Öinen satu

Mitä tapahtuu, kun silmäsi suljet?

Avaatko mielesi sopukoista satukirjan, käännätkö ensimmäisen sivun?

It's like a fairytale

Yö on satujen aikaa.

Silloin pienimmätkin kastepisarat voivat olla kalleimpia timantteja… 

It's like a fairytale

…Ja oikeat timantit vain arvottomia helyjä, kuin kissankultaa kullankaivajan lapion nokassa.

Arvonsa menettäneenä, lopullisesti.

It's like a fairytale

Mutta nuo kastepisarat omasta katoavaisuudestaan välittämättä säkenöivät pelotta valon voimasta.

Aivan kuten meidänkin soisi säkenöivän, tuntemattoman huomisen läsnäolosta huolimatta.

It's like a fairytale

Tunnetko sinäkin kulkiessasi nuo tuhannet timantit paljaiden jalkapohjiesi alla, kasteen kuorruttamalla nurmikolla?

It's like a fairytale

Sadut alkavat öisin ja haihtuvat usvan lailla järjen puuttuessa peliin, herätessäsi.

It's like a fairytale

Voisiko satu jatkua sen jälkeenkin, aamun jo sarastaessa, silmiä siristäessä?

It's like a fairytale

Uskalla unelmoida, rohkene satuilla, sillä jokainen joka tarpeeksi uneksii pysyy nuorena iäti.

Rakas, tarinasi on vasta aluillaan.


Pienen Linnun MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on Satu. Näin aivan vastustamattomia kastepisaroita aamunurmella, joten nappasin kameran kouraan ja ei kun konttaamaan! 😀

Runo (tai mikä kumma lieneekään), on omaa käsialaani. 🙂

Rentouttavaa viikonloppua! ❤

rakkaudella

MakroTex -haaste: Alku

Alku

Alun alussa,

alun alkaenkin,

yhden loppu on toisen alku.

Kaikki alkaa jostakin ja päättyy johonkin. 

Myös me lopumme jonnekin, 

mutta meidän matkamme on vasta alussa.

Kaiken loppu on samalla uuden alku,

ja pienestä alusta kehittyy juhlava loppu.

-Anna Järvenpää-

 

img_0117-2

Nollasta kaikki alkaa!

img_0081

img_0086-2

Joulun hyasintti kasvattaa uutta alkua. Isomman kukinta on jo kääntymässä loppua kohden. Elämä kuitenkin jatkuu!

img_0112-2

Circle of life. Ympyrässä on alku ja loppu samassa, eikä niitä voi toisistaan erottaa.

Loppuun vielä muutama aiheeseen sopiva kuva minun vuodenvaihteestani, kun uusi vuosi alkoi. Tästä se taas lähtee! Osallistun näillä kuvilla vuoden ensimmäiseen MakroTex Challengeen. Osallistuhan sinäkin. 🙂

img_0249img_0236img_0251img_0137-2img_0308

Loput ensimmäisistä tähtitaivaskuvistani uudenvuodenyönä löydät täältä!

Rakkaudella, Anna

 

MakroTex -haaste: Pimeys


Pimeydestä

Mustaa mustalla pohjalla,

tummia sävyjä,

epätoivon kerrostumia.

Se on pelon oma shakkilauta,

jossa on vain tummia ruutuja.

Mustaa mustempaa on ainoastaan pimeys,

eikä sekään kestä ikuisesti.

Aurinko nousee aina idästä.

-Anna Järvenpää-


Näitä kuvia varten suosittelen vääntämään näytön kirkkautta isommalle, ovat sen verran tummia! Pimeistä kuvista jää pimeällä näytöllä vain todella pimeä fiilis! 😉

img_8043

img_8047-3

img_8050

Yritin tarkoituksella luoda asetelmista aika vähäeleisiä, siis ”vähemmän on enemmän” -periaatteella. Minusta se toimii. Musta tausta on niin voimakas elementti itsessään, ettei näissä kannattanut alkaa sen enempää somisteilla kikkailemaan. Kokeilin kyllä, mutta nimenomaan ne kuvat jäivät pois koska en ollut niihin tyytyväinen. Tuo ensimmäinen hirvensarvikuvakin on siinä ja siinä, että onko liikaa tapahtumaa vai ei. Olkoon nyt kuitenkin esillä. 🙂

img_8064img_8068-2

Että sellaista tällä kertaa. Aika tummissa vesissä liikutaan, mutta olihan aihekin tälle viikolle aika tumma. Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen on nämäkin kuvat otettu, aiheena siis pimeys jos jollekin jäi epäselväksi. 🙂 

Runo tuli taas ensin ja kuvat otin muutamaa päivää myöhemmin. Alunperin en edes lähtenyt kirjoittamaan runoa, vaan ajattelin pelkästään kerätä pimeydestä aiheena mieleen tulevia ajatuksia tai tulkintoja, joiden perusteella voisin alkaa visioida mielessäni kuvia ja tunnelmia. Sitten niistä tulikin runo ja oivallinen työkalu kuvien työstämiseen. Toimii kuin junan vessa (ainakin minulla), suosittelen kokeilemaan. Etenkin sellaisiin tarinallisempiin, taiteellisempiin ja syvällisempiin kuviin tämä sopii oikein hyvin!

Nautin näiden valokuvien ottamisesta todella paljon! Uusi jalusta on vanhaan verrattuna ihan huippu ja paljon tukevampi, vaatii vaan totuttelua näin alkuun. Nappasin kaupasta mukaani myös sen kaukolaukaisimen, nyt ei pitäisi kuvien enää tärähtää ainakaan napin painamisen takia! Olen tosi tykästynyt siihen, se on niin kätevä. Itseasiassa en ottanut näitä kuvia varten kuin 33 otosta?! Yleensä vastaavista asetelmista otan sen sata kuvaa (minimissään), mutta tällä kertaa päästiin paljon vähemmällä jostain syystä. Saa nähdä oliko tämä vain yhden kerran tuurilaukaus vai jatkuvampi muoto.

Vesileimakin uudistui, alkoi vanha tympimään jo aikoja sitten ja vihdoin sain tehtyä uuden!

Rakkaudella Anna (a.k.a ”Tummien vesien tulkki”!)

Väreistä

_________

Sikin sokin,

toistensa lomassa.

Yhdessä ja erikseen,

muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kaunista katsoa, 

pitkään tuijotella:

”Löydätkö ne kaikki?”

Puhtaina ja murrettuina,

kuten mekin tässä suuressa maailmassa.

Siveltimen kärjellä voit värejä koskettaa, 

tuntea ja tunnustella:

”Mikä on Sinun värisi?”

-Anna Järvenpäää-

_________

img_5996img_6010img_6031

img_6056img_6047

img_6042img_6041

img_6066img_6093img_6153img_6109img_6079

Runon keksin taas ennen kuin otin edes kuvia, mielessä pyöri kaikenlaiset visiot ja tämä on tulos!

Että tällaista väriterapiaa tällä kertaa. Vitsit että olikin kivaa viime viikolla ottaa näitä kuvia! 🙂 Ylipäätään valokuvaamisesta nautin nykyään niin paljon ettei ole tosikaan. Täytyisi alkaa taas maalaamaankin kun se niin rentouttaa, etenkin jos lopputulemana on jotain ihan abstraktia.

Tällä postauksella osallistun Pienen Linnun MakroTex-Challengeen, aiheena tällä viikolla päävärit (sininen, punainen ja keltainen). Sieltä pääset mukaan ja löydät myös muiden pääväriaiheiset kuvat!

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin

Elämän suunta

img_6156

________

Elämän suunnan,

voiko itse määrittää?

Onko olemassa polku valmiina,

vai valmistammeko sen itse?

Askel askeleelta,

vieri viereen astutulta.

Lopulta muodostuu reitti,

sinne tänne mutkitteleva.

Pitkä,

kivinenkin.

Silti se on meille tehty.

Mittatilaustyönä,

millintarkasti.

Uskallatko askeltaa,

hypätä tyhjän päälle?

Polku on valmis ja se kysyy:

”Oletko sinä?”

-Anna Järvenpää-

________

img_6164img_6155img_6166

Kirjoittamani runo ja eilisiä kuvia, jotka sopivat ihan hyvin Pyhäinpäiväänkin. Kuvien asetelmaan yritin luoda mielenkiintoisia kontrasteja, kun on timantteja, kukkia, taljaa, kalloa ja vielä peikonlehtikin. Jollain tapaa vähän jopa karmivaa, mutta omaan silmään näyttää ihan kivalta. ”Kuolema on kunniavieras.”

Tänään sytytän ajasta ikuisuuteen siirtyneille kynttilät ja muistelen heitä lämmöllä. ❤

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin