Uusia alkuja

Tällä viikolla tein ensimmäiset vuoroni uudessa työpaikassa! On ihanaa olla töissä, siis todella. Kun on vuoden päivät ollut kotosalla enemmän tai vähemmän harmaassa sumussa, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa alkaa kaivata taas elämää ympärilleen. Nyt on sen aika.

Tuo työpaikka edustaa minulle voittoa, värikkyyttä ja tietynlaista uutta alkua kaikelle.

New beginnings

Golf-klubin keittiö ei ehkä itselleni olisi ensimmäisenä tullut mieleen (en ole koskaan pelannut golfia, enkä ymmärrä siitä yhtikäs mitään), mutta olen onnellinen siitä että pääsin juuri tuonne! Ilmapiiri on ihan mahtava, niin rento ja hyväntuulinen. Ihmiset ovat iloisia niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin, eikä huumorista ole pulaa. 🙂

Saan toteuttaa itseäni vapaasti ruoanlaiton muodossa. Haastetta on riittävästi, mutta ei liikaa. Silloin onnistumisen tunteitakin syntyy, ja ne ovat minulle äärettömän tärkeitä juuri nyt. Jopa aamuherätykset ennen kuutta ovat toistaiseksi maistuneet ihan hyvältä, vaikka en ole minkään sortin aamuihminen ollut koskaan. Kaipa siihen vaikuttaa se, että töihin on kiva mennä ja motivaatio on korkealla.

IMG_4986

New beginnings

Ajomatkaa tulee jonkin verran, mutta sekin on vaan positiivista. Tykkään siitä, että minulle jää ennen töihin menoa sekä sen jälkeen hetki aikaa olla aivan itsekseni (ellei YleX:n radiojuontajia lasketa mukaan!).

Ja mikäs olisikaan kesäkeleillä sen hienompaa kuin huristella moottoripyörän selässä töihin! Sitä odotan. Nyt on ollut aamulla 7:n aikaan vielä vähän turhan viileää siihen hommaan, mutta eiköhän se siitä korjaannu. Sääennusteet ainakin näyttävät lupaavilta!

New beginnings

Niin, ja kävinpä tosiaan viime lauantaina siellä miljöökuvauskurssillakin! Oli tosi mukava päivä ja kunhan vaan saan aikaiseksi käydä kuvia läpi ja lähetellä niitä muille, niin tekin toivottavasti saatte nähdä muutamia otoksia sieltä.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa! 🙂 Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Mitä teille kuuluu?

rakkaudella

Flat Lay -treeniä

Myös näiden kuvien ottamisesta on vierähtänyt jo jokunen viikko aikaa, ja tänään sain ne vihdoin muokattua. Juuri tällä hetkellä kuvausinspiraatiota saa hiukan etsiä, joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi esimerkiksi muokkaamalla vanhempia valokuvia julkaisukelpoisiksi. Seuraavaa inspiraatiopuuskaa odotellessa…

Olen aika vähän ottanut näitä flat lay -tyylisiä kuvia, joita näkee nykyään paljon. Valkoisella taustalla ja näinkin yksinkertaisilla elementeillä en ole tainnut ottaa tämmöisiä koskaan. Oli korkea aika siis kokeilla!

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Tämä oli kyllä hauskaa, vaikka tausta aiheuttikin hiukan ongelmia. Otin näitä kuvia lattialla valkoisen heijastimen päällä, joka ei todellakaan ollut paras ratkaisu jälkikäsittelyn kannalta… Heijastinhan nimensä mukaisesti heijastaa valoa ja tekstuuri näkyi alkuperäisissä kuvissa häiritsevän paljon. Blurria vaan kehiin niin että tuntuu! 😀

Muuten käsittelyt jäivät aika lailla perussäätöihin. Täytyypä hankkia jostain tähän hommaan sopivampi alusta, niin ei tarvitse tuskailla saman asian kanssa enää jälkikäteen.

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Se tunne, kun vasta blogipostausta tehdessä huomaat pienen roskan kuvan alareunassa… En kyllä jaksa enää muokata sitä pois, olkoon siinä! 😀

Flat Lay Training

Kantavaksi teemaksi muotoutui aamu, sekä mukavat hyvän mielen lausahdukset. 🙂 Kahvia ja raikkaita appelsiineja, kyllä kiitos!

Kuvien ottamiseen olen käyttänyt kolmijalkaa ja lankalaukaisinta, sekä yhtä ylimääräistä valonlähdettä varjojen haalistamiseksi. Useammasta ilmansuunnasta tuleva luonnonvalo toimi ihan kivasti, vaikka jalustasta meinasi välillä tulla ylimääräisiä varjoja kuviin…

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Olisi tuolla arkistoissa vielä aika kasa muokattavia kuvia… Saapa nähdä mitä löydän sieltä seuraavaksi teille näytille! 😀 Ja hetkinen, tänäänhän on taas perjantai! Miten tämä aika meneekin näin nopeasti?!

Hyvää viikonloppua!

rakkaudella

 

Värikollaasi: Musta, keltainen ja oranssi

Minulle uusi kuvahaaste, joka kuitenkin johdatti tai jopa pakotti luovaan ajatteluun eri tavalla kuin aiemmin. Ja sehän on aina pelkkää plussaa! Aiheena Värikollaasit-blogissa on musta, keltainen ja oranssi. Näitä oli todella mielenkiintoista kuvata. En ole kovinkaan paljoa tehnyt kollaaseja omista kuvista, enkä koskaan niin että otan kuvat nimenomaan samaa kollaasia varten, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää harjoitusta.

Varsinainen kollaasi on tässä ensimmäisenä ja siinä käytetyt + pari ekstrakuvaa kuvausasetuksineen löytyy isompina alta.

Värikollaasi: Musta, oranssi, keltainen

Kuvilla halusin haastaa sekä itseni että katsojat näkemään jotain totutusta poikkeavalla tavalla.
Musta, oranssi, keltainen

40mm, f/5.6, ISO 100, 1/10 sec

IMG_4187-2

30mm, f/8, ISO 100, 2 sec

IMG_4157-2

30mm, f/5.6, ISO 100, 0.5 sec

Musta, oranssi, keltainen

30mm, f/8, ISO 100, 0.5 sec

IMG_4197-2

33mm, f/4.5, ISO 100, 1/15 sec

IMG_4172-2

50mm, f/5.6, ISO 100, 0.6 sec

Koska kyseessä on nimenomaan värikollaasi, halusin pitää teeman tällä kertaa jollain tapaa yhtenäisenä kaikissa kuvissa ja väripaletin melko tiukkana. Kuvankäsittelyvaiheessa normaalista poiketen annoin mustien kohtien tummua puhki ihan rauhassa, koska tavoitteena oli saada kuviin reilusti dramatiikkaa. Valkoiset/vaaleat pidin kuitenkin sävyalueella. Kovin paljoa näille ei edes tarvinnut tehdä, mikä on aina hyvä! Muiden kollaasit löydät täältä! 🙂

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

Mustaa & Valkoista: Kädet

Eipä yhtään myöhäiseksi mennyt tämä Nauran Auringolle -blogin Mustaa & Valkoista -haasteeseen osallistuminen… Uusikin aihe ehti jo ilmestyä, mutta osallistun silti vielä edelliseen, jonka aiheena oli kädet. Todella mielenkiintoinen teema johon minun oli alunperin tarkoitus syventyä tarkemminkin, mutta…

Mennään nyt sitten näillä omilla räpylöillä. Studio Kimalluksen Hanna teki taas kerran upeat kynnet, joista minä joka kerta otan kuvat ja lähetän hänelle. Kuvia ottaessa tuli mieleen, että saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla jos tekisin niistä myös mustavalkoisia versioita tätä haastetta varten.

Kädet / Hands

45mm, f/8, ISO 100, 1/5 sec

Kädet / Hands

50mm, f/5, ISO 320, 1/15 sec

Kädet / Hands

45mm, f/8, ISO 100, 1/5 sec

Olen siis tässä muutaman asiakkuusvuoteni aikana kuvannut käsiäni aika paljon. Omien käsien kuvaaminen tosin ei ole kovin helppoa, ja se onkin aina aikamoista säätämistä vaikka onkin jalusta ja lankalaukaisin käytössä. Laukaisinta pidän lattialla ja painelen sitä nappia varpaalla, jos molempien käsien täytyy näkyä kuvassa… 😀

