Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Mainokset

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella

Flat Lay -treeniä

Myös näiden kuvien ottamisesta on vierähtänyt jo jokunen viikko aikaa, ja tänään sain ne vihdoin muokattua. Juuri tällä hetkellä kuvausinspiraatiota saa hiukan etsiä, joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi esimerkiksi muokkaamalla vanhempia valokuvia julkaisukelpoisiksi. Seuraavaa inspiraatiopuuskaa odotellessa…

Olen aika vähän ottanut näitä flat lay -tyylisiä kuvia, joita näkee nykyään paljon. Valkoisella taustalla ja näinkin yksinkertaisilla elementeillä en ole tainnut ottaa tämmöisiä koskaan. Oli korkea aika siis kokeilla!

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Tämä oli kyllä hauskaa, vaikka tausta aiheuttikin hiukan ongelmia. Otin näitä kuvia lattialla valkoisen heijastimen päällä, joka ei todellakaan ollut paras ratkaisu jälkikäsittelyn kannalta… Heijastinhan nimensä mukaisesti heijastaa valoa ja tekstuuri näkyi alkuperäisissä kuvissa häiritsevän paljon. Blurria vaan kehiin niin että tuntuu! 😀

Muuten käsittelyt jäivät aika lailla perussäätöihin. Täytyypä hankkia jostain tähän hommaan sopivampi alusta, niin ei tarvitse tuskailla saman asian kanssa enää jälkikäteen.

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Se tunne, kun vasta blogipostausta tehdessä huomaat pienen roskan kuvan alareunassa… En kyllä jaksa enää muokata sitä pois, olkoon siinä! 😀

Flat Lay Training

Kantavaksi teemaksi muotoutui aamu, sekä mukavat hyvän mielen lausahdukset. 🙂 Kahvia ja raikkaita appelsiineja, kyllä kiitos!

Kuvien ottamiseen olen käyttänyt kolmijalkaa ja lankalaukaisinta, sekä yhtä ylimääräistä valonlähdettä varjojen haalistamiseksi. Useammasta ilmansuunnasta tuleva luonnonvalo toimi ihan kivasti, vaikka jalustasta meinasi välillä tulla ylimääräisiä varjoja kuviin…

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Olisi tuolla arkistoissa vielä aika kasa muokattavia kuvia… Saapa nähdä mitä löydän sieltä seuraavaksi teille näytille! 😀 Ja hetkinen, tänäänhän on taas perjantai! Miten tämä aika meneekin näin nopeasti?!

Hyvää viikonloppua!

rakkaudella

 

Makumatka maailmalle

Pienen Linnun MakroTex-haaste vie meidät tällä viikolla makujen maailmaan, kun aiheena on mauste. Innostuin tästäkin teemasta aika tavalla ja halusin luoda kuviin sellaista kaukomaiden tunnelmaa, aivan kuin ei kylmässä koti-Suomessa oltaisikaan! Ennen kuin aloitin varsinaisen asetelman rakentamisen, kirjoitin paperille muutaman avainsanan joita haluaisin kuvien edustavan. Lisäksi piirsin pari hyvin tökeröä luonnosta, mutta ei niistä sen enempää… Pääasia on, että jokin suunta löytyi!

Making a seasoning

33mm, f/9, ISO 100, 2.5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/8, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, hdr

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 1/50 sec

”Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni.”

Mausteet / Seasoning

50mm, f/3.5, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4.5, ISO 100, 1/8 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4, ISO 100, 1/13 sec

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2,5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/9, ISO 100, 1/10 sec

Missä maassa sinä kävit? 

En tarkoituksella käynyt katselemassa mitään fiiliskuvia tai muuta, vaan halusin luoda tämän maailman nimenomaan omasta päästäni niiden mielikuvien perusteella joita minulla jo valmiiksi on. Boheemin tunnelmani viritti huippuunsa intialainen soittolista! Yllättävää kyllä, aloin jopa jollain kieroutuneella tavalla pitämään intialaisesta musiikista… Pitääkö olla huolissaan? 😀

Ihan nappilöytö oli tuo monivärinen huivi, jonka olen saanut tuliaisiksi eräältä kiinalaiselta tuttavalta pari vuotta sitten. En oikein osaa pitää sitä kaulassa, mutta tykkään sen väreistä ja tähän se sopi rekvisiitaksi kuin nenä päähän! Heijastelin lisäksi heijastimella hiukan kultaista hohdetta kuviin. Sen tarkoituksena oli saada mukaan lisää ilta-auringon hehkua, joka todellisuudessakin paisteli yhdestä ikkunasta sisään.

Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni. Erityisesti musiikki helpotti aiheeseen paneutumista ja ilman sitä lopputulos olisi varmaan jäänyt jotenkin vaisummaksi. En ole koskaan käynyt esimerkiksi Intiassa, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti matkustaa sinne joskus! Ehkä tämä lievittää hetkeksi kaukomaiden kaipuutani… Tai sitten vaan lisää sitä. 😉

Mukavaa viikon jatkoa jokaiselle! ❤ Muiden MakroTexiin osallistuneiden mausteiset kuvat löydät täältä!

Rakkaudella, Anna