Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Alku

Alku

Alun alussa,

alun alkaenkin,

yhden loppu on toisen alku.

Kaikki alkaa jostakin ja päättyy johonkin. 

Myös me lopumme jonnekin, 

mutta meidän matkamme on vasta alussa.

Kaiken loppu on samalla uuden alku,

ja pienestä alusta kehittyy juhlava loppu.

-Anna Järvenpää-

 

img_0117-2

Nollasta kaikki alkaa!

img_0081

img_0086-2

Joulun hyasintti kasvattaa uutta alkua. Isomman kukinta on jo kääntymässä loppua kohden. Elämä kuitenkin jatkuu!

img_0112-2

Circle of life. Ympyrässä on alku ja loppu samassa, eikä niitä voi toisistaan erottaa.

Loppuun vielä muutama aiheeseen sopiva kuva minun vuodenvaihteestani, kun uusi vuosi alkoi. Tästä se taas lähtee! Osallistun näillä kuvilla vuoden ensimmäiseen MakroTex Challengeen. Osallistuhan sinäkin. 🙂

img_0249img_0236img_0251img_0137-2img_0308

Loput ensimmäisistä tähtitaivaskuvistani uudenvuodenyönä löydät täältä!

Rakkaudella, Anna

 

MakroTex -haaste: Kimallus

Kuvat on otettu Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla kimallus. Sieltä näet muidenkin kimaltavat kuvat!

Heh, olisin toki voinut osallistua vaikka näillä kuvilla Kimaltava kuvauskeikka ja Kimaltava glögihetki, mutta halusin ottaa kokonaan uudet. Minulla oli mielessä visio, jonka sitten toteutin. Kokosin pöydälle kaikenlaista kimaltavaa ja kun kuvaa isolla aukolla niin bokeh-efekti tuo halutunlaista tunnelmaa. Aukko on näissä kaikissa objektiivin isoin mahdollinen eli 1.8. Se olisi voinut olla hieman pienempikin, jotta kaikki etualalla olevat asiat näkyisivät terävämpinä, mutta menkööt näin ja paremmin sitten seuraavalla kerralla.

img_7839

img_7829

Kuvien ottamista hankaloitti hämärän ensihetket ja valon puute, mutta toisaalta taas lisäsin valoa kohdistettavalla pöytävalaisimella jotta sain taustan ja kuvattavat kohteet kimaltamaan mahdollisimman paljon, ja heijastin vielä peilillä valonsäteitä takaisin. Normaalisti siis käytän pelkkää luonnonvaloa, mutta koska pilvisenä marraskuun iltapäivänä sitä ei ole riittävästi kimallusefektin aikaansaamiseksi niin on keksittävä jotain muuta. Tämä toikin ihan hauskan värikontrastin etualan ja taustan välille. Tausta on keinovalon ja kynttilöiden ansiosta keltainen ja etualaan tulee suurimmaksi osaksi sinertävää luonnonvaloa.

img_7805

img_7846

img_7819

Terävyyteen vaikuttaa myös mm se, että käytössäni ollut jalusta on isäni vanha ja säädöt kuluneet, joten heilumista ja säätämistä tapahtuu riesaksi asti. Suunnitelmissa on lankalaukaisimen osto, ettei napin painamisesta tule ylimääräistä tärinää. Tähän voi myös kokeilla kameran oman vitkalaukaisimen käyttöä tärinän vähentämiseksi, aion itsekin sitä testata (aiemmin en siis ole sitä hoksannut). Tämän kaiken lisäksi jalustan yhden jalan tukikeppi hajosi tuossa viikko sitten… Sekin hankaloittaa jalustan käsittelyä, kun jalkoja pitää veivata erikseen. Uusi jalusta on ostettu ja noudan sen sekä ulkoisen kovalevyn tänään. Viimeinen päivä tätä kuuta minulla on seuraava kuvauskeikka, eli jalustan saankin nyt hyvissä ajoin ennen sitä jotta ehdin siihen rauhassa tottua ja tutustua.

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Marraskuu

Kaikenkaikkiaan marraskuu on ollut ihan mahtava, ainakin tähän asti! Normaalisti on kovin pimeää ja kaamosoireet vaivaavat, mutta tänä vuonna on toisin. Se johtuu varmasti myös asuinpaikkaan ja elämään liittyvistä muutoksista, sillä nyt minua häiritsee pimeydessä lähinnä vain se että valokuvaamiseen käytettävä aika on niin lyhyt! Toivottavasti ihan kaikki lumi ei sula pois, kun pakkaset häipyvät ja tilalle tulee plussakelejä vesisateella höystettynä.

Tässä muutamia otoksia, joilla osallistun taas Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Linkin takaa löydät muiden marraskuiset kuvat ja voit lisätä myös omasi!

img_7272

img_7275

img_7254

img_7257

img_7271

img_7268

Kuvat on otettu Tampereen Kämmenniemessä. Uudempi silta on nimeltään Kaitaveden silta ja vanhempi kivestä valmistettu puolestaan Aunessilta. Aunessiltaa olen joka kerta ohi ajaessa ihaillut ja vihdoin käytiin sitä katsomassa lähempää. Sillat ovat siis periaatteessa vierekkäin. Wikipediasta löytyykin Aunessillasta ihan oma artikkelinsa. Se on rakennettu vuosina 1898–1899 ja sen on suunnitellut arkkitehti Georg Schreck. Silta on suljettu moottoriliikenteeltä vuonna ’83 ja Kaitaveden silta on tehty korvaavaksi sillaksi. Kiviholvi sillassa (6 metriä korkea ja 19 leveä!) on ilmeisesti Suomen suurin tätä lajia ja onhan se kaunis kuin mikä!

Rakkaudella, Anna

Väreistä

_________

Sikin sokin,

toistensa lomassa.

Yhdessä ja erikseen,

muodostuu ehyt kokonaisuus.

Kaunista katsoa, 

pitkään tuijotella:

”Löydätkö ne kaikki?”

Puhtaina ja murrettuina,

kuten mekin tässä suuressa maailmassa.

Siveltimen kärjellä voit värejä koskettaa, 

tuntea ja tunnustella:

”Mikä on Sinun värisi?”

-Anna Järvenpäää-

_________

img_5996img_6010img_6031

img_6056img_6047

img_6042img_6041

img_6066img_6093img_6153img_6109img_6079

Runon keksin taas ennen kuin otin edes kuvia, mielessä pyöri kaikenlaiset visiot ja tämä on tulos!

Että tällaista väriterapiaa tällä kertaa. Vitsit että olikin kivaa viime viikolla ottaa näitä kuvia! 🙂 Ylipäätään valokuvaamisesta nautin nykyään niin paljon ettei ole tosikaan. Täytyisi alkaa taas maalaamaankin kun se niin rentouttaa, etenkin jos lopputulemana on jotain ihan abstraktia.

Tällä postauksella osallistun Pienen Linnun MakroTex-Challengeen, aiheena tällä viikolla päävärit (sininen, punainen ja keltainen). Sieltä pääset mukaan ja löydät myös muiden pääväriaiheiset kuvat!

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin

Läheltä

__________

Mitä näetkään läheltä,

et näe kaukaa.

Näkeekö läheltä liikaa,

vai liian vähän?

Katsotko vesipisaraan vain katsoaksesi itseäsi,

vai katsoaksesi maailmaa,

joka näyttää sinulle oman pienuutesi?

Silmät ovat sielun peili,

mutta nähdäksesi omasi tarvitset siihen toista,

heijastajaksi.

Voiko lähelle nähdä ilman,

että paljastaa itsensä muille?

Ei voi.

-Anna Järvenpää-

__________

img_5690img_5649img_5660img_5656img_5653img_5670img_5694img_5701

=Neilikat

img_5711__________

img_5624img_5627

= Peikonlehti

img_5715

__________

img_5536img_5521img_5544

= Calluna

img_5719

__________

img_5568img_5571

=Mansikanlehti

img_5723

__________

img_5620img_5617

= Sammal

img_5725

__________

img_5585img_5586

= Halkeillut maali

img_5727

__________

img_5587img_5602

= Ruoste

img_5733

__________

On aina jännittävää nähdä miltä tuiki tavalliset asiat näyttävät tosi läheltä kuvattuna. Mitään tarkkuuden ilotulitusta nämä kuvat eivät todellakaan ole, koska en omista macro-objektiivia. Siksipä ennen moisen hienouden hankkimista tällaiset kuvat olen ottanut teippaamalla kittiobjektiivini (18-155mm) väärinpäin kameran runkoon! Hehe, olen tällä tavoin kuvannut macroja muutamia kertoja ja toimii kyllä, ikään kuin mikroskoopin tavoin (riippuen toki objektiivista). Tosin tätä ei kannata kokeilla jos aikaa on vähän, vaatii nimittäin aika paljon säätämistä ja hermojakin, että oppii tällä tavoin kuvaamaan, tai ainakin minulla on sellainen kokemus. Turhautuminen voi iskeä, koska vaikka kuvaa jalustan kanssa niin silti pienikin tärinä sumentaa koko kuvan ja tarkennetun alueen helposti, se tässä on huono puoli. Toinen huono puoli on rujo ulkonäkö, mihinkään ihmisten ilmoille en lähtisi moisen virityksen kanssa. 😀 Myöskään aukon kokoa ei voi muuttaa, joten siksi tarkkuusalue on niin pieni. Vähänkään tuulisena päivänä (kuten tänään) on turha edes yrittää kuvata ulkona mitään missä on vähänkään vartta… Callunankin nostin eteiseen että sain siitä kuvat otettua.

Tällä postauksella osallistun Pienen Linnun MakroTex-Challengeen, aiheena lähikuva.

P.s. Tuon pienen runon kehittelin lähikuva-aiheesta inspiroituneena hetkeä ennen kuin lähdin ottamaan itse kuvia. En ole muistaakseni koskaan kirjoittanut tai lukenut runoja (kuin ehkä yläasteella ja nekin pakosta). Itse asiassa runossahan voi kertoa aika suurenkin tarinan vain muutamalla rivillä tai sanalla. Karuja tai kauniita asioita, tosia tai vähemmän tosia. Tunteiden valjastamana. Ehkä kirjoitan toistekin. 🙂

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin