Digitrail – Uusia polkuja etsimässä

Yhteistyössä HAMK & Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Miltä sinusta tuntuisi, jos saisitkin tehdä työksesi juuri sitä mitä eniten haluat?

Heippa vaan! Keitin juuri kupillisen vihreää teetä ja ajattelin vihdoin avata teillekin vähän sitä, mitä olen viime aikoina kokin töiden ohella puuhaillut. Tämän postauksen lopussa jo kerroin, että jokin uusi luontokuvaukseen liittyvä projekti oli tuloillaan. Mikä ihme se mahtaa olla?

Kaikkihan alkoi tammikuun alussa siitä, kun sain yllättäen sähköpostiini tarjouspyynnön koskien luontovalokuvausta. Olin jo tästä aivan puulla päähän lyöty, mutta vielä isompi halko oli lyöntivuorossa silloin, kun sain tietää tulleeni valituksi tähän projektiin! Ja tämä homma tuli minulle nimenomaan blogini kautta, mikä on aika mieletöntä, vai mitä? Puolitoista vuotta bloggaamista ja valokuvauksen saralla ahkera, päämäärätietoinen harjoittelu eivät siis ole menneet hukkaan. 🙂

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Kyseessä on Hämeen ammattikorkeakoulun Digitrail-hanke, jonka tavoitteena on lisätä Kanta-Hämeen retkeilyreittien monikanavaista näkyvyyttä ja saavutettavuutta.

Projektissa on tärkeänä osana myös paikallisten pk-yrittäjien rohkaisu ja tukeminen, jotta he kytkisivät omia matkailupalveluitaan osaksi näitä luonnonkauniita reitistöjä Kanta-Hämeessä. Kotimaan matkailun lisäksihän näitä reittejä markkinoidaan myös ulkomaalaisille matkailijoille.

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Hankkeessa hyödynnetään paljon digitaalisuutta ja sosiaalista mediaa, koska siten sisällöt ovat helpoiten saavutettavissa.

Isossa roolissa on myös visuaalisuus ja esteettisyys, ja tässä kohdassa minä astun mukaan kuvioon. 🙂 Minun tehtäviini kuuluu siis valokuvaus luontoreiteillä ja -alueilla, sekä kuvankäsittely. Saan tehdä töitä omaan tahtiini silloin kun minulle sopii, ja kuvien toimittamisen deadlinet ovat sitten erikseen sovittuina päivinä. Unelmaduuni, vaikkakin aivan erilainen mitä olisin osannut edes kuvitella! Elämä osaa todellakin yllättää. ❤

Kaiken kaikkiaan kuvattavia alueita reitistöineen on viisi:

  • Aulanko
  • Evo
  • Tammela
  • Loppi
  • Hämeen härkätie (Kanta-Hämeen alueella)

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Luontoa kuvataan näissä kohteissa vähän eri vuodenaikoina, ja kullekin on kaavailtu muutama eri ajankohta, jotta saadaan vähän erityyppisiä kuvia.

Kaikille paikoille on ideoitu myös omat teemat, joita kuvien tulisi alueen ominaisuuksien lisäksi ilmentää.

Projekti kestää lokakuulle asti, joten siihen mennessä ehdin nähdä monen monta kaunista luontokohdetta ja -reittiä, joissa ei ehkä koskaan tulisi muuten käytyäkään! Tähän mennessä olen kuvannut Aulangolla ja Evolla, ja säätkin onneksi ovat suosineet! Nyt olen toimittanut talvijakson kuvat, ja jaan niitä myös teidän kanssanne. 🙂

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Evo hiking area / Digitrail Finland

Nämä postauksen kuvat ovat Evon retkeilyalueelta. Sää oli todella kaunis, ja tämän vuoden helmikuulle hyvinkin tyypillinen; aurinkoinen mutta kylmä. Se ei kuitenkaan haitannut, ja myös kamera kesti olosuhteet oikein hienosti.

Evo on upea paikka ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. En malta odottaa että pääsen keväällä/kesällä sinne taas kuvaamaan! Silloin myös liikkuminen on huomattavasti helpompaa, kun lunta ei ole. Tällä kertaa emme päässeet ihan kaikkiin hienoihin paikkoihin, kun lunta oli niin paljon ja välimatkat pitkiä. Mutta ensi kerralla sitten! Evolla meidän oppaana sekä mallina toimi Erätulilla-ohjelmastakin tuttu Mika Soramäki, joka tuntee alueen kuin omat taskunsa. Kiitokset vielä hänelle.

