Kasvihuoneen suojissa

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Nyt vien teidät viimeinkin vierailulle kasvihuoneeseeni! Olen eräänä heinäkuisena päivänä ottanut kuvia sekä tehnyt muistiinpanoja kasvarissa, ja postaus on kirjoitettu niiden pohjalta. Vahvistetut tekstit ovat lainauksia vihostani.

Tervetuloa siis, täällä allekirjoittanut kuluttaa ison osan vapaa-ajastaan!

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kello on noin yksitoista. Aamupäivän lämmin ulkoilma hellii mieltä ja kehoa. Otan mukaani kameran, muistiinpanovälineet, puhelimen musiikin kuuntelua varten sekä vesipullon.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kädessäni on myös kahvikuppi, jonka sisältöä en kuitenkaan muista juoda. Se haiseekin jo vähän palaneelle, joten ei ihme ettei houkuttele (siitä huolimatta kahvikuppi on uskollisesti mukana).

Ylläni on sinivalkoinen mekko ja sidoin päähäni hetken mielijohteesta värikkään, itämaisen huivin. Näytän erehdyttävästi jonkinlaiselta hipiltä, ja ehkä vähän olenkin sellainen.

Hymyilen.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Avaan kasvihuoneen oven ja vastassa on likimain trooppinen ilmasto ja tuttu, ihana tuoksu. Pysähdyn tapani mukaisesti ovelle ja jätän sen auki. Käyn nopealla vilkaisulla läpi kasvit, joilla on isoin jano.

Kastelen ne ja kastelen vielä noppakivilattiankin. Kuumana päivänä kosteus haihtuu nopeasti, ja näyttäähän se kuvissakin sitten paremmalta hieman puhtaampana. 😉

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kahvi jäähtyy jäähtymistään, kun istun kasvihuoneen värikkäälle tuolille ja seuraan sieltä käsin punarintaperhettä valopylvään nokassa. Niillä on pesä asuintalomme kulmalla.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneesta on tullut ehdottomasti yksi lempipaikoistani, oikein rauhan tyyssija.

Se on vielä sisustukseltaan kesken, mutta on jo minun näköiseni, leikkisä, eikä kaikki ole ”ihan niin justiinsa”.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Taustalla soi rentoutusmusiikki, sellainen jota kuulee esimerkiksi kauneushoitoloissa ja hemmotteluhoidoissa, tiedättehän? Tunnelma on seesteinen. Myös linnut säestävät ulkona ja kärpänen surisee jossakin päin kasvaria.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Vaikka kaikki on keskeneräistä, on muutos neljän kuukauden takaiseen tilanteeseen nähden aivan valtava. Silloin melkein koko nykyisen puutarhan alue oli joutomaata, heinää ja villivadelmaa täynnä. Vadelmia on vielä tontilla muutamissa paikoissa, joten niistä ei ole pulaa. Suurin osa pöheiköstä ei edes tehnyt kunnolla marjoja, joten menetys ei ole kovinkaan kummoinen. Enemmän hyötyä saa nimensä mukaisesta hyötypuutarhasta kasvihuoneineen päivineen. ❤

Näytän teille myöhemmin kuvia muualta keittiöpuutarhasta, kunhan saadaan sitä vielä hiukan nätimpään kuntoon.  Lisäksi on luvassa vielä yksityiskohtaisempia otoksia kasvihuoneesta!

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Haen uudet luonnonkukat pieniin maljakoihin puulaatikosta tehdylle pöydälle. Vuohenhernettä, peltosauramoa ja metsäkurjenpolvea. Violettia sekä valkoista. Enolta joululahjaksi saatu valkoinen lasilintu löysi myös paikkansa pöydältä kasvihuoneen vahtina.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Ampiainen keskeyttää puuhasteluni. En tiedä etsiikö se pesäpaikkaa vai mitä, mutta kun se aikansa pyörittyään vihdoin lähtee vedän oven nopeasti kiinni. Tänne sillä ei ole asiaa, inhoan ja pelkään ampiaisia.

Amppari pyrkii hanakasti takaisin, joten pesäpaikka oli nähtävästi hakusessa. Ei ole ensimmäinen tänä kesänä, eikä välttämättä viimeinenkään. Lämmin ja suojainen kasvihuonehan olisi mitä ihanteellisin paikka pesälle, mutta vuokrasopimus jätetään nyt tällä kertaa kirjoittamatta. 😉

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Kuvaan hetken aikaa pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Vaikka aurinko meni pilveen, on silti lämmin. Pitäisi kai saada aikaiseksi jotakin, mutta toisaalta, on vapaapäiväni joten nautin tekemättä jättämisestäkin täysin siemauksin!

Kasvihuoneessa / In my greenhouseKasvihuoneessa / In my greenhouse

Rikkaruohot odottavan kitkijäänsä, ja minä puolestani odotan sopivampaa olotilaa siihen puuhaan. Se tulee kyllä. Joskus.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Nappaan yhden kypsän mansikan amppelista ja istuudun taas värikkäälle tuolille. Taidan sittenkin jäädä vain tähän. Kasvien hyvää tekevä voima on kiistaton.

Tässä on hyvä olla kaikessa rauhassa, ihan omassa kasvihuoneessa.

Kasvihuoneessa / In my greenhouse

Ilta-aurinko on suorastaan hurmaava, se saa kaiken näyttämään niin kauniilta. ❤

Heräsikö mieleen kysymyksiä tai ajatuksia, postaustoiveita? Haluaisitko tietää jotakin erityistä kasvihuoneesta?

rakkaudella

 

Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Kuistiunelmia

Vanhan talon kuisti eteVanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustusinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat

Kuvat ovat kesäiseltä ”sisäänkäyntikuistilta”

Vessarempasta taisi lähteä niin kutsuttu lumipalloefekti… Hups! Talossa nimittäin hyörii parhaillaan eräänlainen pyörremyrsky, tai siltä täällä tällä hetkellä ainakin näyttää. 😀 Eilen ollaan saatu hyvin roudattua makkarista ylimääräisiä kalusteita pois ja tänään vielä lisää, sekä raivattu yhtä keskeistä huonetta hiukan tyhjemmäksi. Me emme sitä käytä muuhun kuin läpikulkuun, sillä siinä on isäni ja setäni yhteinen toimisto/työhuone, mutta yleisen viihtyvyyden kannalta se kaipaa vielä hiukan lisää toimenpiteitä. Vessassa katto on valmis ja seinistä puolet on pohjamaalattu. Se olisi jo valmis jos ei maali olisi loppunut kesken, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi lähteä kaupunkiin asti sitä hakemaan. En muistanutkaan miten paljon kertaalleen maalattukin lastulevyseinä imee sitä maalia itseensä!

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

No, asiaan! Sain eräänä päivänä idean liittyen toiseen kuistiimme. Kuisteja on siis talossa kaksi, joista toista käytämme jatkuvasti kun kuljemme sisälle ja ulos, mutta toinen on jäänyt pelkäksi varastoksi. Alunperin tässä talossa on ollut kauan sitten keskellä yksi yhtenäinen lasikuisti (voi kunpa se olisi vielä tallella), mutta kun tänne on tehty laajennukset keittiöön ja ”toimistoon”, on myös lasinen unelma saanut väistyä. Eli molemmat pienemmät kuistit ovat ilmeisesti tästä yhdestä isommasta muokattuja tai jopa kokonaan uudelleen tehtyjä, en ole ihan varma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Huom! Nämä kuvat on otettu viime kesänä, enkä kyllä tiedä mitä olen ajatellut kameran takana hääräillessä… Tuskin mitään! Häärännyt vaan. Yritin pelastaa niitä kuvankäsittelyllä ja pakko pienentääkin osaa tähän postaukseen epätarkkuuden vuoksi. Aika kamalaa jälkeä ainakin omaan silmään. Toivottavasti te muut kestätte, minä en välttämättä… 😀

