Minustako käsityöihminen?

Minulla on haave. Se on sellainen, että pystyisin melko kivuttomasti ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan itselleni vaatteita tai muille kaikkea kivaa lahjaksi.

Tarkoitan siis käsitöillä tässä kontekstissa ns. rättikässää, kuten sitä yläasteella joskus kutsuttiin. Se ei todellakaan ollut lempiaineeni, arvosana pyöri seiskan kieppeillä ja sekin varmaan säälistä. Eräs kaverini muistaa vieläkin villalangasta neulomani töppöset jotka muistuttivat enemmän hämähäkinseittiä kuin mitään jalkaan laitettavaa. 😀 Villasukat onnistuin kai joskus tekemään, mutta voi kiesus mikä taistelu sekin oli. Äidillä taisi olla kotona kestämistä kun en vaan osannut vaikka hän yritti neuvoa. Neulominen ei ole ikinä luonnistunut multa jostain syystä. Noin vuosi sitten päätin opetella neulomaan ja yritin kyllä, mutta vaikka katsoin tarkasti videosta mallia niin en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin jotain ihan kummallista neulosta molemmin puolin… Siinä kohtaa kun olin aloittanut työn jo varmaan viisitoista kertaa uudelleen päätin antaa periksi. Ei tuu mitään. Tarvitsisin hyvän ja kärsivällisen opettajan, joka viitsisi minua hiukan neuvoa alkuun pääsemiseksi.

Virkkaamista en ole yläasteen jälkeen edes kokeillut, joten siitä en uskalla sanoa vielä mitään. Siitä ei ole jäänyt ihan yhtä karmivia muistoja kuin tuosta neulomisesta, vaikka ei sekään ihan putkeen mennyt. Siksi olenkin ajatellut kokeilla sitä lähiaikoina.

Onnekseni ehkä suurin pelkoni ja kiukkuni ompelukoneita kohtaan meni ohi sisustusartesaanin opinnoissa, koska oli pakko. Oli pakko ommella tyynynpäällisiä, verhoja, kaitaliinoja ja sen sellaista. Ne nyt juuri ja juuri meneekin eivätkä yleensä tuota sen suurempia vaikeuksia. Tai no…

Hieman meni maku verhojen ompeluun, kun koulussa suunnittelin silloiseen asuntooni makeat verhot Marimekon Marhaba-kankaasta, joihin tuli vihreät kanttaukset ympärille. Kyllä minä ne kovan taistelun jälkeen sainkin tehtyä, mutta mittavirheen takia niistä tuli auttamatta varmaan 30 senttiä liian lyhyet koska olin muistanut verholaudan paikan väärin… Huonekorkeus siinä yksiössäni oli tosin suurempi kuin normaalissa huonetilassa, joten ehkä ne johonkin matalampaan tilaan sitten sopisivat. Olin tästä niin kiukkuinen itselleni, että en ole sen jälkeen haaveillut ompelevani juuri mitään ja nämä surullisenkuuluisat verhot makaavat varastossa odottamassa parempia päiviä. 😀 Hienothan niistä tuli, vaikka ei ihan niin särmät kuin kanttaukset vaatisivat.

img_0401

Vaatteita en ole tainnut koskaan edes ommella. Nyt kun on aikaa ja mielenkiintoa, niin olisi otollinen aika opetella. Minulla on ihan älytön määrä vaatteita. Olen hamstrannut niitä kaupoista ja kirpputoreilta ja osaa en ole kertaakaan käyttänyt. Osa ei mahdu enää päälle, mutta en ole raaskinut laittaa niitä kiertoonkaan. Kyllähän minä vielä joskus niihin mahdun. Jep jep, tuttu lause varmaan monelle. 😀

Olen nähnyt monissa blogeissa lupauksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2017. En ehkä ihan 100% pysty haastetta toteuttamaan, mutta aion yrittää parhaani ja tehdä itselleni sen mitä osaan. Kirpputoreilla aion myös käydä, mutta järki päässä tästä lähtien. Viimeinen puoli vuotta on mennyt aika vähäisellä shoppailulla, koska ei ole ollut varaa ja asutaan sen verran korvessa ettei heräteostoksille lähteminen ole ihan niin helppoa kuin kaupungissa. Onneksi. Shoppailu ei myöskään ole enää niin kovin nautinnollista suurentuneen vaatekoon vuoksi, ellei sitten satu löytymään jotain ihan huippu hyvää itselle istuvaa mallia.

