Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella

Flat Lay -treeniä

Myös näiden kuvien ottamisesta on vierähtänyt jo jokunen viikko aikaa, ja tänään sain ne vihdoin muokattua. Juuri tällä hetkellä kuvausinspiraatiota saa hiukan etsiä, joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi esimerkiksi muokkaamalla vanhempia valokuvia julkaisukelpoisiksi. Seuraavaa inspiraatiopuuskaa odotellessa…

Olen aika vähän ottanut näitä flat lay -tyylisiä kuvia, joita näkee nykyään paljon. Valkoisella taustalla ja näinkin yksinkertaisilla elementeillä en ole tainnut ottaa tämmöisiä koskaan. Oli korkea aika siis kokeilla!

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Tämä oli kyllä hauskaa, vaikka tausta aiheuttikin hiukan ongelmia. Otin näitä kuvia lattialla valkoisen heijastimen päällä, joka ei todellakaan ollut paras ratkaisu jälkikäsittelyn kannalta… Heijastinhan nimensä mukaisesti heijastaa valoa ja tekstuuri näkyi alkuperäisissä kuvissa häiritsevän paljon. Blurria vaan kehiin niin että tuntuu! 😀

Muuten käsittelyt jäivät aika lailla perussäätöihin. Täytyypä hankkia jostain tähän hommaan sopivampi alusta, niin ei tarvitse tuskailla saman asian kanssa enää jälkikäteen.

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Se tunne, kun vasta blogipostausta tehdessä huomaat pienen roskan kuvan alareunassa… En kyllä jaksa enää muokata sitä pois, olkoon siinä! 😀

Flat Lay Training

Kantavaksi teemaksi muotoutui aamu, sekä mukavat hyvän mielen lausahdukset. 🙂 Kahvia ja raikkaita appelsiineja, kyllä kiitos!

Kuvien ottamiseen olen käyttänyt kolmijalkaa ja lankalaukaisinta, sekä yhtä ylimääräistä valonlähdettä varjojen haalistamiseksi. Useammasta ilmansuunnasta tuleva luonnonvalo toimi ihan kivasti, vaikka jalustasta meinasi välillä tulla ylimääräisiä varjoja kuviin…

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Olisi tuolla arkistoissa vielä aika kasa muokattavia kuvia… Saapa nähdä mitä löydän sieltä seuraavaksi teille näytille! 😀 Ja hetkinen, tänäänhän on taas perjantai! Miten tämä aika meneekin näin nopeasti?!

Hyvää viikonloppua!

rakkaudella

 

Makumatka maailmalle

Pienen Linnun MakroTex-haaste vie meidät tällä viikolla makujen maailmaan, kun aiheena on mauste. Innostuin tästäkin teemasta aika tavalla ja halusin luoda kuviin sellaista kaukomaiden tunnelmaa, aivan kuin ei kylmässä koti-Suomessa oltaisikaan! Ennen kuin aloitin varsinaisen asetelman rakentamisen, kirjoitin paperille muutaman avainsanan joita haluaisin kuvien edustavan. Lisäksi piirsin pari hyvin tökeröä luonnosta, mutta ei niistä sen enempää… Pääasia on, että jokin suunta löytyi!

Making a seasoning

33mm, f/9, ISO 100, 2.5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/8, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, hdr

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 1/50 sec

”Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni.”

Mausteet / Seasoning

50mm, f/3.5, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4.5, ISO 100, 1/8 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4, ISO 100, 1/13 sec

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2,5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/9, ISO 100, 1/10 sec

Missä maassa sinä kävit? 

En tarkoituksella käynyt katselemassa mitään fiiliskuvia tai muuta, vaan halusin luoda tämän maailman nimenomaan omasta päästäni niiden mielikuvien perusteella joita minulla jo valmiiksi on. Boheemin tunnelmani viritti huippuunsa intialainen soittolista! Yllättävää kyllä, aloin jopa jollain kieroutuneella tavalla pitämään intialaisesta musiikista… Pitääkö olla huolissaan? 😀

Ihan nappilöytö oli tuo monivärinen huivi, jonka olen saanut tuliaisiksi eräältä kiinalaiselta tuttavalta pari vuotta sitten. En oikein osaa pitää sitä kaulassa, mutta tykkään sen väreistä ja tähän se sopi rekvisiitaksi kuin nenä päähän! Heijastelin lisäksi heijastimella hiukan kultaista hohdetta kuviin. Sen tarkoituksena oli saada mukaan lisää ilta-auringon hehkua, joka todellisuudessakin paisteli yhdestä ikkunasta sisään.

Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni. Erityisesti musiikki helpotti aiheeseen paneutumista ja ilman sitä lopputulos olisi varmaan jäänyt jotenkin vaisummaksi. En ole koskaan käynyt esimerkiksi Intiassa, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti matkustaa sinne joskus! Ehkä tämä lievittää hetkeksi kaukomaiden kaipuutani… Tai sitten vaan lisää sitä. 😉

Mukavaa viikon jatkoa jokaiselle! ❤ Muiden MakroTexiin osallistuneiden mausteiset kuvat löydät täältä!

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Violetti

Ihanaa ystävänpäivää! ❤

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on violetti. Erilaiset syötävät asiat toimivat näissä minun kuvissani pääroolissa, mutta aiheet ovat syvällisempiä. Nappasin kaupasta mukaan muutamia violetteja kasviksia tätä haastetta varten. Pyrin edelleen kehittämään omaa kuvallista tarinankerrontaani, ja näihin olen ihan tyytyväinen. Tarinat muotoutuvat lopullisiin uomiinsa kuvien rakentumisen ohella pala palalta.

Nämä pienet tarinat varmaan avautuvat kullekin omalla tavallaan, mutta tekstit kuvien ohessa tukevat sanomaa ja tuovat ehkä omia ajatuksiani paremmin esiin myös katsojalle. Kuvatekstit kirjoitin suomeksi ja englanniksi, koska usein ne tulevat mieleeni nimenomaan englannin kielellä jo kuvanottohetkellä. Syytä tähän en tiedä, mutta eipä se mitään haittaakaan!

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

Maailma on meidän peilimme, joka heijastaa takaisin myös kaiken sen mitä emme tahtoisi nähdä  f/2.8, ISO 100, 1/50sec / The world is our mirror and it reflects back everything, even if we didn’t want to see it 

Näköjään punakaalistakin voi saada hienostuneen ja juhlavan näköisen. 😀 Sehän on todella mahtavan värinen! Kauneutta on kaikkialla, mistä vaan osaamme sitä katseellamme etsiä.

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

f/7.1, ISO 100, 1/10 sec

Erossa / Separated

Erossa f/4, ISO 100, 1/25 sec
 / Separated

Joudumme joskus eroon läheisistämme ja harvoin niin käy omasta tahdostamme. Syy eroon voi olla sairaus, kuolema, riita tai vaikka pakolaisuus, niitä on monia. Tilanteesta riippumatta on jatkettava elämässä eteenpäin, mutta toivoa ei koskaan pidä menettää. Viinirypäleetkin pääsivät lopulta takaisin samaan rasiaan, loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? / What do you see in the mirror?

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? f/8, ISO 100, 1/8 sec / What do you see in the mirror?

Kun asettelin punasipulit peilin päälle, ne näyttivät ikään kuin tutkivan omaa peilikuvaansa. Kaikki ne ovat erikokoisia ja -näköisiä, niillä on omat arpensa sekä uniikki kuorensa kerroksellisuutta tietenkään unohtamatta. Aivan kuten meilläkin.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta f/8, ISO 100, 1/8 sec / Let’s face ourselves with all of our flaws 

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

Täydellinen annos jota ei ole olemassa f/9, ISO 100, 1/4 sec / The perfect dish that doesn’t exist

