MakroTex -haaste: Kolme

Viikon MakroTex-haasteen aiheena on ’kolme’. Mitä kaikkea sitä voisikaan kuvata… No, paljonkin kaikenlaista, mutta oma kuvauskohteeni rajoittui lähinnä hedelmäosastolle.

Nappasin nimittäin kaupasta joskus viikko sitten mukaani muutaman viikunan. Mielessäni on pyörinyt tämän tyyppinen violetti asetelma jo jonkin aikaa, joten päätin toteuttaa sen tämän viikon MakroTexin yhteydessä.

Three figs

Three figs

Three figs

Tänä kesänä kylvin ensimmäistä kertaa itse kesäkukkia ja kuvissa komeileva kiinanasteri on yksi näistä lajeista. Ne kukkivatkin todella ahkerasti edelleen! Pääasiassa väreinä on pinkki ja vaaleanpunainen, mutta myös muutama violetti kukka on auennut. Näitä voisi laittaa ensi vuonnakin, ovat ne niin upeita. ❤

Ihanaa viikon jatkoa itse kullekin! ❤

P.s. Täältä löytyy taas myös muiden osallistujien kuvia! 🙂

rakkaudella

Mainokset

Täyttä roskaa

Terveisiä vaan täältä sängyn pohjalta! Jonkin sortin flunssa minuunkin nyt sitten iski, muttei onneksi mikään paha. Toivottavasti menee pian ohi.

MakroTexin aiheena on tällä viikolla ruskea, ja oma inspiraationi lähti liikkeelle lattialla lojuneesta ruskeasta pahvilaatikosta. Sen sisäänhän voisi laittaa jotain ruskeaa, vaikkapa lisää roskiksi lueteltavia asioita.

Ja tässä on tulos:

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Kovin on tummasävytteistä taas, mutta se nyt ei ole mitään uutta. 😀

Kuvasarjan kaveriksi sain pitkästä aikaa kirjoitettua myös jonkinlaisen runon tai sen tyyppisen (en tiedä lasketaanko nämä mun kyhäelmät proosarunoksi vai miksikä, tavallaan sillä ei ole edes väliä). Tuntuu aina hyvältä kun saa puskettua jotain tekstinkin muodossa ulos. 🙂

Suurin osa tästä on tajunnanvirtaa. Osa on kirjoitettu ennen kuvien syntymistä ja osa sen aikana. Osa jäi kokonaan pois.


Täyttä roskaa

Oletko joskus kokenut sen?

Ollut turha ja tarpeeton

Kenellekään kelpaamaton

Rypistetty

Nurkkaan heitetty

Kuinka pitkä on roskan kaari?

 

Sinut heitetään pois

Pahvilaatikossa

Kuten kaikki ne tunteet jotka kiellämme

Ovat jo matkalla sinne minne kukaan ei tahdo joutua

Kaatopaikalle

Tunteiden hautausmaalle

 

Pois

Kaikki sellainen jota emme halua tuntea

Olemme mieluummin vajaavaisia

Vain epäaidon ilon tähden

Pelkän kuoren

Hymyn joka ei ulotu silmiimme

Ei tunnu missään

Se on näytelmä joka korventaa sisintämme

Ja me hölmöt kutsumme sitä närästykseksi

 

Mustaan jätesäkkiin sullomme

Sen mikä ei meille sillä hetkellä kelpaa

Haluamme eroon kaikesta

Ja luulemme elämämme järjestyvän kuin itsestään

 

Suru on muodostunut ruosteeksi niveliimme

Ikämme merkiksi

Mutta nuorikin voi olla ruosteessa

Vaikka on elämäänsä elänyt vasta neljänneksen verran

”Vanhuus ei katso ikää” ne sanovat taas

Sanahelinää

 

Epäedulliset olosuhteet syöpyvät meihin ruosteena

Jo varhain

Vaikka olisimme vasta syntyneet


 

Tämmöistä tällä kertaa. 🙂

Täältä löydät muiden ruskealla teemalla varustetut kuvat!

