Omakuvien maailmassa

Sunnuntaina tuli sellainen olo, että on pakko saada purkaa tunteita jollain tavalla ulos, eli ilmaista itseään kuvien avulla. Kun on ollut kuukauden verran kuvaamatta tai tekemättä mitään kovin luovaa, on sanomattakin selvää että jossain vaiheessa asiaan on otettava kiinni ettei pää hajoa. Jonkinlainen visio kuvista oli olemassa; jotain melankolista ja tummanpuhuvaa, tummat silmänympärykset, nurkassa lojunut ikkunanpoka. Mitään sen tarkempaa ei kuitenkaan ollut, joten päätin vaan antaa fiiliksen viedä!

Aloitin maskeerauksesta. Purin ”kiukkuani” siveltimen vetoihin; luomiväripaletista käytin mustaa, punaista ja violettia. Yritin maalailla mustelmia, joskin niistä tuli aika haaleita kun ei tuo pigmentti tahdo markettimeikeissä oikein riittää. Lopulta naamani alkoi kumminkin näyttää siltä kuin olisin saanut turpaani pahemman kerran… Kuvissa se ei kylläkään (onneksi) näytä yhtään niin pahalta!

Lopulta kuvasarjan nimeksi tuli ”Tunne, jolla ei ole nimeä”

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kokeilin myös muutamia tuplavalotuksia kameralla, joka onkin uusi ominaisuus allekirjoittaneelle, sillä vanhassa kamerassa sitä mahdollisuutta ei ollut! Eli kuvia otetaan kaksi peräkkäin, ja kamera sitten yhdistää ne yhdeksi otokseksi.

Filmikamerassa tämä onnistuu myös, ja sieltä koko idea onkin peräisin. Voisihan tuon koneellakin tehdä, mutta rakastan sitä ajatusta ettei voi koskaan tarkkaan tietää millainen lopullisesta kuvasta tulee, vaan se on aina arvoitus! ❤ Siksi filmikuvauskin kiehtoo, en vaan ole saanut vielä(kään) aikaiseksi perehtyä siihen. Mutta kaikelle on oma aikansa, uskoisin. 🙂

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kukat/heinät olivat (taas kerran) kuivuneet maljakkoon työpöydälleni, sillä en ikinä muista heittää niitä ajoissa pois! 😀 Nyt ne pääsivät vielä viime töikseen hyötykäyttöön hiuksia koristamaan. Otin kuvat makuuhuoneen ikkunan edessä, joka on länteen/luoteeseen päin. Sateisen ja pilvisen päivän johdosta ISOa piti kiikuttaa hitusen ylös, 500 paikkeille. Aukko oli 3,5 ja valotusaika 1/100sec. Heijastimia en jaksanut alkaa viritellä, vaan pelkkä ikkunan valo sai riittää tällä kertaa.

Epätäydellisyys ja säröt ovat alkaneet viehättää vielä entistäkin enemmän. ❤ Haavoittuvaisuus myös, koska sitähän me kaikki olemme, halusimme tai emme. Siksi en esimerkiksi jaksa omaa ihoani photoshopilla enää käsitellä. Ja vaikka automaattitarkennus ei osuisikaan yhtään mihinkään, niin ei se silti tarkoita että kuva olisi epäonnistunut. Päinvastoin, silloin kuvasarjaan tulee vain lisää mielenkiintoa ja kokonaan blurri kuva jättää mielikuvituksellekin varaa! 🙂

Odotan muuten innolla syyskuussa alkavaa Ahjolan valokuvauskurssia jolle ilmoittauduin. Kurssin nimi on ’Valokuvailmaisun konkarit’, ja se on suunnattu jo useamman vuoden aktiivisesti kuvausta harrastaneille. Itsehän olen aktiivisesti kuvannut vasta noin kaksi vuotta, mutta rohkenin silti liittyä mukaan, sillä valokuvailmaisun perusteet ovat kuitenkin jo hallussa ja aihe sekä siinä kehittyminen kiinnostaa kovasti. 🙂

Vuosi sitten osallistuin Ahjolan ’Ihminen kuvassa’ -kurssille, ja teinkin siitä muutamia postauksia (linkit alla). Kiinnostaisiko teitä lukea niitä tälläkin kertaa? 🙂 Kotitehtäviä saamme toivottavasti tällä tulevallakin kurssilla, joten niitä ainakin tulen täällä blogissa jakamaan!

Omakuva: Klovni

Henkilökuvauskurssin loppu häämöttää

nimmari


Seuraa blogia: Portfolio – Instagram – Facebook – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Mainokset

Oma salamapaketti

Instagramin puolella teinkin jo taannoin pienen paljastuksen; uskalsin vihdoin tilata itselleni ihan oman salamapaketin, ja se tuli tällä viikolla postissa!

Kerta toisensa jälkeen tulin siihen tulokseen, että en vaan pääse kehittymään salaman käytössä haluamallani tavalla, kun en pääse treenaamaan sitä kaikessa rauhassa, esimerkiksi kotona.

Kursseilla kun on rajallisen aikataulun vuoksi aina niin vähän kuvausaikaa henkeä kohden ja jotenkin kiireen tuntu kuvatessa (ainakin minulla), ettei siinä oikein malta tai ehdikään pohtia ja mietiskellä niitä valojuttuja niin tarkkaan.

Valojen asettelu, salamoiden käyttö ja muu oheistoiminta kuitenkin vaatii harjoittelua jos sen haluaa oikeasti osata. Paljon, paljon harjoittelua ja nimenomaan sitä käytäntöä.

IMG_2531-Edit

Olin itse oman kotistudioni ensimmäinen ”oikea asiakas”. 😀 Uudelle profiilikuvalle oli nimittäin tarvetta!

Salamaa tai useampaa pystyy tottakai hyödyntämään sitten myös miljöökuvauksissa, ja sitä odotan myös todella paljon! Minulla onkin vaikka miten paljon visioita jo valmiina, enkä malta odottaa että pääsen toteuttamaan niitä!

Workshopissa meinasi mennä jossain vaiheessa sormi suuhun, kun en aina ihan tarkkaan hahmottanut sitä miten useampi valonlähde tehoineen kuvissa vaikuttaa. En ainakaan osannut niitä itse asetella, ja siksi on hyvä, että pääsee itse opettelemaan sitä kotona.

Onneksi minulla on Tiina Puputin Valo ja valaisu -kirja, jossa on hyvät ohjeet ja selkeät kuvat. Lisäksi Youtubehan on videoineen loputon aarreaitta, josta tietoa voi ammentaa!

IMG_5728

Tältä se salama sitten näyttää. Nämä kuvat on laiskasti ihan vaan puhelimella otettu… 🙂

IMG_5727

Näissä salamoissa on mallivalo, eli tuo ”tavallinen lamppu”. Sen avulla näkee helpommin missä valot ja varjot ovat jo ennen kuin kuva edes otetaan. Tuo ohuempi putken mallinen on sitten se varsinainen salamavalo.

Paketissa on kaksi salamaa jalustoineen, sateenvarjo ja softbox, radiolähetin sekä isona plussana myös omat laukut kaikelle, jolloin kuljetus on helppoa.

Salamat tosin tarvitsevat virtalähteen toimiakseen, mutta luulisin että isältäni löytyy jokin tarkoitukseen sopiva, mukana kannettava akku josta virta saadaan esim. miljöökuvauksiin.

Halusin hankkia valaisukamat nimenomaan pakettina, jotta kaikki varmasti sopii yhteen. Kun itse näkee ja tietää mitä omistaa ja millä liitoksilla, on helpompaa lähteä täydentämään sitä muilla lisätarvikkeilla. Valaisun tekniset ominaisuudet muodostavat nimittäin sellaisen viidakon, että sinne tämmöinen tietämätön pulliainen eksyy aika äkkiä. 😀

IMG_5726

Pystytin tilavaan pirttiimme tämän kotistudioviritelmän. Jokin suurempi teline taustakankaille pitäisi vielä jostain kehitellä, mutta siihenkin on idea olemassa. Mitään ”oikeita” taustojahan en vielä omista eikä niitä tullut tässä paketissa mukana, joten toistaiseksi mennään kotikutoisilla, nekin toimivat ihan hyvin!

