Myrsky vesilasissa

Tässäpä olisi taannoisia kokeiluja elintarvikevärien ja vesilasin kanssa! Eivät ole teknisesti ihan 100% onnistuneita kun tarkennusta en saanut (enkä sitten edes jaksanut alkaa viilaamaan) ihan kohdilleen. Tuohon lasiin ei nimittäin montaa kertaa tarvitse väriä tiputtaa kun sen jo joutuu tyhjentämään ja aloittamaan alusta.

Onneksi värikikkailutreeni Photoshopissa pelasti tilanteen ja näistä tulikin lopulta ihan veikeitä! Tätä(kin) täytyy kokeilla uudelleen vielä joskus.

Creativity

50mm, f/6.3, ISO 320, 1/10 sec

Creativity

50mm, f/5.6, ISO 320, 1/13 sec

Creativity

50mm, f/5.6, ISO 320, 1/15 sec

Creativity

50mm, f/7.1, ISO 320, 1/10 sec

Kuviin sopiva otsikko tuli mieleen eräästä Olavi Uusivirran kappaleesta. Etenkin sitä herran uusinta levyä tulee tasaisin väliajoin kuunneltua. Tykkään muutenkin hänen sanoituksistaan ja melodioistaan. Ei aina ihan päivänselviä ja jokseenkin taiteellisia, vaativat siis useamman kuuntelukerran jotta sanoitusten merkitykset avautuvat. Edelleenkin joka kerta löytyy uusia ulottuvuuksia ja siitä minä tykkään.

Silti yksi ylivoimaisista kotimaisista suosikeistani on ehdottomasti Scandinavian Music Group, jonka levyt Missä olet Laila?, Palatkaa Pariisiin! ja Manner ovat olleet jo vuosikausia todella lähellä sydäntäni ja listani kärkipäässä. Ihanan maalailevaa folkia ja sanoituksetkin aivan omaa luokkaansa. ❤

En itseasiassa oikein tiedä miksi vain sitä ’Holmö rakkaus’ -biisiä soitetaan edelleenkin radioissa, kun yhtyeellä olisi minusta niin paljon parempiakin kappaleita koko kansan kuultavaksi. No, niin tai näin, minuun se folk-tyylinen SMG uppoaa kuin veitsi sulaan voihin! Kuuntelen kyllä ihan laidasta laitaan kaikenlaista, mutta näistä kahdesta esittäjästä nyt tuli nähtävästi hieman tekstiä pihalle.

Millaista musiikkia te mieluiten kuuntelette? 🙂

P.s. Ei minun alunperin pitänyt kirjoittaa musiikista sanaakaan, mutta niin nyt vaan kävi!  Jos totta puhutaan, niin tekstin tuottamisessa tuntuu nyt olevan hiukan vaikeuksia. Kuvia olisi jaettavana, mutta en tiedä mitä niiden kaveriksi kirjoittaisin. Enkä haluaisi jakaa niitä ilman mitään saatesanojakaan, kun ei se oikein ole mun juttu tässä blogissa. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut sellaista kirjoitusfiilistä. Sitä on vähän ikävä, kun haluaisin kyllä kirjoittaa muttei vaan ”lähde”. Mutta no, eiköhän se sieltä tule taas omia aikojaan kuten ennenkin. Nyt on tyydyttävä siihen mitä näppikseltä sattuu hyvässä lykyssä ruudulle ilmaantumaan. 😀

Kivaa perjantaita kaikille!

rakkaudella

Luovuuden kuplassa

Nyt on ollut taas vaihteeksi päällä monen päivän luovuusblokki. Sellainen, kun ajatus ei kulje, ei sitten yhtään! Tiedätte varmaan? Se johtui tällä kertaa varmaankin väsymyksestä, joka taas johtui liiasta positiivisesta kuormituksesta jota tämän viikon Helsingin reissu aiheutti. 

Tällaisen tilanteen sattuessa kohdalle ei kannata väkisin yrittää tehdä mitään, vaan on parasta yksinkertaisesti odottaa, että on palautunut riittävästi ja mieli on taas valmis tuottamaan ideoita. Odottaminen on äärimmäisen turhauttavaa ja sorrun tämän säännön rikkomiseen välillä itsekin… (Joskus poikkeus tosin vahvistaa säännön ja se kannattaa, sillä postauksen kuvat on otettu eilen samantapaisessa olotilassa, kun ei hyrrät pyörineet vielä ihan täysillä. Jotain niistä kuitenkin sai aikaiseksi, vaikka toisin luulin!)

Kerron siitä Helsingin reissusta kuvien kera vähän myöhemmin, mutta nyt halusin kirjoittaa muutaman sanan luovuudesta.

Creativity

Luovuus on synnynnäistä. Jokainen lapsi on syntyessään luova, mutta meidät pakotetaan pois tästä ennakkoluulottomasta ja kyseenalaistavasta ajatusmallista kun menemme kouluun. Opimme siis yhdistämään vain sellaisia asioita, joiden välillä todetusti on jokin yhteys. Totta kai tätäkin oppimismallia tarvitaan, mutta eikö sinne mukaan mahtuisi myös sitä todella luovaa ajattelua ja taidon ylläpitämistä? Ettei olisi vain sitä oikeaa ja väärää vastausta. Että loisimme jotain tavallisuudesta sekä normeista poikkeavaa ilman ennakkoluuloja ja pelkoa siitä, että idea ammutaan heti alas koska se ei ole ”oikeanlainen”. Aikuisena tätä luovaa ajatusmallia aletaan monesti uudelleen kaivella esiin ja opetella, koska huomataan että siitä oikeasti on hyötyä ja sitä tarvitaan.

Kyky olla luova on siis sisäänrakennettuna meissä jokaisessa ja sitä voi opetella, aivan kuten muitakin taitoja.

Luovuus vaatii tylsistymistä. Ja se vaatii myös ajattelua. Jos ei ehdi kiireiltään ajatella ja pysähtyä, ei todellinen luovuus pääse esiin. Pelkkä luova ajattelu ei toki ole yhtä kuin itse luovuus, koska pelkästään sanana se kertoo jostain konkreettisesta tekemisestä: olla luova, luoda jotain. Eli luovuus on ideointia ja idean toteuttamista, yhtä paljon molempia.

Creativity

Luovuus vaatii myös omaa tilaa ja yksinoloa. Oma luomistyöni on parhaimmillaan silloin, kun tiedän olevani ihan yksin. Näin siksi, että huomaan muiden läsnäollessa olevani alitajuisesti jatkuvassa valmiustilassa ja valmis siis keskeyttämään sen mitä teen. Ajatus harhailee, enkä pääse hommaan 100%:sti sisälle. Valmiustila on päällä ihan vaan siltä varalta, että joku tulee ja puhkaisee luovuuskuplani.

Kun en osaa odottaa sitä tai olen todella uppoutunut hommaani, säikähdän äärimmäisen helposti (menen jopa hieman tolaltani) jos minut keskeytetään yllättäen. Ei kukaan tietenkään tahallaan sitä tee, mutta niin se vaan on että pienikin ulkoinen häiriötekijä ympäristössä voi saada sen aikaan. J on joutunut todistamaan tätä monta kertaa. 😀

Osaan olla tosi luova myös ryhmässä työskennellessä ja nautin siitä, mutta se vaatii oikeanlaisen ilmapiirin ja samanhenkisiä ihmisiä ympärille. Sellaisia, joiden kanssa voi huoletta ja pelkäämättä jakaa sen oman kuplan.

Creativity

Liian suurta kuormitusta tuottavia asioita minun on herkkänä introverttina hyvä välttää, koska niistä palautuminen kestää nykyään monta päivää. Ja positiivinen kuormitus on kuormitusta siinä missä negatiivinenkin. Sen oivaltaminen oli ratkaisevassa roolissa, kun aloin ymmärtää millainen elämä minulle juuri nyt on hyväksi. Muiden ihmisten ympäröimänä oleminen ja ylipäätään kaikki sosiaaliset tilanteet ovat kaikkein raskaimpia, koska niissä joutuu olemaan jatkuvasti ”valppaana” sekä luovuttamaan ja vastaanottamaan monenlaista energiaa. Pitkäkestoinen, liika kuormitus (positiivinen tai negatiivinen) on tasapainoisellekin introvertille pahasta, ellei siitä ehdi palautua.

Mitä enemmän minulla on menoja, sitä vähemmän pystyn luovuuttani hyödyntämään. Ja nykyään sen huomaa todella selvästi, kun ne vähätkin menot sekä velvollisuudet on karsittu ihan minimiin. Pystyn siis ideoimaan kaikenlaista esimerkiksi valokuvien muodossa, koska olen aika paljon omissa oloissani. Minulle se on enemmän kuin okei tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa, koska en edes jaksaisi ottaa määräänsä enempää ylimääräistä hässäkkää arkeeni. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Näin on oikein hyvä, ainakin toistaiseksi.

Heräsikö teissä jotain ajatuksia? Oletteko huomanneet samanlaisia piirteitä itsessänne, tai onko jokin asia teidän kohdallanne täysin päinvastoin? 🙂

Ihanaa viikonloppua! ❤

Rakkaudella, Anna

Ratkennut sukkamysteeri

Minne sukkamme oikein katoavat?

(Pesukone ei ole syyllinen…)

Where do our socks disappear...?

IMGWhere do our socks disappear...?

Where do our socks disappear...?

Ensimmäinen vaatekappale joka minulle tuli mieleen tämän viikon MakroTexin (aiheesta vaate), oli sukka. Lähdin siis kehittelemään sen ympärille tarinaa, josta muotoutui sitten tämä: Ratkennut sukkamysteeri. 😀 Pyörittelin tätä päässäni monta päivää. Visio ja koko idea oli alun alkaenkin ihan pöhkön tuntuinen, mutta pakko toteuttaa siitä huolimatta! Lopulta kaupasta tarttui mukaan paketti lasten sukkia ja perhoskoristeita.

Vähän luovempaa asetelman rakentamista ja valokuvaamista tällä kertaa, mutta hauskaa vaihtelua. 😀 Perhosten, sukkien ja narujen asettelussa oli toisinaan hieman haastetta, mutta hyvin loppujen lopuksi pysyivät! Photoshopilla olen hävittänyt aika läjän varjoja (jotka salaman ja heijastimen ansiosta olivat onneksi aika haaleita), jotta saisin irrotettua elementtejä paremmin taustastaan. Aika Mikä-Mikä-Maa tästä tuli, mutta ainakin vuosikymmeniä askarruttanut kysymys on nyt ratkennut ja ”pesukone syö sukkia” -myytti murrettu! 😉

Täältä näet muiden vaateaiheiset kuvat!

Rakkaudella, Anna

Värikollaasi: Musta, keltainen ja oranssi

Minulle uusi kuvahaaste, joka kuitenkin johdatti tai jopa pakotti luovaan ajatteluun eri tavalla kuin aiemmin. Ja sehän on aina pelkkää plussaa! Aiheena Värikollaasit-blogissa on musta, keltainen ja oranssi. Näitä oli todella mielenkiintoista kuvata. En ole kovinkaan paljoa tehnyt kollaaseja omista kuvista, enkä koskaan niin että otan kuvat nimenomaan samaa kollaasia varten, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Hyvää harjoitusta.

Varsinainen kollaasi on tässä ensimmäisenä ja siinä käytetyt + pari ekstrakuvaa kuvausasetuksineen löytyy isompina alta.

Värikollaasi: Musta, oranssi, keltainen

Kuvilla halusin haastaa sekä itseni että katsojat näkemään jotain totutusta poikkeavalla tavalla.
Musta, oranssi, keltainen

40mm, f/5.6, ISO 100, 1/10 sec

IMG_4187-2

30mm, f/8, ISO 100, 2 sec

IMG_4157-2

30mm, f/5.6, ISO 100, 0.5 sec

Musta, oranssi, keltainen

30mm, f/8, ISO 100, 0.5 sec

IMG_4197-2

33mm, f/4.5, ISO 100, 1/15 sec

IMG_4172-2

50mm, f/5.6, ISO 100, 0.6 sec

Koska kyseessä on nimenomaan värikollaasi, halusin pitää teeman tällä kertaa jollain tapaa yhtenäisenä kaikissa kuvissa ja väripaletin melko tiukkana. Kuvankäsittelyvaiheessa normaalista poiketen annoin mustien kohtien tummua puhki ihan rauhassa, koska tavoitteena oli saada kuviin reilusti dramatiikkaa. Valkoiset/vaaleat pidin kuitenkin sävyalueella. Kovin paljoa näille ei edes tarvinnut tehdä, mikä on aina hyvä! Muiden kollaasit löydät täältä! 🙂

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

Makumatka maailmalle

Pienen Linnun MakroTex-haaste vie meidät tällä viikolla makujen maailmaan, kun aiheena on mauste. Innostuin tästäkin teemasta aika tavalla ja halusin luoda kuviin sellaista kaukomaiden tunnelmaa, aivan kuin ei kylmässä koti-Suomessa oltaisikaan! Ennen kuin aloitin varsinaisen asetelman rakentamisen, kirjoitin paperille muutaman avainsanan joita haluaisin kuvien edustavan. Lisäksi piirsin pari hyvin tökeröä luonnosta, mutta ei niistä sen enempää… Pääasia on, että jokin suunta löytyi!

Making a seasoning

33mm, f/9, ISO 100, 2.5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/8, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, hdr

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 1/50 sec

”Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni.”

Mausteet / Seasoning

50mm, f/3.5, ISO 100, hdr

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4.5, ISO 100, 1/8 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/4, ISO 100, 1/13 sec

Making a seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2,5 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/11, ISO 100, 2 sec

Mausteet / Seasoning

50mm, f/9, ISO 100, 1/10 sec

Missä maassa sinä kävit? 

En tarkoituksella käynyt katselemassa mitään fiiliskuvia tai muuta, vaan halusin luoda tämän maailman nimenomaan omasta päästäni niiden mielikuvien perusteella joita minulla jo valmiiksi on. Boheemin tunnelmani viritti huippuunsa intialainen soittolista! Yllättävää kyllä, aloin jopa jollain kieroutuneella tavalla pitämään intialaisesta musiikista… Pitääkö olla huolissaan? 😀

Ihan nappilöytö oli tuo monivärinen huivi, jonka olen saanut tuliaisiksi eräältä kiinalaiselta tuttavalta pari vuotta sitten. En oikein osaa pitää sitä kaulassa, mutta tykkään sen väreistä ja tähän se sopi rekvisiitaksi kuin nenä päähän! Heijastelin lisäksi heijastimella hiukan kultaista hohdetta kuviin. Sen tarkoituksena oli saada mukaan lisää ilta-auringon hehkua, joka todellisuudessakin paisteli yhdestä ikkunasta sisään.

Minusta tuntuu, että pääsin aika hyvin sellaisen itämaisen basaarin olemukseen tai oikeastaan mielentilaan kiinni. Erityisesti musiikki helpotti aiheeseen paneutumista ja ilman sitä lopputulos olisi varmaan jäänyt jotenkin vaisummaksi. En ole koskaan käynyt esimerkiksi Intiassa, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti matkustaa sinne joskus! Ehkä tämä lievittää hetkeksi kaukomaiden kaipuutani… Tai sitten vaan lisää sitä. 😉

Mukavaa viikon jatkoa jokaiselle! ❤ Muiden MakroTexiin osallistuneiden mausteiset kuvat löydät täältä!

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Violetti

Ihanaa ystävänpäivää! ❤

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on violetti. Erilaiset syötävät asiat toimivat näissä minun kuvissani pääroolissa, mutta aiheet ovat syvällisempiä. Nappasin kaupasta mukaan muutamia violetteja kasviksia tätä haastetta varten. Pyrin edelleen kehittämään omaa kuvallista tarinankerrontaani, ja näihin olen ihan tyytyväinen. Tarinat muotoutuvat lopullisiin uomiinsa kuvien rakentumisen ohella pala palalta.

Nämä pienet tarinat varmaan avautuvat kullekin omalla tavallaan, mutta tekstit kuvien ohessa tukevat sanomaa ja tuovat ehkä omia ajatuksiani paremmin esiin myös katsojalle. Kuvatekstit kirjoitin suomeksi ja englanniksi, koska usein ne tulevat mieleeni nimenomaan englannin kielellä jo kuvanottohetkellä. Syytä tähän en tiedä, mutta eipä se mitään haittaakaan!

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

Maailma on meidän peilimme, joka heijastaa takaisin myös kaiken sen mitä emme tahtoisi nähdä  f/2.8, ISO 100, 1/50sec / The world is our mirror and it reflects back everything, even if we didn’t want to see it 

Näköjään punakaalistakin voi saada hienostuneen ja juhlavan näköisen. 😀 Sehän on todella mahtavan värinen! Kauneutta on kaikkialla, mistä vaan osaamme sitä katseellamme etsiä.

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

f/7.1, ISO 100, 1/10 sec

Erossa / Separated

Erossa f/4, ISO 100, 1/25 sec
 / Separated

Joudumme joskus eroon läheisistämme ja harvoin niin käy omasta tahdostamme. Syy eroon voi olla sairaus, kuolema, riita tai vaikka pakolaisuus, niitä on monia. Tilanteesta riippumatta on jatkettava elämässä eteenpäin, mutta toivoa ei koskaan pidä menettää. Viinirypäleetkin pääsivät lopulta takaisin samaan rasiaan, loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? / What do you see in the mirror?

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? f/8, ISO 100, 1/8 sec / What do you see in the mirror?

