Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Mainokset

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Alku

Alku

Alun alussa,

alun alkaenkin,

yhden loppu on toisen alku.

Kaikki alkaa jostakin ja päättyy johonkin. 

Myös me lopumme jonnekin, 

mutta meidän matkamme on vasta alussa.

Kaiken loppu on samalla uuden alku,

ja pienestä alusta kehittyy juhlava loppu.

-Anna Järvenpää-

 

img_0117-2

Nollasta kaikki alkaa!

img_0081

img_0086-2

Joulun hyasintti kasvattaa uutta alkua. Isomman kukinta on jo kääntymässä loppua kohden. Elämä kuitenkin jatkuu!

img_0112-2

Circle of life. Ympyrässä on alku ja loppu samassa, eikä niitä voi toisistaan erottaa.

Loppuun vielä muutama aiheeseen sopiva kuva minun vuodenvaihteestani, kun uusi vuosi alkoi. Tästä se taas lähtee! Osallistun näillä kuvilla vuoden ensimmäiseen MakroTex Challengeen. Osallistuhan sinäkin. 🙂

img_0249img_0236img_0251img_0137-2img_0308

Loput ensimmäisistä tähtitaivaskuvistani uudenvuodenyönä löydät täältä!

Rakkaudella, Anna

 

MakroTex -haaste: Kimallus

Kuvat on otettu Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla kimallus. Sieltä näet muidenkin kimaltavat kuvat!

Heh, olisin toki voinut osallistua vaikka näillä kuvilla Kimaltava kuvauskeikka ja Kimaltava glögihetki, mutta halusin ottaa kokonaan uudet. Minulla oli mielessä visio, jonka sitten toteutin. Kokosin pöydälle kaikenlaista kimaltavaa ja kun kuvaa isolla aukolla niin bokeh-efekti tuo halutunlaista tunnelmaa. Aukko on näissä kaikissa objektiivin isoin mahdollinen eli 1.8. Se olisi voinut olla hieman pienempikin, jotta kaikki etualalla olevat asiat näkyisivät terävämpinä, mutta menkööt näin ja paremmin sitten seuraavalla kerralla.

img_7839

img_7829

Kuvien ottamista hankaloitti hämärän ensihetket ja valon puute, mutta toisaalta taas lisäsin valoa kohdistettavalla pöytävalaisimella jotta sain taustan ja kuvattavat kohteet kimaltamaan mahdollisimman paljon, ja heijastin vielä peilillä valonsäteitä takaisin. Normaalisti siis käytän pelkkää luonnonvaloa, mutta koska pilvisenä marraskuun iltapäivänä sitä ei ole riittävästi kimallusefektin aikaansaamiseksi niin on keksittävä jotain muuta. Tämä toikin ihan hauskan värikontrastin etualan ja taustan välille. Tausta on keinovalon ja kynttilöiden ansiosta keltainen ja etualaan tulee suurimmaksi osaksi sinertävää luonnonvaloa.

img_7805

img_7846

img_7819

Terävyyteen vaikuttaa myös mm se, että käytössäni ollut jalusta on isäni vanha ja säädöt kuluneet, joten heilumista ja säätämistä tapahtuu riesaksi asti. Suunnitelmissa on lankalaukaisimen osto, ettei napin painamisesta tule ylimääräistä tärinää. Tähän voi myös kokeilla kameran oman vitkalaukaisimen käyttöä tärinän vähentämiseksi, aion itsekin sitä testata (aiemmin en siis ole sitä hoksannut). Tämän kaiken lisäksi jalustan yhden jalan tukikeppi hajosi tuossa viikko sitten… Sekin hankaloittaa jalustan käsittelyä, kun jalkoja pitää veivata erikseen. Uusi jalusta on ostettu ja noudan sen sekä ulkoisen kovalevyn tänään. Viimeinen päivä tätä kuuta minulla on seuraava kuvauskeikka, eli jalustan saankin nyt hyvissä ajoin ennen sitä jotta ehdin siihen rauhassa tottua ja tutustua.

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Marraskuu

Kaikenkaikkiaan marraskuu on ollut ihan mahtava, ainakin tähän asti! Normaalisti on kovin pimeää ja kaamosoireet vaivaavat, mutta tänä vuonna on toisin. Se johtuu varmasti myös asuinpaikkaan ja elämään liittyvistä muutoksista, sillä nyt minua häiritsee pimeydessä lähinnä vain se että valokuvaamiseen käytettävä aika on niin lyhyt! Toivottavasti ihan kaikki lumi ei sula pois, kun pakkaset häipyvät ja tilalle tulee plussakelejä vesisateella höystettynä.

Tässä muutamia otoksia, joilla osallistun taas Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Linkin takaa löydät muiden marraskuiset kuvat ja voit lisätä myös omasi!

img_7272

img_7275

img_7254

img_7257

img_7271

img_7268

Kuvat on otettu Tampereen Kämmenniemessä. Uudempi silta on nimeltään Kaitaveden silta ja vanhempi kivestä valmistettu puolestaan Aunessilta. Aunessiltaa olen joka kerta ohi ajaessa ihaillut ja vihdoin käytiin sitä katsomassa lähempää. Sillat ovat siis periaatteessa vierekkäin. Wikipediasta löytyykin Aunessillasta ihan oma artikkelinsa. Se on rakennettu vuosina 1898–1899 ja sen on suunnitellut arkkitehti Georg Schreck. Silta on suljettu moottoriliikenteeltä vuonna ’83 ja Kaitaveden silta on tehty korvaavaksi sillaksi. Kiviholvi sillassa (6 metriä korkea ja 19 leveä!) on ilmeisesti Suomen suurin tätä lajia ja onhan se kaunis kuin mikä!

Rakkaudella, Anna