Ja mikä parasta, kamoja ei tarvitse siivota pois joka kerta, koska tilaa riittää kyllä joka suuntaan muutenkin! 🙂

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Studio Workshop

Sunnuntaina 19.11. sain kunnian olla mukana Mika Suvannon ensimmäisessä workshopissa, joka järjestettiin Vuokrastudion tiloissa Tampereen Tullintorilla.

Päivä oli todella mainio! Se alkoi yhdeltätoista ja päättyi kuuden maissa, ja siihen välille mahtui kyllä paljon uutta informaatiota, uusia ihmisiä, kolme eri mallia ja toki myös sitä studiossa kuvaamista. 🙂

BTS - Studio Workshop

Ikinä en ollut oikeassa studiossa kuvannut ennen tätä, (enkä ollut onneksi ainoa) ja salaman kanssa kuvannut vain muutamia kertoja henkilökuvauskurssilla.

(Salamasta puhuttaessa kyse on siis jalustalla seisovasta salamasta, ei esim. kameran päällekin asetettavasta käsisalamasta!)

BTS - Studio Workshop

BTS - Studio Workshop

Kun kaikki olivat tulleet paikalle, kerroimme kaikki hiukan jotain itsestämme ja mm. millainen valokuvaustausta meillä on. Sitten Mika puhui yleisesti salamoista ja valonmuokkaimista.

Ensimmäinen mallimme Emilia tuli kahdentoista aikaan ja aloimme kukin vuorollamme kuvata hänen kanssaan.

Emilia oli koko ajan rauhallinen ja odotti kuuliaisesti kun kuvaajat säätivät valojen kanssa, niiden suhteen oli nimittäin teknisiä ongelmia muutamaan otteeseen. Myös tuulikoneen hän kesti urhoollisesti sen silmiä kuivattavasta vaikutuksesta huolimatta!

BTS - Studio Workshop

Hiusvalo kohdillaan!

Mika painotti kommunikoinnin tärkeyttä kaikkien mallien kanssa toimiessa, ja kertoi sen olevan valokuvauksessa ihan yhtä tärkeää kuin valo.

Mallinohjaus jäi siis meidän vastuullemme, ja sekös jännitti! Ainahan se ei kovin helppoa ole, kun pitää samaan aikaan ottaa huomioon niin monta muutakin asiaa, esim. kameran asetukset, sommittelu, valo, asennot… Noin niin kuin muutamia mainitakseni. 😀

Kokemuksen ja harjoittelun kautta se alkaa kuitenkin pikkuhiljaa luonnistua! Kunhan muistaa vaan höpötellä niitä näitä vähän koko ajan ja pitää fiilis rentona huumoria viljelemällä. Kehujakaan ei sovi missään tapauksessa unohtaa!

Tässä omat lemppariotokseni Emiliasta:

Studio Workshop

Malli: Emilia Hakomäki

Studio Workshop

Kuvasin kaikkien mallien kanssa kahteen eri otteeseen, koska halusin koittaa parantaa omaa suoritustani. Välillä onnistui ja välillä ei, onhan tuo nyt kaikin puolin jännittävä tilanne! Ei siinä kohtaa välttämättä muista edes murto-osaa kaikesta siitä mitä ajatteli muistavansa.

Keskittyminen on myös aika vaikeaa ainakin itselleni, kun useampi ihminen seuraa vierestä sitä sun kuvaushetkeä! 😀

Mutta hyvää treeniä sekin on, aina ei kuitenkaan olla ihan vaan kaksin kuvaamassa mallin kanssa. Joskus läsnä on assareita, meikkaajia tai muuta kuvauksissa tarvittavaa porukkaa.

BTS - Studio Workshop

Tuulikone bongattu! 😀 Tuo kapistus muuten kuivattaa mallin silmiä aika kovasti edestä päin puhaltaessa, joten hirveän pitkiä aikoja ei sitä voi pitää päällä, ellei sitten ole jotain silmätippoja tms mukana.

Sitten tulikin toisen mallimme Anniinan vuoro olla kameran edessä. Mitään varsinaista teemaa ei tässäkään ollut, joten mallinohjaus oli ihan vapaata, samoin valot sai laittaa haluamallaan tavalla (jos siis osasi 😀 ). Apuakin sai tottakai tarvittaessa.

Vähän säätämiseksi meni osittain oma toiminta niin Emilian kuin Anniinankin kohdalla, tai siis lähinnä valojen kanssa kikkaillessa, kun en osannut niitä itse laittaa enkä oikein tiennyt mitä edes halusin… 😀 ”Hyvän” valokuvaajan merkki, eikö? 😀 Ja olin vähän pihalla muutenkin. Mutta sain apua valojen ohjailuun ja tuli taas opittua vaikka ja mitä!

Tässä parhaat kuvani Anniinasta:

Studio Workshop

Malli: Anniina Uusi-Erkkilä

Studio Workshop

Vaikka odottelua oli ymmärrettävästi aika paljon (meitä oli kumminkin 8 henkeä oppimassa), niin oli myös mukava seurailla kun muut kuvasivat.

Siinäkin oppi paljon ja sai uusia näkökulmia omaan tekemiseen!

BTS - Studio Workshop

BTS - Studio Workshop

Viimeinen kuvaustehtävä olikin sitten aika erilainen, kun tarkoituksena oli kuvata vesipisaroita iholta.

Mika näytti meille miten itse tekee sen ja me kokeilimme perässä. Tämä oli kyllä tosi mielenkiintoista! Mallina oli kerrassaan upea Jenna Lehtola (Jeanne d’emone), joka on tehnyt mallin hommia paljon ennenkin. 🙂

BTS - Studio Workshop

Jennasta ja pisaroista sainkin sitten useamman onnistuneen otoksen, kun aika ei mennyt valojen kanssa säheltämiseen (Mika laittoi ne itse valmiiksi). En osannut päättää vain muutamaa, niin laitoin tähän kaikki 7kpl jotka muokkasin. 🙂

Studio Workshop

Malli: Jenna Lehtola / Jeanne d’emone

Studio Workshop

Studio Workshop

Studio Workshop

Tietysti mallinohjauksesta ja asettelusta riippui se, miten hyvin pisarat iholla näkyivät, toisin sanoen miten suuri kontrasti ihon ja pisaroiden välille saatiin.

Osassa otetuista kuvistani heitteli tarkennus, osassa taas oli liikaa valoa ja liian vähän varjoa, tai sitten oli huono rajaus.

Näissäkin minulla olisi voinut olla pienempi aukko, jotta isompi osa pisaroista olisi näkynyt täysin terävänä, ja varjot olisivat voineet olla isommassa roolissa. Mutta olen silti ihan tyytyväinen! 🙂

Studio Workshop

Studio Workshop

Studio Workshop

Oli kyllä onni että pääsin mukaan tuohon workshopiin! Sain nimittäin hyvien neuvojen ja kokemuksen lisäksi mahdollisuuden kuvata tulevaisuudessa uudelleen ainakin Emilian ja Anniinan kanssa. 🙂

Olen niin innoissani tästä kaikesta! Iso kiitos Mika Suvanto ja koko muu porukka, oli ilo olla mukana!

BTS - Studio Workshop

P.s. Tämäkään ei ole maksettu mainos tai yhteistyöpostaus, vaan puhtaasti omasta halusta tehty! 🙂

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Henkilökuvauskurssin loppu häämöttää

Kurssikerroista on nyt takana 5/6, ja olen ihan mielettömän kiitollinen kaikesta mitä olen siellä oppinut. Tokihan tämä on ollut vain pintaraapaisu aiheeseen, josta opeteltavana on vielä, noh, valtameren verran asiaa.

Teenkin nyt pienen yhteenvedon kolmesta yhteisestä kuvauskerrastamme kurssilla, ja näette kaikista omat lempiotokseni.

Lähdetään liikkeelle viime kerrasta! Tarkoituksena oli ottaa beauty shot -tyyppisiä kuvia käyttäen salaman kanssa beauty dish:ia. Beauty dish on erityisesti kasvo- ja muotokuvaukseen suunniteltu valonmuokkain, jonka on tarkoitus saada iho ja silmät hehkumaan.

Beauty shot w/ beauty dish

Malli: Veronika Virtapohja

Alkuun katsoimme Joel Grimesin videon, josta näimme hyvin mitä kuvilta haetaan ja miten set upit tehdään. Olin kyllä tosi innoissani, ja mallimme Veronika olikin kuin tehty juuri näihin kuvauksiin! Tästä kuvasta myös tuli heittämällä kaikkien aikojen suosikkikuvani! Tämän tyyppisiä haluankin vielä joskus ottaa lisää! 🙂

Tokikaan en voi ottaa kunniaa näiden kuvien valaistuksesta, koska opettajamme Nena hoiti sen puolen joka kerta, aika kun on tunneilla rajallista. Mutta editoimalla sain taas kuvaan haluamani tunnelman sekä värimaailman. Alta näetkin eron alkuperäisen, siis suoraan kamerasta tulleen ja käsitellyn (Photoshop + Lightroom) välisen eron.

Untitled-1

Alemmassa kuvassa Veronikahan on jo valmiiksi upea, mutta itse kuvan tunnelma vaalean betoniseinän kanssa on vähän kolkko. Kuvat eivät ainakaan minun kamerastani tullessaan ole ikinä sellaisenaan valmiita, etenkin kun kuvaan RAW:na. Tämä olikin ihanteellinen lähtötilanne editointivaihetta ajatellen!

Valokuvaaminen kuvankäsittelyineen on itselleni ennen kaikkea taiteen tekemistä, luovuuden rikastamista ja oman visioni toteuttamista. Ja se on niin mahtavaa! ❤

Close up

Sitten jatketaan! Viime kertaa edeltävällä kerralla kuvasimme myös sisällä luokkahuoneessa.

Aiheena oli perinteisempi muotokuva käyttäen ensin softboxia (olisikohan ollut läpimitaltaan noin 60cm) ja myöhemmässä vaiheessa gridiä. Softboxia käytettäessä valo on pehmeämpää (mitä suurempi sitä pehmeämpi). Gridillä/hunajakennolla valo taas on pistemäisempää ja varjojen linjat ovat terävät, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Tämäkin oli huippu kurssikerta, tykkäsin tosi paljon ja Tiina oli mallina ihan huippu!

Portrait: Wistful mind

Sitten ensimmäiseen varsinaiseen kuvauskertaan, joka tapahtui ulkona. Lokakuun alussa ei enää juurikaan ollut valoa tarjolla ilta-aikaan, joten ilman salamaa tämä ei olisi onnistunut mitenkään. Loppumetreillä kuvasimme jo todella pimeässä, kaupungin valot onneksi hiukan valaisivat. 🙂 Tässäkin oli käytössä softbox pehmentämässä salaman valoa.

Mallina meillä oli upea Petra, joka oli myös todella luonteva kameran edessä!

Flash photography, outside

Kaikki kuvat on otettu Canonin 60D:llä ja Sigman 17-50mm f2.8 linssillä.

Kovasti toivoimme kurssille jatkoa keväälle, ja sen myös saamme! Mahtavaa, jos edes suurin osa porukasta säilyisi samana, sillä nyt on vasta päästy alkuun ja hiukan tutustuttu.

Itselläni ainakin kestää aina jonkun aikaa rentoutua kaikenlaisissa ryhmätilanteissa. Yhdessä puuhailu onkin mitä mainioin jäänmurskaaja, ja ensimmäisen varsinaisen kuvauskerran jälkeen huomasin olevani jo huomattavasti rennompi!

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! Minä lähden kohtapuoliin studio-workshoppia kohti! Kerron siitä sitten myöhemmin lisää kuvien kera. 🙂

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Omakuva: Klovni

Heipparallaa! Saimme viimeksi valokuvauskurssilla kotitehtäväksi ottaa kaksi omakuvaa, joista ensimmäinen olisi Vivian Maierin tyyliin jonkin heijastavan pinnan kautta otettu (omani on tämän postauksen viimeinen kuva). Toinen taas olisi sitten jonkun muun tunneilla käsitellyn valokuvaajan inspiroima (Frances Woodman, Cindy Sherman, Elina Brotherus tai Trish Morrissey), tarkemmin sanottuna pastissi, eli jäljitelmä tai tulkinta.

Postauksessa olevat kuvat olen siis tätä kotitehtävää varten luonut, ja se oli mielettömän kivaa! Juuri tällaisissa hommissa oma taiteellisuus tuntuu pääsevän parhaiten esiin.

Clown (self image)

Kuvat on otettu 10s itselaukaisimella jalustalta, pääasiallinen valonlähde on luonnonvalo ikkunasta ja takana olevaan verhoon olen suunnannut valoa ihan tavallisella pöytävalaisimella.

Valitsin oman inspiraationi lähteeksi Cindy Shermanin ja hänen pelleaiheiset kuvansa. Itselleni tämä koko idea ja inspis tuli sen verran myöhään, että tiesin etten ehtisi tekemään varsinaista jäljitelmää mistään Cindyn klovnikuvasta (se olisi vaatinut vähintäänkin peruukin ja kasvomaalien hankkimisen), joten päätin toteuttaa aiheesta ihan oman versioni ja tulkintani. Yritin jopa tehdä itse kasvomaaleja, mutta eihän niiden pigmentti riittänyt alkuunkaan… Tavallisten meikkien voimalla oli siis mentävä.

Clown (self image)

Lopputulema olikin sitten ihan omanlaisensa eikä muistuttanut Shermanin kuvia lainkaan… 😀 Olisin halunnut maalata naamani kokonaan valkoiseksi, mutta nyt ei ollut siihen tarkoitukseen sopivaa maalia, joten piti tehdä perus meikkipohja ja tuputella vaan talkkia päälle (eikä se siltikään näytä riittävän vaalealta!).

Ajatus tässä koko tehtävässä oli varmaan juuri se, että saa inspiraation jonkun kuvaajan tyylistä/aiheesta ja ylipäätään uskaltautuu itse rohkeasti sen kameran eteen.

Clown (self image)

Koskaan ennen en ole mitään tämän tyyppisiä kuvia tehnyt, mutta polte todellakin jäi! Mulle nimittäin avautui ihan uudenlainen näkökulma omakuvien ottamiseen juurikin tämän kurssin myötä! Tajusin, että voin sen suhteen tehdä ihan mitä huvittaa ja myös tiedän itse tarkalleen mitä haluan. Omakuvien maailma niin sanotusti aukeni. 🙂

Itsensä klovniksi meikkaaminen ja pukeminen oli mielettömän kivaa ja vapauttavaa (ei sillä että tästä mikään arkimeikki tulisi tai tämän näköisenä ihmisten ilmoille lähtisin, mutta… 😀 ). Olenkin nyt ajatellut tehdä tulevaisuudessa lisää omakuvia vastaavalla tavalla, erilaisia maskeerauksia kokeillen. Täytyy vaan saada ne kunnolliset kasvomaalit hankittua…

Itse asiassa tästä koko hommasta muotoutuikin jossain määrin jopa terapeuttinen kokemus, kuten omakuvien kanssa kuulemma monesti käy.

Clown (self image)

Clown (self image)

Heijastavan pinnan kautta otettu omakuva

Aluksi musta tuntui ettei tämä koko kurssi ollut yhtään ihan sitä mitä alunperin hain, mutta nyttemmin ajateltuna olen erittäin tyytyväinen siihen että se menikin näin! Siellä siis pääosin katsellaan kuuluisien valokuvaajien töitä ja keskustellaan niistä. Niitä katsoessa kumminkin oppii tosi paljon ja saa ennen kaikkea inspiraatiota, ja näitä voi sitten hyödyntää omia kuvia toteuttaessa. Mielestäni on myös hyödyllistä oppia tuntemaan edes joitakin tunnettuja valokuvaajia, se on nimittäin jäänyt allekirjoittaneella ihan liian vähälle…

Miksipä tämä ei voisi olla vaikka Halloween-asu! Onko sulla jotain naamiaisjuhlia tiedossa? 🙂

Mukavaa viikon alkua jokaiselle! ❤

rakkaudella