Kun asettelin punasipulit peilin päälle, ne näyttivät ikään kuin tutkivan omaa peilikuvaansa. Kaikki ne ovat erikokoisia ja -näköisiä, niillä on omat arpensa sekä uniikki kuorensa kerroksellisuutta tietenkään unohtamatta. Aivan kuten meilläkin.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta f/8, ISO 100, 1/8 sec / Let’s face ourselves with all of our flaws 

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

Täydellinen annos jota ei ole olemassa f/9, ISO 100, 1/4 sec / The perfect dish that doesn’t exist

Ulkonäkö voi todellakin pettää, eikä täydellisyyttä ole olemassakaan. Tässä annoksessa voisi kuvitella olevan vaikka mitä ihanaa! Todellisuudessa siinä on käytetty kaupan valmista punajuuriperunasosetta, kotisinappia, tilliä (ainoa yrtti jota jääkaapissa oli) sekä samaisia kuivahtaneita tulppaanin terälehtiä joita muutamassa aiemmassakin kuvassa vilahti. Ei siis mikään kovin herkullinen yhdistelmä makunsa puolesta, mutta näyttää hyvältä. ”Moni kakku päältä kaunis” pätee tähän erittäin hyvin. 😀 Kokin työstä minulla on hieman ikävä nimenomaan tätä annosten esillelaittoa, sillä siinä sai käyttää sitä omaa silmää ja luovuutta. Onneksi voin hyödyntää näitä taitoja myös valokuvausharrastuksen parissa, eikä maulla ole aina niin väliä! 😉

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

f/4, ISO 100, 1/13

Julkaisin viikonloppuna 5 vinkkiä valokuvaukseen -postauksen, jossa kerron millainen minun luomisprosessini on ja miten työstän omia lempikuviani (kuten myös mm. nämä tässä esitellyt kuvat). Käy ihmeessä kurkkaamassa ja kerro, jos se toi sinulle uutta ajateltavaa! 🙂

Täältä voit käydä katsomassa miten violetti inspiroi muita haasteeseen osallistuneita!

Mukavaa viikon jatkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

5 vinkkiä valokuvaukseen

Halusin tehdä vinkkipostauksen siitä, miten luon omat suosikkikuvani. Teknisiä ominaisuuksia ei tällä kertaa käsitellä, vaan nyt keskitytään ajatustyöhön ja ideointiin. Tietenkin kameran ominaisuuksien tunteminen ja kuvankäsittely auttavat monessa tilanteessa, mutta pelkästään niiden avulla ei tuoteta merkityksellisiä kuvia. Postaus on kuvitettu otoksilla, joita en syystä tai toisesta ole aiemmin julkaissut täällä blogissa.

img_0770-hdr

1. Keksi kuvalle tarina

Uskon, että kuvan tarinallistaminen tekee kuvasta paitsi katsojalle mielenkiintoisemman, myös tärkeämmän ja mieleenpainuvamman itse kuvaajalle. Minä muistan parhaiten juuri ne kuvat, joiden ympärille olen kehittänyt jonkin pienen tarinan. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä: jo se riittää että ajattelee hieman mitä haluaisi kuvallaan sanoa, tai mikä sen kuvateksti voisi olla.

Pyrin haastamaan itseäni lisää joka kerta kun kuvaan, sillä liian yksinkertainen tai ”helppo” toteutustapa saa minut nopeasti kyllästymään. Samoin käy ellei kuvilla ole minkäänlaista tarinaa, ja ne jäävät vain pelkiksi valokuviksi ilman sen suurempaa merkitystä. Aina se kaikki nähty vaiva ei ole päälle päin nähtävissä itse kuvasta, mutta sanoilla joita kuvan julkaisun yhteydessä käyttää on iso merkitys. Hyvä esimerkki vaivannäön huomaamattomuudesta on yllä oleva pitkällä valotuksella otettu yökuva, jonka vuoksi olen juossut kyntöpellolla hirveässä tuulessa ja pakkasessa edestakaisin kameran ja vaihtuvan seisoskelukohdan välillä ainakin tunnin verran, jotta sain riittävän hyvän lopputuloksen aikaiseksi. 😀

2. Uppoudu siihen mitä teet

Se hetki, kun unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain ja ainoastaan valokuvaamiseen on ihan parasta. Se kuuluisa flow-tila. Helpoiten huomaan uppoutuvani esimerkiksi asetelmien luomiseen ja kuvaamiseen, kun kuuntelen samalla musiikkia. Tuorein ahaa-elämykseni on kuunnella sellaisia soittolistoja, joiden kappaleissa soitetaan ainoastaan pianoa. Siitä tulee taiteellinen olo, vaikka kappaleet itsessään eivät mitään klassisia olisikaan. Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja; sinua inspiroivin musiikkityyli ei nimittäin välttämättä ole se jota kuuntelet normaalisti päivittäin, vaikka siitä paljon pidätkin!

img_8366

Tämä on otettu samalla reissulla kuin Kuurattua kauneutta -postauksen kuvat. Se oli satumaisen kaunis aloitus joulukuulle, flow-tila taattu!

3. Rakenna kuva

Omia kuviani rakennan usein monta päivää. Rakentamisella tarkoitan siis vision rakentumista mielessä ja paperilla lopulliseksi valokuvaksi: mahdollista luonnostelua kirjoittamalla tai piirtämällä, sekä yksinkertaisesti ajattelemalla aihetta ja toteutustapaa etukäteen pintaa syvemmältä. Alitajunta pääsee näin hyvissä ajoin kokoamaan kasaan tarvittavia elementtejä ajatuksien muodossa, jotka ovat valmiina sitten kun kuvaushetki koittaa. Helpottaa kummasti kun tietää aivojen jo valmentautuneen kyseistä tilannetta varten. Se poistaa turhia paineita, mikäli on sellaiseen taipuvainen kuten minä olen. Luonnosvihko on minulle ihan ehdoton työväline, jonne kirjoitan tai piirrän kaikki ideani! Kuuntele musiikkia, kirjoita, katsele kuvia tai lue jotain inspiroivaa joka saa ajatustesi rattaat liikkeelle.

4. Improvisoi

Improvisaation osuutta en silti voi missään nimessä väheksyä, sillä on aina iso rooli kun kuvaan. Parhaat ja sielukkaimmat ideat tulevat lähes poikkeuksetta vasta kun ryhtyy tositoimiin. Luulen, että alitajunnan valmentautumisella on improvisaatiossakin suuri merkitys. Katsele ympäristöäsi tarkasti ja avoimin mielin, inspiraatio voi putkahtaa esiin melkein mistä tahansa. Liiku ja tutki paikkoja erilaisista perspektiiveistä. Kokeile jotain ihan hullua, yllättävätkin yhdistelmät voivat toimia valokuvassa mielettömän hyvin! Ole siis rohkea äläkä lannistu jos jokin asetelma ei heti tunnu toimivan.

Välillä on kaikkein parasta vaan ottaa se kamera kauniiseen käteen, jättää sen suuremmat pohdinnat sikseen ja kuvata intuitiolla sitä mitä eteen sattuu, esimerkiksi luontoa tai vaikka suihkukoneen lentoa. Niitä kun on vaikea suunnitella kovin paljoa etukäteen.

img_0662-hdr

Tätä kuvaa en ole etukäteen suunnitellut. Lähdin jäälle kuvaamaan auringonlaskua, kun huomasin suihkukoneen lentävän miltei kohtisuoraan alas (tai siltä se ainakin näytti! 😀 )

5. Ideoi omia haasteita

Luon usein itselleni lisähaastetta erilaisilla ”tehtävillä”, jotta oppisin ja kehittyisin mahdollisimman paljon paitsi valokuvaajana, niin myös kuvallisena tarinankertojana. Nyt olen alkanut keskittyä siihen ihan erityisesti. Monesti se lisähaaste on juuri tarina jonka haluan kuvallani kertoa, tai jokin tietynlainen lopputulos eli miltä kuva näyttää valmiina; tehtäväni on siis ratkaista miten se parhaiten toteutuu.

Minua kiehtoo se, miten eri tavalla saman aiheen voi nähdä ja toteuttaa kuvan muodossa, katsojan tulkinnasta puhumattakaan. Osallistun tasaisin väliajoin muutamiin valokuvaushaasteisiin, ja yleensä niihin valittujen aiheiden pohjalta minulle tulee mieleen jokin lisähaaste, jolla saan vietyä kehitystäni taas eteenpäin.  Ideoin omat lisätehtäväni aina itse, mutta jostainhan ne ideat sinne päähän tulevat. Pidä siis silmät ja korvat auki, sillä juuri sopiva ajatuksenpoikanen voi löytyä yllättävästäkin paikasta!

img_9047

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin apua! Alunperin tarkoitukseni ei ollut tehdä niinkään vinkkipostausta (joka on muuten ihka ensimmäinen tässä blogissa 😀 ), mutta onneksi uskalsin sitäkin kokeilla. Harjoitus tekee kai tässäkin asiassa mestarin. Nyt saa antaa risuja ja ruusuja: saako tästä mitään irti ja haluaisitko lukea tämäntyyppisiä postauksia jatkossa? Postaustoiveita otetaan myös vastaan! 🙂

Loistavaa sunnuntaita kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

MakroTex -haaste: Helmikuu

Tällä kertaa MakroTex-haasteen aiheena oli helmikuu. Päätin lähestyä aihetta toisenlaiselta kantilta, pienen lisähaasteen kera jonka itselleni kehitin. Pilkoin helmikuun kahdeksaksi kirjaimeksi, joista jokaisesta keksin kyseisellä kirjaimella alkavia sanoja, jotka sopivat käsillä olevaan kuukauteen. Niistä sanoista valitsin kunkin kirjaimen kohdalta muutaman, joiden pohjalta lähdin kuvia ottamaan. Lopuksi kun kuvat oli jo otettu, karsin sanat yhteen per kirjain. Tavoitteena oli saada aikaiseksi kahdeksan kuvan sarja helmikuusta, ja jokainen sana kertoo siihen liitetystä kuvasta jotain.


  h

Hauras  

hauras

Luonnosta löytyy näin talvella paljon hauraita elementtejä, jotka tuntuvat hajoavan pelkästä kosketuksesta. Ihmeen paljon ne silti kestävät.


e

Eloton

eloton

Päälle päin luonto vaikuttaa helmikuussa melko elottomalta, mutta kasvien pudottamien siementen sisuksissa piilee valtavasti elinvoimaa joka odottaa kevättä saapuvaksi.


l

Lumi

lumi

Lumivaippa muodostaa satumaisia asetelmia yhdessä talventörröttäjien kanssa. Puuterilumi on erityisen ilmavaa ja pienikin tuulenpuuska saa sen putoamaan.


    m

Muutos

muutos

Helmikuussakin luonto muuttuu jatkuvasti. Valitsin tämän kuvan siksi, että olen kesällä kuvannut tätä meidän pihan syreenipensasta täydessä kukassaan ja muutos tähän hetkeen on suuri. Nyt siinä kukkii hieman erilaisia kukkia, mutta aivan yhtä kauniita!


  i

Ilo

ilo

Otetaan ilo irti yhteisistä hetkistä helmikuisessa ulkoilmassa! Tapasin kasvimaailman Daltonin veljekset ja niillä näytti olevan oikein hauskaa yhdessä. 😀


    k

Karu

karu

Talvi ja etenkin helmikuu on karua aikaa niin luonnon eläimille kuin kasveillekin. Aurinkoisina päivinä ilmassa voi tuntea toivon kipinöitä kevään tulosta, mutta pilvisellä ilmalla on tasaisen harmaata ja yksinkertaisesti karua. Kauneus ei silloinkaan katoa, vaan muuttaa vain muotoaan.


u

Uhmakas

uhmakas

Tämän pienen ja uhmakkaan kuusentaimen nähdessäni sydän jotenkin suli, se oli niin sympaattinen. Itseasiassa taimia on kaksi, mutta toinen on pienempänä päättänyt jäädä vielä lumipeiton alle nukkumaan.


u

Uni

uni

Helmikuu tuo eteemme satumaisia, jopa unenomaisia maisemia ja ohikiitäviä hetkiä. Ihastuin valtavasti talventörröttäjiin, joiden päältä aurinko oli sulattanut lumipallot pieniksi, kimaltaviksi timanteiksi.


Tällaisen lisähaasteen tekeminen oli todella virkistävää ja jollain tapaa hieman vaikeampaa. Siinä kehittyy kuvallisen tarinankerronnan taito, jota ei koskaan voi olla liikaa! Kannattaa kokeilla. 🙂

Tein kaksi erillistä reissua viereisiin metsiin mönkijällä, mutta käveltyä tuli myös oikein reippaasti! Mönkijän selässä kulkee näppärästi kaikki varusteet ja se on oivallinen kulkuneuvo tällaisiin pieniin reissuihin, mutta tieltä poistuessa kulkupeliksi valikoituvat mieluummin jalat. Ensimmäisenä päivänä ilma oli pilvinen ja toisena paistoi ihanasti aurinko. Siten myös kuviin tuli hieman erilaisia vivahteita ja valo-olosuhteita. Aikaa minulla kului näillä retkillä yhteensä sellaiset 6,5 tuntia, joista toki ihan joka hetki en kuvannut mutta todella paljon kuitenkin. Otin molemmilla kerroilla eväät mukaan ja voi miten mahtavaa niiden syöminen luonnon keskellä onkaan! Kiitos siis haasteen järjestäjälle, en usko että ilman tätä olisi tullut ulkoiltua noin perusteellisesti näinä muutamana päivänä! 🙂 Kiitokset siis Pieni Lintu -blogille ja bloggaajalle! Linkin takaa löydät myös muut osallistujat ja heidän kauniita helmikuisia kuviaan.

Ihanaa tiistaita! ❤

Rakkaudella, Anna

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna

Mustaa & Valkoista: Hiljaisuus

Pitkästä aikaa osallistun Nauran auringolle -blogin Mustaa & Valkoista -haasteeseen! Aiheena on siis hiljaisuus. Hiljaisuutta löytyy monestakin eri paikasta tai asiasta. Mustavalkoiset (etenkin vanhat) kuvat ilmentävät minulle hiljaisuutta paremmin kuin värikuvat, joten aihe oli hyvinkin mielenkiintoinen muttei todellakaan mikään helppo. Eilisen surkean sään vuoksi otin ensimmäiset kuvat sisätiloissa ja loput sitten tänään ulkosalla.

Innostuin näistä mustavalkoisista vanhoista valokuvista ja päätin ikuistaa ne uudelleen pirtin pöydällä, mustavalkoisina tietenkin. Alla olevista pienistä pahvisista kuvista osa on setäni mukaan peräisin jopa 1700-luvun puolelta!

img_0832-hdr

33mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/10, 1/40 ja 0,4 sekunnin valotuksista

Tämä perspektiiviaiheinen valokuva puolestaan on hiukan uudempi, ja se viehättää minua erityisen paljon. Se on vaan niin hieno! En tiedä missä se on kuvattu tai milloin, eikä kuvaajastakaan ole tietoa.

img_0844-hdr

35mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/4, 1/15 ja 1 sekunnin valotuksista.

Sitten onkin vuorossa hyvin, hyvin hiljainen bussilinja. 🙂 En tiedä minkä aikakauden bussi tämä on ollut, mutta Tampereen kaupungin vaakuna komeilee sen kyljessä. Aika vanha se on, ja karun näköinen. Mustavalkoisissa kuvissa se näyttää jopa melko mielenkiintoiselta. Mitäköhän varten tuulilasien välissä on tuollainen kahva?

img_0931

28mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0930

18mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0926

23mm, ISO 320, f/5 ja 1/30 sec

img_0939-hdr

17mm, ISO 250, f/3,5 ja yhdistelmä 1/40, 1/160 ja 1/10 sekunnin valotuksista.

Tämä viimeinen bussikuva on HDR, samoin kuin postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa.

Nykyään minulla on hieman erilainen ajatusmaailma ja lähestymistapa mustavalkoisiin kuviin sekä niiden ottamiseen. Tästä kunnia menee J:lle ja häneltä joululahjaksi saadulle Markku Saihan Mustavalkokuvaus ja työnkulku -kirjalle! Aiemmin mustavalkokuvaus on ollut minulle hieman vieras taiteenlaji, mutta tuon kirjan myötä silmäni ovat auenneet mustavalkoisille kuville ihan uudella tavalla. Kaikki aiheet eivät toimi mustavalkoisina, ja nykyään tuleekin mietittyä sekä katseltua maailmaa myös mustavalkoisin silmin.

Lisäksi mustavalkoisten kuvien käsittely on jossain määrin värikuvien käsittelystä eroavaa. Näissä musta ja valkoinen saavat paikoin ”palaa hiukan puhki” toisin kuin värikuvissa (yleisesti ottaen), sillä ne ovat nimenomaan puhtaina ne sävyt joilla voimakkaimmat kontrastit ja tietynlainen ”potku” luodaan kuvaan. Ilman niitä kuva jää vaisuksi.

Olen aikeissa hypätä tulevaisuudessa myös pimiötyöskentelyn pyörteisiin! Isäni on joskus aikoinaan harrastanut valokuvausta ja kehittänyt paljon kuvia itse, joten pimiötarvikkeet ja kaikenlaista muuta vanhempaa välineistöä kuulemma on olemassa. Mustavalkoisten valokuvien itse kehittäminen kiinnostaa kovasti, joten voin jopa luvata että siitäkin tulee vielä joskus juttua tänne blogin puolelle!

Rakkaudella, Anna