Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Mitä messuilta tarttui mukaan?

Palataan hetki ajassa taaksepäin. Tässä postauksessa nimittäin esittelen ostokset, jotka viime perjantain Kädentaitomessuilta tarttuivat mukaani. Olisihan siellä ollut vaikka millä mitalla kaikkea ihanaa ostettavaa, mutta joku roti sentään!

Pääset lukemaan aiemman messupostaukseni tästä!

img_7531

img_7532

Ihanan pehmoista ja paksua lankaa syksyn hittivärissä. Tämä oli korin viimeinen, kävi siis tuuri! Olen koittanut etsiä juuri tämän väristä lankaa muttei ole tullut vastaan, joten tämä oli tosi mieluinen ostos. Vaikkakin tuo kohtuullisen suuri lankakorini alkaa olla jo pullollaan kaikenlaista.. Useampi neulos ja virkkuutyö on kesken ja teen niistä sitä mikä tuntuu milläkin hetkellä sopivimmalta.

img_7542

img_7555

Seuraavaksi vuorossa näitä ”matonkuteita”. Ne on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja poimin itselleni mieluisimmat värit monien muiden joukosta. Näitä sai neljä kerää kympillä, joten mielestäni tosi hyvä tarjous! Ajattelin virkata näistä koreja tai ehkä jopa maton jos oikein innostun. Tarvitsisi vaan ostaa vähän isompi virkkuukoukku näitä  varten.

 

Pari kahden euron kirjaa löysi myös tiensä paperikassiin. Matto x 30 ja Casting & Crafters. Nopealla silmäyksellä oli kivoja ideoita huokeaan hintaan! Kirjapisteellä oli paljon tungosta, joten ei siinä ihan hirveän kauaa viitsinyt kikkailla.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä oma suosikkini, eli Vuonue ja Viipsinpuun aivan ihastuttava maatiaiskanan sulista tehty pitkä riipus! Kaikki lähtee hyvin ja loppuun asti mietitystä pakkauksesta:

img_7562img_7565img_7567img_7572img_7586img_7595img_7609

Kaikki oli mielestäni tässä tuotteessa kohdallaan: kierrätysidea, ulkonäkö, pakkaus ja design. Hinta oli 20 euroa, mutta mielestäni se on pieni summa näin kauniisti tehdystä työstä. Osastolla oli myös pipoja, hanskoja ja saippuaa, kaikki itse tehtyä. Villatuotteet omien lampaiden villasta itse kehrättynä ja korut omien kanojen sulkasadossa tippuneista sulista. Arvostan ihan mielettömästi tällaista käsityöläisideologiaa. Brändi on hyvin mietitty ja rakennettu. Niin mahtavaa! (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan tyytyväisen asiakkaan mielipide!) vuonue.fi

Rakkaudella, Anna

Kädentaitomessut 2016

Käytiin eilen perjantaina Kädentaitomessuilla Pirkkahallissa. Minulle se oli ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa, mutta ei taatusti viimeinen! Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa sekä mielettömästi uusia ideoita, että lähtiessä oli aivot jo ihan tukossa! Nelisen tuntia kierreltiin ja käytiin siinä ajassa läpi kaikki neljä hallia. Onhan se niin, ettei niistä viimeisistä halleista saa niin paljoa irti kuin ensimmäisestä, kun on jo kaikki kapasiteetti käytössä. Siksi olisi järkevää käydä vaikka kahtena päivänä jos jaksaa. Mutta erittäin kivat messut kuitenkin!

Varoitus: Korkeaa aallokkoa ja kuvatulvaa tiedossa!

img_7477img_7430img_7431img_7434img_7437img_7438img_7439img_7441img_7443

Valikoimaa ja aihealueita oli vaikka millä mitalla, eli jokaiselle varmasti löytyy jotain! Ihania värejä ja esillepanoja. Näillä messuilla selkeimmin joukosta erottuivat tummat messuosastot, joissa on voimakkaita kontrasteja. Valkoista on siellä muutenkin niin paljon, että tummat värit ja kokonaisuudet tämän syksyn trendeinä ovat erittäin tervetulleita!

img_7448img_7450img_7451img_7455img_7456img_7463

Ihana sekoitus printtejä, kankaita, lankoja, askartelutarvikkeita, joulukoristeita ja muita valmiita tuotteita. Hienoja uusia innovaatioitakin näkyi muutamia! Väri-ilottelua oli kiitettävästi hyödynnetty ja sitä näkyi todella monella osastolla. Jännityksellä odotan jo, että mitä ensi vuonna tullaan näkemään!

img_7444img_7466img_7469img_7470img_7472img_7474img_7475img_7495img_7480

Kuvien ottaminen messuilla on aina haasteellista, kun ihmisiä on niin paljon. Pitää olla nopea ja kuvan on hyvä onnistua kerrasta, koska uutta yhtä hyvää tilaisuutta voi joutua hetken odottamaan! Silti kuvaan aina manuaaliasetuksilla, en vaan osaa käyttää (=jaksanut opetella) puoliautomaatin kuvaamista. En saa siten otettua sellaisia kuvia kuin haluan. Mutta koska hyvin on pärjätty tähän asti näin, joten eiköhän tällä mennä jatkossakin!

img_7478img_7479img_7484img_7487img_7489img_7491img_7492img_7493img_7497img_7459img_7499img_7500img_7501img_7502img_7504img_7506img_7507img_7508img_7511img_7514img_7513

Näillä messuilla tein kyllä ennätyksen, otin vain 88 kuvaa koko neljän tunnin aikana! Olen mitä ilmeisimmin oppinut menneistä kerroista, kun kuvia on tullut räpsittyä jopa sellaiset 600-700 kappaletta. YKSILTÄ MESSUILTA, miettikää! Terkkuja vaan mm. Stockholm Furniture Fairiin (2015) ja Habitareen (2013 & 2014), haha. 😀 Tällä kertaa oli siis tarkoituskin kuvata omasta mielestä kaikkein kivoimpia juttuja ja niitäkin todella rajallisesti! Toki kuvien määrään vaikuttaa mahdollisesti myös kehittyminen kuvaajana -> Epäonnistuneita kuvia tulee vähemmän, sekä kai sitä harkitsee hieman tarkemmin mitä ylipäätään kuvaa ja miten.

No, oli miten oli! Jos sinulla on huomenna tekemisen puutetta niin kannattaa ehdottomasti lähteä käymään Pirkkahallissa! 🙂

Rakkaudella, Anna

Mustavalkoista puuta

Olen tykästynyt valtavasti näihin kuvahaasteisiin! Kun joku muu rajaa aihealuetta sopivasti, niin luovuus pääsee valloilleen ihan toisella tapaa verrattuna siihen jos valitsisi aina itse ne valokuvauksen aiheet. Lisäksi voi käydä kurkistamassa myös muiden hienoja kuvia!

Nämä kuvat on otettu Nauran auringolle -blogin Mustaa & valkoista -haasteeseen, jonka aiheena on puu. Minulle henkilökohtaisesti tulee puusta mieleen vahvimmin materiaali, joten lähdin työstämään aihetta sitä kautta. Otin kuvia myös pihassa tai sen tuntumassa seisoskelevista puista, mutta monikaan niistä ei vaan jostain syystä puhutellut minua tänään tarpeeksi. Taide, valokuvaus mukaan lukien, ei ole koskaan täysin mustavalkoista! 😉

Haaste tuntui mielenkiintoiselta ja nimenomaan haastavalta siksi, että en ole pitkään aikaan ottanut mustavalkoisiksi tarkoitettuja kuvia juuri ollenkaan. Joskus teininä niitä tuli kyllä muokattua senkin edestä (oikein hirvittää kun sitä kontrastin määrää miettii)! Ehkä elämä sitten oli silloin niin mustavalkoista? Nykyään värikuvat ja väreillä leikkiminen on ehdottomasti mun juttu ja näistäkin pidin ehkä enemmän värillisinä versioina, mutta epämukavuusalueella käyminen on ainoastaan kehittävää! Täältä pesee:

img_6346img_6359img_6371

Ensimmäisenä on suuresta hopeakuusesta napattu kuva, ja sen jälkeen vanha koivu jonka salama on joskus vuosia sitten halkaissut kahtia. Silti se on edelleen hengissä. Puut ovat kyllä aikamoisia taistelijoita, aivan kuten mekin!

Loput kuvat käsittelevät puuta nimenomaan materiaalina. Rakastan puuta ja sen lämmintä tuntua kättä vasten, sileää tai karheaa pintaa (sormiin eksyvistä tikuista pieni miinus), upeita puunsyitä ja kauniita sävyjä. Puu on hyvin muokattavissa oleva sekä ekologinen materiaali, joka kestää pitkän aikaa kunhan olosuhteet ovat oikeat.

img_6354img_6441img_6328img_6426

Seuraavaksi muutama kuva setäni valmistamista visakoivuisista astioista.

img_6440img_6429

Puisia veistoksia löytyy tästä talosta aika paljon. Ennen vanhaan on luppoaikaa käytetty hivenen toisella tavalla kuin nykyään. Ainakin tämä ensimmäisenä oleva maanviljelijä on isosetäni saama lahja, kaiverretut omistuskyltit ja kaikki. Näitä taitavia käsityöläisyyden taidonnäytteitä tutkiskelee mielellään pidempäänkin!

img_6378img_6391

Nämä pari seuraavaa ovat mahdollisesti joko pappani tai jonkun isosedistäni tekemiä.

img_6385img_6387img_6394

Tämä sympaattinen yksikorvainen lammas karitsoineen on minun suosikkini. Miten tekijä onkin saanut emon huolehtivan olemuksen niin hienosti esille? Tässä työssä valon ja varjon leikki on jotain ihan käsittämättömän upeaa ja se saa minussa aikaan jopa vilunväreitä! ❤

img_6397img_6403img_6405

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin

Koukuttavaa!

img_6191

Näköjään jopa minä (lue: ei mikään käsitöiden ihmelapsi) voin jäädä koukkuun virkkaamiseen! Näitä isoäidinneliöitä on tullut virkattua nyt muutamana iltana 17kpl eikä loppua näy! En ole ihan varma vielä mitä aion näistä tehdä, mutta vahva ehdokas on pitkä villatakki. Siihen tarvitaan vielä ”jokunen” neliö, mutta mikäs tässä on virkatessa. Hyviä vaihtoehtoja olisivat myös torkkupeitto tai koristetyynyn päälliset. Lankana minulla on Novitan Lumoa ruskean sävyisenä, ja tykkään tästä ihan hirmuisen paljon! Täydellisiä nämä ruudut eivät vieläkään ole, mutta tekeminen itsessään sujuu jo joutuisasti ja on oikein rentouttavaa! Siinä samalla on mukava katsella jotain ohjelmaa ja siemailla lämmittävää iltateetä.

img_6186img_6200

Ja sitten toinen aloitettu projekti (ei kylläkään virkkuu-sellainen), mutta käsitöitä kuitenkin! Aloin tehdä pipoa itselleni Novitan Folkista ja tarkoitus olisi lisätä siihen mustaa Heijastus-lankaa jollain tapaa, ainakin tupsun muodossa. Tämä on vielä alkutekijöissään ja vaatii minulta huomattavasti enemmän keskittymistä kuin virkkaaminen, joten vähän verkkaisemmalla tahdilla edetään. Tuon resorin tekeminen kun ei käy vielä ihan automaattisesti, vaan ajatuksissani teen vahingossa liikaa nurjaa tai oikeaa sinne minne ne eivät kuulu. Täytyisi suosiolla keskittyä yksinään tähän jonain iltana eikä katsoa samalla tv-ohjelmia, jotta sen saisi sujumaan. En ota stressiä, näitä teen omaksi ilokseni! ❤

img_6234img_6238img_6249

Jotain joululahjojakin pitäisi alkaa jo miettimään… Hmm, mitähän sitä tänä vuonna oikein keksisi? Olen jo muutamana jouluna tehnyt lahjat itse ja sama meininki jatkuu tänäkin vuonna, siitä olen varma. Onko teillä jo joululahjaideat selvillä vai oletteko uhranneet ajatustakaan? Vai annatteko lahjoja ollenkaan? Joskohan tänä vuonna olisi kaikki lahjat valmiina ja paketoituna edes muutamaa päivää ennen joulua… Yritän ainakin!