Omista käsistä otettuihin kuviin on myös paljon vaikeampi olla tyytyväinen (ainakin minun), koska niissä näkee kaikki virheet, uurteet, arvet ynnä muut. Toiset niitä tuskin huomaavat. Minulla myöskään ei ole mitkään kaikista siroimmat sormet, joten sekin tuo oman lisänsä soppaan. Kynsien kuvaamisessa on myös omat haasteensa ja kaikkien tarvittavien kynsien pitäisi näkyä suhteellisen tarkkoina. Välillä tässä hommassa iskee epätoivo, mutta loppujen lopuksi löytyy aina muutama onnistunutkin otos jotka läpäisevät tiukan seulan. 😉

Onnea ja menestystä uuteen viikkoon! ❤ Jokos teillä alkaa hiihtolomat? 🙂

Rakkaudella, Anna

Mustaa & Valkoista: Tänään kotona

Otan jälleen osaa Nauran auringolle -blogin Mustaa ja valkoista-haasteeseen, jonka aihe on tänään kotona. Näitä kuvia en kuitenkaan ole ottanut tänään vaan puolitoista viikkoa sitten, mutta tätä nimenomaista haastetta varten kuitenkin. En vain silloin saanut aikaiseksi tehdä niistä tätä postausta. Nytkin epäröin viitsinkö edes julkaista, kun ei ne omaan silmään näytäkään järin hyviltä, mutta menkööt nyt.

Aamu alkaa tummalla kahvilla / Mornings start with a dark coffee

Kahvihetki auringossa / Coffee time under the sun

Aamukahvit auringossa, kofeiini- ja D-vitamiinitankkaus!

Vartiointi / Guarding

Toinen kissa pihassa, ”hurja vartijamummo” nostaa karvat pystyyn ja vahtii silmä kovana tunkeilijaa …This happens every single day!

Jääpiikkejä / Spikes on ice

”Jääpiikkejä”. Olisi pitänyt päästä kameran kanssa vielä korkeammalle (esim katolle) niin näkyisivät selkeämmin, mutta päätin pitää matalaa profiilia (…ettei nyt vaan sattuis mitään…)

Tumma kahvi, 15-vuotiaan kissavanhuksen puuhien (tai oikeastaan puuhaamattomuuden 😀 ) seurailu ja luonnon kauneuden ihailu vähintään pihasta käsin kuuluvat täällä meillä jokaiseen päivään. Auringonpaistetta tosin saisi olla enemmän! Onneksi lunta sentään on riittänyt oikeastaan koko talven ajan, tai ainakin sen verran että voi sanoa lumiseksi maaksi. Toivottavasti pysyy sellaisena helmikuussakin! Täällä maalla on asteen tai pari viileämpää kuin lähempänä Tampereen keskustaa johtuen pienemmistä saastemääristä, jolloin lumikaan ei sula niin helposti.

Olen ahkeroinut suunnitteluhommien parissa edelleenkin, joten kamera on ollut lomalla. Keskityn yleisesti ottaen erittäin tiiviisti aina yhteen aihealueeseen kerrallaan, mutta niiden vuorottelu tuo sitä kuuluisaa vaihtelua (lue rivien välistä: vessaremppa on edelleen kesken 😀 ). Esittelen niitä suunnittelemiani juttuja sitten vähän myöhemmin! Onneksi näitä aiemmin otettuja kuvia löytyy arkistojen kätköistä. 🙂

Ihanaa viikonloppua! ❤

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Ruskea

Viikot menee nykyään ihan älytöntä vauhtia! Juurihan oli tiistai.. No, sain kuitenkin jotain aikaiseksi tänään tämän viikon MakroTex-haasteeseen, jonka teema on ruskea. On tullut valokuvattua tosi vähän nyt viimeisen viikon aikana, kun on ollut kaikenlaista muuta johon keskittyä. Tosi hyvä että on näitä mukavia haasteita joista on tullut jo ikään kuin viikkorutiineja, niin ei ihan kokonaan unohdu se kamera tuohon pöydälle!

Arabian Mahonki -sarjaa

Arabian Mahonki -sarjaa (30mm, f/8.0, ISO 160, HDR)

Ruskea viljakappa / A brown pelmet

Vanha viljakappa (25mm, f/5.6, ISO 160, HDR)

Ruskeita vanhoja kirjoja sekä taateleita / Old brown books and dates on top

Kirjoja ja taateleita (30mm, f/6.3, ISO 160, HDR)

IMG_2380-HDR

”Tä? Joko se viikko ny taas meni? Iha hirvee meininki!” Tässä Herra Talouspaperiteline ihmettelee ajan kulkua ämmänsä kanssa. (M niin kuin MakroTex!)

Täältä löydät muiden osallistujien ruskeasävytteiset kuvat! Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 🙂

Rakkaudella, Anna

Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Mustaa & Valkoista: Hiljaisuus

Pitkästä aikaa osallistun Nauran auringolle -blogin Mustaa & Valkoista -haasteeseen! Aiheena on siis hiljaisuus. Hiljaisuutta löytyy monestakin eri paikasta tai asiasta. Mustavalkoiset (etenkin vanhat) kuvat ilmentävät minulle hiljaisuutta paremmin kuin värikuvat, joten aihe oli hyvinkin mielenkiintoinen muttei todellakaan mikään helppo. Eilisen surkean sään vuoksi otin ensimmäiset kuvat sisätiloissa ja loput sitten tänään ulkosalla.

Innostuin näistä mustavalkoisista vanhoista valokuvista ja päätin ikuistaa ne uudelleen pirtin pöydällä, mustavalkoisina tietenkin. Alla olevista pienistä pahvisista kuvista osa on setäni mukaan peräisin jopa 1700-luvun puolelta!

img_0832-hdr

33mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/10, 1/40 ja 0,4 sekunnin valotuksista

Tämä perspektiiviaiheinen valokuva puolestaan on hiukan uudempi, ja se viehättää minua erityisen paljon. Se on vaan niin hieno! En tiedä missä se on kuvattu tai milloin, eikä kuvaajastakaan ole tietoa.

img_0844-hdr

35mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/4, 1/15 ja 1 sekunnin valotuksista.

Sitten onkin vuorossa hyvin, hyvin hiljainen bussilinja. 🙂 En tiedä minkä aikakauden bussi tämä on ollut, mutta Tampereen kaupungin vaakuna komeilee sen kyljessä. Aika vanha se on, ja karun näköinen. Mustavalkoisissa kuvissa se näyttää jopa melko mielenkiintoiselta. Mitäköhän varten tuulilasien välissä on tuollainen kahva?

img_0931

28mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0930

18mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0926

23mm, ISO 320, f/5 ja 1/30 sec

img_0939-hdr

17mm, ISO 250, f/3,5 ja yhdistelmä 1/40, 1/160 ja 1/10 sekunnin valotuksista.

Tämä viimeinen bussikuva on HDR, samoin kuin postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa.

Nykyään minulla on hieman erilainen ajatusmaailma ja lähestymistapa mustavalkoisiin kuviin sekä niiden ottamiseen. Tästä kunnia menee J:lle ja häneltä joululahjaksi saadulle Markku Saihan Mustavalkokuvaus ja työnkulku -kirjalle! Aiemmin mustavalkokuvaus on ollut minulle hieman vieras taiteenlaji, mutta tuon kirjan myötä silmäni ovat auenneet mustavalkoisille kuville ihan uudella tavalla. Kaikki aiheet eivät toimi mustavalkoisina, ja nykyään tuleekin mietittyä sekä katseltua maailmaa myös mustavalkoisin silmin.

Lisäksi mustavalkoisten kuvien käsittely on jossain määrin värikuvien käsittelystä eroavaa. Näissä musta ja valkoinen saavat paikoin ”palaa hiukan puhki” toisin kuin värikuvissa (yleisesti ottaen), sillä ne ovat nimenomaan puhtaina ne sävyt joilla voimakkaimmat kontrastit ja tietynlainen ”potku” luodaan kuvaan. Ilman niitä kuva jää vaisuksi.

Olen aikeissa hypätä tulevaisuudessa myös pimiötyöskentelyn pyörteisiin! Isäni on joskus aikoinaan harrastanut valokuvausta ja kehittänyt paljon kuvia itse, joten pimiötarvikkeet ja kaikenlaista muuta vanhempaa välineistöä kuulemma on olemassa. Mustavalkoisten valokuvien itse kehittäminen kiinnostaa kovasti, joten voin jopa luvata että siitäkin tulee vielä joskus juttua tänne blogin puolelle!

Rakkaudella, Anna

 

Teisko pakkasherran armoilla

Tällä viikolla on ollut miinusasteita ihan riittävästi! Enempää ei olisi enää kaivattu. Ihan mukavaa vaihtelua tämä pienempikin pakkanen on, kun tuli lisää luntakin. Jääkylmistä puulattioista ja viileästä talosta huolimatta ottaisin mieluummin sen -20-25 astetta pakkasta kuin ne masentavat vesikelit. Varpaat ja sormet ristiin, että pysytään nollan alapuolella!