Summa summarum, tarkoituksena on siis kierrättää vanhoista vaatteista jotain uutta, muokata niitä enemmän omalle kropalle sopiviksi ja esteettistä silmää miellyttäviksi, hyödyntää kirpputorilöytöjä tai ilmaiseksi saatuja vaatteita samalla tavalla sekä toki ommella itse alusta lähtien joitakin helpompia vaatekappaleita näin aluksi. Hieman kauhunsekaisinkin tuntein olen valmis haasteeseen ja samalla aika innoissani. Täytyy siis ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja alkaa vaan tekemään, muuten ei opi!

Terkuin, Anna

/ I have a dream. I want to be able to sew, knit or crochet clothes for myself or some nice things for other people as gifts. I’ve never been very good at sewing or especially knitting, so this is very big challenge for me. But I really want to learn! I would like to refashion my old clothes and make something more suitable and pretty of them. And I have very much clothes.

I’m going to start from easy things and go forward to more challenging when I get better. I’ve also seen in many blogs a promise: I’m not going to buy new clothes in 2017.  I think I wont’t be able to do this fully 100%, but I will do my best. I haven’t bought new clothes almost at all in past six months. That’s because I can’t afford it at the moment and we live in the middle of nowhere, so impulse buying is quite difficult. But I’m very glad about it.

Now is the very best moment to start, because doing is the only way to learn! Wish me luck. 🙂 

With love, Anna

 

 

Kunnostusprojekti: Billnäs-tuoli osa 2

IMG_9761

Tänään sain vihdoin tehtyä tuolia hiukan eteenpäin isäni opastuksella, kun hänelläkin sattui olemaan hiukan aikaa sadepäivän takia. Nyt kun tuoli oli osiin purettuna, niin seuraava vaihe oli opetella siklin käyttöä. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta, mutta isäni vakuutti sen olevan ylivoimainen vanhojen lakkapintojen ja liimatahrojen poistoon. Se on metallinen levy jonka terotetuilla reunoilla kaavitaan reilun 45 asteen kulmassa lakka pois. Se myös jättää puun pinnan sileäksi toisin kuin hiomakone tai hiekkapaperi, joilla myös työmäärä on paljon isompi. Ensin poistettiin vanhat liimat lohjenneista puupinnoista istuinosassa.

IMG_3812

Sen jälkeen mitattiin oikeat kohdat ja jyrsittiin kolot ”piskettejä” varten, jotka ovat kuin pieniä puisia keksejä. Ne helpottavat liimauksen onnistumista eivätkä liimattavat kappaleet liiku ainakaan pystysuunnassa, sekä tekevät siitä kestävämmän. Minäkin käytin ensimmäistä kertaa jyrsintä, eikä se kovin vaikeaa ollut. Säädöt pitää tosin laittaa tarkasti jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman kestävä.

Tämän jälkeen sahattiin pistosahalla liimausta helpottavat puupalat kumpaankin reunaan, joiden muoto myötäilee istuinosan muotoa joka on vino ja kulmista pyöreä. Ilman näitä kappaleita liimaaminen olisi taas hankalampaa saada tehtyä kunnolla, eikä näin myöskään jää liimattavaan puuhun puristimista jälkiä.

Sitten soviteltiin kaikki paikoilleen, haettiin sopivat puristimet ja alettiin levittämään liimaa. Jokainen kolo piti täyttää liimalla että se oikein pursuaa ulos, ja pisketit naputella vasaralla perille asti koloihin ettei sinne jää rakoja. Ne hiukan heikentäisivät liimauksen kestävyyttä vaikka siellä nuo apupalat onkin paikoillaan. Tuoli on tehty tammesta, joka on todella kova ja rasvainen puulaji. Tammeen tehtyjen liimausten kuivuminen vie ainakin päivän, kun esimerkiksi jollain huokoisemmalla ja pehmeämmällä puulla kuten männyllä riittävä kuivumisaika on puolesta tunnista tuntiin. Sitten laitettiin puristimet kiinni ja pyyhittiin ylimääräiset liimat pois märällä pyyhkeellä.

