Omakuva: Klovni

Heipparallaa! Saimme viimeksi valokuvauskurssilla kotitehtäväksi ottaa kaksi omakuvaa, joista ensimmäinen olisi Vivian Maierin tyyliin jonkin heijastavan pinnan kautta otettu (omani on tämän postauksen viimeinen kuva). Toinen taas olisi sitten jonkun muun tunneilla käsitellyn valokuvaajan inspiroima (Frances Woodman, Cindy Sherman, Elina Brotherus tai Trish Morrissey), tarkemmin sanottuna pastissi, eli jäljitelmä tai tulkinta.

Postauksessa olevat kuvat olen siis tätä kotitehtävää varten luonut, ja se oli mielettömän kivaa! Juuri tällaisissa hommissa oma taiteellisuus tuntuu pääsevän parhaiten esiin.

Clown (self image)

Kuvat on otettu 10s itselaukaisimella jalustalta, pääasiallinen valonlähde on luonnonvalo ikkunasta ja takana olevaan verhoon olen suunnannut valoa ihan tavallisella pöytävalaisimella.

Valitsin oman inspiraationi lähteeksi Cindy Shermanin ja hänen pelleaiheiset kuvansa. Itselleni tämä koko idea ja inspis tuli sen verran myöhään, että tiesin etten ehtisi tekemään varsinaista jäljitelmää mistään Cindyn klovnikuvasta (se olisi vaatinut vähintäänkin peruukin ja kasvomaalien hankkimisen), joten päätin toteuttaa aiheesta ihan oman versioni ja tulkintani. Yritin jopa tehdä itse kasvomaaleja, mutta eihän niiden pigmentti riittänyt alkuunkaan… Tavallisten meikkien voimalla oli siis mentävä.

Clown (self image)

Lopputulema olikin sitten ihan omanlaisensa eikä muistuttanut Shermanin kuvia lainkaan… 😀 Olisin halunnut maalata naamani kokonaan valkoiseksi, mutta nyt ei ollut siihen tarkoitukseen sopivaa maalia, joten piti tehdä perus meikkipohja ja tuputella vaan talkkia päälle (eikä se siltikään näytä riittävän vaalealta!).

Ajatus tässä koko tehtävässä oli varmaan juuri se, että saa inspiraation jonkun kuvaajan tyylistä/aiheesta ja ylipäätään uskaltautuu itse rohkeasti sen kameran eteen.

Clown (self image)

Koskaan ennen en ole mitään tämän tyyppisiä kuvia tehnyt, mutta polte todellakin jäi! Mulle nimittäin avautui ihan uudenlainen näkökulma omakuvien ottamiseen juurikin tämän kurssin myötä! Tajusin, että voin sen suhteen tehdä ihan mitä huvittaa ja myös tiedän itse tarkalleen mitä haluan. Omakuvien maailma niin sanotusti aukeni. 🙂

Itsensä klovniksi meikkaaminen ja pukeminen oli mielettömän kivaa ja vapauttavaa (ei sillä että tästä mikään arkimeikki tulisi tai tämän näköisenä ihmisten ilmoille lähtisin, mutta… 😀 ). Olenkin nyt ajatellut tehdä tulevaisuudessa lisää omakuvia vastaavalla tavalla, erilaisia maskeerauksia kokeillen. Täytyy vaan saada ne kunnolliset kasvomaalit hankittua…

Itse asiassa tästä koko hommasta muotoutuikin jossain määrin jopa terapeuttinen kokemus, kuten omakuvien kanssa kuulemma monesti käy.

Clown (self image)

Clown (self image)

Heijastavan pinnan kautta otettu omakuva

Aluksi musta tuntui ettei tämä koko kurssi ollut yhtään ihan sitä mitä alunperin hain, mutta nyttemmin ajateltuna olen erittäin tyytyväinen siihen että se menikin näin! Siellä siis pääosin katsellaan kuuluisien valokuvaajien töitä ja keskustellaan niistä. Niitä katsoessa kumminkin oppii tosi paljon ja saa ennen kaikkea inspiraatiota, ja näitä voi sitten hyödyntää omia kuvia toteuttaessa. Mielestäni on myös hyödyllistä oppia tuntemaan edes joitakin tunnettuja valokuvaajia, se on nimittäin jäänyt allekirjoittaneella ihan liian vähälle…

Miksipä tämä ei voisi olla vaikka Halloween-asu! Onko sulla jotain naamiaisjuhlia tiedossa? 🙂

Mukavaa viikon alkua jokaiselle! ❤

rakkaudella

Mainokset

Täyttä roskaa

Terveisiä vaan täältä sängyn pohjalta! Jonkin sortin flunssa minuunkin nyt sitten iski, muttei onneksi mikään paha. Toivottavasti menee pian ohi.

MakroTexin aiheena on tällä viikolla ruskea, ja oma inspiraationi lähti liikkeelle lattialla lojuneesta ruskeasta pahvilaatikosta. Sen sisäänhän voisi laittaa jotain ruskeaa, vaikkapa lisää roskiksi lueteltavia asioita.

Ja tässä on tulos:

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Kovin on tummasävytteistä taas, mutta se nyt ei ole mitään uutta. 😀

Kuvasarjan kaveriksi sain pitkästä aikaa kirjoitettua myös jonkinlaisen runon tai sen tyyppisen (en tiedä lasketaanko nämä mun kyhäelmät proosarunoksi vai miksikä, tavallaan sillä ei ole edes väliä). Tuntuu aina hyvältä kun saa puskettua jotain tekstinkin muodossa ulos. 🙂

Suurin osa tästä on tajunnanvirtaa. Osa on kirjoitettu ennen kuvien syntymistä ja osa sen aikana. Osa jäi kokonaan pois.


Täyttä roskaa

Oletko joskus kokenut sen?

Ollut turha ja tarpeeton

Kenellekään kelpaamaton

Rypistetty

Nurkkaan heitetty

Kuinka pitkä on roskan kaari?

 

Sinut heitetään pois

Pahvilaatikossa

Kuten kaikki ne tunteet jotka kiellämme

Ovat jo matkalla sinne minne kukaan ei tahdo joutua

Kaatopaikalle

Tunteiden hautausmaalle

 

Pois

Kaikki sellainen jota emme halua tuntea

Olemme mieluummin vajaavaisia

Vain epäaidon ilon tähden

Pelkän kuoren

Hymyn joka ei ulotu silmiimme

Ei tunnu missään

Se on näytelmä joka korventaa sisintämme

Ja me hölmöt kutsumme sitä närästykseksi

 

Mustaan jätesäkkiin sullomme

Sen mikä ei meille sillä hetkellä kelpaa

Haluamme eroon kaikesta

Ja luulemme elämämme järjestyvän kuin itsestään

 

Suru on muodostunut ruosteeksi niveliimme

Ikämme merkiksi

Mutta nuorikin voi olla ruosteessa

Vaikka on elämäänsä elänyt vasta neljänneksen verran

”Vanhuus ei katso ikää” ne sanovat taas

Sanahelinää

 

Epäedulliset olosuhteet syöpyvät meihin ruosteena

Jo varhain

Vaikka olisimme vasta syntyneet


 

Tämmöistä tällä kertaa. 🙂

Täältä löydät muiden ruskealla teemalla varustetut kuvat!

P.s. Ja hei, blogini Facebook-sivu on nyt avattu! 🙂 Voit seurata sitä täällä. Ilmianna mulle myös omat sivusi niin pääsen tykkäilemään niistä. ❤

Mukavaa viikkoa! ❤

rakkaudella

Liutun Maalaistalo

No niin, nyt vien teidät kuulkaas kuvamatkalle niin ihanaan paikkaan ettei ole tosikaan! ❤ Nimittäin Liutun maalaistaloon täällä Tampereen Teiskossa. Ihastuin siihen välittömästi kun ajoimme pihaan, eikä se hellittänyt otettaan missään vaiheessa. Vietimme siellä itseasiassa aika monta tuntia, koska visuaaliselle silmälle katseltavaa sekä kuvattavaa riitti, noh, kaikkialla!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo sijaitsee siis Teiskossa osoitteessa Viitapohjantie 521, joka on noin 25 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Liutulla kaikki on kaunista niin sisällä kuin ulkonakin. Siellä kirjaimellisesti on jokaiselle jotakin; upea pihapiiri puutarhaihmisille, viehättävää perinnerakentamista vanhoine esineineen historiannälkäisille, kotieläimiä lapsille ja lapsenmielisille, sekä kahvilan sisätiloissa uskomattoman kauniita huoneita lukuisine yksityiskohtineen vaikkapa sisustuksesta kiinnostuneille. Esteetikon paratiisi, etten sanoisi!

Kurkistellaan ensiksi mitä kaikkea ihanaa pihapiiristä löytyy:

(”Varoitus”: Kuvia on PALJON ja postaus on näin ollen PITKÄ! 😀 Minä ja kuvien karsiminen ei oikein tulla toimeen keskenämme, koska kun ympärillä on näin paljon kaikkea ihanaa, ei vaan voi olla kuvaamatta… <3)

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Heti vastassa oli ehkäpä upeimpia pioneja joita muistan koskaan nähneeni! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Ulkoa voimmekin siirtyä kutsuvan kuistin kautta sisälle:

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Talossa yrittäjäpariskunta pitää maatilan ohella kesäkahvilaa, joka on auki viikonloppuisin. Kahvilarakennuksessa toimii myös puoti, jossa myydään mm. paikallisten käsityöläisten tuotteita, sisustusesineitä, käyttötavaraa, tuliaisia… Vähän kaikkea!

Siellä on lisäksi kokonaiset kolme huonetta varattuna vintage-kirpputorille, jossa ihanat vanhat aarteet emännän omista kokoelmista etsivät uutta kotia. Sieltä olisin mielelläni ostanut vaikka mitä, jos lompakko tai oman kodin nurkat joustaisivat yhtään enempää!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kattojen koristelut olivat huikaisevan kauniita! Kiva kun myös kattoihin kiinnitetään huomiota muutoinkin kun vaan maalaamalla kaikki valkoisella. Niin taitavasti suunniteltu ja tehty, liekö sitten talon alkuperäisiä taideteoksia vai uudempia? No oli niin tai näin, sopi hyvin tyyliin, minä tykkään! ❤ Ihanan rohkeita ratkaisuja.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kahvilan tiskiltä löydät herkulliset talossa leivotut herkut niin makeina kuin suolaisinakin vaihtoehtoina erittäin ystävällisen palvelun siivittämänä. 🙂 Herkuista on liki mahdotonta kieltäytyä ja hyvä niin, sillä ne vievät kielen mennessään!

Muutama sananen vaihdettiin talon emännän Hennan kanssa ostosten yhteydessä, mutta koska vierailijoita oli muitakin ja hänellä selvästi riitti puuhaa siellä sun täällä, niin en parkkeerannut kahvikuppiani tiskin nurkalle. 😀 Ehkä joskus toiste sitten, paremmalla ajalla. Juttua olisi varmaankin riittänyt puolin ja toisin. 🙂

Täällä voi muuten järjestää myös juhlatilaisuuksia, ja talo avaa ovensa niin pienemmille kuin suuremmillekin ryhmille ympäri vuoden! Tämä onkin kiva vaihtoehto retkikohteiden joukkoon Tampereen seudulla matkaillessa, ja miksei paikallisillekin ryhmille!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kahvia voi juoda joko kuistilla, sään salliessa pihalla suloisissa pöytäryhmissä tai tässä ihastuttavassa vanhassa pirtissä josta seuraavat kuvat ovat. ❤

Tuli kotoisa olo, sillä se muistuttaa jonkin verran omaa pirttiämme (vaikkakaan ei meidän ole näin nätti!). Ihana vanha miljöö tämäkin, jossa riittää katseltavaa pidemmäksikin toviksi. 1800-luvun henki on hienosti säilytetty!

Liutun maalaistalo Teisko

Valokuvausaiheinen välihuomio: Yllättävän hyvältä muuten näyttää nämä kaikki sisäkuvat, vaikka kamerasta piti ISO-arvoa vääntää 1000 asti ja kuviin tuli kroppikennon ”ansiosta” aika paljon kohinaa. Jonkun verran piti vielä jälkikäteen varjoja avata sun muuta, jotta sai pirtistä nurkatkin näkyviin.

Yleisesti ottaen sisätilojen kuvaaminen on aika vaikeaa ilman salamaa ja/tai jalustaa, ellei sitten ole ihan älyttömän isoja ikkunoita tai muuten riittävästi valaistusta. Nähtävästi kuitenkin onnistuu ilmankin ja sopiva tunnelmallisuus säilyy. 🙂 Mikään pimeähän tämä pirtti ei ollut, vaan mukavan valoisa. 🙂 Kuvat on otettu Sigman 17-50mm f/2.8 -objektiivilla.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Ja sitten on vuorossa korttipakan Jokeri; täytenä yllätyksenä löytyi talosta myös tällainen kirpputorihuone, jossa on minusta ihan mieletön tunnelma! 🙂 Todella rohkea ja uniikki ratkaisu, jollaista en olisi itse keksinyt, mutta joka kuitenkin täydentää hyvällä tavalla kaikkea muuta talossa olevaa.

Itämainen teema näkyy niin selkeästi, että nyt harmittaa etten huomannut kysyä onko tällä huoneella jokin erityinen tarina takanaan… 🙂 No, täytyy koittaa muistaa seuraavalla kerralla!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Siirtykäämme seuraavaksi takaisin ulos ja niihin karvaisempiin olentoihin! Aaseista kaikki kolme olivat paikalla meidän sinne mennessä, ja uteliaat korva- sekä silmäparit seurasivat tarkkaan jokaista tulijaa.  😀 Lystikkäitä tapauksia!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Samasta paikasta löytyivät myös kanat (ja kaiketi siellä kukkokin oli), joiden ulkotarha oli toteutettu häkki häkin sisässä -periaatteella, joka on hyvä sekä turvallinenkin ratkaisu.

Liutun maalaistalo Teisko

Alunperin sain ahaa-elämyksen tähän käyntiin Sannilta Kesärannan tölli -blogista, johon hän teki postauksen samaisesta aiheesta. Sen rohkaisemana huikkasin Jussille, että ”Seuraavana viikonloppuna lähdetään kyllä käymään siellä Liutun maalaistalossa.” Sitä olemme monesti ohi ajaessa vilkuilleet, muttemme koskaan käyneet. Kiitokset siis Sannille! Ja mikäli omavaraisempi maalaiselämä kiinnostaa eikä Kesärannan tölli vielä ole omalla lukulistallasi, kannattaa se sinne laittaa! 🙂

Ja itseasiassa nämä seuraavaksi nähtävät, Liutulla kesän ajan maisemointitöissä olevat lampaat ovat juuri Sannilta eli Kesärannan tölliltä kotoisin, ja ne tulivatkin kipin kapin katsomaan keitä aidan vierelle oli tullut.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

”Ei tä-ä-ä-äällä mitään rapsutushommia olisi?”

Liutun maalaistalo Teisko

Nuunuksi nimetty lammas sai rutkasti rapsutuksia osakseen! ❤ Niin suloinen!

Liutun maalaistalo Teisko

Muita taisi kiinnostaa enemmän ruoho, joka oli mukamas vihreämpää juuri sillä aidan toisella puolella. 😀

Liutun maalaistalo Teisko

Voi hellanlettas! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

…Ja sitten takaisin töihin!

Liutun maalaistalo Teisko

Niin on Liutun kierros tullut päätökseensä. Tuliko kuvaähky? 😀 Pahoittelut näin pitkästä postauksesta, mutten halunnut jakaa tätä kahtia sillä kokonaisuus on niin kiva.

Juuri kun olimme lähdössä, näin tutut toimittajan kasvot (hän teki alkuvuodesta minusta jutun Teisko-Aitolahti -lehteen) iloisen moikkauksen kera, ja sen jälkeen vielä iloisemman! 🙂 Nimittäin blogiystäväni Blyygi Blumsteri oli toimittajasiskonsa kanssa käymässä samaisessa kohteessa! Hänkin teki vierailusta postauksen blogiinsa, jossa muuten pääsee vierailemaan mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa! Kulttuurinystävän ehdoton valinta lukulistalle. 🙂 Rupattelimme hetken pihalla, jonka jälkeen lähdimme sitten omille teillemme. Tällaiset yllättävät kohtaamiset tuovat hymyn huulille koko loppupäiväksi! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Tänne tosiaan kannattaa ajella jo Tampereen keskustastakin jos aikaa vaan on! Tai mikäli matka käy vaikka Ruovedelle tai Oriveden kautta Jyväskylään päin (tai vastakkaiseen suuntaan) on tämä minusta mukavampi levähdyspaikka kuin huoltoasema, joskin joutuu ajelemaan vähän pidempää reittiä, sekä ”hieman” pienempiä ja mutkaisempia maalaisteitä. 🙂 Mutta minusta olisi sen arvoista, niin kiva paikka oli Liutun Maalaistalo. ❤

Mehän teimme siis visiittimme jo tuossa heinäkuun puolella, mutta sain muokattua kuvat ja tehtyä postauksen vasta nyt. Täytyy ehdottomasti piipahtaa tuolla kahvilla vielä tässä elokuun aikana (kesäviikonloppuisin paikka on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-16). Ehkäpä silloin suorastaan sekopäisen valokuvaamisen sijasta maltan keskittyä paremmin myös siihen kauniissa kupissa tarjoiltuun kahviin… 😉

P.s. Ei ole tämäkään mikään maksettu mainos, vaan puhtaasti ilosta, hyvästä tahdosta ja tyytyväisyydestä tehty postaus paikallisen yrittäjäpariskunnan hyväksi. 🙂

rakkaudella

Miljöömuotokuvauskurssi

Eiköhän ole jo korkea aika puskea tämäkin teksti kohti päivänvaloa! Kertaalleen kirjoitettu postaus katosi taivaan tuuliin ja kynnys tehdä kaikki uudelleen oli ilmeisesti liian suuri, tai ainakin tähän päivään saakka.

Myöskään koneella istuminen ei ole kuulunut mielipuuhiini vapaapäivinä, sillä sopivasti juuri niihin päiviin osuneet aurinkoiset kelit kiskovat väkisinkin ulos puutarhahommiin. Tekemättömät rästihommat koneella painavat mieltä päivittäin, joten tällaiset säältään epävakaisemmat päivät kannattanee hyödyntää niiden saamiseen pois päiväjärjestyksestä.

Milieu portraits / training

Muuuutta mennäänpäs asiaan! Eli 13.5. kävin Helsingissä Kameraseuran järjestämällä miljöömuotokuvauskurssilla (herranjestas, siitähän on jo kohta 2 kuukautta! Aika kulkee tosiaan siivillä…).

Päivä alkoi klo 10, jolloin kokoonnuimme Kameraseuran tiloihin Eerikinkadulle. Ensimmäisen tunnin ajan kurssin vetäjä Peter Forsgård luennoi valosta ja miljöökuvauksen perusteista. Sitten olikin aika jakautua ryhmiin. Omassa ryhmässäni jäseniä oli peräti viisi, jossain vaiheessa jopa kuusikin.

Kaikki ryhmäläiset olivat oikein mukavia ja meillä oli paljon hauskoja kuvaushetkiä! Muut taisivat olla minua jonkin verran vanhempia, mutta väliäkös sillä. Sulaudun monenikäiseen seuraan oikein hyvin. 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Alunperin ryhmässä oli tarkoitus olla 3 henkilöä; yksi kuvaaja, yksi malli ja yksi assari. Meitä sen sijaan oli tuo viisi yhteensä, joten roolitukset menivät hieman sekaisin ja se toi oman haasteensa kuvaamiseen. Hieman hiljaisempana ja ujompana persoonana jäin ainakin aluksi hieman taka-alalle, sillä monen uuden tuttavuuden kanssa toimiminen ja siinä tilanteessa omien visioiden välitön esiin tuominen tuntuu todella haastavalta. (Ominaisuuksista itsevarmuus sekä rohkeus etsintäkuulutetaan välittömästi! Jos näet jossain edellämainittuja ylimääräisinä harhailemassa, ole hyvä ja lähetä tänne, kiitos! :D)

Toisin sanoen useampi kuvasi yleensä samaan aikaan, joten en missään nimessä ota kunniaa kuvien valaistuksesta tai mallien asettelusta pelkästään itselleni. Tässä sopassa oli monta kokkia. 🙂 Kaikki ottamani kuvat eivät myöskään ole teknisesti ihan priimaa, mutta ihan kelpojakin ruutuja siellä joukossa oli tilanteen huomioon ottaen.

Alkuun tuntui vähän surkealta, kun ajattelin etten onnistunut ottamaan yhtään hyvää kuvaa. Vertasin itseäni liikaa muihin; kaikilla muilla oli niin hienoja. You know how it goes… Harmitti ettei tarkennukset olleet aina menneet ihan kohdilleen, tai sitten oli kasvoilla liian pahoja ylivalotuksia (päivä oli todella aurinkoinen). Mutta sellaista se on kun harjoittelee uusia asioita, aina kaikki ei todellakaan mene ihan putkeen ja se on tarkoituskin jotta oppi menee perille.

Ja käsittelemätön ruutu on aina käsittelemätön ruutu. Lightroomissa pyörittelyn ja pienen Photoshopilla säätämisen jälkeen alkoi jo näyttää huomattavasti paremmalta.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Kuvasimme yhteensä ehkä noin nelisen tuntia ja sen lisäksi oli lounastauko. Loppupäivästä käytimme koko porukalla muutaman tunnin kuvien tutkimiseen ja kritiikkiin. Kaikilta siis valittiin muutamia kuvia, joita sitten yhteistuumin katseltiin ja keskusteltiin niistä. Vaikka hiukan jännitti näyttää omia kuvia seinälle heijastettuna, niin henki oli koko ajan kannustava ja hyvä. Rohkaiseva kokemus siis. Myös mallina olo hermostutti, mutta siitäkin selvittiin hengissä… 🙂

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Tosi paljon tuli opittua uusia asioita, ja kurssin loputtua noin klo 18 aikoihin olin kyllä ihan totaalisen poikki! Informaatiota oli imetty taas sienen lailla. Se on hyvän kurssin merkki!

Iso suositus siis Kameraseuran valokuvauskursseille, aion mennä toistekin! Ainakin studiokuvausta kiinnostaisi jossain vaiheessa kokeilla ihan ammattilaisen opissa.

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Milieu portraits / training

Nyt myös ”julistan virallisesti” alentavani omaa rimaani, eli yritän olla pyrkimättä joka kerta täydellisiin suorituksiin, vähempikin saa siis riittää. Blogipostausten teko tuntuu nykyään ylivoimaiselta, kun pitäisi aina olla jotain suorastaan tähtitieteellistä kerrottavaa tai näytettävää, ja tietenkin mitä pilkuntarkimmassa muodossa. Huh huh. Puuskututtaa jo pelkkä ajatuskin! Ainakaan kirjoittamaan ryhtymisen tuskan ei luulisi olevan niin suuri jos ei vaadi itseltään liikoja. 🙂 Katsotaan miten käy…

Ihanaa kesän jatkoa jokaiselle! ❤

P.s. Kasvihuonepostauskin on työn alla, joten pian pääsette kurkkaamaan myös sinne. 🙂

rakkaudella

Uusia alkuja

Tällä viikolla tein ensimmäiset vuoroni uudessa työpaikassa! On ihanaa olla töissä, siis todella. Kun on vuoden päivät ollut kotosalla enemmän tai vähemmän harmaassa sumussa, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa alkaa kaivata taas elämää ympärilleen. Nyt on sen aika.

Tuo työpaikka edustaa minulle voittoa, värikkyyttä ja tietynlaista uutta alkua kaikelle.

New beginnings

Golf-klubin keittiö ei ehkä itselleni olisi ensimmäisenä tullut mieleen (en ole koskaan pelannut golfia, enkä ymmärrä siitä yhtikäs mitään), mutta olen onnellinen siitä että pääsin juuri tuonne! Ilmapiiri on ihan mahtava, niin rento ja hyväntuulinen. Ihmiset ovat iloisia niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin, eikä huumorista ole pulaa. 🙂

Saan toteuttaa itseäni vapaasti ruoanlaiton muodossa. Haastetta on riittävästi, mutta ei liikaa. Silloin onnistumisen tunteitakin syntyy, ja ne ovat minulle äärettömän tärkeitä juuri nyt. Jopa aamuherätykset ennen kuutta ovat toistaiseksi maistuneet ihan hyvältä, vaikka en ole minkään sortin aamuihminen ollut koskaan. Kaipa siihen vaikuttaa se, että töihin on kiva mennä ja motivaatio on korkealla.

IMG_4986

New beginnings

Ajomatkaa tulee jonkin verran, mutta sekin on vaan positiivista. Tykkään siitä, että minulle jää ennen töihin menoa sekä sen jälkeen hetki aikaa olla aivan itsekseni (ellei YleX:n radiojuontajia lasketa mukaan!).

Ja mikäs olisikaan kesäkeleillä sen hienompaa kuin huristella moottoripyörän selässä töihin! Sitä odotan. Nyt on ollut aamulla 7:n aikaan vielä vähän turhan viileää siihen hommaan, mutta eiköhän se siitä korjaannu. Sääennusteet ainakin näyttävät lupaavilta!

New beginnings

Niin, ja kävinpä tosiaan viime lauantaina siellä miljöökuvauskurssillakin! Oli tosi mukava päivä ja kunhan vaan saan aikaiseksi käydä kuvia läpi ja lähetellä niitä muille, niin tekin toivottavasti saatte nähdä muutamia otoksia sieltä.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa! 🙂 Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Mitä teille kuuluu?

rakkaudella