Mitä messuilta tarttui mukaan?

Palataan hetki ajassa taaksepäin. Tässä postauksessa nimittäin esittelen ostokset, jotka viime perjantain Kädentaitomessuilta tarttuivat mukaani. Olisihan siellä ollut vaikka millä mitalla kaikkea ihanaa ostettavaa, mutta joku roti sentään!

Pääset lukemaan aiemman messupostaukseni tästä!

img_7531

img_7532

Ihanan pehmoista ja paksua lankaa syksyn hittivärissä. Tämä oli korin viimeinen, kävi siis tuuri! Olen koittanut etsiä juuri tämän väristä lankaa muttei ole tullut vastaan, joten tämä oli tosi mieluinen ostos. Vaikkakin tuo kohtuullisen suuri lankakorini alkaa olla jo pullollaan kaikenlaista.. Useampi neulos ja virkkuutyö on kesken ja teen niistä sitä mikä tuntuu milläkin hetkellä sopivimmalta.

img_7542

img_7555

Seuraavaksi vuorossa näitä ”matonkuteita”. Ne on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja poimin itselleni mieluisimmat värit monien muiden joukosta. Näitä sai neljä kerää kympillä, joten mielestäni tosi hyvä tarjous! Ajattelin virkata näistä koreja tai ehkä jopa maton jos oikein innostun. Tarvitsisi vaan ostaa vähän isompi virkkuukoukku näitä  varten.

 

Pari kahden euron kirjaa löysi myös tiensä paperikassiin. Matto x 30 ja Casting & Crafters. Nopealla silmäyksellä oli kivoja ideoita huokeaan hintaan! Kirjapisteellä oli paljon tungosta, joten ei siinä ihan hirveän kauaa viitsinyt kikkailla.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä oma suosikkini, eli Vuonue ja Viipsinpuun aivan ihastuttava maatiaiskanan sulista tehty pitkä riipus! Kaikki lähtee hyvin ja loppuun asti mietitystä pakkauksesta:

img_7562img_7565img_7567img_7572img_7586img_7595img_7609

Kaikki oli mielestäni tässä tuotteessa kohdallaan: kierrätysidea, ulkonäkö, pakkaus ja design. Hinta oli 20 euroa, mutta mielestäni se on pieni summa näin kauniisti tehdystä työstä. Osastolla oli myös pipoja, hanskoja ja saippuaa, kaikki itse tehtyä. Villatuotteet omien lampaiden villasta itse kehrättynä ja korut omien kanojen sulkasadossa tippuneista sulista. Arvostan ihan mielettömästi tällaista käsityöläisideologiaa. Brändi on hyvin mietitty ja rakennettu. Niin mahtavaa! (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan tyytyväisen asiakkaan mielipide!) vuonue.fi

Rakkaudella, Anna

Kädentaitomessut 2016

Käytiin eilen perjantaina Kädentaitomessuilla Pirkkahallissa. Minulle se oli ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa, mutta ei taatusti viimeinen! Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa sekä mielettömästi uusia ideoita, että lähtiessä oli aivot jo ihan tukossa! Nelisen tuntia kierreltiin ja käytiin siinä ajassa läpi kaikki neljä hallia. Onhan se niin, ettei niistä viimeisistä halleista saa niin paljoa irti kuin ensimmäisestä, kun on jo kaikki kapasiteetti käytössä. Siksi olisi järkevää käydä vaikka kahtena päivänä jos jaksaa. Mutta erittäin kivat messut kuitenkin!

Varoitus: Korkeaa aallokkoa ja kuvatulvaa tiedossa!

img_7477img_7430img_7431img_7434img_7437img_7438img_7439img_7441img_7443

Valikoimaa ja aihealueita oli vaikka millä mitalla, eli jokaiselle varmasti löytyy jotain! Ihania värejä ja esillepanoja. Näillä messuilla selkeimmin joukosta erottuivat tummat messuosastot, joissa on voimakkaita kontrasteja. Valkoista on siellä muutenkin niin paljon, että tummat värit ja kokonaisuudet tämän syksyn trendeinä ovat erittäin tervetulleita!