Kun liimaus oli saatu tehtyä, oli aika opetella lisää siklin käyttöä ja poistaa jalkapaloista vanhat lakat. Ei se ihan helppoa ollut ja taisin välillä raaputella vähän liikaakin ja ehkä väärin kun pinta ei ollut niin sileä kun iskän tekemässä, mutta tekemällä oppii. Tässä samalla oppii hyvin myös kärsivällisyyttä, jota puutöissä tarvitaan ja jota minulla ei juurikaan ole… Alhaalla vasemmalla näkyy puhdistettu puupinta ja oikealla siklin teroitus pienellä viilalla. Tosin viilasta pidetään kaksin käsin kiinni ja suorassa viilataan, jotta reunoista tulee terävät.

Sitten kun istuinosan liimaus on kuivunut, niin siitäkin raaputellaan lakat pois. Nyt kuitenkin täytyy odotella huomiseen ennen kuin voi juuri mitään muuta tehdä.

Tässä on aika hienon näköistä kanadalaista loimutammea. Tämä varmaan olisi lakattuna ja sahattuna pintana tosi kauniin näköinen, kun se nytkin jo kimaltelee ja loimuaa noin kivasti.

IMG_3832

Terkuin, Anna

/ My Billnäs chair project is getting forward! The seat has been glued together and old lacquer is mostly removed for a new coat. I’ll tell you when the next stage has been done! 🙂

Kunnostusprojekti: Billnäs-tuoli osa 1

IMG_9782

Tässä se on, ensimmäinen kunnostusprojektini vähään aikaan. Isäni ja setäni hallista ylähyllyltä löytyi tämä tuoli, joka on hiukan kärsineessä kunnossa. Oy Billnäs Ab on valmistanut näitä tuoleja vuosina 1920–1929. Itse tuolin tarina on sellainen, että isäni on pikkupoikana huutanut sen muutamalla markalla huutokaupasta ja ajatellut sen kunnostaa. Näin ei kuitenkaan ole vielä tähän päivään mennessä tapahtunut, joten päätin jatkaa siitä mihin isäni jäi. Siitä tulee vielä oikein hyvä tuoli, kunhan muutaman jutun korjaa ja laittaa uuden lakan pintaan, sillä vanha on paikoin puhki kulunut.

Kuten kuvasta näkyy, ei olla ihan priimakunnossa. Istuinosa on halki (pala on onneksi tallella) ja yhdesta jalkaosasta on lohjennut pala pois. Jalka ja istuinosa ovat alkuperäisiä, mutta selkänoja ja sen metallinen tukiosa eivät ole. Ellen löydä mistään alkuperäisiä osia, ne täytyy tehdä itse ja mahdollisesti hieman oikoa mikäli osoittautuvat liian vaikeiksi minulle. Aion kuitenkin yrittää saada tuolista mahdollisimman paljon alkuperäisen näköisen ja vanhoilla materiaaleilla ja työtavoilla tehdyn. Onhan se sentään Billnäs.

IMG_9761

Aloitin purkamalla tuolin osiin ja puhdistamalla ne pölystä ja liasta. Sitten poistin istuinosassa olleen tarranjämät. Siinä on ilmeisesti lukenut ”Istu tähän”… Varsin nokkelaa etten sanoisi. Nyt tuoliparka on sitten palasina työpöydälläni hallissa ja odottelee vanhan lakan poistoa. On se vaan kaunis esine, en malta odottaa että saan sen valmiiksi!

Terkuin, Anna

/ So here is my first refurbishing project in quite a while! It’s and old chair from storage, where it has been broken many decades. You see, my dad bought this chair from auction when he was just a little boy and he thought that he would repair it, butt it never happened. So now it’s my turn to fix it and make it like it was before. Nowadays it’s seat is broken and the back rest is wrong kind, not the original. It has been made in Finland, in Billnäs’s ironworks in 1920’s. It would be quite valuable if it was in shape, but like that not much. This chair is so beautiful and I can’t waite to get it ready! 🙂

With love, Anna