Öinen satu

Mitä tapahtuu, kun silmäsi suljet?

Avaatko mielesi sopukoista satukirjan, käännätkö ensimmäisen sivun?

It's like a fairytale

Yö on satujen aikaa.

Silloin pienimmätkin kastepisarat voivat olla kalleimpia timantteja… 

It's like a fairytale

…Ja oikeat timantit vain arvottomia helyjä, kuin kissankultaa kullankaivajan lapion nokassa.

Arvonsa menettäneenä, lopullisesti.

It's like a fairytale

Mutta nuo kastepisarat omasta katoavaisuudestaan välittämättä säkenöivät pelotta valon voimasta.

Aivan kuten meidänkin soisi säkenöivän, tuntemattoman huomisen läsnäolosta huolimatta.

It's like a fairytale

Tunnetko sinäkin kulkiessasi nuo tuhannet timantit paljaiden jalkapohjiesi alla, kasteen kuorruttamalla nurmikolla?

It's like a fairytale

Sadut alkavat öisin ja haihtuvat usvan lailla järjen puuttuessa peliin, herätessäsi.

It's like a fairytale

Voisiko satu jatkua sen jälkeenkin, aamun jo sarastaessa, silmiä siristäessä?

It's like a fairytale

Uskalla unelmoida, rohkene satuilla, sillä jokainen joka tarpeeksi uneksii pysyy nuorena iäti.

Rakas, tarinasi on vasta aluillaan.


Pienen Linnun MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on Satu. Näin aivan vastustamattomia kastepisaroita aamunurmella, joten nappasin kameran kouraan ja ei kun konttaamaan! 😀

Runo (tai mikä kumma lieneekään), on omaa käsialaani. 🙂

Rentouttavaa viikonloppua! ❤

rakkaudella

Kevään merkkejä

Nyt on tullut suunniteltua niin kiivaasti puutarhaan ja kasvihuoneeseen liittyviä asioita, etten ole malttanut keskittyä kuvaamiseen oikeastaan ollenkaan! Kameraan olen välillä ohimennen jotain räpsinyt, muttei mitään sen kummempaa eikä välttämättä julkaisukelpoistakaan. Eilen kuitenkin nappasin itseäni niskasta kiinni ja sain otettua nämä viikon MakroTex-kuvat. Aiheena on ah, niin ihanat kevään merkit! ❤

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kauraa tuloillaan kissarouvaa varten. 🙂

Kaksi ensimmäistä kuvaa olen ottanut ”DIY-makrolinssillä”, eli kääntämällä objektiivin kameran suulle väärinpäin. Kyllä se sen verran hakuammuntaa ja säätämistä on, että ihan mielellään sitä käyttäisi jo ihan asiaankuuluvaa vempelettä… 😀 Makrokuvaus kun kiehtoo kovasti. Mutta noh, sainpahan edes muutaman suht’ onnistuneen otoksen.

Toissapäivänä oli kerrassaan upea päivä, jonka vietinkin melkein kokonaan ulkona pesten kaikki tyhjänä olevat kylvöastiat ja kukkaruukut… Huh, aika projekti! Mutta on se ihan mukavaa puuhaa silloin kun aurinko paistaa!

Lisäksi istutin maa-artisokkaa, inkivääriä, auringonkukkaa ja vihreitä linssejä, noin niin kuin kokeilumielessä. Saa nähdä mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. 🙂 Huom. Tänä aamuna huomasin, että yksi maa-artisokka on jo puskenut ensimmäisen idun mullan läpi! Jipii!

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kaksi viikkoa sitten kylvetyistä siemenistä oikeastaan kaikki ovat lähteneet aika hyvin kasvuun. Paprikoistakin kaksi on nyt vuorokauden sisään tehnyt pienen alun mullan pinnalle.

Rosmariinin nostin myös jääkaapista huoneenlämpöön, oikein jännittää että onnistunko sen kanssa tänä vuonna. Viime keväänä sen siemenistä ei kylmäkäsittelystä huolimatta suostunut yksikään itämään, vaikka laitoin koko pussillisen… 😀 En tiedä mikä meni vikaan. Rosmariini on yksi lempi yrteistäni keittiössä, ja juuri siksi haluaisin saada kasvatettua sitä useamman ruukullisen.

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Kevään merkit / Signs of the spring

Vähän mentiin jo pääsiäistunnelmiin, mutta kyllä sekin kuuluu olennaisena osana kevääseen! 🙂 Onhan siihen vielä melkein kuukausi aikaa, mutta kai sitä voi jo vähän fiilistellä, vai mitä? Pajunoksia toin toissapäivänä maljakkoon. Ovat nuo pörröiset pajunkissat kyllä niin herttaisia! Lisäksi olen kiikuttanut myös omenapuun, koivun ja syreenin oksia sisälle, en malta odottaa että ne puhkeavat lehteen! Ja etenkin omenapuun kukkien näkemistä odotan kovasti. ❤

Täältä löydät muiden haasteeseen osallistuneiden keväiset kuvat!

Mahtavaa viikkoa jokaiselle! 🙂

rakkaudella

MakroTex-haaste: Kukka

Jälleen on MakroTexin aika, ja sain vihdoin otettua kuvat haastetta varten. Abc:n kukkavalikoimista löytyi onneksi eilen illalla muutama elähtänyt kimppu joista sai ihan kivoja asetelmia tehtyä. Täältä näet muiden ihanat kukkakuvat! ❤

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Flowers

Keväistä kukkahulluutta on ilmassa ainakin allekirjoittaneella! 😀 Haaveilen pienestä ja helppohoitoisesta kukkapenkistä talon vierustalla, josta saisi itse poimia leikkokukat maljakkoon. Aika paljon hommaa on jo näille viherpeukaloille tiedossa tälle keväälle, joten saapa nähdä miten kukkapenkin käy. 🙂

Viikko sitten kylvetyistä siemenistä osa itää jo kovaa vauhtia kasvilamppujen alla. Osa on vielä unten mailla, mutta eivätköhän ne loputkin sieltä pikkuhiljaa heräile. Aurinkoa ainakin on monena päivänä tiedossa. 🙂 Ihanaa keskiviikkoiltaa!

rakkaudella

Kylvöpuuhia

Tämän viikon MakroTexin aiheena on maaliskuu ja sehän on jo kylvökuukausi! Hurja määrä olisi kaikkea istutettavaa (kuvissa ei näy kun pieni osa siemenpusseista), ja esikasvatukselle on varattu iso pöytä sekä muutama kasvilamppu tuolta pirtin puolelta.

Ensi kesänä ei tarvita kaupan vihannesosastolta juuri mitään, ja sekös on hienoa. Niin ja ah, saan taas ihanan yrttivalikoiman kesäksi, rakastan tuoreita yrttejä ja niiden tuoksua! Täytyy vaan toivoa etteivät lähistöllä asuvat villisiat löydä minun keittiöpuutarhaani tänä kesänä…

Planting

Planting

Planting

Planting

Planting

Planting

Planting

Nyt ei runosuoni juurikaan syki, joten pidemmittä puheitta haluan toivottaa jokaiselle superihanaa tiistaita ja viikon jatkoa! ❤

Muiden haasteeseen osallistuneiden maaliskuiset kuvat löydät täältä! 🙂

Rakkaudella, Anna

Ratkennut sukkamysteeri

Minne sukkamme oikein katoavat?

(Pesukone ei ole syyllinen…)

Where do our socks disappear...?

IMGWhere do our socks disappear...?

Where do our socks disappear...?

Ensimmäinen vaatekappale joka minulle tuli mieleen tämän viikon MakroTexin (aiheesta vaate), oli sukka. Lähdin siis kehittelemään sen ympärille tarinaa, josta muotoutui sitten tämä: Ratkennut sukkamysteeri. 😀 Pyörittelin tätä päässäni monta päivää. Visio ja koko idea oli alun alkaenkin ihan pöhkön tuntuinen, mutta pakko toteuttaa siitä huolimatta! Lopulta kaupasta tarttui mukaan paketti lasten sukkia ja perhoskoristeita.

Vähän luovempaa asetelman rakentamista ja valokuvaamista tällä kertaa, mutta hauskaa vaihtelua. 😀 Perhosten, sukkien ja narujen asettelussa oli toisinaan hieman haastetta, mutta hyvin loppujen lopuksi pysyivät! Photoshopilla olen hävittänyt aika läjän varjoja (jotka salaman ja heijastimen ansiosta olivat onneksi aika haaleita), jotta saisin irrotettua elementtejä paremmin taustastaan. Aika Mikä-Mikä-Maa tästä tuli, mutta ainakin vuosikymmeniä askarruttanut kysymys on nyt ratkennut ja ”pesukone syö sukkia” -myytti murrettu! 😉

Täältä näet muiden vaateaiheiset kuvat!

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Violetti

Ihanaa ystävänpäivää! ❤

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on violetti. Erilaiset syötävät asiat toimivat näissä minun kuvissani pääroolissa, mutta aiheet ovat syvällisempiä. Nappasin kaupasta mukaan muutamia violetteja kasviksia tätä haastetta varten. Pyrin edelleen kehittämään omaa kuvallista tarinankerrontaani, ja näihin olen ihan tyytyväinen. Tarinat muotoutuvat lopullisiin uomiinsa kuvien rakentumisen ohella pala palalta.

Nämä pienet tarinat varmaan avautuvat kullekin omalla tavallaan, mutta tekstit kuvien ohessa tukevat sanomaa ja tuovat ehkä omia ajatuksiani paremmin esiin myös katsojalle. Kuvatekstit kirjoitin suomeksi ja englanniksi, koska usein ne tulevat mieleeni nimenomaan englannin kielellä jo kuvanottohetkellä. Syytä tähän en tiedä, mutta eipä se mitään haittaakaan!

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

Maailma on meidän peilimme, joka heijastaa takaisin myös kaiken sen mitä emme tahtoisi nähdä  f/2.8, ISO 100, 1/50sec / The world is our mirror and it reflects back everything, even if we didn’t want to see it 

Näköjään punakaalistakin voi saada hienostuneen ja juhlavan näköisen. 😀 Sehän on todella mahtavan värinen! Kauneutta on kaikkialla, mistä vaan osaamme sitä katseellamme etsiä.

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

f/7.1, ISO 100, 1/10 sec

Erossa / Separated

Erossa f/4, ISO 100, 1/25 sec
 / Separated

Joudumme joskus eroon läheisistämme ja harvoin niin käy omasta tahdostamme. Syy eroon voi olla sairaus, kuolema, riita tai vaikka pakolaisuus, niitä on monia. Tilanteesta riippumatta on jatkettava elämässä eteenpäin, mutta toivoa ei koskaan pidä menettää. Viinirypäleetkin pääsivät lopulta takaisin samaan rasiaan, loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? / What do you see in the mirror?

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? f/8, ISO 100, 1/8 sec / What do you see in the mirror?

Kun asettelin punasipulit peilin päälle, ne näyttivät ikään kuin tutkivan omaa peilikuvaansa. Kaikki ne ovat erikokoisia ja -näköisiä, niillä on omat arpensa sekä uniikki kuorensa kerroksellisuutta tietenkään unohtamatta. Aivan kuten meilläkin.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta f/8, ISO 100, 1/8 sec / Let’s face ourselves with all of our flaws 

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

Täydellinen annos jota ei ole olemassa f/9, ISO 100, 1/4 sec / The perfect dish that doesn’t exist

Ulkonäkö voi todellakin pettää, eikä täydellisyyttä ole olemassakaan. Tässä annoksessa voisi kuvitella olevan vaikka mitä ihanaa! Todellisuudessa siinä on käytetty kaupan valmista punajuuriperunasosetta, kotisinappia, tilliä (ainoa yrtti jota jääkaapissa oli) sekä samaisia kuivahtaneita tulppaanin terälehtiä joita muutamassa aiemmassakin kuvassa vilahti. Ei siis mikään kovin herkullinen yhdistelmä makunsa puolesta, mutta näyttää hyvältä. ”Moni kakku päältä kaunis” pätee tähän erittäin hyvin. 😀 Kokin työstä minulla on hieman ikävä nimenomaan tätä annosten esillelaittoa, sillä siinä sai käyttää sitä omaa silmää ja luovuutta. Onneksi voin hyödyntää näitä taitoja myös valokuvausharrastuksen parissa, eikä maulla ole aina niin väliä! 😉

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

f/4, ISO 100, 1/13

Julkaisin viikonloppuna 5 vinkkiä valokuvaukseen -postauksen, jossa kerron millainen minun luomisprosessini on ja miten työstän omia lempikuviani (kuten myös mm. nämä tässä esitellyt kuvat). Käy ihmeessä kurkkaamassa ja kerro, jos se toi sinulle uutta ajateltavaa! 🙂

Täältä voit käydä katsomassa miten violetti inspiroi muita haasteeseen osallistuneita!

Mukavaa viikon jatkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Helmikuu

Tällä kertaa MakroTex-haasteen aiheena oli helmikuu. Päätin lähestyä aihetta toisenlaiselta kantilta, pienen lisähaasteen kera jonka itselleni kehitin. Pilkoin helmikuun kahdeksaksi kirjaimeksi, joista jokaisesta keksin kyseisellä kirjaimella alkavia sanoja, jotka sopivat käsillä olevaan kuukauteen. Niistä sanoista valitsin kunkin kirjaimen kohdalta muutaman, joiden pohjalta lähdin kuvia ottamaan. Lopuksi kun kuvat oli jo otettu, karsin sanat yhteen per kirjain. Tavoitteena oli saada aikaiseksi kahdeksan kuvan sarja helmikuusta, ja jokainen sana kertoo siihen liitetystä kuvasta jotain.


  h

Hauras  

hauras

Luonnosta löytyy näin talvella paljon hauraita elementtejä, jotka tuntuvat hajoavan pelkästä kosketuksesta. Ihmeen paljon ne silti kestävät.


e

Eloton

eloton

Päälle päin luonto vaikuttaa helmikuussa melko elottomalta, mutta kasvien pudottamien siementen sisuksissa piilee valtavasti elinvoimaa joka odottaa kevättä saapuvaksi.


l

Lumi

lumi

Lumivaippa muodostaa satumaisia asetelmia yhdessä talventörröttäjien kanssa. Puuterilumi on erityisen ilmavaa ja pienikin tuulenpuuska saa sen putoamaan.


    m

Muutos

muutos

Helmikuussakin luonto muuttuu jatkuvasti. Valitsin tämän kuvan siksi, että olen kesällä kuvannut tätä meidän pihan syreenipensasta täydessä kukassaan ja muutos tähän hetkeen on suuri. Nyt siinä kukkii hieman erilaisia kukkia, mutta aivan yhtä kauniita!


  i

Ilo

ilo

Otetaan ilo irti yhteisistä hetkistä helmikuisessa ulkoilmassa! Tapasin kasvimaailman Daltonin veljekset ja niillä näytti olevan oikein hauskaa yhdessä. 😀


    k

Karu

karu

Talvi ja etenkin helmikuu on karua aikaa niin luonnon eläimille kuin kasveillekin. Aurinkoisina päivinä ilmassa voi tuntea toivon kipinöitä kevään tulosta, mutta pilvisellä ilmalla on tasaisen harmaata ja yksinkertaisesti karua. Kauneus ei silloinkaan katoa, vaan muuttaa vain muotoaan.


u

Uhmakas

uhmakas

Tämän pienen ja uhmakkaan kuusentaimen nähdessäni sydän jotenkin suli, se oli niin sympaattinen. Itseasiassa taimia on kaksi, mutta toinen on pienempänä päättänyt jäädä vielä lumipeiton alle nukkumaan.


u

Uni

uni

Helmikuu tuo eteemme satumaisia, jopa unenomaisia maisemia ja ohikiitäviä hetkiä. Ihastuin valtavasti talventörröttäjiin, joiden päältä aurinko oli sulattanut lumipallot pieniksi, kimaltaviksi timanteiksi.


Tällaisen lisähaasteen tekeminen oli todella virkistävää ja jollain tapaa hieman vaikeampaa. Siinä kehittyy kuvallisen tarinankerronnan taito, jota ei koskaan voi olla liikaa! Kannattaa kokeilla. 🙂

Tein kaksi erillistä reissua viereisiin metsiin mönkijällä, mutta käveltyä tuli myös oikein reippaasti! Mönkijän selässä kulkee näppärästi kaikki varusteet ja se on oivallinen kulkuneuvo tällaisiin pieniin reissuihin, mutta tieltä poistuessa kulkupeliksi valikoituvat mieluummin jalat. Ensimmäisenä päivänä ilma oli pilvinen ja toisena paistoi ihanasti aurinko. Siten myös kuviin tuli hieman erilaisia vivahteita ja valo-olosuhteita. Aikaa minulla kului näillä retkillä yhteensä sellaiset 6,5 tuntia, joista toki ihan joka hetki en kuvannut mutta todella paljon kuitenkin. Otin molemmilla kerroilla eväät mukaan ja voi miten mahtavaa niiden syöminen luonnon keskellä onkaan! Kiitos siis haasteen järjestäjälle, en usko että ilman tätä olisi tullut ulkoiltua noin perusteellisesti näinä muutamana päivänä! 🙂 Kiitokset siis Pieni Lintu -blogille ja bloggaajalle! Linkin takaa löydät myös muut osallistujat ja heidän kauniita helmikuisia kuviaan.

Ihanaa tiistaita! ❤

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Ruskea

Viikot menee nykyään ihan älytöntä vauhtia! Juurihan oli tiistai.. No, sain kuitenkin jotain aikaiseksi tänään tämän viikon MakroTex-haasteeseen, jonka teema on ruskea. On tullut valokuvattua tosi vähän nyt viimeisen viikon aikana, kun on ollut kaikenlaista muuta johon keskittyä. Tosi hyvä että on näitä mukavia haasteita joista on tullut jo ikään kuin viikkorutiineja, niin ei ihan kokonaan unohdu se kamera tuohon pöydälle!

Arabian Mahonki -sarjaa

Arabian Mahonki -sarjaa (30mm, f/8.0, ISO 160, HDR)

Ruskea viljakappa / A brown pelmet

Vanha viljakappa (25mm, f/5.6, ISO 160, HDR)

Ruskeita vanhoja kirjoja sekä taateleita / Old brown books and dates on top

Kirjoja ja taateleita (30mm, f/6.3, ISO 160, HDR)

IMG_2380-HDR

”Tä? Joko se viikko ny taas meni? Iha hirvee meininki!” Tässä Herra Talouspaperiteline ihmettelee ajan kulkua ämmänsä kanssa. (M niin kuin MakroTex!)

Täältä löydät muiden osallistujien ruskeasävytteiset kuvat! Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 🙂

Rakkaudella, Anna

Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna