MakroTex -haaste: Violetti

Ihanaa ystävänpäivää! ❤

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on violetti. Erilaiset syötävät asiat toimivat näissä minun kuvissani pääroolissa, mutta aiheet ovat syvällisempiä. Nappasin kaupasta mukaan muutamia violetteja kasviksia tätä haastetta varten. Pyrin edelleen kehittämään omaa kuvallista tarinankerrontaani, ja näihin olen ihan tyytyväinen. Tarinat muotoutuvat lopullisiin uomiinsa kuvien rakentumisen ohella pala palalta.

Nämä pienet tarinat varmaan avautuvat kullekin omalla tavallaan, mutta tekstit kuvien ohessa tukevat sanomaa ja tuovat ehkä omia ajatuksiani paremmin esiin myös katsojalle. Kuvatekstit kirjoitin suomeksi ja englanniksi, koska usein ne tulevat mieleeni nimenomaan englannin kielellä jo kuvanottohetkellä. Syytä tähän en tiedä, mutta eipä se mitään haittaakaan!

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

Maailma on meidän peilimme, joka heijastaa takaisin myös kaiken sen mitä emme tahtoisi nähdä  f/2.8, ISO 100, 1/50sec / The world is our mirror and it reflects back everything, even if we didn’t want to see it 

Näköjään punakaalistakin voi saada hienostuneen ja juhlavan näköisen. 😀 Sehän on todella mahtavan värinen! Kauneutta on kaikkialla, mistä vaan osaamme sitä katseellamme etsiä.

Punakaalia & kuivuneita tulppaanin terälehtiä / Red cabbage & dried tulip petals

f/7.1, ISO 100, 1/10 sec

Erossa / Separated

Erossa f/4, ISO 100, 1/25 sec
 / Separated

Joudumme joskus eroon läheisistämme ja harvoin niin käy omasta tahdostamme. Syy eroon voi olla sairaus, kuolema, riita tai vaikka pakolaisuus, niitä on monia. Tilanteesta riippumatta on jatkettava elämässä eteenpäin, mutta toivoa ei koskaan pidä menettää. Viinirypäleetkin pääsivät lopulta takaisin samaan rasiaan, loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? / What do you see in the mirror?

Mitä sinä näet katsoessasi peiliin? f/8, ISO 100, 1/8 sec / What do you see in the mirror?

Kun asettelin punasipulit peilin päälle, ne näyttivät ikään kuin tutkivan omaa peilikuvaansa. Kaikki ne ovat erikokoisia ja -näköisiä, niillä on omat arpensa sekä uniikki kuorensa kerroksellisuutta tietenkään unohtamatta. Aivan kuten meilläkin.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta f/8, ISO 100, 1/8 sec / Let’s face ourselves with all of our flaws 

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

Täydellinen annos jota ei ole olemassa f/9, ISO 100, 1/4 sec / The perfect dish that doesn’t exist

Ulkonäkö voi todellakin pettää, eikä täydellisyyttä ole olemassakaan. Tässä annoksessa voisi kuvitella olevan vaikka mitä ihanaa! Todellisuudessa siinä on käytetty kaupan valmista punajuuriperunasosetta, kotisinappia, tilliä (ainoa yrtti jota jääkaapissa oli) sekä samaisia kuivahtaneita tulppaanin terälehtiä joita muutamassa aiemmassakin kuvassa vilahti. Ei siis mikään kovin herkullinen yhdistelmä makunsa puolesta, mutta näyttää hyvältä. ”Moni kakku päältä kaunis” pätee tähän erittäin hyvin. 😀 Kokin työstä minulla on hieman ikävä nimenomaan tätä annosten esillelaittoa, sillä siinä sai käyttää sitä omaa silmää ja luovuutta. Onneksi voin hyödyntää näitä taitoja myös valokuvausharrastuksen parissa, eikä maulla ole aina niin väliä! 😉

Täydellinen annos jota ei ole olemassa / The perfect dish that doesn't exist

f/4, ISO 100, 1/13

Julkaisin viikonloppuna 5 vinkkiä valokuvaukseen -postauksen, jossa kerron millainen minun luomisprosessini on ja miten työstän omia lempikuviani (kuten myös mm. nämä tässä esitellyt kuvat). Käy ihmeessä kurkkaamassa ja kerro, jos se toi sinulle uutta ajateltavaa! 🙂

Täältä voit käydä katsomassa miten violetti inspiroi muita haasteeseen osallistuneita!

Mukavaa viikon jatkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

Mainokset

MakroTex -haaste: Ruskea

Viikot menee nykyään ihan älytöntä vauhtia! Juurihan oli tiistai.. No, sain kuitenkin jotain aikaiseksi tänään tämän viikon MakroTex-haasteeseen, jonka teema on ruskea. On tullut valokuvattua tosi vähän nyt viimeisen viikon aikana, kun on ollut kaikenlaista muuta johon keskittyä. Tosi hyvä että on näitä mukavia haasteita joista on tullut jo ikään kuin viikkorutiineja, niin ei ihan kokonaan unohdu se kamera tuohon pöydälle!