Ulkonäkö voi todellakin pettää, eikä täydellisyyttä ole olemassakaan. Tässä annoksessa voisi kuvitella olevan vaikka mitä ihanaa! Todellisuudessa siinä on käytetty kaupan valmista punajuuriperunasosetta, kotisinappia, tilliä (ainoa yrtti jota jääkaapissa oli) sekä samaisia kuivahtaneita tulppaanin terälehtiä joita muutamassa aiemmassakin kuvassa vilahti. Ei siis mikään kovin herkullinen yhdistelmä makunsa puolesta, mutta näyttää hyvältä. ”Moni kakku päältä kaunis” pätee tähän erittäin hyvin. 😀 Kokin työstä minulla on hieman ikävä nimenomaan tätä annosten esillelaittoa, sillä siinä sai käyttää sitä omaa silmää ja luovuutta. Onneksi voin hyödyntää näitä taitoja myös valokuvausharrastuksen parissa, eikä maulla ole aina niin väliä! 😉

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

f/4, ISO 100, 1/13

Julkaisin viikonloppuna 5 vinkkiä valokuvaukseen -postauksen, jossa kerron millainen minun luomisprosessini on ja miten työstän omia lempikuviani (kuten myös mm. nämä tässä esitellyt kuvat). Käy ihmeessä kurkkaamassa ja kerro, jos se toi sinulle uutta ajateltavaa! 🙂

Täältä voit käydä katsomassa miten violetti inspiroi muita haasteeseen osallistuneita!

Mukavaa viikon jatkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna

Uudenvuodenaaton ex tempore-kakku

img_0216

Alunperin en ollut ajatellut tekeväni mitään sen kummempaa jälkkäriä uudenvuodenaattona, mutta rakkaalta serkulta joululahjaksi saatu DIY cookie jar (purkki jossa on kaikki kuivat aineet valmiina) sai minut muuttamaan mieleni! Purkissa oli ainekset rocky road-kekseihin, mutta päätin sen sijaan vaihteeksi soveltaa ja tehdä siitä sittenkin kakun. Vallan suloinen siitä tulikin, ja maistui myös hyvältä! Ohjetta ei ole valitettavasti antaa, kun purkissa ei ollut helposti luettavissa olevia ainesten määriä enkä oikeastaan koskaan muista/jaksa mitata saati sitten kirjoittaa ylös ohjeisiin lisättyjä asioita. 😀 Lisäsin siis kermaa, ylimääräisen kananmunan, kaakaojauhetta ja voita reippaasti. Paiston jälkeen ripottelin kakun päälle veitsellä pienennetyt pähkinät sekä geishat, ja purkissa mukana tulleet vaahtokarkit.

img_0201

img_0209

Kirjaimellisesti kermaksi kakun päälle sovelsin vielä kastikkeen. Ei se välttämättä olisi sitä edes tarvinnut, mutta eipähän ainakaan ollut kuivaa! Sekoitin kerman joukkoon suklaavanukasta (kyllä, luit oikein :D), kaakaojauhetta, sokeria, vaniljasokeria, sekä tipan mandariinista puristettua mehua (koska sitruunaa tai appelsiinia ei ollut). Hyvää oli sekin ja sopi hyvin kakun kaveriksi!

img_0203

Itse kakun tekoa suurempi operaatio olikin sitten kakun kuvaaminen. 😀 Minulla oli onneksi aika tarkka visio siitä, millaisia kuvista haluan. Apunani käytin kohdistettavaa pöytävalaisinta, isoa valkoista heijastinta ja orjasalamaa. Ilman niitä tästä ei olisi kyllä tullut mitään! Nämä kuvat on nimittäin otettu illalla seitsemän jälkeen. Onneksi päätin ottaa kakusta kuvat vielä samana iltana (ennen kuin se katosi parempiin suihin), sillä muuten en olisi hoksannut miten onnistuneen kuvaustuokion voi noinkin myöhään suorittaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😀 Olen rajoittanut oikeastaan kaiken kuvaamisen päiväsaikaan, eikä se silloinkaan sisätiloissa niin miellyttävää ole (tähän aikaan vuodesta), kun on niin hämärää koko ajan. Onneksi on apukeinoja ja kevät on edessä päin, jolloin valon määräkin alkaa pikkuhiljaa lisääntyä!

Rakkaudella, Anna