P.s. Ja hei, blogini Facebook-sivu on nyt avattu! 🙂 Voit seurata sitä täällä. Ilmianna mulle myös omat sivusi niin pääsen tykkäilemään niistä. ❤

Mukavaa viikkoa! ❤

rakkaudella

Ruusunpunaisia ajatuksia syksystä

Tummilla sävyillä ja asetelmalla mennään tälläkin kertaa, kun MakroTexin aiheena on kukka. Kuivuneet ruusut terälehtineen ovat kiehtovia ja tykkään käyttää niitä asetelmissani, kuten saatatte mahdollisesti huomata..? No, lupaan että seuraavassa tulee olemaan jotain muuta kuin kuivuneita kukkia! Ehkä… Tai… No… En tiedä vielä.

Roses are red...

Kai se on myönnettävä että se syksy on nyt käsillä. Toisaalta tykkään ajatuksesta hirmuisesti, sillä syksyt edustavat minulle uuden ajanjakson alkua kevättä enemmän, ja etenkin uuden oppimista. Parin viikon päästä alkaa se odotettu valokuvauskurssikin! Hiukan jo jännittää, mutta hyvällä tavalla vaan. 🙂

Työtkin nykyisessä paikassa jatkuvat näillä näkymin ainakin syksyn ja talven ajan, joten ei tarvitse sitäkään sen paremmin miettiä. Mm. oman riittämättömyyden tunteen kohdalla on edelleen paljon työstettävää, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Tilasin myös vihdoin ja viimein Tunne lukkosi -kirjan, jonka avulla toivon ymmärtäväni omia tunteitani aiempaa paremmin. Kun se on luettu ja käsitelty, olen ajatellut hankkia käsiini myös seuraavan osan, joka on Murra tunnelukkosi. Nimi varmaankin kertoo kirjan olennaisimman idean. 🙂

Roses are red...

Huushollin järjestelykin alkaa tuntua pikkuhiljaa taas ajankohtaiselta. Kun ulkona ei loppuvuodesta kovinkaan paljoa viihdy (syynä esim. sateet ja koleus, en tykkää), kasvaa sisätilojen viihtyisyyden merkitys huomattavasti. Vielä en ole sytyttänyt yhtään kynttilää takan reunalle, mutta sekin hetki varmaan tulee pian. Viime talvena aloitettua kaulahuivia neuloin eräänä iltana muutaman rivin. Kyllä se tällä tahdilla valmistuu vuoteen 2030 mennessä… 😉

Hiukan olen jo aloittanut tavaroiden karsimisprojektia vaatteista (taas), joita omistan (edelleen) aivan liikaa ja sen kyllä huomaa. En enää edes osta kovin paljoa vaatteita, vaan ostaminen on nimenomaan vähentynyt… Ja edelleen niitä pyörii nurkissa pilvin pimein. 😀 Kummallista. Paljon muutakin karsittavaa toki olisi. Ympärillä oleva hallittukin kaaos lisää stressiä ihan huomaamatta.

Toivoisin myös, että vielä tulisi edes lyhyt lämmin jakso jotta saisin kaikki matot pestyä, tai edes osan… Piti niin kovasti kesän aikana touhuta niiden parissa, mutta se vaan unohtui! Kylmällä ilmalla kylmän veden kanssa läträäminen ei jostain kumman syystä houkuta.

Roses are red...

Syksyisin inspiraatiokin alkaa kukkia ihan eri tavalla kuin vaikkapa kesällä. Maalasin pitkästä aikaa yhden taulun akryyleillä, ja tilasin lisäksi tarvikkeet akvarellimaalaukseen! En malta odottaa että saan hakea paketin postista ja alkaa harjoitella erilaisia vesiväritekniikoita.

Tilaukseen ujutin myös mm. akryylimaaleille sopivaa paperia ja pohjustusainetta (gessoa), sillä pohjustamattomalle puukuitulevylle maalaaminen alkoi hiukan tympiä. Myös kankaalle maalaamisesta voisi tulla jälleen vaihtoehto, kun vaan oppisin tekemään pohjan kunnolla. Jänisliimaa muistaakseni löytynee isäni tai setäni varastoista, ja nyt on sitä gessoakin tulossa. 🙂 Mahdollisuus on siis olemassa…

Roses are red...

Olo ja fiilis syksyä kohtaan on itseasiassa aika hyvä ja odottava, sillä edellinen pimeä kausi meni suhteessa melko kivuttomasti aikaisempiin verrattuna. Toivon tältä kaudelta samaa, tai vielä parempaa. ❤

Tarkoitus ei alunperin ollut kirjoitella tämän postauksen yhteyteen oikeastaan mitään, mutta jostain sitä tekstiä kumminkin tuli. 😀 Taidejuttuihin saatetaan palata vielä myöhemmin, kunhan pääsen vähän testailemaan uusia tarvikkeita.

Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! ❤


Löydät muiden kukkaisat kuvat täältä!

P.s. Blogikin täyttää muutaman päivän päästä vuoden! 🙂 Aika menee niin kovin nopeasti, ihan hassua!

rakkaudella

Pienet auringot

MakroTex-haasteen aiheena on pienempi kuin 2cm. Mietin jo useampana päivänä, että mitä ihmettä sitä oikein kuvaisi. Jokin asetelma oli päällimmäinen idea, mutta mikä olisikaan sopiva kohde? Mitä niin pientä minulta löytyisi?

Katselin ympärilleni kun kuljin pitkin poikin suurta pirttiämme (jossa lojuu valtaosa kaikesta kuvausrekvisiitastani). Sitten huomasin kuivatut marketan kukat, ja siitä se ajatus sitten lähti!

Ne ovat aivan kuin pieniä aurinkoja. Omaan silmään myös kauniilla tavalla melankolisia, sillä niistä huokuu mennyt ajanjakso. Samalla kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että siemenet kukkien keskiosassa ovat täynnä uutta elämää ensi vuotta varten.

Elämä on vain lepotilassa. 

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

Mitähän pientä muut ovat keksineet kuvata? Se selviää täältä! 🙂

Tsemppiä kuluvaan viikkoon! Ollaan toisillemme niitä pieniä aurinkoja. ❤

rakkaudella

MakroTex -haaste: Terävä

Tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena on Terävä.

Lähdin rakentamaan vähäeleistä asetelmaa. Pääosassa ovat piikikkäät siemenkodat, jotka tulivat kaupasta ostetun kukkakimpun mukana. Ne ovat jo vähän nuupahtaneet, mutta tuovat siten kivaa, pehmentävää kontrastia terävyyden rinnalle. Ohdakkeille löysin pariksi sopivasti terävälinjaisen maljakon.

Pystytin pöytästudiolleni pitkästä aikaa kokomustan taustan, ja se tuntuu joka kerta omalta. Taustamusiikkina soi jazzia.

Still sharp

Still sharp

Still sharp

Still sharp

Sää oli tuossa vaiheessa aurinkoinen, joten blokkasin hieman ikkunasta tulevaa valoa pahvilla, ja tasoitin oikealle muodostuvia varjoja itse tehdyllä heijastimella. Ihan oikea hopeinen heijastin/diffuusori on muuten paraikaa postissa tulossa, sellaisen kuljettaminen on hivenen näppärämpää! Kultainen versio minulla jo onkin, mutta sitä ei tule käytettyä paljoakaan.

Tehdasvalmisteinen heijastin ei myöskään aiheuta kanssaihmisissä yhtä suurta huvitusta kuin iso pahvinpala… 😀 Vähän lisää katu-uskottavuutta nääs!

Still sharp

Still sharp

Jos joku muuten tietää minkä kasvin siemenkota tuo on, niin saa vinkata! Aion joka tapauksessa kylvää siemenet maahan ensi keväänä. Silloin siis nähdään mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään. Toivotaan kuitenkin parasta!

Täältä näet miten teräviä muut ovat olleet! 🙂

Mukavaa viikon jatkoa itse kullekin! ❤

rakkaudella