Ja kiitos myös kaikille Digitrail-hankkeen parissa työskenteleville, etenkin yhteyshenkilölleni Heidi Kerkolalle! On kunnia saada olla osana tätä. 🙂

Seuraa Digitrail Finlandia Instagramissa ja Facebookissa

P.s. Nämä blogipostaukset joita aiheesta teen ovat täysin vapaaehtoisia enkä saa näistä palkkaa tai muuta korvausta, vaan minulle maksetaan ainoastaan valokuvaustyöstä. (Ihan vaan selventääkseni asiaa.) Luokittelen tämän kuitenkin yhteistyöpostaukseksi. 🙂

Mukavaa viikkoa! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Mainokset

Brändipohdintaa & pieni paljastus tulevasta

Summer in the woods

Olet ehkä kuullut sanottavan, että jos tahtoo menestyä (puhun nyt erityisesti valokuvausalasta), olisi oma osaamisalue rajattava ja määriteltävä aika tarkasti. Pitäisi ”erikoistua”, jotta saisi luotua sillisalaatin sijaan osaamisalueestaan yhtenäisen ja tunnistettavan, ja varsinkin valokuvausalan myllerryksessä tämä pitää paikkansa.

Että myös ne mahdolliset asiakkaat saisivat portfoliostasi heti ensisilmäyksellä tietoonsa mitä teet parhaiten ja oletko oikea tekijä toteuttamaan palvelua heille.

Summer in the woods


Vai voisiko itsensä sittenkin brändätä käveleväksi sillisalaatiksi? 😀


Summer in the woods

Itsehän olen mitä vikkelimmin pyörivä tuuliviiri, ja se tuottaa pienimuotoisia ongelmia tässä suhteessa. Haluaisin nimittäin tehdä vähän kaikkea ja olla hyvä kaikessa. On muotokuvausta, juhlakuvausta, ruokakuvausta, asetelmia, markkinointikuvia ja vielä luontokuviakin… On myös kuvankäsittelyä, graafista suunnittelua ja paljon muuta siihen liittyvää. Se ei ehkä kuitenkaan toimisi pidemmän päälle, mikäli haluaisin saavuttaa kohdeyleisöni mahdollisimman helposti ja nopeasti.

En vaan osaa päättää! Olen niin kertakaikkisen huono rajaamaan yhtään mitään, koska olen sellainen ”mieluummin överit kuin vajarit” / ”kaikki tai ei mitään” -tyyppi. Voitte vaan arvailla kuinka hyvin konmaritus on allekirjoittaneelta sujunut… 😀

Summer in the woods

Summer in the woods

Summer in the woods

Tuskinpa minun on vielä vähään aikaan pakko rajatakaan mitään kovin tarkasti, mutta mitä aikaisemmin sen parempi, kai. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö voisi tehdä paljon muutakin valokuvauksen saralla, mutta se mitä jakaa ulospäin ja mihin keskittyy, olisi markkinoinnin ja tunnettavuuden kannalta parempi olla tarkemmin rajattua sisältöä.

Nämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä. Ehkä olisi silmiä avaavaa osallistua johonkin brändi/markkinointiluennolle, josta saisi sitten poimittua ne parhaat vinkit omaan tekemiseen.

Joskus sitä nimittäin tuntee olevansa ”ammatillisesti” täysin yksin näiden asioiden kanssa, kun ei ole sellaista tukiverkkoa ympärillä, jonka esimerkiksi koulu voisi antaa. Tai sen koin ainakin sisustusalaa opiskellessani äärimmäisen tärkeäksi voimavaraksi; siellä saatoit aina kysyä opettajalta tai opiskelukaverilta jos jokin asia mietitytti. Toki aion kouluunkin tänä vuonna hakea, mutta se vaihtoehto on aina olemassa ettei sinne pääsekään.

Summer in the woods

Summer in the woods

Alkuvuosi on elelty melko jännittäviä aikoja. Olen edelleen tehnyt kokin töitä jossain määrin, mutta paljastettakoon että sain vastikään erään mielenkiintoisen ja aika isonkin työprojektin, josta kerron teille lisää vähän myöhemmin!

