MakroTex -haaste: Kolme

Viikon MakroTex-haasteen aiheena on ’kolme’. Mitä kaikkea sitä voisikaan kuvata… No, paljonkin kaikenlaista, mutta oma kuvauskohteeni rajoittui lähinnä hedelmäosastolle.

Nappasin nimittäin kaupasta joskus viikko sitten mukaani muutaman viikunan. Mielessäni on pyörinyt tämän tyyppinen violetti asetelma jo jonkin aikaa, joten päätin toteuttaa sen tämän viikon MakroTexin yhteydessä.

Three figs

Three figs

Three figs

Tänä kesänä kylvin ensimmäistä kertaa itse kesäkukkia ja kuvissa komeileva kiinanasteri on yksi näistä lajeista. Ne kukkivatkin todella ahkerasti edelleen! Pääasiassa väreinä on pinkki ja vaaleanpunainen, mutta myös muutama violetti kukka on auennut. Näitä voisi laittaa ensi vuonnakin, ovat ne niin upeita. ❤

Ihanaa viikon jatkoa itse kullekin! ❤

P.s. Täältä löytyy taas myös muiden osallistujien kuvia! 🙂

rakkaudella

Mainokset

Ruusunpunaisia ajatuksia syksystä

Tummilla sävyillä ja asetelmalla mennään tälläkin kertaa, kun MakroTexin aiheena on kukka. Kuivuneet ruusut terälehtineen ovat kiehtovia ja tykkään käyttää niitä asetelmissani, kuten saatatte mahdollisesti huomata..? No, lupaan että seuraavassa tulee olemaan jotain muuta kuin kuivuneita kukkia! Ehkä… Tai… No… En tiedä vielä.

Roses are red...

Kai se on myönnettävä että se syksy on nyt käsillä. Toisaalta tykkään ajatuksesta hirmuisesti, sillä syksyt edustavat minulle uuden ajanjakson alkua kevättä enemmän, ja etenkin uuden oppimista. Parin viikon päästä alkaa se odotettu valokuvauskurssikin! Hiukan jo jännittää, mutta hyvällä tavalla vaan. 🙂

Työtkin nykyisessä paikassa jatkuvat näillä näkymin ainakin syksyn ja talven ajan, joten ei tarvitse sitäkään sen paremmin miettiä. Mm. oman riittämättömyyden tunteen kohdalla on edelleen paljon työstettävää, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Tilasin myös vihdoin ja viimein Tunne lukkosi -kirjan, jonka avulla toivon ymmärtäväni omia tunteitani aiempaa paremmin. Kun se on luettu ja käsitelty, olen ajatellut hankkia käsiini myös seuraavan osan, joka on Murra tunnelukkosi. Nimi varmaankin kertoo kirjan olennaisimman idean. 🙂

Roses are red...

Huushollin järjestelykin alkaa tuntua pikkuhiljaa taas ajankohtaiselta. Kun ulkona ei loppuvuodesta kovinkaan paljoa viihdy (syynä esim. sateet ja koleus, en tykkää), kasvaa sisätilojen viihtyisyyden merkitys huomattavasti. Vielä en ole sytyttänyt yhtään kynttilää takan reunalle, mutta sekin hetki varmaan tulee pian. Viime talvena aloitettua kaulahuivia neuloin eräänä iltana muutaman rivin. Kyllä se tällä tahdilla valmistuu vuoteen 2030 mennessä… 😉

Hiukan olen jo aloittanut tavaroiden karsimisprojektia vaatteista (taas), joita omistan (edelleen) aivan liikaa ja sen kyllä huomaa. En enää edes osta kovin paljoa vaatteita, vaan ostaminen on nimenomaan vähentynyt… Ja edelleen niitä pyörii nurkissa pilvin pimein. 😀 Kummallista. Paljon muutakin karsittavaa toki olisi. Ympärillä oleva hallittukin kaaos lisää stressiä ihan huomaamatta.

Toivoisin myös, että vielä tulisi edes lyhyt lämmin jakso jotta saisin kaikki matot pestyä, tai edes osan… Piti niin kovasti kesän aikana touhuta niiden parissa, mutta se vaan unohtui! Kylmällä ilmalla kylmän veden kanssa läträäminen ei jostain kumman syystä houkuta.

Roses are red...

Syksyisin inspiraatiokin alkaa kukkia ihan eri tavalla kuin vaikkapa kesällä. Maalasin pitkästä aikaa yhden taulun akryyleillä, ja tilasin lisäksi tarvikkeet akvarellimaalaukseen! En malta odottaa että saan hakea paketin postista ja alkaa harjoitella erilaisia vesiväritekniikoita.

Tilaukseen ujutin myös mm. akryylimaaleille sopivaa paperia ja pohjustusainetta (gessoa), sillä pohjustamattomalle puukuitulevylle maalaaminen alkoi hiukan tympiä. Myös kankaalle maalaamisesta voisi tulla jälleen vaihtoehto, kun vaan oppisin tekemään pohjan kunnolla. Jänisliimaa muistaakseni löytynee isäni tai setäni varastoista, ja nyt on sitä gessoakin tulossa. 🙂 Mahdollisuus on siis olemassa…

Roses are red...

Olo ja fiilis syksyä kohtaan on itseasiassa aika hyvä ja odottava, sillä edellinen pimeä kausi meni suhteessa melko kivuttomasti aikaisempiin verrattuna. Toivon tältä kaudelta samaa, tai vielä parempaa. ❤

Tarkoitus ei alunperin ollut kirjoitella tämän postauksen yhteyteen oikeastaan mitään, mutta jostain sitä tekstiä kumminkin tuli. 😀 Taidejuttuihin saatetaan palata vielä myöhemmin, kunhan pääsen vähän testailemaan uusia tarvikkeita.

Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! ❤


Löydät muiden kukkaisat kuvat täältä!

P.s. Blogikin täyttää muutaman päivän päästä vuoden! 🙂 Aika menee niin kovin nopeasti, ihan hassua!

rakkaudella

Pienet auringot

MakroTex-haasteen aiheena on pienempi kuin 2cm. Mietin jo useampana päivänä, että mitä ihmettä sitä oikein kuvaisi. Jokin asetelma oli päällimmäinen idea, mutta mikä olisikaan sopiva kohde? Mitä niin pientä minulta löytyisi?

Katselin ympärilleni kun kuljin pitkin poikin suurta pirttiämme (jossa lojuu valtaosa kaikesta kuvausrekvisiitastani). Sitten huomasin kuivatut marketan kukat, ja siitä se ajatus sitten lähti!

Ne ovat aivan kuin pieniä aurinkoja. Omaan silmään myös kauniilla tavalla melankolisia, sillä niistä huokuu mennyt ajanjakso. Samalla kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että siemenet kukkien keskiosassa ovat täynnä uutta elämää ensi vuotta varten.

Elämä on vain lepotilassa. 

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

And even now you shine like a sun

Mitähän pientä muut ovat keksineet kuvata? Se selviää täältä! 🙂

Tsemppiä kuluvaan viikkoon! Ollaan toisillemme niitä pieniä aurinkoja. ❤

rakkaudella

Jotain sinistä

…Tai itse asiassa aika paljonkin sinistä!

Kolme sinistä maljakkoa, kolme erilaista kukkaa/kasvia. Näistä syntyi neljä kuvaa ja neljä asetelmaa.

Something blue

Something blue

Something blue

Something blue

Suunta omissa asetelmissani on nyt selvästi menossa simppelimpään päin. Vaikka tavaraa on vähemmän, asetelman ja valojen/varjojen kanssa säätämiseen menee edelleen aikaa. Mitä vähemmän on esiteltäviä asioita, sitä enemmän niiden asettelu korostuu kuvassa, sillä huomiohan kiinnittyy juuri niihin.

Eivät nämäkään mitään täydellisiä suorituksia ole, mutta ei tarvitsekaan. 🙂 Pääasia että kuvia tulee otettua ja oppii uutta samalla kun tekee. Myös jälkikäteen ”viisastelu” on tässä asiassa varsin hyödyllistä. 😉

Tiesitkö tätä sinisestä? ”Oy Karl Fazer Ab on rekisteröinyt suklaalevyjen käärepaperissa käyttämänsä sinisen värin Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään tavaramerkkirekisteriin 30.4.2001, ensimmäisenä Suomessa hyväksyttynä väritavaramerkkinä. Muut suklaantuottajat eivät saa käyttää samaa sinistä väriä pakkauksissaan Suomessa.” (Wikipedia)

Hyvää viikonloppua! ❤

rakkaudella

Kansalaisopiston henkilökuvauskurssi

Daisies in a meadow

Selasin postissa tullutta Ahjolan kansalaisopiston kurssilehteä sillä ajatuksella, että josko sieltä vaikka löytyisi jotain mukavaa ja löytyihän sieltä! Ihminen valokuvassa -kurssi, jolle ilmoittauduin heti. 🙂 Olen todella innoissani, sillä se on juuri sitä henkilökuvaamiseen kohdistuvaa treeniä jota olen jo pitkään kaivannut. On kiva että samat naamat tapaa useamman kerran, jolloin ehtii myös tutustua hieman paremmin eikä tarvitse aina jännittää niin kauheasti! 😀

Daisies in a meadow

Kurssi alkaa 13.9. ja jatkuu joka toinen keskiviikkoilta 22.11. asti. Siis kuusi kertaa 2,5 tunnin settejä joiden aikana myös kuvataan, loistavaa! Vielä näytti olevan tilaa, joten kipinkapin varaamaan jos kiinnostuit! 🙂 Hintakin on edullinen, 41 euroa. (Tämäkään ei ole mikään yhteistyöpostaus, vaan puhtaasti omasta halusta kirjoitettu!)

Käsittääkseni kursseja ei myöskään ole rajattu vain Tampereella asuville vaan kenelle tahansa, joten eri asuinpaikkakaan ei poissulje osallistumista. 🙂

Daisies in a meadow

Tulipa myös mieleeni tuo tuttu lausahdus: ”Miksi en keksinyt tätä aiemmin?”

Kyllähän tuo Ahjolan lehtinen on meille tullut jo monesti, mutta en ole jäänyt tutkimaan sitä missään vaiheessa sen paremmin. Mitä tästä opimme? No sen, että joskus kannattaa selata myös sitä ilmaisjakelua… 😀

Daisies in a meadow

Olen tosi innoissani tästä(kin), enkä malttaisi millään odottaa! Onneksi kesää on vielä jäljellä ja seuraavan kuukauden siitä voi nauttia vielä täysin siemauksin. Myös uusi objektiivi on jo paraikaa matkalla postiin minun noudettavakseni… 🙂 Mutta siitä lisää myöhemmin!

Päivänkakkarakuvat on otettu jo kuukausi sitten, eräänä kauniina heinäkuun iltana. Kyllä niissä on aika hyvin jo elokuunkin tunnelmaa havaittavissa. Ilta-aurinko se vaan on niin hieno!

Ihanaa loppuviikkoa! ❤

rakkaudella