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Ykköskuisti on aiemmin maalattu sinertävän harmaaksi valkoisilla yksityiskohdilla talon muihin väreihin sopivaksi. Sellaiseksi saa jäädäkin, minä ainakin tykkään! ❤

Viime kesänä siivosin tämän sisäänkäynnin romuista ja yritin tehdä siitä hiukan viihtyisämmän. Sen kautta on niin paljon kulkua koko ajan, ettei siihen mahdu minkäänlaista istuskeluryhmää tuon 120cm leveän jättioven takia (josta ei yllä olevassa kuvassa näy kuin puolet). Lisäksi tuo seinänvierustan penkki on äärettömän epäkäytännöllinen ja mahdoton istua, sitä ei selkeästikään ole tehty pitkille ihmisille, tai ehkä ei ihmisille ollenkaan. 😀 Laskutilana toimii tavarasta riippuen, mutta yleensä kaikki tippuu lattialle kun se on vaan niin vino. Tähän voisin sanoa, ettei kannata rakentaa penkkejä ollenkaan ellei niistä osaa tehdä suoria. Tulee vaan paha mieli kaikille…

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

img_4221

Toinen, hämähäkinseittien peittämä kuisti (josta ei nyt ole sattuneesta syystä muita kuvia kuin tämä syksyllä ulkoapäin otettu) on sisältä punertavan ruskeaksi petsattu ja siinä mielessä kai alkuperäisessä asussaan. Se on peilikuva tuosta ykköskuistista, mutta pimeämpi. Haluaisin tehdä siitä vaalean, tuollaisenaan se on niin kovin tumma ja tunkkaisen oloinen. Sinne saisi pienen istuskeluryhmänkin mahtumaan. Kakkoskuistille sisältä päin kuljettaessa on nimittäin pariovet toisinkuin ykköskuistissa, joten tilaa jää enemmän käyttöön. Sieltä myös hävitetään se himskatin penkki, tuo epäkäytännöllisyyden multihuipentuma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Tarkoitukseni olisi tehdä toisesta kuistista mukava ja inspiroiva oleskelutila etenkin kesäpäiviä sekä myös talvehtivia kasveja ajatellen. En ole onnistunut esim. yrttienkään talvettamisessa, kun ei ole tuntunut olevan sopivaa paikkaa niille. Sisällä on liian lämmintä ja kuivaa, ykköskuistilla taas ihan liian kylmä. Tälle toiselle kuistille voisi kyhätä pienimuotoisen lämmityksen, jotta se olisi talvellakin hyvin plussan puolella. Lisäksi siitä voisi tulla mukava paikka aamu- ja iltapäiväkahvien hörppimiseen. Täytyypä tässä joku päivä ängetä itsensä sinne ja ottaa mittoja, että pääsee toden teolla suunnittelemaan ja laskemaan maalimenekkiä sun muuta.

Niin, ja kai sitä uutta kasvihuonettakin pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan jos sen joskus meinaa saada toimintakuntoon… Sitten olisi vielä huvimajaa, kesäkeittiötä, patiota ja sen sellaista pientä hommaa mietittävänä. Idätyksiäkin täytyisi jo suunnitella kovaa vauhtia! …On vissiin niin kiire ettei ehdi tekemään mitään. 😀 😀 Niin sen täytyy olla… Koko syksy ja talvi aikaa tehdä suunnitelmia valmiiksi, kunnes keväällä jälleen huomaat ettei mikään ole edennyt ajatuksen tasoa pidemmälle. Aina sama juttu! Käykö muille näin? 😀

Rakkaudella, Anna

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Kesämuistoja

Kuuntelin tovin verran erikoista ääntä. Sitten huomasin että talitiaiset naputtelevat nokallaan vastapäisen varaulkoeteisen vanhoja lasisia ruutuikkunoita. Mitä lie etsivät, vai tulivatko ilmoittamaan että nyt sassiin lisää niitä auringonkukansiemeniä! Hymy nousee huulille, sillä nuo pikkulinnut ovat vastustamattoman suloisia ja varsin hauskoja tapauksia. Niitä voisin seurailla vaikka koko päivän. Tein niille viime kuussa puisen lintulaudan, kuva valmiista tekeleestä täällä. Se ei ole ihan perinteisen värinen, mutta sattumoisin sopii talitiaisten väritykseen aivan loistavasti. Siellä käy kova kuhina joka päivä, kun lintuja käy kymmeniä ja taas kymmeniä. Voin vain huokaista ja miettiä minkä verran niitä sitten ihan sydäntalvella on, ja paljonko ne silloin syövät kun nytkin noita siemeniä menee aika hurjaa tahtia. 🙂 Mutta on ilo asua maalla vanhassa hirsitalossa. Saa vapaasti ruokkia pikkulintuja ja auttaa niitä selviämään kylmän talven yli.

Nyt kun lokakuu on jo tuonut meille pakkasöitäkin, on mielestäni mukava palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin. Sen verran täytyy tätä alustaa, että muutto maalle oli paras päätös pitkään aikaan. Tämä kesä on heittämällä ollut antoisimpia koskaan, vastoinkäymisistä huolimatta. Olen tehnyt paljon sellaista, mitä en ehkä olisi kaupungissa asuessa tehnyt. Kuvat olen kaivellut puhelimen kätköistä, joten laatu ei ihan vastaa järkkärillä otettuja mutta koittakaa kestää. 🙂

Listaan nyt 7 kivaa muistoa viime kesältä:

  1. Kasvihuone

Viherpeukalo sisälläni heräsi tänä keväänä. Ikinä en ole saanut oikein mitään viherkasveja pysymään hengissä tai kasvattanut mitään aikuisiällä tai edes teini-ikäisenä. Olen maatilan tyttö, ja siellä viljelyhän on arkipäivää. Muistan, kun olin lapsi ja kotona kylvettiin äidin kanssa kasvimaahan porkkanoita, herneitä, perunoita, tilliä jne. Parhaita olivat mielestäni herneet! Mutta sitten se kaikki vaan jäi. Tämä kevät oli tosiaan muutoksen aikaa, ja kylvin siemeniä pienessä kerrostaloyksiössäni purkkeihin ja purnukoihin vaikka millä mitalla. En edes tiennyt vielä siinä vaiheessa minne ihmeeseen ne istutan. 😀

Vietimme paljon aikaa täällä maalla jo silloin, ja pappani sitten kysäisi josko minulla olisi tarvetta hänen vanhalle kasvihuoneelleen. Ja olihan minulla! Kasvihuone on puinen, muoviseinäinen ja aika rujon näköinen etenkin ulkopuolelta, mutta näin siinä silti potentiaalia! Eikä tarvinnut alkaa rakentamaan vielä tänä vuonna uutta. Parasta oli se kasvamisen ihme. Kasvit ovat vähän kuin omia lapsia, ne tarvitsevat paljon huomiota ja hoitamista etenkin alkuvaiheessa. Kyllä minä sitten sainkin aikamoisen viidakon aikaiseksi ja satoa tulee edelleen!

2. Luonto

Etenkin kesäillat löivät minut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Luonto on kaikista taiteilijoista taitavin, siitä ei ole epäilystäkään. Maalla luonnon näkee ja kokee eri tavalla kuin kaupungissa, tai minä ainakin koen. 

 

3. Läheisten sekä muutamien uudempien tuttavuuksien kanssa vietetty aika

Yhtään päivää tai hetkeä rakkaiden kanssa en vaihtaisi pois. Kaikki retket uusiin ja tuttuihinkin paikkoihin olivat upeita ja mielenkiintoisia. Tapasin myös joukon uusia ihmisiä ja siitäkin olen mielissäni. Kotona perinteisellä pallogrillillä grillaaminen oli melkein joka päiväistä. 🙂 Ehkä sitten ensi kesänä saadaan kaasugrilli hommattua ja suunnitteilla oleva kesäkeittiö tehtyä.

 

4. Kukat

Miten paljon piristystä ja iloa kukat tuovatkaan! Luonnonkukkia, kesäkukkia.. Kauniit värit ja niin huumaava tuoksu, etenkin tuossa pihan syreenimajassa! Ovenpielessä sisälle tulijoita tervehtimässä oleva karhuvahtikin sai oman kimppunsa. 🙂

 

5. Ruoka

Kesällä innostuin tekemään pitkästä aikaa ruokaa oikein tosissani, ja etenkin jälkiruokia. Kokkina työskennellessä taisi tulla aikanaan joku seinä vastaan, eikä sen jälkeen kun ne hommat lopetin ole pahemmin tehnyt mieli kokata mitään erityistä.

Erityisen ylpeä olen ensimmäisessä kuvassa olevasta vahvan savun makuisesta kanttarellikeitosta (itse poimitut sienet), jonka kehittelin itse. Päälle on ripoteltuna savustettua kanttarellia, oman maan persiljaa ja lusikallinen rosmariinimaitovaahtoa. Tämä annos sai jopa yleisesti ottaen sienten inhoajissa paljon kehuja, joten koen onnistuneeni aika hyvin. 🙂 En vaan muista kirjoitinkohan sitä reseptiäni mihinkään ylös… Tykkään soveltaa kokkaillessa ja kokeilla mitä erikoisempia yhdistelmiä koska silloin löytyy ne parhaat ja yllättävät makuparit. Kuvaa ei tässä ole, mutta kehittelin mm. salvialla maustetun maitovanukkaan, joka oli oikeasti tosi hyvää. Siitä lähtien olen aika ennakkoluulottomasti käyttänyt yrttejä myös jälkiruoissa.

Sitten oli lemon possettia tuoreilla mustikoilla, raparperipiirakkaa britakakun tapaan, mutakakkua appelsiini-timjamikastikkeella (itse kehitelty kastike), vispipuuroa (jota en kylläkään ole itse tehnyt, mutta kuva oli niin kiva että pakko laittaa tähän), maito- ja valkosuklaakerrosvanukas sokerihuurretuilla puolukoilla ja lopuksi kalakeitto oman maan aineksista. Sitten on myös yhden reissun kanttarellisaalis, kun ämpäri loppui kesken… Ja samalta reissulta isoin koskaan näkemämme kanttarelli! Se oli kyllä valtava. 🙂

IMG_2320

6. Mattopyykki oman pihan kalliolla

Paarmojen hyökkäyksistä huolimatta huippuhauskaa ja todellista kesäpuuhaa! 🙂

img_1853

7. Viimeisenä muttei vähäisimpänä moottoripyöräily!

Se vapauden tunne, vauhti, ilmavirta, tuoksut tulvivat nenään toisin kuin autoillessa. Fiilis on uskomaton! Maailmaa näkee ihan eri tavalla. Edellissyksynä sain ajaa A-kortin kun täytin 24, enkä kadu. Toki varovainen on pakko olla, koska moottoripyöräily on vaarallista. Vaikka ei itse kohella tai tekisi virheliikkeitä, niin joku muu tielläliikkuja voi tehdä ja kaikkeen pitää varautua. Se oli yksi tärkeimmistä opeista jonka moottoripyöräkorttia hankkiessa autokoulusta sain. Ja se, että lyhyttäkään matkaa ei ajeta ilman varusteita, koska se on iso turvallisuusriski ja sillä säästyy paljolta jos tutullakin matkalla käy vaikka joku vahinko. Nämä pidän mielessä aina.


Olen pikkuhiljaa löytänyt uudelleen itseni, sen saman määrätietoisen pikku-Annan joka kerhokuvassa näyttää ihan maailman valtiaalta! Leijona sisälläni pääsee taas valloilleen, varokaa vaan. 🙂

Terkuin, Anna

 

/ Now when it’s getting quite cold and autumn is on, I listed some memories and photos from summer:

  1. My greenhouse  2. Nature and summer evenings  3. Family, friends and trips  4. Flowers  5. Food  6. Washing rugs on the yard  7. Motorcycling

With love, Anna