Viime reissulla mönkijällä ajellessa tuntui siltä, että naama irtoaa. Niin ja sormet! Melkein irtosivatkin. Mutta voi vitsit että oli kaunista, kyllä kannatti lähteä pienelle aamuajelulle keskiviikkona (syväjäätymisestä huolimatta)!

Tässä lähitienoon kuvasatoa:

img_0490-hdr

img_0411-hdr

img_0425-hdr

img_0461-hdr

img_0470-hdr

Kuvausreissujen kulkuväline!

img_0521-hdr

img_0538-hdr

img_0408-hdr

 

P.s. Maanantaina on tiedossa jotain jännää, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun olen asian suhteen viisaampi! Oikein mukavaa viikonloppua, nautitaan näistä ilmoista ja uuden vuosiluvun viehätyksestä! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Ensikatsaus HDR-kuvien maailmaan

Hyppäsin tuossa eräänä iltapäivänä mönkijän selkään ja nappasin kameralaukun mukaan siltä varalta, että löytäisin jotain kuvattavaa. Mönkijä osoittautuikin oikein näppäräksi kulkupeliksi siirryttäessä paikasta toiseen. Sen selässä näkee maisemat jotenkin eri tavalla kuin autosta. Sen lisäksi mönkijän selästä on helpompaa ja nopeampaa hypätä pois. Vähän samoin kuin moottoripyöränkin kanssa, mutta ilman sitä ainaista jalalle laittoa ja kypärän päästä repimistä. Mitään eläimiä tosin on turha kuvitella näkevänsä, sillä ääntä tuollaisesta traktorimönkijästä kyllä lähtee! Aurinko oli laskemassa ja se loi taivaanrantaan kauniita ja mielenkiintoisia sävyjä. Otin ensin ihan tavallisesti yhden valotuksen kuvia kunnes muistin, että useamman valotuksen yhdistämisestä voisikin olla hyötyä sävyjen esille tuomisessa.

img_0395-hdr

Vanha saunarakennus illansuussa

Nämä kaikki kuvat on otettu käsivaralta, joten tarkkuus ei ole priimaluokkaa. Useamman valotuksen kuvat kannattaa siis ottaa jalustalla, mutta minulla se ei nyt tällä kertaa ollut mukana.

img_0375-hdr

Vaikka valokuvausharrastusta on takana useampi vuosi, olen vasta viime syksynä alkanut treenata sitä teknistä puolta niin sanotusti tosissani. Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi opetella perusasioita myös HDR-kuvista ja kokeilin tehdä niitä Lightroomilla, jolla se olikin tosi helppoa kunhan sai juonesta kiinni.

(HDR = High dynamic range. HDR-kuva tehdään yhdistämällä useampi eri valotus yhdeksi kuvaksi jota sitten kukin käsittelee haluamallaan tavalla. Tarkoituksena on saada aikaan kuva, jossa sävyjä toistuu mahdollisimman paljon ja oikein, ja ettei siinä ole yli- tai alivalottuneita kohtia. Tapoja ja ohjelmia on erilaisia. Netistä löytyy hyvin tietoa aiheesta, esim. Wikipedia

img_0353-hdr

img_0369-hdr-2

Eiväthän nämä mitään mestariteoksia vielä ole, mutta jostain on aloitettava! Tästä aukesi minulle ihan uusi maailma, ja nyt on taas uudenlaista virtaa ja intoa lähteä pienille kuvausretkille luontoon. Olen aiemmin harmitellut ulkona otetuissa kuvissa kirkkaiden kohtien puhkipalamista, mutta nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia, tai ainakaan niin paljon! Histogrammin sielunelämään olen nyt myös tutustunut ja nyt vaan mietin että miksi en ole aiemmin tätäkään opetellut… No, kaikkea ei vaan voi oppia kerralla. Kukin oppii omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Tällä hetkellä minua inspiroivat eniten aamun ja illan violetit sävyt, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Blogitauon jälkeen epäröin ja mietin, että millainenkohan postaustahti tästä eteenpäin mahtaa olla. No, nyt postauksia on luonnoksissa jatkuvasti valmiina useampia, mikä on hyvä. Turha tässä siis on himmailla, jos on jotain sisältöä jaettavaksi niin antaa palaa vaan.

P.s. Opin virheestäni ja seuraavalla mönkijäretkelleni otin sen jalustankin mukaan! 🙂

Rakkaudella, Anna