img_7448img_7450img_7451img_7455img_7456img_7463

Ihana sekoitus printtejä, kankaita, lankoja, askartelutarvikkeita, joulukoristeita ja muita valmiita tuotteita. Hienoja uusia innovaatioitakin näkyi muutamia! Väri-ilottelua oli kiitettävästi hyödynnetty ja sitä näkyi todella monella osastolla. Jännityksellä odotan jo, että mitä ensi vuonna tullaan näkemään!

img_7444img_7466img_7469img_7470img_7472img_7474img_7475img_7495img_7480

Kuvien ottaminen messuilla on aina haasteellista, kun ihmisiä on niin paljon. Pitää olla nopea ja kuvan on hyvä onnistua kerrasta, koska uutta yhtä hyvää tilaisuutta voi joutua hetken odottamaan! Silti kuvaan aina manuaaliasetuksilla, en vaan osaa käyttää (=jaksanut opetella) puoliautomaatin kuvaamista. En saa siten otettua sellaisia kuvia kuin haluan. Mutta koska hyvin on pärjätty tähän asti näin, joten eiköhän tällä mennä jatkossakin!

img_7478img_7479img_7484img_7487img_7489img_7491img_7492img_7493img_7497img_7459img_7499img_7500img_7501img_7502img_7504img_7506img_7507img_7508img_7511img_7514img_7513

Näillä messuilla tein kyllä ennätyksen, otin vain 88 kuvaa koko neljän tunnin aikana! Olen mitä ilmeisimmin oppinut menneistä kerroista, kun kuvia on tullut räpsittyä jopa sellaiset 600-700 kappaletta. YKSILTÄ MESSUILTA, miettikää! Terkkuja vaan mm. Stockholm Furniture Fairiin (2015) ja Habitareen (2013 & 2014), haha. 😀 Tällä kertaa oli siis tarkoituskin kuvata omasta mielestä kaikkein kivoimpia juttuja ja niitäkin todella rajallisesti! Toki kuvien määrään vaikuttaa mahdollisesti myös kehittyminen kuvaajana -> Epäonnistuneita kuvia tulee vähemmän, sekä kai sitä harkitsee hieman tarkemmin mitä ylipäätään kuvaa ja miten.

No, oli miten oli! Jos sinulla on huomenna tekemisen puutetta niin kannattaa ehdottomasti lähteä käymään Pirkkahallissa! 🙂

Rakkaudella, Anna

Koukuttavaa!

img_6191

Näköjään jopa minä (lue: ei mikään käsitöiden ihmelapsi) voin jäädä koukkuun virkkaamiseen! Näitä isoäidinneliöitä on tullut virkattua nyt muutamana iltana 17kpl eikä loppua näy! En ole ihan varma vielä mitä aion näistä tehdä, mutta vahva ehdokas on pitkä villatakki. Siihen tarvitaan vielä ”jokunen” neliö, mutta mikäs tässä on virkatessa. Hyviä vaihtoehtoja olisivat myös torkkupeitto tai koristetyynyn päälliset. Lankana minulla on Novitan Lumoa ruskean sävyisenä, ja tykkään tästä ihan hirmuisen paljon! Täydellisiä nämä ruudut eivät vieläkään ole, mutta tekeminen itsessään sujuu jo joutuisasti ja on oikein rentouttavaa! Siinä samalla on mukava katsella jotain ohjelmaa ja siemailla lämmittävää iltateetä.

img_6186img_6200

Ja sitten toinen aloitettu projekti (ei kylläkään virkkuu-sellainen), mutta käsitöitä kuitenkin! Aloin tehdä pipoa itselleni Novitan Folkista ja tarkoitus olisi lisätä siihen mustaa Heijastus-lankaa jollain tapaa, ainakin tupsun muodossa. Tämä on vielä alkutekijöissään ja vaatii minulta huomattavasti enemmän keskittymistä kuin virkkaaminen, joten vähän verkkaisemmalla tahdilla edetään. Tuon resorin tekeminen kun ei käy vielä ihan automaattisesti, vaan ajatuksissani teen vahingossa liikaa nurjaa tai oikeaa sinne minne ne eivät kuulu. Täytyisi suosiolla keskittyä yksinään tähän jonain iltana eikä katsoa samalla tv-ohjelmia, jotta sen saisi sujumaan. En ota stressiä, näitä teen omaksi ilokseni! ❤

img_6234img_6238img_6249

Jotain joululahjojakin pitäisi alkaa jo miettimään… Hmm, mitähän sitä tänä vuonna oikein keksisi? Olen jo muutamana jouluna tehnyt lahjat itse ja sama meininki jatkuu tänäkin vuonna, siitä olen varma. Onko teillä jo joululahjaideat selvillä vai oletteko uhranneet ajatustakaan? Vai annatteko lahjoja ollenkaan? Joskohan tänä vuonna olisi kaikki lahjat valmiina ja paketoituna edes muutamaa päivää ennen joulua… Yritän ainakin!

Oranssia-blogissa on vinkkejä stressittömämpään jouluun! Ajattelemisen aihetta, hyödyllisiä vinkkejä ja jopa suunnittelupohjia! Kannattaa käydä kurkkaamassa ja tehdä omasta joulusta edes vähän stressittömämpi. 🙂

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin

Valmiit säärystimet

Säärystimet valmistuivatkin nopeammin kuin ajattelin, kunhan olin saanut juonen päästä kiinni. Ensimmäinen oli aika hidas tehdä koska siihen sisältyi niin paljon uuden opettelua. En myöskään osannut oikein päätellä lankoja työn sisään tai ottaa toisen väristä lankaa, joten siinä on muutama pieni reikä ja se on vähän suttuisempi. Toinen säärystin valmistuikin jo paljon nopeammin ja sen aikana hoksasin (tai ainakin luulen hoksanneeni) nuo edellä mainitut asiat ja paljon muutakin, muunmuassa myös sen että se viides puikko on aika tarpeellinen… 😀 Ihan huvittaa kun en sitä aiemmin tajunnut! Katselin yömyöhään koneelta jotain tyhjänpäiväistä sarjaa useamman jakson ja tein säärystimiä siinä samalla.

Varmaan joku muukin saattaa nauraa kömmähdyksilleni (se on jopa suotavaa), mutta tässä blogissa haluankin tuoda myös sen puolen esiin. Minun elämässäni tai tekemisissäni kaikki ei todellakaan mene aina putkeen, päinvastoin. 🙂 Olen kyllästynyt esittämään muuta.

img_4133img_4149img_4140img_4188

Tässä vielä valmiit säärystimet jalassa. Pahoittelut ”karvaisista jaloistani”! Kissataloudessa niitä on kaikkialla, halusit tai et. 😀

Kehittymisen varaa on toki paljon, mutta tässäkin asiassa vain tekemällä oppii. Ei muuta kun uutta silmukkaa puikolle ja uusien projektien kimppuun! Tykästyin kyllä kovasti näihin väreihin, taidanpa hakea pari kerää tätä Folkia ja heijastinlankoja varastoon ja tehdä itsellenikin joskus samantapaiset. 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Leg warmers are ready! This project was faster than I thought, so now I need to figure out something else to do. I watched some series from the computer in to the night and knitted these at the same time. First one is a little bit messy, but the second one is much better already.

With love, Anna 

Uskallus hypätä puikkoihin

img_4112

Nyt voin vihdoin julistaa aloittaneeni uuden projektin eilen illalla, ja tällä kertaa neuloen! Rakas äitini pyysi minua tekemään hänelle säärystimet käyttäen niissä myös heijastinlankaa. Ensimmäistä säärystintä olen neulonut nyt melkein puoleenväliin. Huomioitavaa on se, etten ole ala-asteen jälkeen neulonut neljällä puikolla (oikeastaan en edes muistanut neuloneeni neljällä, mutta koska olen jotain töppöstä tai sukan tapaista saanut aikaiseksi on hyvin todennäköistä että siinä on käytetty useampaa puikkoa). Itsehän en tätä muista. 😀 Muunmuassa tästä ja monesta muustakin syystä olen aloittanut tämän säärystimen neulomisen aika monta kertaa alusta..

Siitä tosin olen varma, etten ole koskaan neulonut mitään kahdella tai useammalla värillä. Sekin on siis täysin uutta minulle, enkä ole ihan vakuuttunut siitä että olen tehnyt sen oikein, mutta menkööt. Ajatus on tärkein ja neulon nämä säärystimet rakkaudella, joten ne toivottavasti lämmittävät täydellä teholla tulevaa omistajaansa virheistä huolimatta.

img_4105

img_4119

Pinkki ja musta lanka on Novitan Heijastus-lankaa jotka äiti antoi mukaani, monivärinen taas on Novitan Folkia. Rakastuin tähän kerään ensisilmäyksellä ja aionkin tehdä myös itselleni jotain tästä ihanasta, pehmeästä sekä herkullisen värisestä langasta! Ah! ❤

/ I’ve started knitting, finally! My mom asked me to do leg warmers for her with reflective yarn, and here is what I’ve done so far. Not perfect but good enough. I hope they will warm  their new owner’s legs with love.

Your’s, Anna

DIY-meikkipussi omalla printillä

Sain meikkejä pöydältä siivotessa idean uudesta meikkipussista. Meikkaan nykyään aika harvoin, mutta silloin kun sitä teen olisi kiva että ne saisi helposti siivottua myös pois ja välineiden on lisäksi kuljettava näppärästi mukana. Edellisen kaupasta ostetun pussukkani idea on muuten osoittautunut todella toimivaksi, mutta se on hiukan liian pieni ja tavarat saa sullomalla sulloa sinne. Inhoan pelata tetristä etenkin silloin kun on kiire, joten päätin tehdä uuden ja vähän isomman hyödyntämällä edeltäjänsä ideaa. Vanha pussukka näyttää tältä:

Sitten hetken ajatusta pyöriteltyäni sain idean käyttää koulussa itse suunnittelemaani ja painamaani Kettu -printtiä. Printin suunnittelu ja kankaalle painaminen oli monivaiheinen prosessi, mutta tosi hauskaa ja mielenkiintoista! Se on nimittäin painettu tälle pellavakankaalle silkki/seripainomenetelmää käyttäen, eli kehyksiin pingotetun seulakankaan läpi. Jos tahdot tietää tästä menetelmästä lisää, niin Wikipediassa on hyvä artikkeli kyseisestä tekniikasta!

img_3767

Pellava sopiikin erittäin hyvin materiaaliksi myös tähän pussukkaan. Mittoja mietin jonkin aikaa ja yritin paperille järkeillä jos jonkinnäköisiä ohjeita ja kuvia, jotta saisin paremmin jäsenneltyä sen myös omassa päässäni. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa etsiä valmis ohje, mutta tunnetusti harvemmin tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin. 🙂 Tykkään vaivata päätäni soveltamisella ja ongelmanratkaisulla, joten siksi monesti yritän ensin itse ja sitten vasta etsin ohjeen tai pyydän apua jos ei onnistu.

img_3776

Mittasin ja leikkasin kankaasta sopivat palat lankasuoraan. Vaihe ei suinkaan ollut ihan näin yksinkertainen, sillä mittaaminen oli haastavaa kun kuvio piti saada asemoitua oikeaan kohtaan. Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin säästynyt paljolta, kun olisin vaan voipaperista leikannut kaavan ja sen avulla hahmottanut oikeat kohdat… Mutta oppi käy erehdyksen kautta. 🙂 Jälkiviisaus kunniaan! Seuraavalla kerralla teen sitten niin.

Taittelin saumavaroja ja neulasin ne, kunnes tajusin että vetoketju kannattaa ommella ensin (tai näin ainakin muistelisin). Neulat irti ja vetoketjua valitsemaan ja asettelemaan. Minulla on äitini joskus keräilemiä vetoketjuja muovikassillinen, ja siellä on kyllä tosi kivan värisiä versioita ja eri mittaisiakin. Muutama piilovetoketjukin löytyi, mutta ne olivat väärän mittaisia ja värisiä. Valitsin tähän mittansa puolesta sopivan valkoisen vetoketjun, jonka ketjuosa on kullan sävyinen. Vetoketju olisi ollut parempi ommella siihen tarkoitetulla paininjalalla, mutta koska en tiennyt sellaista olevan niin ompelin sen ihan tavallisella. Jälkeenpäin sain kuulla että se vetoketjupaininjalkakin meillä on.