Oranssia-blogissa on vinkkejä stressittömämpään jouluun! Ajattelemisen aihetta, hyödyllisiä vinkkejä ja jopa suunnittelupohjia! Kannattaa käydä kurkkaamassa ja tehdä omasta joulusta edes vähän stressittömämpi. 🙂

Rakkaudella, Anna

Follow my blog with Bloglovin

Halloween-brunssi

Huhhuh, olipahan viikko! Nyt on halloweenit juhlittu meidän osalta, kerta se on ensimmäinenkin! Blogissa on eletty viikon verran hiljaiseloa, kun ei ole vaan ehtinyt keskittyä tähän oikeastaan ollenkaan. Se tuntui vähän oudolta, kun tästä on tullut niin olennainen osa arkea jo tässä muutaman kuukauden sisällä. (Hetkinen, tässähän on kuukausipäivä käsillä: blogini täyttää tänään huimat 2 kuukautta! :D)

img_5272

Viikko sitten sunnuntaina tuli idea ja siitä se ajatus halloween-brunssista sitten lähti. Haeskelin koristelu- ja tarjoiluideoita netistä ja osa tuli ihan omasta päästä soveltamalla. En ole aiemmin järjestänyt itse mitään teemajuhlia (joitakin ”tavallisia” juhlia kyllä) mutta hyvin meni silti! Edellisistä kekkereistä tässä talossa on kulunut jo useampi vuosi ja nämä olivat myös ikään kuin meidän tuparit, vaikka valmista ei vielä olekaan.

Paikalle kutsuin lähisukuani, yhteensä meitä oli 14 henkeä + vauva. Somisteet ja tarjottavat olivat kuin lastenkutsuilla konsanaan, vaikka oli vain yksi lapsivieras vauvan lisäksi. 😀 Olin uurastanut näiden kekkereiden eteen todella paljon, ja koristeista kaikki muu on itse tehtyä paitsi kurpitsailmapallot. Oli lepakoita, kurpitsa-pompomeja, lippusiimaa, kummituksia, hämähäkkejä ja seittejä. Ensireaktiot olivat hiukan hämmästyneitä ja huvittuneita, ihan niin kuin toivoinkin! Tarkoitukseni oli alunperinkin herättää ihmisissä iloa ja siinä kyllä onnistuin. 🙂

img_5201img_5197img_5228img_5231img_5234img_5227img_5221

Suolaisista tarjoiluista sen verran, että alkuun tuli lautasella suoraan keittiöstä bataatti-kurpitsakeitto, jonka päällä oli salvialla ja hunajalla maustettu maitovaahto sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä (tästä en valitettavasti muistanut/ehtinyt ottaa kuvaa). Siitä tykättiin ja olin siitä tosi mielissäni, koska resepti oli itse kehitelty ja olin aiemmin hauduttanut sitä varten lihaliemenkin luiden kera. Sitten oli suolaisena syötävänä rukiinen hirvi-kanttarellipiiras (lähimetsän antimia), joka myös oli itse kehittelemäni, pohjaa lukuunottamatta (se oli tylysti valmis pakastepohja :D). Oli lisäksi nakkimuumioita, vihreää salaattia, poppareita, cocktail-piirakoita munavoilla sekä patonkia.

img_5214img_5220

Makeina oli mm. haamumarenkikakku, jonka ulkonäköön idea tuli netistä mutta toteutus oli omaa käsialaa. Tein alkuviikosta melkein viiden tunnin marenkeja tätä kakkua varten (ohje täältä), vaikka osa taisi olla vähän liian kauan kuivattavana kokoonsa nähden ja menivät hiukan kuiviksi. Hyviä niistä silti tuli, etenkin kun vähän pehmenivät kakun koristeina. 🙂 Välissä on siis paksua kurpitsakiisseliä, mascarpone-valkosuklaavaahtoa ja sitä marenkia. Mainittavan arvoinen jälkkäri oli myös panna cotta, jonka päälle lusikoin samaista kurpitsakiisseliä mutta ohuempana versiona. Panna cotta on yksi suosikkijälkiruoistani ja se onnistuu aina (on sitä tullut kokkina väännettyä ihan vaan ”jokunen” kerta…) Limellä tehostettu kurpitsakiisseli toimi tosi hyvin makean ja kermaisen vanukkaan kanssa. Sitten oli vaahtokarkeilla koristellut suklaabrowniet tehtynä kuppikakkuvuokiin, (ohje täältä) tosin ilman valkosuklaakuorrutusta, koska löysin jo valmiiksi halloween-aiheisia vaahtokarkkeja kaupasta. Ei myöskään pidä unohtaa valkosuklaalla muumioituja suklaakeksejä! Äklömakeita niistä kyllä tuli, mutta näyttivät hauskoilta!

img_5212img_5217img_5215img_5224

Lisäksi sain tutustua sokerimassaan, jota ostettiin mustana ja valkoisena versiona kaupasta. Niistä muotoutui hämähäkkejä ja silmiä. Mitähän tuosta lopusta massasta keksisi, kun sitä jäi aika paljon..?

img_5204img_5208img_5207img_5209

Ylipäätään tuo somistaminen on mielestäni ihan mahtavaa puuhaa. Kunpa olisin ehtinyt panostaa vielä enemmän itse pöytien kattamiseen ja kuvien ottamiseen.. Valokuvat on siis otettu tosi hätäisesti, mutta aika meinasi loppua kesken (ehdin kuitenkin minuutilleen, kyllä tuo aikataulutus ja työjärjestys tulee vielä jostain takaraivosta puoliautomaatilla).

Tässä selostan vieraille mitä ruokapöydästä löytyy, ”assistenttina” serkun poika. 🙂 (Kiitos Johannalle kuvasta!<3)

img_4186

Erityisen ylpeä olen ensimmäisestä koskaan kaivertamastani kurpitsalyhdystä! Siitä tykkäsivät vieraatkin. 😀 Tosi ”hurja” veijari! Sisällä on led-kynttilä. Tästä kurpitsasta sain ainekset soseeseen, jota käytin pohjana kaikissa kurpitsa-alkuisissa lisukkeissa.

img_5251

Tässä vielä muutama kuva, jotka on otettu juhlien jälkeen illan hämärässä:

img_5304img_5262img_5252img_5257

Suuri kiitos kaikille vieraille, ilman teitä ei olisi ollut koko kekkereitä ja uurastus olisi mennyt hukkaan! ❤ Hyvää halloweenia kaikille!

Rakkaudella, Anna

/ I arranged for the first time a halloween-brunch for my nearest relatives! 14 guests (+ one baby). There was so much work to do for the whole week, but it doesn’t matter when you do what you really like. Happy halloween everybody!

With love, Anna

Valmiit säärystimet

Säärystimet valmistuivatkin nopeammin kuin ajattelin, kunhan olin saanut juonen päästä kiinni. Ensimmäinen oli aika hidas tehdä koska siihen sisältyi niin paljon uuden opettelua. En myöskään osannut oikein päätellä lankoja työn sisään tai ottaa toisen väristä lankaa, joten siinä on muutama pieni reikä ja se on vähän suttuisempi. Toinen säärystin valmistuikin jo paljon nopeammin ja sen aikana hoksasin (tai ainakin luulen hoksanneeni) nuo edellä mainitut asiat ja paljon muutakin, muunmuassa myös sen että se viides puikko on aika tarpeellinen… 😀 Ihan huvittaa kun en sitä aiemmin tajunnut! Katselin yömyöhään koneelta jotain tyhjänpäiväistä sarjaa useamman jakson ja tein säärystimiä siinä samalla.

