Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Mainokset

Uusia alkuja

Tällä viikolla tein ensimmäiset vuoroni uudessa työpaikassa! On ihanaa olla töissä, siis todella. Kun on vuoden päivät ollut kotosalla enemmän tai vähemmän harmaassa sumussa, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa alkaa kaivata taas elämää ympärilleen. Nyt on sen aika.

Tuo työpaikka edustaa minulle voittoa, värikkyyttä ja tietynlaista uutta alkua kaikelle.

New beginnings

Golf-klubin keittiö ei ehkä itselleni olisi ensimmäisenä tullut mieleen (en ole koskaan pelannut golfia, enkä ymmärrä siitä yhtikäs mitään), mutta olen onnellinen siitä että pääsin juuri tuonne! Ilmapiiri on ihan mahtava, niin rento ja hyväntuulinen. Ihmiset ovat iloisia niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin, eikä huumorista ole pulaa. 🙂

Saan toteuttaa itseäni vapaasti ruoanlaiton muodossa. Haastetta on riittävästi, mutta ei liikaa. Silloin onnistumisen tunteitakin syntyy, ja ne ovat minulle äärettömän tärkeitä juuri nyt. Jopa aamuherätykset ennen kuutta ovat toistaiseksi maistuneet ihan hyvältä, vaikka en ole minkään sortin aamuihminen ollut koskaan. Kaipa siihen vaikuttaa se, että töihin on kiva mennä ja motivaatio on korkealla.

IMG_4986

New beginnings

Ajomatkaa tulee jonkin verran, mutta sekin on vaan positiivista. Tykkään siitä, että minulle jää ennen töihin menoa sekä sen jälkeen hetki aikaa olla aivan itsekseni (ellei YleX:n radiojuontajia lasketa mukaan!).

Ja mikäs olisikaan kesäkeleillä sen hienompaa kuin huristella moottoripyörän selässä töihin! Sitä odotan. Nyt on ollut aamulla 7:n aikaan vielä vähän turhan viileää siihen hommaan, mutta eiköhän se siitä korjaannu. Sääennusteet ainakin näyttävät lupaavilta!

New beginnings

Niin, ja kävinpä tosiaan viime lauantaina siellä miljöökuvauskurssillakin! Oli tosi mukava päivä ja kunhan vaan saan aikaiseksi käydä kuvia läpi ja lähetellä niitä muille, niin tekin toivottavasti saatte nähdä muutamia otoksia sieltä.

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa! 🙂 Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Mitä teille kuuluu?

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella

5 vinkkiä valokuvaukseen

Halusin tehdä vinkkipostauksen siitä, miten luon omat suosikkikuvani. Teknisiä ominaisuuksia ei tällä kertaa käsitellä, vaan nyt keskitytään ajatustyöhön ja ideointiin. Tietenkin kameran ominaisuuksien tunteminen ja kuvankäsittely auttavat monessa tilanteessa, mutta pelkästään niiden avulla ei tuoteta merkityksellisiä kuvia. Postaus on kuvitettu otoksilla, joita en syystä tai toisesta ole aiemmin julkaissut täällä blogissa.

img_0770-hdr

1. Keksi kuvalle tarina

Uskon, että kuvan tarinallistaminen tekee kuvasta paitsi katsojalle mielenkiintoisemman, myös tärkeämmän ja mieleenpainuvamman itse kuvaajalle. Minä muistan parhaiten juuri ne kuvat, joiden ympärille olen kehittänyt jonkin pienen tarinan. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä: jo se riittää että ajattelee hieman mitä haluaisi kuvallaan sanoa, tai mikä sen kuvateksti voisi olla.

Pyrin haastamaan itseäni lisää joka kerta kun kuvaan, sillä liian yksinkertainen tai ”helppo” toteutustapa saa minut nopeasti kyllästymään. Samoin käy ellei kuvilla ole minkäänlaista tarinaa, ja ne jäävät vain pelkiksi valokuviksi ilman sen suurempaa merkitystä. Aina se kaikki nähty vaiva ei ole päälle päin nähtävissä itse kuvasta, mutta sanoilla joita kuvan julkaisun yhteydessä käyttää on iso merkitys. Hyvä esimerkki vaivannäön huomaamattomuudesta on yllä oleva pitkällä valotuksella otettu yökuva, jonka vuoksi olen juossut kyntöpellolla hirveässä tuulessa ja pakkasessa edestakaisin kameran ja vaihtuvan seisoskelukohdan välillä ainakin tunnin verran, jotta sain riittävän hyvän lopputuloksen aikaiseksi. 😀

2. Uppoudu siihen mitä teet

Se hetki, kun unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain ja ainoastaan valokuvaamiseen on ihan parasta. Se kuuluisa flow-tila. Helpoiten huomaan uppoutuvani esimerkiksi asetelmien luomiseen ja kuvaamiseen, kun kuuntelen samalla musiikkia. Tuorein ahaa-elämykseni on kuunnella sellaisia soittolistoja, joiden kappaleissa soitetaan ainoastaan pianoa. Siitä tulee taiteellinen olo, vaikka kappaleet itsessään eivät mitään klassisia olisikaan. Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja; sinua inspiroivin musiikkityyli ei nimittäin välttämättä ole se jota kuuntelet normaalisti päivittäin, vaikka siitä paljon pidätkin!

img_8366

Tämä on otettu samalla reissulla kuin Kuurattua kauneutta -postauksen kuvat. Se oli satumaisen kaunis aloitus joulukuulle, flow-tila taattu!

