Haaveita perinnepuutarhasta

Syksy ja talvi on kerrassaan loistavaa aikaa unelmoida puutarhasta ja lohduttaa itseään kesäisillä kuvilla, joissa vielä on vihreys tallella. Tämä pimeä aika myös rohkaisee (ainakin minua) suunnittelemaan puutarhaa siten, että vielä syksylläkin olisi jonkinlaista väri-ilottelua jäljillä. Olen käytännössä täysin ummikko puutarhasuunnittelussa, mutta aina voi ja täytyykin opetella uusia asioita. Sehän on vaan hauskaa kun asennoituu oikein! 🙂

dia1

Tein pienen kollaasin Powerpointilla. (Kollaasin kuvat: Pinterest)


Talon takana on joskus vuosikymmeniä sitten ollut jonkinlainen puutarha, mutta nyttemmin siitä oli jäljellä enää hirveä risukko ja rivi vanhoja punaviinimarjapensaita. J on tehnyt ahkerasti töitä raivatessaan risukot pois (pensaat siis jäivät) ja nyt länsi- ja pohjoisikkunoista näkyy taas kunnolla tuo perisuomalainen järvimaisema.

Puutarhan ja pihan suunnittelu on käynnissä ja alustava runko on jo löytynyt. Tarkoituksena olisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan perinnepuutarha, mutta mitäs se sitten tarkoittaa? Se ei ole sama asia kuin perinteisillä kasvilajeilla toteutettu puutarha, vaan tarkoitus on käyttää vain yli 50 vuotta vanhojen kasvikantojen kasveja ja samoin ”lainalaisuuksin” kuin aiemmin on ollut. Näin siitä syystä, että vanhat kasvikantamme ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja niitä tulisi ehdottomasti vaalia etteivät ne katoa. Vanhat perinnekannat ovat myös erittäin hyvin aikaa kestäviä (ovathan ne selvinneet tähänkin päivään asti) ja suurelta osin helppohoitoisia, koska ei entisaikaan ole ollut puutarhureihin varaa kuin hyvin harvoilla talouksilla.

img_5032

Ensimmäinen luonnos

Tämä on tietenkin pitkä prosessi, koska aluksi pitää tehdä runsaasti selvitystyötä mm. siitä mitä koko perinnepuutarha-ajatus pitää sisällään, mitkä kasvit ovat olleet niitä perinteisiä tällä tontilla/alueella ja mistä niitä saa, sekä tottakai siitä miten, minne ja millä materiaaleilla puutarha toteutetaan. Näitä olen joiltain osin jo selvittänyt, mutta vielä on paljon opiskeltavaa. Onneksi tuli käytyä kesällä Virroilla eräässä kesätapahtumassa (enää en muista sen nimeä), jossa pidettiin pienimuotoinen luento pappilan perinnepuutarhasta ja sen suunnittelusta. Se oli todella mielenkiintoinen ja herättelevä koska jos emme olisi sinne päätyneet, olisimme todennäköisesti tietämättämme tuhonneet paljon sellaista mitä olisi ehdottomasti pitänyt säästää. Tämän talon ympärillä ei enää montaakaan vanhaa pienempää kasvilajia taida olla, mutta tässä lähellä on muutama paikka josta niitä voi käydä katsomassa, sekä tietenkin tutuilta ja naapureilta voi kysellä.

Talon taakse tulee siis se varsinainen perinnepuutarha, joka rakennetaan kolmitasoiseksi rinnettä mukaillen ja navettakivillä pengertäen, väleissä kulkee hiekkakäytäviä. Alemmas talon taakse lännen ja lounaan puoleiseen rinteeseen unelmoin ainakin ryytimaasta (eli kasvimaasta nykykielellä), vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta ja pergolasta pienellä kesäkeittiöllä sekä ruokailuryhmällä. Pergola nyt tietenkään ei ole ihan perinteinen suomalainen rakennelma, mutta sellaisen saa kyllä tehtyä talon tyyliin sopivaksi ohuesta hirrestä ja sellaiseen kohtaan josta se ei tielle näy (viimeisessä kuvassa), eikä näin ollen ”sotke” maisemaa jos niin voi sanoa.

Vaikka kunnioitetaan vanhaa, niin elämän pitää minun mielestäni silti näkyä, koska missään museossa ei kenenkään tarvitse asua ellei itse halua. 🙂 Kun muuten tehdään vahvasti vanhaa taloa ja pihaa tukevia ratkaisuja, niin jossain asiassa voi hiukan ottaa vapauksia, jos se vaan muuhun tyyliin sopii. Talon etupuolelle syrneenimajaan on suunnitteilla huvimaja, jossa voisi juoda päiväkahveja ja jonne kesällä voisi paeta helteistä auringonpaahdetta. Talon edustalle tulee kukkaistutuksia.

Haaveita on paljon, mutta eivät ne mahdottomia ole. Tärkeintä on edetä sopivan hitaasti ja harkiten, ettei tulisi mittavia virheliikkeitä ja jotta saataisiin mahdollisimman hyvä lopputulos aikaiseksi. Tässä vielä vähän lohduttoman näköisiä kuvia nykytilanteesta:

Rakkaudella, Anna

/ I’m dreaming of a really traditional Finnish garden! It would suit very well this old house where we live in, and it would be in the back of the house. There actually has been some kind of garden loooong time ago. There’s a lot of work to plan all this, but I’ll do my best to honor our fantastic living environment!

With love, Anna

Mainokset

DIY-meikkipussi omalla printillä

Sain meikkejä pöydältä siivotessa idean uudesta meikkipussista. Meikkaan nykyään aika harvoin, mutta silloin kun sitä teen olisi kiva että ne saisi helposti siivottua myös pois ja välineiden on lisäksi kuljettava näppärästi mukana. Edellisen kaupasta ostetun pussukkani idea on muuten osoittautunut todella toimivaksi, mutta se on hiukan liian pieni ja tavarat saa sullomalla sulloa sinne. Inhoan pelata tetristä etenkin silloin kun on kiire, joten päätin tehdä uuden ja vähän isomman hyödyntämällä edeltäjänsä ideaa. Vanha pussukka näyttää tältä:

Sitten hetken ajatusta pyöriteltyäni sain idean käyttää koulussa itse suunnittelemaani ja painamaani Kettu -printtiä. Printin suunnittelu ja kankaalle painaminen oli monivaiheinen prosessi, mutta tosi hauskaa ja mielenkiintoista! Se on nimittäin painettu tälle pellavakankaalle silkki/seripainomenetelmää käyttäen, eli kehyksiin pingotetun seulakankaan läpi. Jos tahdot tietää tästä menetelmästä lisää, niin Wikipediassa on hyvä artikkeli kyseisestä tekniikasta!

img_3767

Pellava sopiikin erittäin hyvin materiaaliksi myös tähän pussukkaan. Mittoja mietin jonkin aikaa ja yritin paperille järkeillä jos jonkinnäköisiä ohjeita ja kuvia, jotta saisin paremmin jäsenneltyä sen myös omassa päässäni. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa etsiä valmis ohje, mutta tunnetusti harvemmin tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin. 🙂 Tykkään vaivata päätäni soveltamisella ja ongelmanratkaisulla, joten siksi monesti yritän ensin itse ja sitten vasta etsin ohjeen tai pyydän apua jos ei onnistu.

img_3776

Mittasin ja leikkasin kankaasta sopivat palat lankasuoraan. Vaihe ei suinkaan ollut ihan näin yksinkertainen, sillä mittaaminen oli haastavaa kun kuvio piti saada asemoitua oikeaan kohtaan. Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin säästynyt paljolta, kun olisin vaan voipaperista leikannut kaavan ja sen avulla hahmottanut oikeat kohdat… Mutta oppi käy erehdyksen kautta. 🙂 Jälkiviisaus kunniaan! Seuraavalla kerralla teen sitten niin.

