Vuosi 2 0 1 7

Kuten moni muukin, päätin minäkin loppujen lopuksi tehdä pienen yhteenvedon tästä vuodesta, vaikka ensin ajattelin toisin. Oikeastaan joskus on ihan hyvä vilkaista hiukan taaksepäin, jotta huomaa konkreettisesti mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

Winter nature

Kulunut vuosi on jälleen ollut aivan erilainen kuin muut edeltäjänsä. Se on kasvattanut, opettanut, karaissut ja vahvistanut. Laittanut selän seinää vasten ja kehottanut lempeästi kohtaamaan asioita. Tuonut oikeat ihmiset eteeni oikeaan aikaan, ja jättänyt tärkeimmät kulkemaan vierelläni yhtä matkaa.

2017 on ollut toisaalta helpottava, välillä taas vaikea, turhauttavakin jopa. Monilta osin sitä on leimannut yksinäisyys, joka on onneksi jo alkanut kääntyä vastakkaiseen suuntaan henkisten voimavarojen kasvun myötävaikutuksesta.

Winter nature

Tässä joitakin tämän vuoden tapahtumia:

Olen…

  • Kuvannut enemmän kuin koskaan aiemmin, siis jotain 20 000 – 30 000 ruudun väliltä (tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa koska kaikkia en todellakaan ole säästänyt ja osa on hävinnyt)
  • Palannut osittain takaisin työelämään
  • Käynyt ensimmäiset valokuvauskurssini (3kpl)
  • Päässyt paikallislehteen
  • Oppinut todella luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa vaikka vaatisi itseltään vähän vähemmänkin

Winter nature

  • Uskaltautunut mukavuusalueeni ulkopuolelle kuvaamaan myös ihmisiä
  • Kirjoittanut runoja
  • Kuvannut kahdet ristiäiset ja yhdet ylioppilasjuhlat potretteineen
  • Perustanut kasvihuoneen hyvällä menestyksellä
  • Hankkinut ensimmäiset kunnon salamani
Birds again

”Lounasruuhka”

  • Saanut kuvattua useaan otteeseen pikkulintuja ja muutamia muitakin eläimiä
  • Tavannut todella upeita ihmisiä, osa uusia ja osa vanhoja tuttuja/ystäviä
  • Tehnyt ja valokuvannut todella paljon erilaisia asetelmia
  • Oppinut myös sen, miten suuri voima ajatuksilla voi olla
  • Osallistunut lukuisiin kuvahaasteisiin ja käyttänyt luovuuttani ihan uusilla tavoilla
  • …Ja nauttinut vaikeuksista huolimatta kaikesta tästä! ❤

Melko valokuvauksen täyteinen vuosi siis, mutta niinhän sen pitikin olla. Vietin nimittäin vuoden vaihtuessa sen ensimmäiset tunnit kameran kanssa ulkona hääräten ja jotenkin siinä maagisessa hetkessä tähtitaivaan alla tiesin, että valokuvauksesta tulee seuraavan vuoden teema. Sitä se on todellakin ollut, ja toivon että se jatkuu vielä ensi vuonnakin!

Erityisesti tahdon kehittyä ihmisten kuvaamisessa, toteuttaa omia sekä yhteisprojekteja sillä saralla ja päästä opiskelemaan aihetta vielä lisää esimerkiksi kurssien tai jopa koulutuksen muodossa.

Winter nature

Mitä muuta sitten toivon vuodelta 2018?

No ainakin paljon ystävyyssuhteita, niin uusia kuin vanhojakin. ❤ Rakkautta, terveyttä ja onnellisuutta niin meille, meidän läheisillemme kuin kaikille muillekin. ❤

Uutta energiaa ja samalla vanhan painolastin kevenemistä, asioiden ratkeamista, taloudellista tasapainoa, ja kykyä nähdä ympärillä olevaa kauneutta silloinkin kun toiset eivät sitä näe. Taitoa kuunnella muita ja voimaa auttaa tarvittaessa.

Toivon myös vankkaa tahtoa meille kaikille löytää oma polkumme ja seurata sitä, vaikka toiset epäilisivät valintojamme. Tahtoa, vaikka muut tai jopa me itse kyseenalaistaisimme kykyjämme. Uskoa kaikkeen hyvään, tulevaisuuteen, toisiimme ja elämään yleensä.

Wall

Kuten sanotaan; kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Siihen voi aina luottaa.

Kiitos tästä vuodesta. Toivotan kaunista, kuvauksellista, onnellista, tervettä ja mitä parhainta uutta vuotta teistä jokaiselle! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Mainokset

Omaa aikaa kahvilassa

Istuin tätä postausta naputellessani Koskikeskuksessa Tampereella, tarkemmin sanottuna Ståhlbergin kahvilassa. Aikomuksenani oli kirjoittaa kerrankin blogia jostain muualta kuin kotoa käsin ja se tuntuikin todella virkistävältä. Olin itseasiassa haaveillut tämän kaltaisesta hetkestä jo pitkään!

Ei vaan ole oikein ollut tilannetta, jolloin olisin ollut yksin keskustassa. Meiltä kun on niin turkasen pitkä matka ihan kaikkialle, ettei oikein tule yksinään lähdettyä mihinkään kahviloihin istumaan. Kyllähän tästä voisi tulla tapa. Ajatuskin kulkee jotenkin paremmin kun vaihtaa paikkaa välillä.

Kirjoitatteko te kanssabloggaajat useinkin jossain muualla kuin kotona?

Coffee shop

Coffee shop

Coffee shop

Nyt asetelma olikin toisinpäin kuin normaalisti: Jussi oli palaverissa, ja minulla puolestani oli kerrankin muutama tunti aikaa istuskella kahvilan penkkiä kuluttaen, ihan vaan omien ajatusteni kanssa.

Kahvilassa oli mukava puheensorina ja ihmiset olivat lounasaikaan liikkeellä. Ei ollut kuitenkaan täyttä, mikä on aina hyvä. Sopiva pöhinä, muttei mitenkään ahdasta. Tilasin americanon ja palan porkkanakakkua (joka on muuten ihan taivaallista!).

Coffee shop

En ollut etukäteen miettinyt mistä kirjoittaisin, vaan ajattelin että lennosta keksin sitten jotain. Mieleeni tulikin aihe, tai itseasiassa haave, jonka olen halunnut jo pitkään nostaa pöydälle, mutten ole kai oikein uskaltanut. 😀 Nimittäin muihin bloggaajiin tutustuminen!

Minusta olisi aivan ihanaa tavata teitä muita blogiharrastuksen parissa viihtyviä! Käydä esimerkiksi lounaalla, kahvilla tai vaikka jossain mielenkiintoisessa tapahtumassa tai näyttelyssä. Myös joku valokuvausteemainen päivä olisi mielettömän hauska joskus toteuttaa!

Tämä blogimaailma pitää kuitenkin sisällään niin mahtavaa porukkaa, että olisi suorastaan tyhmyyttä olla tutustumatta uusiin huipputyyppeihin ihan livenäkin! ❤ Vai mitä mieltä olette?

Coffee shop

Nyt uskaltaudunkin siis kysymään, että olisiko siellä ketään joka haluaisi mukaan viettämään rentoa päivää (tai vaihtoehtoisesti lyhyempää parituntista) blogiporukalla?

…Että kannattaako alkaa edes suunnitella, vai olenko kenties ihan yksin tämän ajatukseni kanssa? Toivottavasti en. 🙂 Tapaamispaikkana olisi lähtökohtaisesti Tampere, mutta mikseipä joku muukin paikkakunta voisi käydä ihan yhtä hyvin!

Laitahan kommenttia tulemaan johonkin mediaan mikäli haluaisit osallistua, ideointi/järjestelyapua otetaan myös vastaan ilomielin! Allekirjoittanut olisi ainakin ihan innoissaan tämmöisestä tempauksesta, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Ihanaa viikon jatkoa! ❤

nimmari

P.s. Ei ole taaskaan mikään maksettu mainos. 🙂


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

5 vinkkiä valokuvaukseen

Halusin tehdä vinkkipostauksen siitä, miten luon omat suosikkikuvani. Teknisiä ominaisuuksia ei tällä kertaa käsitellä, vaan nyt keskitytään ajatustyöhön ja ideointiin. Tietenkin kameran ominaisuuksien tunteminen ja kuvankäsittely auttavat monessa tilanteessa, mutta pelkästään niiden avulla ei tuoteta merkityksellisiä kuvia. Postaus on kuvitettu otoksilla, joita en syystä tai toisesta ole aiemmin julkaissut täällä blogissa.

img_0770-hdr

1. Keksi kuvalle tarina

Uskon, että kuvan tarinallistaminen tekee kuvasta paitsi katsojalle mielenkiintoisemman, myös tärkeämmän ja mieleenpainuvamman itse kuvaajalle. Minä muistan parhaiten juuri ne kuvat, joiden ympärille olen kehittänyt jonkin pienen tarinan. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä: jo se riittää että ajattelee hieman mitä haluaisi kuvallaan sanoa, tai mikä sen kuvateksti voisi olla.

Pyrin haastamaan itseäni lisää joka kerta kun kuvaan, sillä liian yksinkertainen tai ”helppo” toteutustapa saa minut nopeasti kyllästymään. Samoin käy ellei kuvilla ole minkäänlaista tarinaa, ja ne jäävät vain pelkiksi valokuviksi ilman sen suurempaa merkitystä. Aina se kaikki nähty vaiva ei ole päälle päin nähtävissä itse kuvasta, mutta sanoilla joita kuvan julkaisun yhteydessä käyttää on iso merkitys. Hyvä esimerkki vaivannäön huomaamattomuudesta on yllä oleva pitkällä valotuksella otettu yökuva, jonka vuoksi olen juossut kyntöpellolla hirveässä tuulessa ja pakkasessa edestakaisin kameran ja vaihtuvan seisoskelukohdan välillä ainakin tunnin verran, jotta sain riittävän hyvän lopputuloksen aikaiseksi. 😀

2. Uppoudu siihen mitä teet

Se hetki, kun unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain ja ainoastaan valokuvaamiseen on ihan parasta. Se kuuluisa flow-tila. Helpoiten huomaan uppoutuvani esimerkiksi asetelmien luomiseen ja kuvaamiseen, kun kuuntelen samalla musiikkia. Tuorein ahaa-elämykseni on kuunnella sellaisia soittolistoja, joiden kappaleissa soitetaan ainoastaan pianoa. Siitä tulee taiteellinen olo, vaikka kappaleet itsessään eivät mitään klassisia olisikaan. Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja; sinua inspiroivin musiikkityyli ei nimittäin välttämättä ole se jota kuuntelet normaalisti päivittäin, vaikka siitä paljon pidätkin!

img_8366

Tämä on otettu samalla reissulla kuin Kuurattua kauneutta -postauksen kuvat. Se oli satumaisen kaunis aloitus joulukuulle, flow-tila taattu!

3. Rakenna kuva

Omia kuviani rakennan usein monta päivää. Rakentamisella tarkoitan siis vision rakentumista mielessä ja paperilla lopulliseksi valokuvaksi: mahdollista luonnostelua kirjoittamalla tai piirtämällä, sekä yksinkertaisesti ajattelemalla aihetta ja toteutustapaa etukäteen pintaa syvemmältä. Alitajunta pääsee näin hyvissä ajoin kokoamaan kasaan tarvittavia elementtejä ajatuksien muodossa, jotka ovat valmiina sitten kun kuvaushetki koittaa. Helpottaa kummasti kun tietää aivojen jo valmentautuneen kyseistä tilannetta varten. Se poistaa turhia paineita, mikäli on sellaiseen taipuvainen kuten minä olen. Luonnosvihko on minulle ihan ehdoton työväline, jonne kirjoitan tai piirrän kaikki ideani! Kuuntele musiikkia, kirjoita, katsele kuvia tai lue jotain inspiroivaa joka saa ajatustesi rattaat liikkeelle.

4. Improvisoi

Improvisaation osuutta en silti voi missään nimessä väheksyä, sillä on aina iso rooli kun kuvaan. Parhaat ja sielukkaimmat ideat tulevat lähes poikkeuksetta vasta kun ryhtyy tositoimiin. Luulen, että alitajunnan valmentautumisella on improvisaatiossakin suuri merkitys. Katsele ympäristöäsi tarkasti ja avoimin mielin, inspiraatio voi putkahtaa esiin melkein mistä tahansa. Liiku ja tutki paikkoja erilaisista perspektiiveistä. Kokeile jotain ihan hullua, yllättävätkin yhdistelmät voivat toimia valokuvassa mielettömän hyvin! Ole siis rohkea äläkä lannistu jos jokin asetelma ei heti tunnu toimivan.

Välillä on kaikkein parasta vaan ottaa se kamera kauniiseen käteen, jättää sen suuremmat pohdinnat sikseen ja kuvata intuitiolla sitä mitä eteen sattuu, esimerkiksi luontoa tai vaikka suihkukoneen lentoa. Niitä kun on vaikea suunnitella kovin paljoa etukäteen.

img_0662-hdr

Tätä kuvaa en ole etukäteen suunnitellut. Lähdin jäälle kuvaamaan auringonlaskua, kun huomasin suihkukoneen lentävän miltei kohtisuoraan alas (tai siltä se ainakin näytti! 😀 )

5. Ideoi omia haasteita

Luon usein itselleni lisähaastetta erilaisilla ”tehtävillä”, jotta oppisin ja kehittyisin mahdollisimman paljon paitsi valokuvaajana, niin myös kuvallisena tarinankertojana. Nyt olen alkanut keskittyä siihen ihan erityisesti. Monesti se lisähaaste on juuri tarina jonka haluan kuvallani kertoa, tai jokin tietynlainen lopputulos eli miltä kuva näyttää valmiina; tehtäväni on siis ratkaista miten se parhaiten toteutuu.

Minua kiehtoo se, miten eri tavalla saman aiheen voi nähdä ja toteuttaa kuvan muodossa, katsojan tulkinnasta puhumattakaan. Osallistun tasaisin väliajoin muutamiin valokuvaushaasteisiin, ja yleensä niihin valittujen aiheiden pohjalta minulle tulee mieleen jokin lisähaaste, jolla saan vietyä kehitystäni taas eteenpäin.  Ideoin omat lisätehtäväni aina itse, mutta jostainhan ne ideat sinne päähän tulevat. Pidä siis silmät ja korvat auki, sillä juuri sopiva ajatuksenpoikanen voi löytyä yllättävästäkin paikasta!

img_9047

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin apua! Alunperin tarkoitukseni ei ollut tehdä niinkään vinkkipostausta (joka on muuten ihka ensimmäinen tässä blogissa 😀 ), mutta onneksi uskalsin sitäkin kokeilla. Harjoitus tekee kai tässäkin asiassa mestarin. Nyt saa antaa risuja ja ruusuja: saako tästä mitään irti ja haluaisitko lukea tämäntyyppisiä postauksia jatkossa? Postaustoiveita otetaan myös vastaan! 🙂

Loistavaa sunnuntaita kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

3D-mallinnettu kasvihuone

kasvihuone1

No, siinä se nyt on. Suunnittelin ja mallinsin SketchUp-ohjelmalla viime viikolla uuden kasvihuoneeni. Kasvit ja pöydät on valmiita komponentteja, mutta muuten se on ihan itse piirrelty. Oli sitä hommaa siinäkin, nelisen tuntia meni kokonaisuudessaan. Tuollaisen pöydän nyt piirtäisi äkkiä, mutta laiskuus iski. Kasveja sen sijaan en alkaisi ikimaailmassa itse tällä ohjelmalla tekemään, kun joku muu on niitä jo kerran tehnyt. Pahoittelut tuosta taustasta, siinä käytetty kuva on tosi huonolaatuinen (tai siis auttamatta liian pieni) enkä jaksanut alkaa hakea ja säätää uutta. Mutta ehkäpä se on tässä sivuseikka. 🙂

Kokonaisleveys tällä häkkyrällä on n. 2,5 metriä ja pituutta vähän reilu 3m. Oven korkeus on 1,8m ja sisällä vaakapalkkeihin asti 2 metriä. Todellinen koko tulee olemaan hieman isompi, kun käytettävissä olevat ikkunat olikin vähän isompia kuin muistin.

kasvihuone6

img_1951

Ajatus tämän uuden kasvihuoneen sisäpuolen toiminnoissa on pitkälti samanlainen kuin pappani vanhassa ”muovihuoneessa” (kuva yllä), jossa viime keväänä aloittelin peukaloitani viherryttämään. Kasvihuoneen perälle tulee samaan tapaan penkki tai pöytä yrteille, ja heti ovensuuhun tulee tasanne muutamalle isommalle ruukulle, kastelukannulle ja työvälineille. Runko tehdään luultavasti ihan vaan kakkosnelosesta ja vanhoista ikkunoista, lattiaksi tulee tallotun maan sijasta jonkinnäköisiä tiiliskiven murikoita. Perustukseen olen ajatellut tiiliverhoilua. Tuuletusluukku tulee tällä kertaa katolle, edellisessä se olis kasvihuoneen peräseinän yläosassa.

Katon materiaaliksi olen ajatellut valokatetta, koska lasia tässä riittää muutenkin. Valokate suojaa paljon paremmin paahteelta kuin lasi, mutta blokkaamatta kuitenkaan sitä niin tärkeää valoa. Istutusalueen syvyys on vanhassa kasvihuoneessa melkein metrin verran joka oli minun makuuni liikaa, mutta tässä olen suunnitellut multa-alueen n. 65cm syväksi jotta rikkaruohoja ylettyy paremmin kitkemään tuosta käytävältä käsin eikä kastelukannulla joudu turhia kurottelemaan. Voi olla, että käytäväalue on turhankin leveä kasvihuoneen kokoon nähden, mutta haluan että minulla on tilaa liikkua  ja olla, tuoda sisäpuolelle vaikkapa pieni jakkara istuskelua sekä tietty kahvihetkiä varten. Lisäksi iso plussa on, että käytävään mahtuu kottikärryjenkin kanssa. Kasvihuone on minulle ennen kaikkea paikka jossa rentoudun ja tulen hyvälle tuulelle, sekä näen kätteni jäljet ja niiden jokapäiväiset muutokset, kasvun ihmeet.

kasvihuone11

Ulos tulee kuvan mukaisesti ruukutuspöytä sekä lähelle pieni kasvimaa, jota en ole tähän nyt piirtänyt. Vesi olisi tarkoitus ottaa viereisestä järvestä, jolloin sitä ei ole lämpimillä ilmoilla edes pakko seisottaa toisin kuin kaivovettä täytyi. Jonkinlainen katos olisi hyvä saada myös kottikärryille, lapioille ja multasäkeille. Onneksi sen aihio on jo viime kesältä olemassa, katto vaan puuttuu (siis miten niin jää aina kaikki kesken..?)

kasvihuone10

kasvihuone8

On muuten hassua, kuinka ihmisillä hermot riittää ihan eri tavalla erilaisiin asioihin. Valehtelematta tein tämän yhteen putkeen täysin keskittyneenä (n. neljä tuntia) yhtä vessataukoa lukuunottamatta, mutta jonkin vaivaisen puutyön (esim. lintulaudan) kanssa väkertäessä meinaa mennä hermot heti. 😀 Toisilla ne taas loppuu tietokoneohjelmien kanssa ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Suunnittelen kyllä tyhjästä näppärästi kaikenlaista käsin tai koneella mittojen mukaan tai ilman, mutta sitten kun pitäisi alkaa oikeasti toteuttamaan niitä tiettyihin raameihin niin tulee mutkia matkaan. Jotenkin minulla ei riitä enää hahmottamiskyky tai kärsivällisyys siinä vaiheessa kun numerot tulee käytännön työssä mukaan peliin. Onneksi minulla on useampi apulainen täällä, jotka auttavat tiukan paikan tullen. 🙂

Pienestä asti juuri matematiikka on ollut se vaikein aine koulussakin. Ilmeisesti numeroiden (eli tässä tapauksessa mittojen) luomat tiukat raamit ahdistaa ja rajoittaa liikaa, vaikka ihan syystä niiden kanssa toki pelataan. Inhoan mittaamista. Otan mitan käteen kun on pakko, mutta en koskaan mitenkään intoa puhkuen. Tykkäisin vaan tehdä ”fiilispohjalta”, ja epäilemättä päästäisiin aina varsin taiteellisiin lopputuloksiin. 😀

kasvihuone2

Tällä viikolla täytyisi jo käydä ostamassa siemenet ja alkaa suunnitella kylvöjä tarkemmin, jipii! Alustava suunnitelma tämän kauden syötävistä herkuista on jo tehty, vielä pitäisi tarkentaa ja hankkia mm. lisävaloa taimia varten. Viime vuonna kasvihuoneen sisältö oli jo aika lailla kohdillaan ja riittävän laaja, eikä isoja muutoksia tarvitse tehdä. Muutama pieni lisäys ja vastaavasti pari lajia jätän tällä kertaa istuttamatta. Oletko sinä jo suunnitellut kaiken mitä aiot kylvää keväällä? 🙂 Mahtavaa alkanutta viikkoa just sulle! ❤

Rakkaudella, Anna

Kuistiunelmia

Vanhan talon kuisti eteVanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustusinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat

Kuvat ovat kesäiseltä ”sisäänkäyntikuistilta”

Vessarempasta taisi lähteä niin kutsuttu lumipalloefekti… Hups! Talossa nimittäin hyörii parhaillaan eräänlainen pyörremyrsky, tai siltä täällä tällä hetkellä ainakin näyttää. 😀 Eilen ollaan saatu hyvin roudattua makkarista ylimääräisiä kalusteita pois ja tänään vielä lisää, sekä raivattu yhtä keskeistä huonetta hiukan tyhjemmäksi. Me emme sitä käytä muuhun kuin läpikulkuun, sillä siinä on isäni ja setäni yhteinen toimisto/työhuone, mutta yleisen viihtyvyyden kannalta se kaipaa vielä hiukan lisää toimenpiteitä. Vessassa katto on valmis ja seinistä puolet on pohjamaalattu. Se olisi jo valmis jos ei maali olisi loppunut kesken, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi lähteä kaupunkiin asti sitä hakemaan. En muistanutkaan miten paljon kertaalleen maalattukin lastulevyseinä imee sitä maalia itseensä!

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

No, asiaan! Sain eräänä päivänä idean liittyen toiseen kuistiimme. Kuisteja on siis talossa kaksi, joista toista käytämme jatkuvasti kun kuljemme sisälle ja ulos, mutta toinen on jäänyt pelkäksi varastoksi. Alunperin tässä talossa on ollut kauan sitten keskellä yksi yhtenäinen lasikuisti (voi kunpa se olisi vielä tallella), mutta kun tänne on tehty laajennukset keittiöön ja ”toimistoon”, on myös lasinen unelma saanut väistyä. Eli molemmat pienemmät kuistit ovat ilmeisesti tästä yhdestä isommasta muokattuja tai jopa kokonaan uudelleen tehtyjä, en ole ihan varma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Huom! Nämä kuvat on otettu viime kesänä, enkä kyllä tiedä mitä olen ajatellut kameran takana hääräillessä… Tuskin mitään! Häärännyt vaan. Yritin pelastaa niitä kuvankäsittelyllä ja pakko pienentääkin osaa tähän postaukseen epätarkkuuden vuoksi. Aika kamalaa jälkeä ainakin omaan silmään. Toivottavasti te muut kestätte, minä en välttämättä… 😀

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Ykköskuisti on aiemmin maalattu sinertävän harmaaksi valkoisilla yksityiskohdilla talon muihin väreihin sopivaksi. Sellaiseksi saa jäädäkin, minä ainakin tykkään! ❤

Viime kesänä siivosin tämän sisäänkäynnin romuista ja yritin tehdä siitä hiukan viihtyisämmän. Sen kautta on niin paljon kulkua koko ajan, ettei siihen mahdu minkäänlaista istuskeluryhmää tuon 120cm leveän jättioven takia (josta ei yllä olevassa kuvassa näy kuin puolet). Lisäksi tuo seinänvierustan penkki on äärettömän epäkäytännöllinen ja mahdoton istua, sitä ei selkeästikään ole tehty pitkille ihmisille, tai ehkä ei ihmisille ollenkaan. 😀 Laskutilana toimii tavarasta riippuen, mutta yleensä kaikki tippuu lattialle kun se on vaan niin vino. Tähän voisin sanoa, ettei kannata rakentaa penkkejä ollenkaan ellei niistä osaa tehdä suoria. Tulee vaan paha mieli kaikille…

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

img_4221

Toinen, hämähäkinseittien peittämä kuisti (josta ei nyt ole sattuneesta syystä muita kuvia kuin tämä syksyllä ulkoapäin otettu) on sisältä punertavan ruskeaksi petsattu ja siinä mielessä kai alkuperäisessä asussaan. Se on peilikuva tuosta ykköskuistista, mutta pimeämpi. Haluaisin tehdä siitä vaalean, tuollaisenaan se on niin kovin tumma ja tunkkaisen oloinen. Sinne saisi pienen istuskeluryhmänkin mahtumaan. Kakkoskuistille sisältä päin kuljettaessa on nimittäin pariovet toisinkuin ykköskuistissa, joten tilaa jää enemmän käyttöön. Sieltä myös hävitetään se himskatin penkki, tuo epäkäytännöllisyyden multihuipentuma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Tarkoitukseni olisi tehdä toisesta kuistista mukava ja inspiroiva oleskelutila etenkin kesäpäiviä sekä myös talvehtivia kasveja ajatellen. En ole onnistunut esim. yrttienkään talvettamisessa, kun ei ole tuntunut olevan sopivaa paikkaa niille. Sisällä on liian lämmintä ja kuivaa, ykköskuistilla taas ihan liian kylmä. Tälle toiselle kuistille voisi kyhätä pienimuotoisen lämmityksen, jotta se olisi talvellakin hyvin plussan puolella. Lisäksi siitä voisi tulla mukava paikka aamu- ja iltapäiväkahvien hörppimiseen. Täytyypä tässä joku päivä ängetä itsensä sinne ja ottaa mittoja, että pääsee toden teolla suunnittelemaan ja laskemaan maalimenekkiä sun muuta.

Niin, ja kai sitä uutta kasvihuonettakin pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan jos sen joskus meinaa saada toimintakuntoon… Sitten olisi vielä huvimajaa, kesäkeittiötä, patiota ja sen sellaista pientä hommaa mietittävänä. Idätyksiäkin täytyisi jo suunnitella kovaa vauhtia! …On vissiin niin kiire ettei ehdi tekemään mitään. 😀 😀 Niin sen täytyy olla… Koko syksy ja talvi aikaa tehdä suunnitelmia valmiiksi, kunnes keväällä jälleen huomaat ettei mikään ole edennyt ajatuksen tasoa pidemmälle. Aina sama juttu! Käykö muille näin? 😀

Rakkaudella, Anna

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus