä meidän pihan syreenipensasta täydessä kukassaan ja muutos tähän hetkeen on suuri. Nyt siinä kukkii hieman erilaisia kukkia, mutta aivan yhtä kauniita!


  i

Ilo

ilo

Otetaan ilo irti yhteisistä hetkistä helmikuisessa ulkoilmassa! Tapasin kasvimaailman Daltonin veljekset ja niillä näytti olevan oikein hauskaa yhdessä. 😀


    k

Karu

karu

Talvi ja etenkin helmikuu on karua aikaa niin luonnon eläimille kuin kasveillekin. Aurinkoisina päivinä ilmassa voi tuntea toivon kipinöitä kevään tulosta, mutta pilvisellä ilmalla on tasaisen harmaata ja yksinkertaisesti karua. Kauneus ei silloinkaan katoa, vaan muuttaa vain muotoaan.


u

Uhmakas

uhmakas

Tämän pienen ja uhmakkaan kuusentaimen nähdessäni sydän jotenkin suli, se oli niin sympaattinen. Itseasiassa taimia on kaksi, mutta toinen on pienempänä päättänyt jäädä vielä lumipeiton alle nukkumaan.


u

Uni

uni

Helmikuu tuo eteemme satumaisia, jopa unenomaisia maisemia ja ohikiitäviä hetkiä. Ihastuin valtavasti talventörröttäjiin, joiden päältä aurinko oli sulattanut lumipallot pieniksi, kimaltaviksi timanteiksi.


Tällaisen lisähaasteen tekeminen oli todella virkistävää ja jollain tapaa hieman vaikeampaa. Siinä kehittyy kuvallisen tarinankerronnan taito, jota ei koskaan voi olla liikaa! Kannattaa kokeilla. 🙂

Tein kaksi erillistä reissua viereisiin metsiin mönkijällä, mutta käveltyä tuli myös oikein reippaasti! Mönkijän selässä kulkee näppärästi kaikki varusteet ja se on oivallinen kulkuneuvo tällaisiin pieniin reissuihin, mutta tieltä poistuessa kulkupeliksi valikoituvat mieluummin jalat. Ensimmäisenä päivänä ilma oli pilvinen ja toisena paistoi ihanasti aurinko. Siten myös kuviin tuli hieman erilaisia vivahteita ja valo-olosuhteita. Aikaa minulla kului näillä retkillä yhteensä sellaiset 6,5 tuntia, joista toki ihan joka hetki en kuvannut mutta todella paljon kuitenkin. Otin molemmilla kerroilla eväät mukaan ja voi miten mahtavaa niiden syöminen luonnon keskellä onkaan! Kiitos siis haasteen järjestäjälle, en usko että ilman tätä olisi tullut ulkoiltua noin perusteellisesti näinä muutamana päivänä! 🙂 Kiitokset siis Pieni Lintu -blogille ja bloggaajalle! Linkin takaa löydät myös muut osallistujat ja heidän kauniita helmikuisia kuviaan.

Ihanaa tiistaita! ❤

Rakkaudella, Anna

Mainokset

Teisko pakkasherran armoilla

Tällä viikolla on ollut miinusasteita ihan riittävästi! Enempää ei olisi enää kaivattu. Ihan mukavaa vaihtelua tämä pienempikin pakkanen on, kun tuli lisää luntakin. Jääkylmistä puulattioista ja viileästä talosta huolimatta ottaisin mieluummin sen -20-25 astetta pakkasta kuin ne masentavat vesikelit. Varpaat ja sormet ristiin, että pysytään nollan alapuolella!

Viime reissulla mönkijällä ajellessa tuntui siltä, että naama irtoaa. Niin ja sormet! Melkein irtosivatkin. Mutta voi vitsit että oli kaunista, kyllä kannatti lähteä pienelle aamuajelulle keskiviikkona (syväjäätymisestä huolimatta)!

Tässä lähitienoon kuvasatoa:

img_0490-hdr

img_0411-hdr

img_0425-hdr

img_0461-hdr

img_0470-hdr

Kuvausreissujen kulkuväline!

img_0521-hdr

img_0538-hdr

img_0408-hdr

 

P.s. Maanantaina on tiedossa jotain jännää, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun olen asian suhteen viisaampi! Oikein mukavaa viikonloppua, nautitaan näistä ilmoista ja uuden vuosiluvun viehätyksestä! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Ensikatsaus HDR-kuvien maailmaan

Hyppäsin tuossa eräänä iltapäivänä mönkijän selkään ja nappasin kameralaukun mukaan siltä varalta, että löytäisin jotain kuvattavaa. Mönkijä osoittautuikin oikein näppäräksi kulkupeliksi siirryttäessä paikasta toiseen. Sen selässä näkee maisemat jotenkin eri tavalla kuin autosta. Sen lisäksi mönkijän selästä on helpompaa ja nopeampaa hypätä pois. Vähän samoin kuin moottoripyöränkin kanssa, mutta ilman sitä ainaista jalalle laittoa ja kypärän päästä repimistä. Mitään eläimiä tosin on turha kuvitella näkevänsä, sillä ääntä tuollaisesta traktorimönkijästä kyllä lähtee! Aurinko oli laskemassa ja se loi taivaanrantaan kauniita ja mielenkiintoisia sävyjä. Otin ensin ihan tavallisesti yhden valotuksen kuvia kunnes muistin, että useamman valotuksen yhdistämisestä voisikin olla hyötyä sävyjen esille tuomisessa.

img_0395-hdr

Vanha saunarakennus illansuussa

Nämä kaikki kuvat on otettu käsivaralta, joten tarkkuus ei ole priimaluokkaa. Useamman valotuksen kuvat kannattaa siis ottaa jalustalla, mutta minulla se ei nyt tällä kertaa ollut mukana.

img_0375-hdr

Vaikka valokuvausharrastusta on takana useampi vuosi, olen vasta viime syksynä alkanut treenata sitä teknistä puolta niin sanotusti tosissani. Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi opetella perusasioita myös HDR-kuvista ja kokeilin tehdä niitä Lightroomilla, jolla se olikin tosi helppoa kunhan sai juonesta kiinni.

(HDR = High dynamic range. HDR-kuva tehdään yhdistämällä useampi eri valotus yhdeksi kuvaksi jota sitten kukin käsittelee haluamallaan tavalla. Tarkoituksena on saada aikaan kuva, jossa sävyjä toistuu mahdollisimman paljon ja oikein, ja ettei siinä ole yli- tai alivalottuneita kohtia. Tapoja ja ohjelmia on erilaisia. Netistä löytyy hyvin tietoa aiheesta, esim. Wikipedia

img_0353-hdr

img_0369-hdr-2

Eiväthän nämä mitään mestariteoksia vielä ole, mutta jostain on aloitettava! Tästä aukesi minulle ihan uusi maailma, ja nyt on taas uudenlaista virtaa ja intoa lähteä pienille kuvausretkille luontoon. Olen aiemmin harmitellut ulkona otetuissa kuvissa kirkkaiden kohtien puhkipalamista, mutta nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia, tai ainakaan niin paljon! Histogrammin sielunelämään olen nyt myös tutustunut ja nyt vaan mietin että miksi en ole aiemmin tätäkään opetellut… No, kaikkea ei vaan voi oppia kerralla. Kukin oppii omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Tällä hetkellä minua inspiroivat eniten aamun ja illan violetit sävyt, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Blogitauon jälkeen epäröin ja mietin, että millainenkohan postaustahti tästä eteenpäin mahtaa olla. No, nyt postauksia on luonnoksissa jatkuvasti valmiina useampia, mikä on hyvä. Turha tässä siis on himmailla, jos on jotain sisältöä jaettavaksi niin antaa palaa vaan.

P.s. Opin virheestäni ja seuraavalla mönkijäretkelleni otin sen jalustankin mukaan! 🙂

Rakkaudella, Anna