Taittelin saumavaroja ja neulasin ne, kunnes tajusin että vetoketju kannattaa ommella ensin (tai näin ainakin muistelisin). Neulat irti ja vetoketjua valitsemaan ja asettelemaan. Minulla on äitini joskus keräilemiä vetoketjuja muovikassillinen, ja siellä on kyllä tosi kivan värisiä versioita ja eri mittaisiakin. Muutama piilovetoketjukin löytyi, mutta ne olivat väärän mittaisia ja värisiä. Valitsin tähän mittansa puolesta sopivan valkoisen vetoketjun, jonka ketjuosa on kullan sävyinen. Vetoketju olisi ollut parempi ommella siihen tarkoitetulla paininjalalla, mutta koska en tiennyt sellaista olevan niin ompelin sen ihan tavallisella. Jälkeenpäin sain kuulla että se vetoketjupaininjalkakin meillä on.

img_3793img_3787

Alkuperäisessä meikkipussissa on tarranauha jolla se pidetään kasassa, mutta minulla ei sattunut sellaista olemaan joten päädyin nappiin. Minusta se sopii ihan hyvin tuon vetoketjun kanssa ja toimii hyvin. Ompelin myös kuminauhan meikkisutien pidikkeeksi samaan tyyliin. Tämä on ollut tosi kätevä ominaisuus, koska aiemmin minua otti päähän pitää suteja samassa pussissa meikkien kanssa. Jokainen joka on joskus näin tehnyt varmaan tietää miten siinä käy, kun poskipuna tai puuteri hajoaa ja leviää sinne sutien sekaan. 😀

Tässä kuvia valmiista pussukasta:

img_4055img_4059img_4061img_4062img_4076img_4080img_4086img_4101

Sivusaumat näyttää hassulta, kun olen loppusilityksessä ilmeisesti silittänyt vain suoraan tuon pussukan päältä, joten sinne on jäänyt omituiset taitteet. Mutta olkoon!

Lopputulos ei todellakaan ole täydellinen ja virheitä riittää, mutta se ei haittaa. Se on minun tekemäni ja minun näköiseni. Pääasia omasta mielestäni on, että uskaltaa tehdä ja yrittää vaikka virheitä tulisikin. En ole koskaan aiemmin ommellut oikeastaan minkäänlaista pussukkaa, mutta muutaman koristetyynyn päällisen kylläkin. Niissähän on vähän sama idea. Tämän kanssa oli ongelmaa jos jonkinlaista, ja välillä ompelukonekin (yllätys yllätys) temppuili. Parasta on se tunne, kun saa tehtyä jotain valmiiksi asti vaikeuksista huolimatta! Monta asiaa tekisin seuraavalla kerralla toisin, mutta tästä en korjaisi mitään. Se on täydellisen epätäydellinen, kuten minäkin! 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Hello! Here is a DIY-bag for make up. I have one of these already and it’s great, but it is too small so I decided to do one by myself. I did it from linen and there is also a Fox-print that I’ve designed and screen printed to the fabric in school last year. It was fun! I’ve never been good at sewing, but I think it’s more important to dare to try something and not be afraid of mistakes. I had many difficulties with this, but now it’s ready. The result is far from perfect and so am I! 🙂

With love, Anna 

Minustako käsityöihminen?

Minulla on haave. Se on sellainen, että pystyisin melko kivuttomasti ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan itselleni vaatteita tai muille kaikkea kivaa lahjaksi.

Tarkoitan siis käsitöillä tässä kontekstissa ns. rättikässää, kuten sitä yläasteella joskus kutsuttiin. Se ei todellakaan ollut lempiaineeni, arvosana pyöri seiskan kieppeillä ja sekin varmaan säälistä. Eräs kaverini muistaa vieläkin villalangasta neulomani töppöset jotka muistuttivat enemmän hämähäkinseittiä kuin mitään jalkaan laitettavaa. 😀 Villasukat onnistuin kai joskus tekemään, mutta voi kiesus mikä taistelu sekin oli. Äidillä taisi olla kotona kestämistä kun en vaan osannut vaikka hän yritti neuvoa. Neulominen ei ole ikinä luonnistunut multa jostain syystä. Noin vuosi sitten päätin opetella neulomaan ja yritin kyllä, mutta vaikka katsoin tarkasti videosta mallia niin en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin jotain ihan kummallista neulosta molemmin puolin… Siinä kohtaa kun olin aloittanut työn jo varmaan viisitoista kertaa uudelleen päätin antaa periksi. Ei tuu mitään. Tarvitsisin hyvän ja kärsivällisen opettajan, joka viitsisi minua hiukan neuvoa alkuun pääsemiseksi.

Virkkaamista en ole yläasteen jälkeen edes kokeillut, joten siitä en uskalla sanoa vielä mitään. Siitä ei ole jäänyt ihan yhtä karmivia muistoja kuin tuosta neulomisesta, vaikka ei sekään ihan putkeen mennyt. Siksi olenkin ajatellut kokeilla sitä lähiaikoina.

Onnekseni ehkä suurin pelkoni ja kiukkuni ompelukoneita kohtaan meni ohi sisustusartesaanin opinnoissa, koska oli pakko. Oli pakko ommella tyynynpäällisiä, verhoja, kaitaliinoja ja sen sellaista. Ne nyt juuri ja juuri meneekin eivätkä yleensä tuota sen suurempia vaikeuksia. Tai no…

Hieman meni maku verhojen ompeluun, kun koulussa suunnittelin silloiseen asuntooni makeat verhot Marimekon Marhaba-kankaasta, joihin tuli vihreät kanttaukset ympärille. Kyllä minä ne kovan taistelun jälkeen sainkin tehtyä, mutta mittavirheen takia niistä tuli auttamatta varmaan 30 senttiä liian lyhyet koska olin muistanut verholaudan paikan väärin… Huonekorkeus siinä yksiössäni oli tosin suurempi kuin normaalissa huonetilassa, joten ehkä ne johonkin matalampaan tilaan sitten sopisivat. Olin tästä niin kiukkuinen itselleni, että en ole sen jälkeen haaveillut ompelevani juuri mitään ja nämä surullisenkuuluisat verhot makaavat varastossa odottamassa parempia päiviä. 😀 Hienothan niistä tuli, vaikka ei ihan niin särmät kuin kanttaukset vaatisivat.

img_0401

Vaatteita en ole tainnut koskaan edes ommella. Nyt kun on aikaa ja mielenkiintoa, niin olisi otollinen aika opetella. Minulla on ihan älytön määrä vaatteita. Olen hamstrannut niitä kaupoista ja kirpputoreilta ja osaa en ole kertaakaan käyttänyt. Osa ei mahdu enää päälle, mutta en ole raaskinut laittaa niitä kiertoonkaan. Kyllähän minä vielä joskus niihin mahdun. Jep jep, tuttu lause varmaan monelle. 😀

Olen nähnyt monissa blogeissa lupauksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2017. En ehkä ihan 100% pysty haastetta toteuttamaan, mutta aion yrittää parhaani ja tehdä itselleni sen mitä osaan. Kirpputoreilla aion myös käydä, mutta järki päässä tästä lähtien. Viimeinen puoli vuotta on mennyt aika vähäisellä shoppailulla, koska ei ole ollut varaa ja asutaan sen verran korvessa ettei heräteostoksille lähteminen ole ihan niin helppoa kuin kaupungissa. Onneksi. Shoppailu ei myöskään ole enää niin kovin nautinnollista suurentuneen vaatekoon vuoksi, ellei sitten satu löytymään jotain ihan huippu hyvää itselle istuvaa mallia.

Summa summarum, tarkoituksena on siis kierrättää vanhoista vaatteista jotain uutta, muokata niitä enemmän omalle kropalle sopiviksi ja esteettistä silmää miellyttäviksi, hyödyntää kirpputorilöytöjä tai ilmaiseksi saatuja vaatteita samalla tavalla sekä toki ommella itse alusta lähtien joitakin helpompia vaatekappaleita näin aluksi. Hieman kauhunsekaisinkin tuntein olen valmis haasteeseen ja samalla aika innoissani. Täytyy siis ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja alkaa vaan tekemään, muuten ei opi!

Terkuin, Anna

/ I have a dream. I want to be able to sew, knit or crochet clothes for myself or some nice things for other people as gifts. I’ve never been very good at sewing or especially knitting, so this is very big challenge for me. But I really want to learn! I would like to refashion my old clothes and make something more suitable and pretty of them. And I have very much clothes.

I’m going to start from easy things and go forward to more challenging when I get better. I’ve also seen in many blogs a promise: I’m not going to buy new clothes in 2017.  I think I wont’t be able to do this fully 100%, but I will do my best. I haven’t bought new clothes almost at all in past six months. That’s because I can’t afford it at the moment and we live in the middle of nowhere, so impulse buying is quite difficult. But I’m very glad about it.

Now is the very best moment to start, because doing is the only way to learn! Wish me luck. 🙂 

With love, Anna

 

 

Päiväni puuverstaalla

Eipä mennyt ihan niinkuin Strömsössä tämän päivän hommat… Aloin rakentaa pihaan lintulautaa. Syksy tekee tuloaan, joten ajattelin tehdä sen nyt jo alta pois enkä herätä koko asiaan vasta jouluna kuten yleensä käy. Suunnittelin siitä simppelin mallisen, mutta toteutus ei sitten ollutkaan yhtä yksinkertainen… Olin verstaalla yksin, joten iso osa ajasta meni tarvittavien tarvikkeiden etsimiseen kokonaisesta hallista, kun en vaan tiedä missä mikäkin on ja kaikki siellä on muutenkin vähän hujan hajan. (Kunnon siivouksen tarpeessa siis, saa nähdä koska siihen olisi koko porukalla inspiraatiota ja ennen kaikkea aikaa.)

img_3852

Alku meni hyvin, mittailin ja sahailin pistosahalla paloja kovalevystä, mutta ensimmäinen yritys saada mitään kasaan meni täysin mönkään. Vaihdoin höylättyyn lankkuun ja aloitin siis alusta. Kaikki puumateriaali on hallissa niin kuivaa, että monet palat jouduin sahaamaan siltikin lohkeamisen takia toiseen kertaan ja miettimään kiinnitystavankin uudelleen. (Huomioitavaa on, ettei siellä ole kukaan juurikaan puutöitä tehnyt moneen vuoteen, joten siellä on paljon puuverstaaseen kuulumatonta tavaraa ja muutenkin melkein kaikki puuntyöstökoneet on hautautuneet sinne jonnekkin.) 

Ei ollut helppoa ei, ja valmiiksi lyhyillä hermoilla varustettuna olin kyllä välillä todella kiukkuinen. 😀 Olisi toki ollut fiksua etsiä jo valmiiksi ”pureskeltu” ohje mittoineen ja kokoamisohjeineen päivineen, mutta ei. Ei alkuun tullut mieleenkään, vaan pakko oli alkaa taas vaikeimman kautta. Ja sitten kun se vihdoin kaikkien katastrofien jälkeen tuli mieleen, niin ei, koska pakkohan tuo jo aloitettu tekele on saada tehtyä loppuun. Ihme paradokseja on pienen ihmisen mieli täynnä!

No, nyt on katto, pohja ja sivut tehtynä ja käsiteltynä Osmo Gardenilla (sävynä hiili.) Seinäpaloista päädyt täytyy vielä tehdä, mutta jääkööt suosiolla seuraavaan kertaan. Vastoinkäymisistä huolimatta tästäkin päivästä selvittiin hengissä, täytyy vaan opetella pikkuhiljaa tuota suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä lisää. En olisi uskonut että yhden lintulaudan tekeminen voi edes mennä näin pieleen. Tulipa todistettua jälleen kerran, että yksinkertaisesta asiasta saa tehtyä helposti todella hankalan. 😀

Terkuin, Anna

/ So, my day at the workshop didn’t go as planned… 😀 I got an idea to make a bird feeder for winter myself, and because I did not have any kind of instructions, well.. It almost grew in a disastrous dimensions. I’m so hard-headed in some things, but it still was not far that I would have threw this little catastrophe starter pack away! It was supposed to be so easy and done quickly… Not quite!

I’m just starting to learn how to make myself real deal wood stuff, but because I’m more like an artist personality than a engineer so it’s not going to be easy. I’m pretty good at making something new from a trash and so on, but when I need to make a new item from scratch I’m really struggling. And it’s obvious that I need to concentrate and study to be more patient! Without my dad this bird feeder would have gone to waste and never get done. I’m glad that he had some time to help me with it. I will let you know when it’s ready, I hope it won’t be so long. 🙂

With love, Anna