Tämä projekti koskee (myös omaksi yllätyksekseni) luontokuvausta, ja olen siitä kyllä tosi innoissani! Ja mikä on ihan mahtavaa, niin tämä tarjouspyyntö tuli minulle nimenomaan blogin kautta! Onhan se huippua saada oikeasti palkkaa siitä mitä rakastaa eniten tehdä. Ajatuksena olisikin jakaa täällä blogin puolella ainakin yksi kuvauspäiväni alusta loppuun saakka. 🙂

Tuli siinä sitten naputeltua ensimmäinen tarjouskin ilmoille asian tiimoilta, ja sekin oli kyllä opettavainen kokemus!

Ja itse asiassa vaihdoin alkuvuodesta verokortit päikseen, joten teen tällä hetkellä sivutyönä kokin töitä ja päätulon verokortilla tätä valokuvaushommaa. Se oli fiksu veto, sillä tienaan tästä vähän pidempiaikaisesta projektista reilusti enemmän kuin niistä muutamista kokin vuoroista siellä täällä, ja pienemmällä veroprosentilla siitä jää tietenkin suhteessa enemmän palkkaa käteen.

Ainakin toistaiseksi mennään näin, ja siksipä tämä kevytyrittäjyys onkin mainio tapa aloittaa unelmien saattaminen todeksi asti. 🙂

Summer in the woods

Summer in the woods

Että tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. 🙂 Blogissa on ollut suhteellisen hiljaista, kun on ollut niin paljon muuta mietittävää.

Postauksen kuvat ovat muuten viime kesältä. Ne on otettu reilun kilometrin päässä metsästysseuran kodalla, jossa me tykätään Jussin kanssa käydä keittämässä nokipannukahveja ja paistella makkaraa. Luulin jo tyystin kadottaneeni nämä kuvat ja olen etsinytkin niitä, kunnes sattumalta löysin ne vanhoja kuvia selatessani!

Tsemppiä alkavaan viikkoon! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Uusia alkuja

Tällä viikolla tein ensimmäiset vuoroni uudessa työpaikassa! On ihanaa olla töissä, siis todella. Kun on vuoden päivät ollut kotosalla enemmän tai vähemmän harmaassa sumussa, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa alkaa kaivata taas elämää ympärilleen. Nyt on sen aika.

Tuo työpaikka edustaa minulle voittoa, värikkyyttä ja tietynlaista uutta alkua kaikelle.

New beginnings

Golf-klubin keittiö ei ehkä itselleni olisi ensimmäisenä tullut mieleen (en ole koskaan pelannut golfia, enkä ymmärrä siitä yhtikäs mitään), mutta olen onnellinen siitä että pääsin juuri tuonne! Ilmapiiri on ihan mahtava, niin rento ja hyväntuulinen. Ihmiset ovat iloisia niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin, eikä huumorista ole pulaa. 🙂

Saan toteuttaa itseäni vapaasti ruoanlaiton muodossa. Haastetta on riittävästi, mutta ei liikaa. Silloin onnistumisen tunteitakin syntyy, ja ne ovat minulle äärettömän tärkeitä juuri nyt. Jopa aamuherätykset ennen kuutta ovat toistaiseksi maistuneet ihan hyvältä, vaikka en ole minkään sortin aamuihminen ollut koskaan. Kaipa siihen vaikuttaa se, että töihin on kiva mennä ja motivaatio on korkealla.

IMG_4986

New beginnings

Ajomatkaa tulee jonkin verran, mutta sekin on vaan positiivista. Tykkään siitä, että minulle jää ennen töihin menoa sekä sen jälkeen hetki aikaa olla aivan itsekseni (ellei YleX:n radiojuontajia lasketa mukaan!).

Ja mikäs olisikaan kesäkeleillä sen hienompaa kuin huristella moottoripyörän selässä töihin! Sitä odotan. Nyt on ollut aamulla 7:n aikaan vielä vähän turhan viileää siihen hommaan, mutta eiköhän se siitä korjaannu. Sääennusteet ainakin näyttävät lupaavilta!

New beginnings

Niin, ja kävinpä tosiaan viime lauantaina siellä miljöökuvauskurssillakin! Oli tosi mukava päivä ja kunhan vaan saan aikaiseksi käydä kuvia läpi ja lähetellä niitä muille, niin tekin toivottavasti saatte nähdä muutamia otoksia sieltä.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa! 🙂 Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Mitä teille kuuluu?

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella