Pieni siivu pirtistä & ajatuksista

img_4322

Pikkuhiljaa alkaa tästä pirtistäkin kuoriutua sen parhaat puolet esille. Pienillä muutoksilla ja teoilla saadaan paljon aikaan. Olen nyt viime aikoina tuonut tai vaihtanut jonkun esineen paikkaa yksi kerrallaan ja pala palalta kokonaisuus alkaa hahmottua. Mutta tätä teen vain silloin kun itse jaksan. Ja aina ei vaan jaksa. Tämä kodin laittaminen on muutenkin kestänyt nyt jo puoli vuotta emmekä ole edes remontoineet mitään. Silti mikään huone ei ole valmis. Ikuisuusprojekti siis, ei kai mikään sisustus olekaan koskaan valmis. Vanhat talot yleensä kuuluvat tähän ikuisuusprojekti -kategoriaan, mutta samalla ne ovat mitä parhaimpia maltin ja kärsivällisyyden opettajia. Ne opettavat elämään ja nauttimaan siitä hetkestä mikä milloinkin on meneillään, koska kiireelle ei useinkaan löydy sijaa.

On ollut pakko opetella olemaan armollisempi itseään kohtaan. On ollut pakko jättää suosiolla moni asia tekeytymään ihan rauhassa oman mielen syövereihin. On ollut pakko antaa vaan olla, päästää irti ja vapautua turhista rasitteista pala kerrallaan. Päässäni pyörii päivittäin niin paljon ideoita, suunnitelmia ja projekteja että joskus väsyn siihen itsekin ihan täysin. Silloin makaan helposti pari päivää sängyssä enkä tee juuri mitään, korkeintaan katson koneelta jotain sarjoja tai muuta vastaavaa johon ei juuri aivotoimintaa vaadita.

img_4312

On hyvä, että asiat ovat menneet juuri näin eikä meillä ollut taloon tullessa tarvittavia resursseja tehdä remonttia tai paljon muutakaan. Onneksi. Hyvin pian muuton jälkeen oivalsin, miksi vanhassa talossa olisi hyvä asua ainakin vuosi ennen kuin remontoi mitään. Alkuun se tuntuu turhauttavalta, mutta pikkuhiljaa kun oppii rakastamaan taloa juuri sellaisena kuin se on, alkaakin miettiä mitä oikeasti on tarpeellista tehdä, vai onko mitään. Lopulta ei ehkä kaipaakaan enää sen suurempia muutoksia. Toki on eri juttu jos talo on aivan pommi, silloin hiusten päässä pysymiseksi on ehkä hyvä tehdä asialle jotain. Mutta silloinkin olisi tärkeää miettiä mitä talosta ja sen ajan hengestä voisi säästää.

Olen sisustajana aika rento, eivätkä pikku virheet haittaa minua. Fiilis on tärkein. Tykkään myös sisustaa ja järjestää olemassa olevia tavaroita eri tavalla. En enää juuri koskaan hae kaupasta uutta, vaan uudella ajattelutavalla ja pienellä järjestelyllä vanha, ehkä rähjäinenkin esine saa uuden elämän. Tänne en ole tainnut ostaa mitään sisustusesineitä tai huonekaluja, vaan kaikki on ollut joko minulla tai täällä talossa valmiina. Eri järjestyksessä vain (lue: vaihtoehtoisesti ei missään järjestyksessä) tai sitten piilossa jossain kaapin perukoilla.

En ole myöskään mikään siivoushullu (joskus toivoisin että olisin), kestän keskeneräisyyttä ja rumia tavarakasoja tiettyyn pisteeseen asti. Sitten laitan taas jonkun nurkan kuntoon, ja siitä tulleella hyvällä mielellä mennään jälleen vähän aikaa. Jonkun mielestä tämä voi olla täysin järjetöntä, ja niinhän se onkin. Mutta tilanne on nyt mikä on, hyväksyn sen ja katson mitä päivät tuovat tullessaan. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja vielä minullakin riittää virtaa touhuta koko kylän edestä.

img_4382

On hassua, kuinka alunperin minun piti vain pintapuolisesti kertoa vanhan arkun siirtymisestä pirttiin sohvapöydäksi ja laittaa muutama kuva koristeeksi. Haha, toisin kävi ja lörpöttelin taas kaikkea muuta! 🙂 Koskaan ei voi varmaksi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja siinä on elämän suola.

Mennäänpäs vielä hetkeksi siihen alkuperäiseen asiaan! Kokosin talosta löytyneitä pitsiliinoja arkun kannelle kollaasiksi ja vanha peräkamarista löytynyt peilikin löysi paikkansa kynttilöiden alustana. Siihen on pinttynyt muutamia raitoja, joten asettelin kuivuneita syksyn lehtiä häivyttämään niitä. Puusohva siirtyi viime viikolla pimeästä nurkasta paraatipaikalle muurin eteen. Nyt se tulee esiin ihan eri tavalla ja siinä tulee istuttuakin paljon enemmän.

Arkku tosiaan löysi paikkansa puusohvan edestä. Ne ovat ihan saman värisiä ja mittasuhteiltaan toisiinsa sopivia. Toimii hyvin omasta mielestäni, vaikka takana oleva muuri onkin aika tumma tausta tummille huonekaluille. Hain myös ulkoa muutaman katajanoksan isoon lasipulloon ja purkkiin tuomaan lisää syksyfiilistä sisälle.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 🙂

Rakkaudella, Anna

img_4348img_4376img_4328

Kunnostusprojekti: Billnäs-tuoli osa 2

IMG_9761

Tänään sain vihdoin tehtyä tuolia hiukan eteenpäin isäni opastuksella, kun hänelläkin sattui olemaan hiukan aikaa sadepäivän takia. Nyt kun tuoli oli osiin purettuna, niin seuraava vaihe oli opetella siklin käyttöä. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta, mutta isäni vakuutti sen olevan ylivoimainen vanhojen lakkapintojen ja liimatahrojen poistoon. Se on metallinen levy jonka terotetuilla reunoilla kaavitaan reilun 45 asteen kulmassa lakka pois. Se myös jättää puun pinnan sileäksi toisin kuin hiomakone tai hiekkapaperi, joilla myös työmäärä on paljon isompi. Ensin poistettiin vanhat liimat lohjenneista puupinnoista istuinosassa.

IMG_3812

Sen jälkeen mitattiin oikeat kohdat ja jyrsittiin kolot ”piskettejä” varten, jotka ovat kuin pieniä puisia keksejä. Ne helpottavat liimauksen onnistumista eivätkä liimattavat kappaleet liiku ainakaan pystysuunnassa, sekä tekevät siitä kestävämmän. Minäkin käytin ensimmäistä kertaa jyrsintä, eikä se kovin vaikeaa ollut. Säädöt pitää tosin laittaa tarkasti jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman kestävä.

Tämän jälkeen sahattiin pistosahalla liimausta helpottavat puupalat kumpaankin reunaan, joiden muoto myötäilee istuinosan muotoa joka on vino ja kulmista pyöreä. Ilman näitä kappaleita liimaaminen olisi taas hankalampaa saada tehtyä kunnolla, eikä näin myöskään jää liimattavaan puuhun puristimista jälkiä.

Sitten soviteltiin kaikki paikoilleen, haettiin sopivat puristimet ja alettiin levittämään liimaa. Jokainen kolo piti täyttää liimalla että se oikein pursuaa ulos, ja pisketit naputella vasaralla perille asti koloihin ettei sinne jää rakoja. Ne hiukan heikentäisivät liimauksen kestävyyttä vaikka siellä nuo apupalat onkin paikoillaan. Tuoli on tehty tammesta, joka on todella kova ja rasvainen puulaji. Tammeen tehtyjen liimausten kuivuminen vie ainakin päivän, kun esimerkiksi jollain huokoisemmalla ja pehmeämmällä puulla kuten männyllä riittävä kuivumisaika on puolesta tunnista tuntiin. Sitten laitettiin puristimet kiinni ja pyyhittiin ylimääräiset liimat pois märällä pyyhkeellä.

Kun liimaus oli saatu tehtyä, oli aika opetella lisää siklin käyttöä ja poistaa jalkapaloista vanhat lakat. Ei se ihan helppoa ollut ja taisin välillä raaputella vähän liikaakin ja ehkä väärin kun pinta ei ollut niin sileä kun iskän tekemässä, mutta tekemällä oppii. Tässä samalla oppii hyvin myös kärsivällisyyttä, jota puutöissä tarvitaan ja jota minulla ei juurikaan ole… Alhaalla vasemmalla näkyy puhdistettu puupinta ja oikealla siklin teroitus pienellä viilalla. Tosin viilasta pidetään kaksin käsin kiinni ja suorassa viilataan, jotta reunoista tulee terävät.

Sitten kun istuinosan liimaus on kuivunut, niin siitäkin raaputellaan lakat pois. Nyt kuitenkin täytyy odotella huomiseen ennen kuin voi juuri mitään muuta tehdä.

Tässä on aika hienon näköistä kanadalaista loimutammea. Tämä varmaan olisi lakattuna ja sahattuna pintana tosi kauniin näköinen, kun se nytkin jo kimaltelee ja loimuaa noin kivasti.

IMG_3832

Terkuin, Anna

/ My Billnäs chair project is getting forward! The seat has been glued together and old lacquer is mostly removed for a new coat. I’ll tell you when the next stage has been done! 🙂

Kunnostusprojekti: Billnäs-tuoli osa 1

IMG_9782

Tässä se on, ensimmäinen kunnostusprojektini vähään aikaan. Isäni ja setäni hallista ylähyllyltä löytyi tämä tuoli, joka on hiukan kärsineessä kunnossa. Oy Billnäs Ab on valmistanut näitä tuoleja vuosina 1920–1929. Itse tuolin tarina on sellainen, että isäni on pikkupoikana huutanut sen muutamalla markalla huutokaupasta ja ajatellut sen kunnostaa. Näin ei kuitenkaan ole vielä tähän päivään mennessä tapahtunut, joten päätin jatkaa siitä mihin isäni jäi. Siitä tulee vielä oikein hyvä tuoli, kunhan muutaman jutun korjaa ja laittaa uuden lakan pintaan, sillä vanha on paikoin puhki kulunut.

Kuten kuvasta näkyy, ei olla ihan priimakunnossa. Istuinosa on halki (pala on onneksi tallella) ja yhdesta jalkaosasta on lohjennut pala pois. Jalka ja istuinosa ovat alkuperäisiä, mutta selkänoja ja sen metallinen tukiosa eivät ole. Ellen löydä mistään alkuperäisiä osia, ne täytyy tehdä itse ja mahdollisesti hieman oikoa mikäli osoittautuvat liian vaikeiksi minulle. Aion kuitenkin yrittää saada tuolista mahdollisimman paljon alkuperäisen näköisen ja vanhoilla materiaaleilla ja työtavoilla tehdyn. Onhan se sentään Billnäs.

IMG_9761

Aloitin purkamalla tuolin osiin ja puhdistamalla ne pölystä ja liasta. Sitten poistin istuinosassa olleen tarranjämät. Siinä on ilmeisesti lukenut ”Istu tähän”… Varsin nokkelaa etten sanoisi. Nyt tuoliparka on sitten palasina työpöydälläni hallissa ja odottelee vanhan lakan poistoa. On se vaan kaunis esine, en malta odottaa että saan sen valmiiksi!

Terkuin, Anna

/ So here is my first refurbishing project in quite a while! It’s and old chair from storage, where it has been broken many decades. You see, my dad bought this chair from auction when he was just a little boy and he thought that he would repair it, butt it never happened. So now it’s my turn to fix it and make it like it was before. Nowadays it’s seat is broken and the back rest is wrong kind, not the original. It has been made in Finland, in Billnäs’s ironworks in 1920’s. It would be quite valuable if it was in shape, but like that not much. This chair is so beautiful and I can’t waite to get it ready! 🙂

With love, Anna