Varmaan joku muukin saattaa nauraa kömmähdyksilleni (se on jopa suotavaa), mutta tässä blogissa haluankin tuoda myös sen puolen esiin. Minun elämässäni tai tekemisissäni kaikki ei todellakaan mene aina putkeen, päinvastoin. 🙂 Olen kyllästynyt esittämään muuta.

img_4133img_4149img_4140img_4188

Tässä vielä valmiit säärystimet jalassa. Pahoittelut ”karvaisista jaloistani”! Kissataloudessa niitä on kaikkialla, halusit tai et. 😀

Kehittymisen varaa on toki paljon, mutta tässäkin asiassa vain tekemällä oppii. Ei muuta kun uutta silmukkaa puikolle ja uusien projektien kimppuun! Tykästyin kyllä kovasti näihin väreihin, taidanpa hakea pari kerää tätä Folkia ja heijastinlankoja varastoon ja tehdä itsellenikin joskus samantapaiset. 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Leg warmers are ready! This project was faster than I thought, so now I need to figure out something else to do. I watched some series from the computer in to the night and knitted these at the same time. First one is a little bit messy, but the second one is much better already.

With love, Anna 

Uskallus hypätä puikkoihin

img_4112

Nyt voin vihdoin julistaa aloittaneeni uuden projektin eilen illalla, ja tällä kertaa neuloen! Rakas äitini pyysi minua tekemään hänelle säärystimet käyttäen niissä myös heijastinlankaa. Ensimmäistä säärystintä olen neulonut nyt melkein puoleenväliin. Huomioitavaa on se, etten ole ala-asteen jälkeen neulonut neljällä puikolla (oikeastaan en edes muistanut neuloneeni neljällä, mutta koska olen jotain töppöstä tai sukan tapaista saanut aikaiseksi on hyvin todennäköistä että siinä on käytetty useampaa puikkoa). Itsehän en tätä muista. 😀 Muunmuassa tästä ja monesta muustakin syystä olen aloittanut tämän säärystimen neulomisen aika monta kertaa alusta..

Siitä tosin olen varma, etten ole koskaan neulonut mitään kahdella tai useammalla värillä. Sekin on siis täysin uutta minulle, enkä ole ihan vakuuttunut siitä että olen tehnyt sen oikein, mutta menkööt. Ajatus on tärkein ja neulon nämä säärystimet rakkaudella, joten ne toivottavasti lämmittävät täydellä teholla tulevaa omistajaansa virheistä huolimatta.

img_4105

img_4119

Pinkki ja musta lanka on Novitan Heijastus-lankaa jotka äiti antoi mukaani, monivärinen taas on Novitan Folkia. Rakastuin tähän kerään ensisilmäyksellä ja aionkin tehdä myös itselleni jotain tästä ihanasta, pehmeästä sekä herkullisen värisestä langasta! Ah! ❤

/ I’ve started knitting, finally! My mom asked me to do leg warmers for her with reflective yarn, and here is what I’ve done so far. Not perfect but good enough. I hope they will warm  their new owner’s legs with love.

Your’s, Anna

DIY-meikkipussi omalla printillä

Sain meikkejä pöydältä siivotessa idean uudesta meikkipussista. Meikkaan nykyään aika harvoin, mutta silloin kun sitä teen olisi kiva että ne saisi helposti siivottua myös pois ja välineiden on lisäksi kuljettava näppärästi mukana. Edellisen kaupasta ostetun pussukkani idea on muuten osoittautunut todella toimivaksi, mutta se on hiukan liian pieni ja tavarat saa sullomalla sulloa sinne. Inhoan pelata tetristä etenkin silloin kun on kiire, joten päätin tehdä uuden ja vähän isomman hyödyntämällä edeltäjänsä ideaa. Vanha pussukka näyttää tältä:

Sitten hetken ajatusta pyöriteltyäni sain idean käyttää koulussa itse suunnittelemaani ja painamaani Kettu -printtiä. Printin suunnittelu ja kankaalle painaminen oli monivaiheinen prosessi, mutta tosi hauskaa ja mielenkiintoista! Se on nimittäin painettu tälle pellavakankaalle silkki/seripainomenetelmää käyttäen, eli kehyksiin pingotetun seulakankaan läpi. Jos tahdot tietää tästä menetelmästä lisää, niin Wikipediassa on hyvä artikkeli kyseisestä tekniikasta!