img_3793img_3787

Alkuperäisessä meikkipussissa on tarranauha jolla se pidetään kasassa, mutta minulla ei sattunut sellaista olemaan joten päädyin nappiin. Minusta se sopii ihan hyvin tuon vetoketjun kanssa ja toimii hyvin. Ompelin myös kuminauhan meikkisutien pidikkeeksi samaan tyyliin. Tämä on ollut tosi kätevä ominaisuus, koska aiemmin minua otti päähän pitää suteja samassa pussissa meikkien kanssa. Jokainen joka on joskus näin tehnyt varmaan tietää miten siinä käy, kun poskipuna tai puuteri hajoaa ja leviää sinne sutien sekaan. 😀

Tässä kuvia valmiista pussukasta:

img_4055img_4059img_4061img_4062img_4076img_4080img_4086img_4101

Sivusaumat näyttää hassulta, kun olen loppusilityksessä ilmeisesti silittänyt vain suoraan tuon pussukan päältä, joten sinne on jäänyt omituiset taitteet. Mutta olkoon!

Lopputulos ei todellakaan ole täydellinen ja virheitä riittää, mutta se ei haittaa. Se on minun tekemäni ja minun näköiseni. Pääasia omasta mielestäni on, että uskaltaa tehdä ja yrittää vaikka virheitä tulisikin. En ole koskaan aiemmin ommellut oikeastaan minkäänlaista pussukkaa, mutta muutaman koristetyynyn päällisen kylläkin. Niissähän on vähän sama idea. Tämän kanssa oli ongelmaa jos jonkinlaista, ja välillä ompelukonekin (yllätys yllätys) temppuili. Parasta on se tunne, kun saa tehtyä jotain valmiiksi asti vaikeuksista huolimatta! Monta asiaa tekisin seuraavalla kerralla toisin, mutta tästä en korjaisi mitään. Se on täydellisen epätäydellinen, kuten minäkin! 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Hello! Here is a DIY-bag for make up. I have one of these already and it’s great, but it is too small so I decided to do one by myself. I did it from linen and there is also a Fox-print that I’ve designed and screen printed to the fabric in school last year. It was fun! I’ve never been good at sewing, but I think it’s more important to dare to try something and not be afraid of mistakes. I had many difficulties with this, but now it’s ready. The result is far from perfect and so am I! 🙂

With love, Anna 

Isoäidinneliöistä parsittua

img_3036

Sain kun sainkin ensimmäisen esineen valmiiksi asti! Virkkasin 5 isoäidinneliötä jotka parsin yhteen. Nyt ne edes muistuttavat sitä mitä pitääkin. 😀 Lopputulokselle keksin parikin eri käyttötarkoitusta. Alunperin sen piti olla kori, ja onhan se sitäkin. Mutta koska siitä tuli vähän lössähtänyt lankavalinnan, mallin ja toki käsialankin takia, niin sen pitäisi olla täynnä tavaraa (esimerkiksi tuikkuja) näyttääkseen järkevältä. Se toimii hyvin myös myssynä tai kukkaruukun suojana. Se kylläkin taitaa jäädä tuikkukoriksi, vaikka tuon laventelin ruukun suojanakin se näyttää ihan kivalta. Hmm.. Saapa nähdä mikä sen kohtalo tulee loppujen lopuksi olemaan!

img_2950img_2942

Näistä neliöistähän saisi tehtyä vaikka mitä! Olenkin jo haaveillut niistä tehdystä pitkästä neuletakista tai lämpimästä viltistä. Tosin tuon kokoluokan töihin niitä tarvitaan paljon, joten itseni tuntien taidan toistaiseksi pitäytyä näissä pienemmissä töissä jotka minun on mahdollista saada myös valmiiksi ennen kyllästymisen vaaraa. 😀 Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jäisin aivan koukkuun tähän hommaan!

Rakkaudella, Anna

/ First crocheting project is ready! I sew 5 squares together and it became a basket or cozy knit cap, whatever the need is. I think that it will stay as a candle basket for me or something like that.

With love, Anna

Humalaisen isoäidin neliö

img_2832

Ihme tapahtui, vihdoin uskalsin edes yrittää virkata jotain! 😀 (Kiitoksia vielä Satu rohkaisevista sanoistasi!) Minulla sattui olemaan mummulta saatu Novitan lehti (4/2015) jossa oli isoäidinneliön virkkausohje. Luulin aiemmin etten todellakaan tulisi tarvitsemaan tätä lehteä yhtään mihinkään, ikinä. Toisin kävi!

img_2846

img_2825

Postauksen nimi viittaa vahvasti lopputulokseen, tai siihen mitä minulle tulee siitä mieleen. Voisin nimittäin kuvitella että vain humalainen isoäiti saisi aikaan jotain vastaavaa! Siis tilanne, jossa Naapurin Sirkka-Liisa oli taas tehnyt vähän turhan tujua raparperiviiniä ja sitä meni isoäidillä liian monta lasillista Kauniita ja rohkeita katsellessa. Illalla isoäiti alkoi jatkaa neliöistä tehtävän torkkupeiton virkkaamista pienissä raparperiviineissä. Ei sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja pylväitä tuli vahingossa liikaa sinne tänne, silmukat olivat vähän mitä sattuu ja lopputulema muistuttaa isoäidinneliön sijaan jotain ihan muuta. Aamulla voikin sitten ”ihastella” tuotoksia hienoisen päänsäryn siivittämänä. 😀

img_2848

Tie ei minullakaan ollut ruusuinen, ja neliössä on tosiaan paikoin liikaa pylväitä ja muitakin virheitä, mutta päätin etten ala koko systeemiä purkamaan vaan yritin luovia neliön loppuun jollain konstilla. Päätin myös huumorimielessä kehystää valmiin neliön, oli se sitten minkä näköinen tahansa! Vähän niin kuin lasten töitäkin kehystetään, alla lukee tekijän nimi ja ikä. Tässä tapauksessa Anna 25v. 😀 Sitä voin sitten muutaman vuoden päästä vähän (toivottavasti) taitavampana katsella ja miettiä mistä on joskus lähdetty!

img_2872

img_2868

Huomasin tuossa virkatessa, että se tosiaan on jopa aika rentouttavaa sitten kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla ohjetta! Seuraava isoäidinneliö sujuu luultavasti vähän helpommin ja sainkin ihan hyvin juonesta kiinni, joten kuka tietää mihin vielä ryhdyn! Toivossa on ainakin hyvä elää. 😀

Terkuin, Anna

/ Today I wanted to try crocheting! I’ve done it a little bit in school as a child but not since that. It didn’t go so well for the first time now, but I think I just need to practice. It looks that it has been made by granny who has drank a little bit too strong and too much rhubarb wine or something. 😀 I even framed the result I made, just like children’s work is often framed. That’s because it looks funny and now I can see the development in my skills in future! This is where it started from.

With love, Anna

Minustako käsityöihminen?

Minulla on haave. Se on sellainen, että pystyisin melko kivuttomasti ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan itselleni vaatteita tai muille kaikkea kivaa lahjaksi.

Tarkoitan siis käsitöillä tässä kontekstissa ns. rättikässää, kuten sitä yläasteella joskus kutsuttiin. Se ei todellakaan ollut lempiaineeni, arvosana pyöri seiskan kieppeillä ja sekin varmaan säälistä. Eräs kaverini muistaa vieläkin villalangasta neulomani töppöset jotka muistuttivat enemmän hämähäkinseittiä kuin mitään jalkaan laitettavaa. 😀 Villasukat onnistuin kai joskus tekemään, mutta voi kiesus mikä taistelu sekin oli. Äidillä taisi olla kotona kestämistä kun en vaan osannut vaikka hän yritti neuvoa. Neulominen ei ole ikinä luonnistunut multa jostain syystä. Noin vuosi sitten päätin opetella neulomaan ja yritin kyllä, mutta vaikka katsoin tarkasti videosta mallia niin en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin jotain ihan kummallista neulosta molemmin puolin… Siinä kohtaa kun olin aloittanut työn jo varmaan viisitoista kertaa uudelleen päätin antaa periksi. Ei tuu mitään. Tarvitsisin hyvän ja kärsivällisen opettajan, joka viitsisi minua hiukan neuvoa alkuun pääsemiseksi.

Virkkaamista en ole yläasteen jälkeen edes kokeillut, joten siitä en uskalla sanoa vielä mitään. Siitä ei ole jäänyt ihan yhtä karmivia muistoja kuin tuosta neulomisesta, vaikka ei sekään ihan putkeen mennyt. Siksi olenkin ajatellut kokeilla sitä lähiaikoina.

Onnekseni ehkä suurin pelkoni ja kiukkuni ompelukoneita kohtaan meni ohi sisustusartesaanin opinnoissa, koska oli pakko. Oli pakko ommella tyynynpäällisiä, verhoja, kaitaliinoja ja sen sellaista. Ne nyt juuri ja juuri meneekin eivätkä yleensä tuota sen suurempia vaikeuksia. Tai no…

Hieman meni maku verhojen ompeluun, kun koulussa suunnittelin silloiseen asuntooni makeat verhot Marimekon Marhaba-kankaasta, joihin tuli vihreät kanttaukset ympärille. Kyllä minä ne kovan taistelun jälkeen sainkin tehtyä, mutta mittavirheen takia niistä tuli auttamatta varmaan 30 senttiä liian lyhyet koska olin muistanut verholaudan paikan väärin… Huonekorkeus siinä yksiössäni oli tosin suurempi kuin normaalissa huonetilassa, joten ehkä ne johonkin matalampaan tilaan sitten sopisivat. Olin tästä niin kiukkuinen itselleni, että en ole sen jälkeen haaveillut ompelevani juuri mitään ja nämä surullisenkuuluisat verhot makaavat varastossa odottamassa parempia päiviä. 😀 Hienothan niistä tuli, vaikka ei ihan niin särmät kuin kanttaukset vaatisivat.

img_0401

Vaatteita en ole tainnut koskaan edes ommella. Nyt kun on aikaa ja mielenkiintoa, niin olisi otollinen aika opetella. Minulla on ihan älytön määrä vaatteita. Olen hamstrannut niitä kaupoista ja kirpputoreilta ja osaa en ole kertaakaan käyttänyt. Osa ei mahdu enää päälle, mutta en ole raaskinut laittaa niitä kiertoonkaan. Kyllähän minä vielä joskus niihin mahdun. Jep jep, tuttu lause varmaan monelle. 😀

Olen nähnyt monissa blogeissa lupauksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2017. En ehkä ihan 100% pysty haastetta toteuttamaan, mutta aion yrittää parhaani ja tehdä itselleni sen mitä osaan. Kirpputoreilla aion myös käydä, mutta järki päässä tästä lähtien. Viimeinen puoli vuotta on mennyt aika vähäisellä shoppailulla, koska ei ole ollut varaa ja asutaan sen verran korvessa ettei heräteostoksille lähteminen ole ihan niin helppoa kuin kaupungissa. Onneksi. Shoppailu ei myöskään ole enää niin kovin nautinnollista suurentuneen vaatekoon vuoksi, ellei sitten satu löytymään jotain ihan huippu hyvää itselle istuvaa mallia.

Summa summarum, tarkoituksena on siis kierrättää vanhoista vaatteista jotain uutta, muokata niitä enemmän omalle kropalle sopiviksi ja esteettistä silmää miellyttäviksi, hyödyntää kirpputorilöytöjä tai ilmaiseksi saatuja vaatteita samalla tavalla sekä toki ommella itse alusta lähtien joitakin helpompia vaatekappaleita näin aluksi. Hieman kauhunsekaisinkin tuntein olen valmis haasteeseen ja samalla aika innoissani. Täytyy siis ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja alkaa vaan tekemään, muuten ei opi!

Terkuin, Anna

/ I have a dream. I want to be able to sew, knit or crochet clothes for myself or some nice things for other people as gifts. I’ve never been very good at sewing or especially knitting, so this is very big challenge for me. But I really want to learn! I would like to refashion my old clothes and make something more suitable and pretty of them. And I have very much clothes.

I’m going to start from easy things and go forward to more challenging when I get better. I’ve also seen in many blogs a promise: I’m not going to buy new clothes in 2017.  I think I wont’t be able to do this fully 100%, but I will do my best. I haven’t bought new clothes almost at all in past six months. That’s because I can’t afford it at the moment and we live in the middle of nowhere, so impulse buying is quite difficult. But I’m very glad about it.

Now is the very best moment to start, because doing is the only way to learn! Wish me luck. 🙂 

With love, Anna