Arabian Mahonki -sarjaa

Arabian Mahonki -sarjaa (30mm, f/8.0, ISO 160, HDR)

Ruskea viljakappa / A brown pelmet

Vanha viljakappa (25mm, f/5.6, ISO 160, HDR)

Ruskeita vanhoja kirjoja sekä taateleita / Old brown books and dates on top

Kirjoja ja taateleita (30mm, f/6.3, ISO 160, HDR)

IMG_2380-HDR

”Tä? Joko se viikko ny taas meni? Iha hirvee meininki!” Tässä Herra Talouspaperiteline ihmettelee ajan kulkua ämmänsä kanssa. (M niin kuin MakroTex!)

Täältä löydät muiden osallistujien ruskeasävytteiset kuvat! Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 🙂

Rakkaudella, Anna

Teisko pakkasherran armoilla

Tällä viikolla on ollut miinusasteita ihan riittävästi! Enempää ei olisi enää kaivattu. Ihan mukavaa vaihtelua tämä pienempikin pakkanen on, kun tuli lisää luntakin. Jääkylmistä puulattioista ja viileästä talosta huolimatta ottaisin mieluummin sen -20-25 astetta pakkasta kuin ne masentavat vesikelit. Varpaat ja sormet ristiin, että pysytään nollan alapuolella!

Viime reissulla mönkijällä ajellessa tuntui siltä, että naama irtoaa. Niin ja sormet! Melkein irtosivatkin. Mutta voi vitsit että oli kaunista, kyllä kannatti lähteä pienelle aamuajelulle keskiviikkona (syväjäätymisestä huolimatta)!

Tässä lähitienoon kuvasatoa:

img_0490-hdr

img_0411-hdr

img_0425-hdr

img_0461-hdr

img_0470-hdr

Kuvausreissujen kulkuväline!

img_0521-hdr

img_0538-hdr

img_0408-hdr

 

P.s. Maanantaina on tiedossa jotain jännää, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun olen asian suhteen viisaampi! Oikein mukavaa viikonloppua, nautitaan näistä ilmoista ja uuden vuosiluvun viehätyksestä! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Ensikatsaus HDR-kuvien maailmaan

Hyppäsin tuossa eräänä iltapäivänä mönkijän selkään ja nappasin kameralaukun mukaan siltä varalta, että löytäisin jotain kuvattavaa. Mönkijä osoittautuikin oikein näppäräksi kulkupeliksi siirryttäessä paikasta toiseen. Sen selässä näkee maisemat jotenkin eri tavalla kuin autosta. Sen lisäksi mönkijän selästä on helpompaa ja nopeampaa hypätä pois. Vähän samoin kuin moottoripyöränkin kanssa, mutta ilman sitä ainaista jalalle laittoa ja kypärän päästä repimistä. Mitään eläimiä tosin on turha kuvitella näkevänsä, sillä ääntä tuollaisesta traktorimönkijästä kyllä lähtee! Aurinko oli laskemassa ja se loi taivaanrantaan kauniita ja mielenkiintoisia sävyjä. Otin ensin ihan tavallisesti yhden valotuksen kuvia kunnes muistin, että useamman valotuksen yhdistämisestä voisikin olla hyötyä sävyjen esille tuomisessa.

img_0395-hdr

Vanha saunarakennus illansuussa

Nämä kaikki kuvat on otettu käsivaralta, joten tarkkuus ei ole priimaluokkaa. Useamman valotuksen kuvat kannattaa siis ottaa jalustalla, mutta minulla se ei nyt tällä kertaa ollut mukana.

img_0375-hdr

Vaikka valokuvausharrastusta on takana useampi vuosi, olen vasta viime syksynä alkanut treenata sitä teknistä puolta niin sanotusti tosissani. Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi opetella perusasioita myös HDR-kuvista ja kokeilin tehdä niitä Lightroomilla, jolla se olikin tosi helppoa kunhan sai juonesta kiinni.

(HDR = High dynamic range. HDR-kuva tehdään yhdistämällä useampi eri valotus yhdeksi kuvaksi jota sitten kukin käsittelee haluamallaan tavalla. Tarkoituksena on saada aikaan kuva, jossa sävyjä toistuu mahdollisimman paljon ja oikein, ja ettei siinä ole yli- tai alivalottuneita kohtia. Tapoja ja ohjelmia on erilaisia. Netistä löytyy hyvin tietoa aiheesta, esim. Wikipedia

img_0353-hdr

img_0369-hdr-2

Eiväthän nämä mitään mestariteoksia vielä ole, mutta jostain on aloitettava! Tästä aukesi minulle ihan uusi maailma, ja nyt on taas uudenlaista virtaa ja intoa lähteä pienille kuvausretkille luontoon. Olen aiemmin harmitellut ulkona otetuissa kuvissa kirkkaiden kohtien puhkipalamista, mutta nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia, tai ainakaan niin paljon! Histogrammin sielunelämään olen nyt myös tutustunut ja nyt vaan mietin että miksi en ole aiemmin tätäkään opetellut… No, kaikkea ei vaan voi oppia kerralla. Kukin oppii omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Tällä hetkellä minua inspiroivat eniten aamun ja illan violetit sävyt, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Blogitauon jälkeen epäröin ja mietin, että millainenkohan postaustahti tästä eteenpäin mahtaa olla. No, nyt postauksia on luonnoksissa jatkuvasti valmiina useampia, mikä on hyvä. Turha tässä siis on himmailla, jos on jotain sisältöä jaettavaksi niin antaa palaa vaan.

P.s. Opin virheestäni ja seuraavalla mönkijäretkelleni otin sen jalustankin mukaan! 🙂

Rakkaudella, Anna