img_3767

Pellava sopiikin erittäin hyvin materiaaliksi myös tähän pussukkaan. Mittoja mietin jonkin aikaa ja yritin paperille järkeillä jos jonkinnäköisiä ohjeita ja kuvia, jotta saisin paremmin jäsenneltyä sen myös omassa päässäni. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa etsiä valmis ohje, mutta tunnetusti harvemmin tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin. 🙂 Tykkään vaivata päätäni soveltamisella ja ongelmanratkaisulla, joten siksi monesti yritän ensin itse ja sitten vasta etsin ohjeen tai pyydän apua jos ei onnistu.

img_3776

Mittasin ja leikkasin kankaasta sopivat palat lankasuoraan. Vaihe ei suinkaan ollut ihan näin yksinkertainen, sillä mittaaminen oli haastavaa kun kuvio piti saada asemoitua oikeaan kohtaan. Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin säästynyt paljolta, kun olisin vaan voipaperista leikannut kaavan ja sen avulla hahmottanut oikeat kohdat… Mutta oppi käy erehdyksen kautta. 🙂 Jälkiviisaus kunniaan! Seuraavalla kerralla teen sitten niin.

Taittelin saumavaroja ja neulasin ne, kunnes tajusin että vetoketju kannattaa ommella ensin (tai näin ainakin muistelisin). Neulat irti ja vetoketjua valitsemaan ja asettelemaan. Minulla on äitini joskus keräilemiä vetoketjuja muovikassillinen, ja siellä on kyllä tosi kivan värisiä versioita ja eri mittaisiakin. Muutama piilovetoketjukin löytyi, mutta ne olivat väärän mittaisia ja värisiä. Valitsin tähän mittansa puolesta sopivan valkoisen vetoketjun, jonka ketjuosa on kullan sävyinen. Vetoketju olisi ollut parempi ommella siihen tarkoitetulla paininjalalla, mutta koska en tiennyt sellaista olevan niin ompelin sen ihan tavallisella. Jälkeenpäin sain kuulla että se vetoketjupaininjalkakin meillä on.

img_3793img_3787

Alkuperäisessä meikkipussissa on tarranauha jolla se pidetään kasassa, mutta minulla ei sattunut sellaista olemaan joten päädyin nappiin. Minusta se sopii ihan hyvin tuon vetoketjun kanssa ja toimii hyvin. Ompelin myös kuminauhan meikkisutien pidikkeeksi samaan tyyliin. Tämä on ollut tosi kätevä ominaisuus, koska aiemmin minua otti päähän pitää suteja samassa pussissa meikkien kanssa. Jokainen joka on joskus näin tehnyt varmaan tietää miten siinä käy, kun poskipuna tai puuteri hajoaa ja leviää sinne sutien sekaan. 😀

Tässä kuvia valmiista pussukasta:

img_4055img_4059img_4061img_4062img_4076img_4080img_4086img_4101

Sivusaumat näyttää hassulta, kun olen loppusilityksessä ilmeisesti silittänyt vain suoraan tuon pussukan päältä, joten sinne on jäänyt omituiset taitteet. Mutta olkoon!

Lopputulos ei todellakaan ole täydellinen ja virheitä riittää, mutta se ei haittaa. Se on minun tekemäni ja minun näköiseni. Pääasia omasta mielestäni on, että uskaltaa tehdä ja yrittää vaikka virheitä tulisikin. En ole koskaan aiemmin ommellut oikeastaan minkäänlaista pussukkaa, mutta muutaman koristetyynyn päällisen kylläkin. Niissähän on vähän sama idea. Tämän kanssa oli ongelmaa jos jonkinlaista, ja välillä ompelukonekin (yllätys yllätys) temppuili. Parasta on se tunne, kun saa tehtyä jotain valmiiksi asti vaikeuksista huolimatta! Monta asiaa tekisin seuraavalla kerralla toisin, mutta tästä en korjaisi mitään. Se on täydellisen epätäydellinen, kuten minäkin! 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Hello! Here is a DIY-bag for make up. I have one of these already and it’s great, but it is too small so I decided to do one by myself. I did it from linen and there is also a Fox-print that I’ve designed and screen printed to the fabric in school last year. It was fun! I’ve never been good at sewing, but I think it’s more important to dare to try something and not be afraid of mistakes. I had many difficulties with this, but now it’s ready. The result is far from perfect and so am I! 🙂

With love, Anna