3. Rakenna kuva

Omia kuviani rakennan usein monta päivää. Rakentamisella tarkoitan siis vision rakentumista mielessä ja paperilla lopulliseksi valokuvaksi: mahdollista luonnostelua kirjoittamalla tai piirtämällä, sekä yksinkertaisesti ajattelemalla aihetta ja toteutustapaa etukäteen pintaa syvemmältä. Alitajunta pääsee näin hyvissä ajoin kokoamaan kasaan tarvittavia elementtejä ajatuksien muodossa, jotka ovat valmiina sitten kun kuvaushetki koittaa. Helpottaa kummasti kun tietää aivojen jo valmentautuneen kyseistä tilannetta varten. Se poistaa turhia paineita, mikäli on sellaiseen taipuvainen kuten minä olen. Luonnosvihko on minulle ihan ehdoton työväline, jonne kirjoitan tai piirrän kaikki ideani! Kuuntele musiikkia, kirjoita, katsele kuvia tai lue jotain inspiroivaa joka saa ajatustesi rattaat liikkeelle.

4. Improvisoi

Improvisaation osuutta en silti voi missään nimessä väheksyä, sillä on aina iso rooli kun kuvaan. Parhaat ja sielukkaimmat ideat tulevat lähes poikkeuksetta vasta kun ryhtyy tositoimiin. Luulen, että alitajunnan valmentautumisella on improvisaatiossakin suuri merkitys. Katsele ympäristöäsi tarkasti ja avoimin mielin, inspiraatio voi putkahtaa esiin melkein mistä tahansa. Liiku ja tutki paikkoja erilaisista perspektiiveistä. Kokeile jotain ihan hullua, yllättävätkin yhdistelmät voivat toimia valokuvassa mielettömän hyvin! Ole siis rohkea äläkä lannistu jos jokin asetelma ei heti tunnu toimivan.

Välillä on kaikkein parasta vaan ottaa se kamera kauniiseen käteen, jättää sen suuremmat pohdinnat sikseen ja kuvata intuitiolla sitä mitä eteen sattuu, esimerkiksi luontoa tai vaikka suihkukoneen lentoa. Niitä kun on vaikea suunnitella kovin paljoa etukäteen.

img_0662-hdr

Tätä kuvaa en ole etukäteen suunnitellut. Lähdin jäälle kuvaamaan auringonlaskua, kun huomasin suihkukoneen lentävän miltei kohtisuoraan alas (tai siltä se ainakin näytti! 😀 )

5. Ideoi omia haasteita

Luon usein itselleni lisähaastetta erilaisilla ”tehtävillä”, jotta oppisin ja kehittyisin mahdollisimman paljon paitsi valokuvaajana, niin myös kuvallisena tarinankertojana. Nyt olen alkanut keskittyä siihen ihan erityisesti. Monesti se lisähaaste on juuri tarina jonka haluan kuvallani kertoa, tai jokin tietynlainen lopputulos eli miltä kuva näyttää valmiina; tehtäväni on siis ratkaista miten se parhaiten toteutuu.

Minua kiehtoo se, miten eri tavalla saman aiheen voi nähdä ja toteuttaa kuvan muodossa, katsojan tulkinnasta puhumattakaan. Osallistun tasaisin väliajoin muutamiin valokuvaushaasteisiin, ja yleensä niihin valittujen aiheiden pohjalta minulle tulee mieleen jokin lisähaaste, jolla saan vietyä kehitystäni taas eteenpäin.  Ideoin omat lisätehtäväni aina itse, mutta jostainhan ne ideat sinne päähän tulevat. Pidä siis silmät ja korvat auki, sillä juuri sopiva ajatuksenpoikanen voi löytyä yllättävästäkin paikasta!

img_9047

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin apua! Alunperin tarkoitukseni ei ollut tehdä niinkään vinkkipostausta (joka on muuten ihka ensimmäinen tässä blogissa 😀 ), mutta onneksi uskalsin sitäkin kokeilla. Harjoitus tekee kai tässäkin asiassa mestarin. Nyt saa antaa risuja ja ruusuja: saako tästä mitään irti ja haluaisitko lukea tämäntyyppisiä postauksia jatkossa? Postaustoiveita otetaan myös vastaan! 🙂

Loistavaa sunnuntaita kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna