THE PRECIOUS TIME

Päätin nyt tehdä jotain ennenkuulumatonta blogini historiassa ja jättää otsikon englanniksi, sillä se on tämänkertaisen omakuvasarjan nimi. Suomeksi käännettynä se ei vaan kuulosta minusta yhtä hyvältä. Monesti nimittäin kuvien nimet tai kuvatekstit tulevat mieleeni juuri englanniksi, enkä oikein tiedä miksi. Siksi esimerkiksi Instagram-tilini on varsinainen sillisalaatti, sillä kirjoitan täysin fiilispohjalta englanniksi tai suomeksi. Joka puolella toitotetaan että pitäisi valita jompi kumpi, mutta kun riippuu ihan päivästä, että millä kielellä ne sanat ja lauseet mieleen tulevat.

No, mennäänpä nyt varsinaiseen asiaan! Tilasin joku aika sitten Punanaamiosta Grimasin kasvomaaleja ja viikonloppuna pääsin testaamaan niitä ensimmäistä kertaa kunnolla. Lapsena olen edellisen kerran tainnut jotain ”Tiimari-maaleja” käyttää, joten tämä on varsin uusi asia allekirjoittaneelle. Aikaahan tähän projektiin meni kokonaisuudessaan melko reippaasti, mutta onneksi oli vapaapäivä! Katselin inspiraatioksi Youtubesta videoita ja Pinterestistä kuvia, ja lopulta päädyin tällaiseen pääkallomeikkiin. Sitten pystytin pitkästä aikaa kotistudion pystyyn ja aloin kuvaamaan!

Pidemmittä puheitta, tässä tulos:

THE PRECIOUS TIME

Seize the moment before your time is up

THE PRECIOUS TIME

THE PRECIOUS TIME

It’s trivial to be rich if you don’t have time

THE PRECIOUS TIME

THE PRECIOUS TIME

Time is precious

THE PRECIOUS TIME

Rekvisiittana oli alunperin vain musta hattu, mutta onneksi mieleeni juolahti vaihtaa se tuohon kukkakruunuun ja vanhaan herätyskelloon. Johan tuli ytyä ja kontrastia mukaan kuvioon! Kellon ansiosta kuville syntyi teema, tarina ja nimi.

Kohta on taas Halloween… Mitähän silloin keksisi? 😀

nimmari


Seuraa blogia: Portfolio – Instagram – Facebook – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Omakuvien maailmassa

Sunnuntaina tuli sellainen olo, että on pakko saada purkaa tunteita jollain tavalla ulos, eli ilmaista itseään kuvien avulla. Kun on ollut kuukauden verran kuvaamatta tai tekemättä mitään kovin luovaa, on sanomattakin selvää että jossain vaiheessa asiaan on otettava kiinni ettei pää hajoa. Jonkinlainen visio kuvista oli olemassa; jotain melankolista ja tummanpuhuvaa, tummat silmänympärykset, nurkassa lojunut ikkunanpoka. Mitään sen tarkempaa ei kuitenkaan ollut, joten päätin vaan antaa fiiliksen viedä!

Aloitin maskeerauksesta. Purin ”kiukkuani” siveltimen vetoihin; luomiväripaletista käytin mustaa, punaista ja violettia. Yritin maalailla mustelmia, joskin niistä tuli aika haaleita kun ei tuo pigmentti tahdo markettimeikeissä oikein riittää. Lopulta naamani alkoi kumminkin näyttää siltä kuin olisin saanut turpaani pahemman kerran… Kuvissa se ei kylläkään (onneksi) näytä yhtään niin pahalta!

Lopulta kuvasarjan nimeksi tuli ”Tunne, jolla ei ole nimeä”

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kokeilin myös muutamia tuplavalotuksia kameralla, joka onkin uusi ominaisuus allekirjoittaneelle, sillä vanhassa kamerassa sitä mahdollisuutta ei ollut! Eli kuvia otetaan kaksi peräkkäin, ja kamera sitten yhdistää ne yhdeksi otokseksi.

Filmikamerassa tämä onnistuu myös, ja sieltä koko idea onkin peräisin. Voisihan tuon koneellakin tehdä, mutta rakastan sitä ajatusta ettei voi koskaan tarkkaan tietää millainen lopullisesta kuvasta tulee, vaan se on aina arvoitus! ❤ Siksi filmikuvauskin kiehtoo, en vaan ole saanut vielä(kään) aikaiseksi perehtyä siihen. Mutta kaikelle on oma aikansa, uskoisin. 🙂

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Self-portraits

Kukat/heinät olivat (taas kerran) kuivuneet maljakkoon työpöydälleni, sillä en ikinä muista heittää niitä ajoissa pois! 😀 Nyt ne pääsivät vielä viime töikseen hyötykäyttöön hiuksia koristamaan. Otin kuvat makuuhuoneen ikkunan edessä, joka on länteen/luoteeseen päin. Sateisen ja pilvisen päivän johdosta ISOa piti kiikuttaa hitusen ylös, 500 paikkeille. Aukko oli 3,5 ja valotusaika 1/100sec. Heijastimia en jaksanut alkaa viritellä, vaan pelkkä ikkunan valo sai riittää tällä kertaa.

Epätäydellisyys ja säröt ovat alkaneet viehättää vielä entistäkin enemmän. ❤ Haavoittuvaisuus myös, koska sitähän me kaikki olemme, halusimme tai emme. Siksi en esimerkiksi jaksa omaa ihoani photoshopilla enää käsitellä. Ja vaikka automaattitarkennus ei osuisikaan yhtään mihinkään, niin ei se silti tarkoita että kuva olisi epäonnistunut. Päinvastoin, silloin kuvasarjaan tulee vain lisää mielenkiintoa ja kokonaan blurri kuva jättää mielikuvituksellekin varaa! 🙂

Odotan muuten innolla syyskuussa alkavaa Ahjolan valokuvauskurssia jolle ilmoittauduin. Kurssin nimi on ’Valokuvailmaisun konkarit’, ja se on suunnattu jo useamman vuoden aktiivisesti kuvausta harrastaneille. Itsehän olen aktiivisesti kuvannut vasta noin kaksi vuotta, mutta rohkenin silti liittyä mukaan, sillä valokuvailmaisun perusteet ovat kuitenkin jo hallussa ja aihe sekä siinä kehittyminen kiinnostaa kovasti. 🙂

Vuosi sitten osallistuin Ahjolan ’Ihminen kuvassa’ -kurssille, ja teinkin siitä muutamia postauksia (linkit alla). Kiinnostaisiko teitä lukea niitä tälläkin kertaa? 🙂 Kotitehtäviä saamme toivottavasti tällä tulevallakin kurssilla, joten niitä ainakin tulen täällä blogissa jakamaan!

Omakuva: Klovni

Henkilökuvauskurssin loppu häämöttää

nimmari


Seuraa blogia: Portfolio – Instagram – Facebook – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Nopein maski ja kuvaus ikinä

Mitä saadaan kun yhdistetään visio, joka on toteutettava ihan ehdottomasti heti + 5 minuutin maskeeraus + 5 minuutin kuvaus?
No, jotain hiukan erilaista!

Quick hobbit styled portrait session

Siihen nähden miten vähän aikaa tähän meni, niin olen ihan tyytyväinen vaikkei tarkennus osunutkaan ihan täydellisesti kohdilleen (silmiin siis).

Halusin tällä kertaa harjoitella nimenomaan low key- tyyppistä valaistusta. Koska en vielä toistaiseksi omista kapeita strip-softboxeja, peitin neliön mallisesta noin 60cm boxista toisen puolikkaan mustalla verholla.

Quick hobbit styled portrait session

Ihan ensiksi siis asettelin valot. Sen jälkeen kun sain ne paikoilleen niin asiat tapahtuivat kyllä todella nopeasti.

Suttasin Jussin kasvoihin mustaa sekä kuparin sävyistä luomiväriä, heitin vanhan ruskean lakanan hartioille ja tadaa, hobitti-look oli valmis! 😀 Photoshopilla olisi toki voinut korvia venyttää kärjistä suipoiksi että olisi sopinut tyyliin paremmin, mutta tyydyin tällä kertaa käsittelemään nämä ihan vaan Lightroomissa. 🙂

Quick hobbit styled portrait session

Ei kovinkaan montaa kuvaa tullut otettua, sillä Jussin olo kävi maskissa hiukan epämukavaksi. Ihailtavan urheasti hän kumminkin suostui tähän omituiseen ideaani nokinaamaisesta miehestä! 😀 Vai mitä sanotte?

Aina ei tarvita tuntien ja taas tuntien työtä, vaan joskus tarpeeksi hyvään lopputulokseen riittää paljon vähempikin vaivannäkö. 🙂

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle