Teisko pakkasherran armoilla

Tällä viikolla on ollut miinusasteita ihan riittävästi! Enempää ei olisi enää kaivattu. Ihan mukavaa vaihtelua tämä pienempikin pakkanen on, kun tuli lisää luntakin. Jääkylmistä puulattioista ja viileästä talosta huolimatta ottaisin mieluummin sen -20-25 astetta pakkasta kuin ne masentavat vesikelit. Varpaat ja sormet ristiin, että pysytään nollan alapuolella!

Viime reissulla mönkijällä ajellessa tuntui siltä, että naama irtoaa. Niin ja sormet! Melkein irtosivatkin. Mutta voi vitsit että oli kaunista, kyllä kannatti lähteä pienelle aamuajelulle keskiviikkona (syväjäätymisestä huolimatta)!

Tässä lähitienoon kuvasatoa:

img_0490-hdr

img_0411-hdr

img_0425-hdr

img_0461-hdr

img_0470-hdr

Kuvausreissujen kulkuväline!

img_0521-hdr

img_0538-hdr

img_0408-hdr

 

P.s. Maanantaina on tiedossa jotain jännää, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun olen asian suhteen viisaampi! Oikein mukavaa viikonloppua, nautitaan näistä ilmoista ja uuden vuosiluvun viehätyksestä! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Ensikatsaus HDR-kuvien maailmaan

Hyppäsin tuossa eräänä iltapäivänä mönkijän selkään ja nappasin kameralaukun mukaan siltä varalta, että löytäisin jotain kuvattavaa. Mönkijä osoittautuikin oikein näppäräksi kulkupeliksi siirryttäessä paikasta toiseen. Sen selässä näkee maisemat jotenkin eri tavalla kuin autosta. Sen lisäksi mönkijän selästä on helpompaa ja nopeampaa hypätä pois. Vähän samoin kuin moottoripyöränkin kanssa, mutta ilman sitä ainaista jalalle laittoa ja kypärän päästä repimistä. Mitään eläimiä tosin on turha kuvitella näkevänsä, sillä ääntä tuollaisesta traktorimönkijästä kyllä lähtee! Aurinko oli laskemassa ja se loi taivaanrantaan kauniita ja mielenkiintoisia sävyjä. Otin ensin ihan tavallisesti yhden valotuksen kuvia kunnes muistin, että useamman valotuksen yhdistämisestä voisikin olla hyötyä sävyjen esille tuomisessa.

img_0395-hdr

Vanha saunarakennus illansuussa

Nämä kaikki kuvat on otettu käsivaralta, joten tarkkuus ei ole priimaluokkaa. Useamman valotuksen kuvat kannattaa siis ottaa jalustalla, mutta minulla se ei nyt tällä kertaa ollut mukana.

img_0375-hdr

Vaikka valokuvausharrastusta on takana useampi vuosi, olen vasta viime syksynä alkanut treenata sitä teknistä puolta niin sanotusti tosissani. Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi opetella perusasioita myös HDR-kuvista ja kokeilin tehdä niitä Lightroomilla, jolla se olikin tosi helppoa kunhan sai juonesta kiinni.

(HDR = High dynamic range. HDR-kuva tehdään yhdistämällä useampi eri valotus yhdeksi kuvaksi jota sitten kukin käsittelee haluamallaan tavalla. Tarkoituksena on saada aikaan kuva, jossa sävyjä toistuu mahdollisimman paljon ja oikein, ja ettei siinä ole yli- tai alivalottuneita kohtia. Tapoja ja ohjelmia on erilaisia. Netistä löytyy hyvin tietoa aiheesta, esim. Wikipedia

img_0353-hdr

img_0369-hdr-2

Eiväthän nämä mitään mestariteoksia vielä ole, mutta jostain on aloitettava! Tästä aukesi minulle ihan uusi maailma, ja nyt on taas uudenlaista virtaa ja intoa lähteä pienille kuvausretkille luontoon. Olen aiemmin harmitellut ulkona otetuissa kuvissa kirkkaiden kohtien puhkipalamista, mutta nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia, tai ainakaan niin paljon! Histogrammin sielunelämään olen nyt myös tutustunut ja nyt vaan mietin että miksi en ole aiemmin tätäkään opetellut… No, kaikkea ei vaan voi oppia kerralla. Kukin oppii omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Tällä hetkellä minua inspiroivat eniten aamun ja illan violetit sävyt, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Blogitauon jälkeen epäröin ja mietin, että millainenkohan postaustahti tästä eteenpäin mahtaa olla. No, nyt postauksia on luonnoksissa jatkuvasti valmiina useampia, mikä on hyvä. Turha tässä siis on himmailla, jos on jotain sisältöä jaettavaksi niin antaa palaa vaan.

P.s. Opin virheestäni ja seuraavalla mönkijäretkelleni otin sen jalustankin mukaan! 🙂

Rakkaudella, Anna

Tähtitaivaan alla

Vuoden 2017 ensimmäiset hetket vietin ulkona kameran takana hääräillessä. Ääretöntä tähtitaivasta katsellessa ja järven jään ulvomista kuunnellessa tuntee kyllä oman pienuutensa tässä maailmassa. Siinä oli jotain maagista, ja se oli mitä mahtavin aloitus tälle vuodelle. Aion kyllä kokeilla tähtien kuvaamista toistekin!

img_0308

Hiukan ennen keskiyötä siirryimme porukalla rantaan ampumaan raketteja, joita alunperin menin siis kuvaamaan. Kun raketit oli ammuttu, päätin jäädä vielä hetkeksi kokeilemaan onneani tähtikuvauksen kanssa. Kyllä kannatti! Ensimmäiset kelvolliset tähtitaivaskuvani kokivat päivänvalon ja bonuksena revontuletkin paistattelivat kameran näytöllä pitkän valotusajan ansiosta. Paljaalla silmällä ne näkyivät vain todella haaleina vaaleampina alueina taivaanrannassa, mutta 15-20 sekunnin valotusajan aikana kamera ehtii hyvin keräämään valoa kennolle, jolloin revontuletkin näkyvät selkeämmin.

img_0305img_0282

Kuvat on siis otettu rannasta talon takaa. Alkuun olin kameran kanssa pienellä peltokaistaleella talon ja järven välissä, josta raketteja oli parempi kuvata. Se oli kirjaimellisesti kyntöpeltoa, ja kolmijalan kanssa sai hiukan taiteilla pilkkopimeässä puuskittaisen tuulen vaikeuttaessa tilannetta entisestään. Myöhemmin tähtiä kuvatessa ymmärsin siirtyä alemmas ihan rannan tuntumaan, jossa kuvaaminen oli jo helpompaa.

img_0266

Aiemmin ei ole tullut tähtiä kuvattua, kun riittävän laajakulmainen ja valovoimainen objektiivi on puuttunut valikoimista. Nyt on toisin, sillä Sigman 17-50 f2.8 toimi oikein kivasti tässä(kin) hommassa. Toki kuvissa oli kohinaa aika paljon (niin kuin tähtikuvissa kai aina on), ja on vieläkin vähän. Sitä olisi voinut tulla vähemmänkin jos olisin laskenut ISO arvoa kuvaushetkellä vielä lisää, mutta olin kai niin täpinöissäni etten sitä tajunnut tehdä. 😀 Nyt se oli siellä 1000 paikkeilla. Täytyy seuraavalla kerralla kokeilla kuinka alas sen voi laskea ilman että kuvat menevät ihan tukkoon.

Nyt on kai tulossa kovien pakkasten myötä myös selkeitä öitä, jolloin tähtiä ja jopa niitä revontulia on hyvä bongailla. Tosin isot miinuslukemat lämpömittarissa tuovat oman lisähaasteensa kuvaamiseen… Minulla taisikin käydä ensikertalaisen tuuri, kun yö oli suhteellisen lämmin eikä pakkasta ollut muutamaa astetta enempää.

img_0296img_0294

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy Tampereen valosaastetta. Ihan mukavan säväyksen sekin silti tuo, vaikka tähtikuvaajat sitä kai yleensä välttelevätkin (tai sen käsityksen olen saanut). Toivottavasti seuraava kerta olisi vähän vähemmän tuulinen, jotta puutkin näkyisivät tarkempina. Epätarkkuus johtuu toki myös kohinanpoistosta, mutta suurin syyllinen oli kuitenkin tuuli. Summa summarum, tämä oli kivaa. En malta odottaa seuraavaa kertaa!

Rakkaudella, Anna

Kuurattua kauneutta

img_8305-edit-2

img_8365

img_8340

img_8371

img_8384

img_8332

img_8336

img_8406

img_8318

img_8366

img_8329-2

img_8361

Tämmöisiä tuli tällä kertaa. Kuvat on otettu eräänä pakkasaamuna, kun jälleen kerran suoraan sängystä kiiruhdin ulos kamera kainalossa. Aurinko paistoi upeasti ja sai jääkiteet kimmeltämään henkeäsalpaavan kauniisti. Halusin kuviin yhtenäisen, tietynlaisen värimaailman ja tunnelman, jota piti sitten kuvankäsittelyllä avittaa. Mutta se nyt kuuluu valokuvaamiseen aika olennaisena osana nykypäivänä.

Valokuva on vähän niin kuin maalarin maalaama taulu. Se ei useimmiten ole valmis heti ensimmäisen kerroksen (eli kuvan ottamisen) jälkeen, vaan vaatii usein pieniä tai vähän isompiakin toimenpiteitä (riippuen toki kuvaajasta ja halutusta lopputuloksesta). Minusta väreillä on hauska kikkailla, ja kun en nyt juuri pääse kuvaamaan aurinkorantojen ihania auringonnousuja ja -laskuja, vuorten huippuja tai linnunratoja, niin on keksittävä muita keinoja inspiraatiotulvan purkamiseksi. Tässä samalla sekä valokuvaus- että kuvankäsittelytaidot karttuvat koko ajan ja jokainen päivä vie taas lähemmäs niitä omia unelmia!

Osallistun näillä kuvilla myös Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla joulukuu. 🙂

Inspiroivaa joulukuun alkua kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

Metsän siimeksessä

Lähdettiin tänään taas käymään metsässä, kamera tuttuun tapaan tuli myös mukaan. Ei oltu kovin kauaa, vajaa tunti. Eli sen verran että mieli ehti hyvin rauhoittua. Otin tällä kertaa mukaani 18-135mm objektiivin nimenomaan metsäkuvat mielessäni.

Oli valmiiksi haastavat valo-olosuhteet kuvata, kun keli oli jotenkin oudon hämärä jo yhden aikaan päivällä. Tästä voi päätellä että keskellä metsää oli kohtuullisen pimeää minun sen hetkistä valokuvauskalustoani ajatellen. Valovoima tässä objektiivissa ei nimittäin ole mikään järin hyvä (isoin aukko 3.5). Eli mitään hirveän syväteräviä kuvia ei vaan saanut otettua, kun ISO:a ei mihinkään hulluuksiin asti viitsi kuitenkaan nostaa. Kohinaa ja epäterävyyttä näihin tuli ihan tarpeeksi muutenkin (tuuli ihan kiitettävästi eikä jalustaakaan ollut mukana). Mutta ylimääräiset haasteet ovat vaan hyvästä, tuleepahan harjoiteltua vähän monipuolisemmin ja leikittyä kuvankäsittelyllä enemmän kuin tavallisesti!

”Jos metsään haluat mennä nyt…”

img_7870

img_7913-2

img_7911-2

Naavakin heilui tuulessa enemmän kuin tarpeeksi…

img_7919-2

img_7924-2

Tämmöistä tänään. Huomenna koittaa suuri päivä, käyn nimittäin vihdoinkin hakemassa sen uuden ulkoisen kovalevyn. Eli toisin sanoen suuremmille kuville (tai kuville ylipäätään) riittää taas tilaa, jipii! Olen nyt viimeaikoina kuvannut RAW:na kaikki kuvat, mutta pienimmässä koossa (eli S), joka vastaa kamerassani samaa kokoa kuin M-koon JPEG jolla aiemmin on tullut kuvattua. Konekin nopeutuu varmaan huomattavasti kun saa tyhjennettyä tätä kuvamäärää jonnekin.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Rakkaudella, Anna

Maisemia & oivalluksia

On näissä marraskuun kohtuullisen lämpimissä sadekeleissä se hyvä puoli, että utuisia maisemakuvia pääsee taas ikuistamaan! Ne jäivät minulta lähes täysin kuvaamatta aiemmin syksyllä. Kaipaan lunta ja valoa, mutta täytyy myöntää että tällainen maisema hivelee ainakin omaa silmää yhtä lailla. Sateenkin uhalla lähdin rantaan kaupan hedelmäpussi kameran suojana. Koko reissu kesti ehkä 10-15 minuuttia, koska sade yltyi ja alkoi haitata toden teolla kuvaamista. Tuli niin sanotusti tippa (jos toinenkin) linssiin!

Sain tipat onneksi aika hyvin kadotettua näistä kuvista, kuten myös viirun joka johtuu rikkinäisestä linssistä kittiobjektiivissani. Kuvat on siis totutusta poiketen otettu 18-135mm laajakuvazoomilla.

img_7755

img_7740

img_7736

Tämän ”suuruudenhullun” kuvausreissuni aikana muistin taas miten hienoa maisemien kuvaaminen onkaan, etenkin kun käyttää siihen tarkoitettua objektiivia. 50 mm kiinteäpolttovälisellä kun on hieman haastavaa, tai jopa mahdotonta saada kaikkea mahtumaan samaan kuvaan ja on otettava jalat alle jos tahtoo kohteesta kauemmaksi.

Syy siihen, miksi en siis ole tätä laajakulmaista putkea juuri käyttänyt on pitkälti se, että siinä on tosiaan aika iso naarmu. Se aiheuttaa kuviin sitä vastaavan vaalean raidan, jonka pystyy kyllä kuvista häivyttämään ainakin Lightroomissa melko helposti, mutta ilmeisesti olen muistellut sen olevan työläämpää kuin se oikeasti onkaan. Olen myös ollut niin ihastunut luotto-objektiiviini ja ylipäätään lähikuviin, että maisemien kuvaaminen on lähes kokonaan unohtunut. Lisäksi tämä on paljon suurikokoisempi, eli painoakin on enemmän. Mukavuudenhalu on siis mennyt edelle…

Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä haaveissani siintää uusi laadukkaampi objektiivi johon toivon mukaan saan joululahjojen muodossa avustusta. Mitään muita lahjatoiveita minulla ei sitten olekaan! Tänään varmistuin myös siitä, minkälaisen polttovälin uuteen objektiiviin haluan ja tarvitsen. Mutta tästä kerron lisää myöhemmin!

img_7746

img_7757

Millaisia objektiiveja te mieluiten käytätte? Tai onko jokin valokuvaamisen muoto päässyt teiltä unohtumaan tai jonka haluaisitte opetella? Mihin haluaisit tulevaisuudessa panostaa valokuvaamisen saralla?

Itse olen jo pidempään halunnut päästä kuvaamaan maisemien lisäksi myös kaupunkimiljöötä. Tämä toive toteutuukin ensi viikonloppuna, kun suuntaamme Helsinkiin. Vaikka kaupunki sinänsä onkin tuttu ja siellä on tullut jonkin verran aikaa aikoinaan vietettyä, niin en siellä jostain syystä ole aiemmin kuvannut muulla kuin puhelimella. Innolla siis odotan!

Rakkaudella, Anna