Liutun Maalaistalo

No niin, nyt vien teidät kuulkaas kuvamatkalle niin ihanaan paikkaan ettei ole tosikaan! ❤ Nimittäin Liutun maalaistaloon täällä Tampereen Teiskossa. Ihastuin siihen välittömästi kun ajoimme pihaan, eikä se hellittänyt otettaan missään vaiheessa. Vietimme siellä itseasiassa aika monta tuntia, koska visuaaliselle silmälle katseltavaa sekä kuvattavaa riitti, noh, kaikkialla!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo sijaitsee siis Teiskossa osoitteessa Viitapohjantie 521, joka on noin 25 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Liutulla kaikki on kaunista niin sisällä kuin ulkonakin. Siellä kirjaimellisesti on jokaiselle jotakin; upea pihapiiri puutarhaihmisille, viehättävää perinnerakentamista vanhoine esineineen historiannälkäisille, kotieläimiä lapsille ja lapsenmielisille, sekä kahvilan sisätiloissa uskomattoman kauniita huoneita lukuisine yksityiskohtineen vaikkapa sisustuksesta kiinnostuneille. Esteetikon paratiisi, etten sanoisi!

Kurkistellaan ensiksi mitä kaikkea ihanaa pihapiiristä löytyy:

(”Varoitus”: Kuvia on PALJON ja postaus on näin ollen PITKÄ! 😀 Minä ja kuvien karsiminen ei oikein tulla toimeen keskenämme, koska kun ympärillä on näin paljon kaikkea ihanaa, ei vaan voi olla kuvaamatta… <3)

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Heti vastassa oli ehkäpä upeimpia pioneja joita muistan koskaan nähneeni! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Ulkoa voimmekin siirtyä kutsuvan kuistin kautta sisälle:

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Talossa yrittäjäpariskunta pitää maatilan ohella kesäkahvilaa, joka on auki viikonloppuisin. Kahvilarakennuksessa toimii myös puoti, jossa myydään mm. paikallisten käsityöläisten tuotteita, sisustusesineitä, käyttötavaraa, tuliaisia… Vähän kaikkea!

Siellä on lisäksi kokonaiset kolme huonetta varattuna vintage-kirpputorille, jossa ihanat vanhat aarteet emännän omista kokoelmista etsivät uutta kotia. Sieltä olisin mielelläni ostanut vaikka mitä, jos lompakko tai oman kodin nurkat joustaisivat yhtään enempää!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kattojen koristelut olivat huikaisevan kauniita! Kiva kun myös kattoihin kiinnitetään huomiota muutoinkin kun vaan maalaamalla kaikki valkoisella. Niin taitavasti suunniteltu ja tehty, liekö sitten talon alkuperäisiä taideteoksia vai uudempia? No oli niin tai näin, sopi hyvin tyyliin, minä tykkään! ❤ Ihanan rohkeita ratkaisuja.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kahvilan tiskiltä löydät herkulliset talossa leivotut herkut niin makeina kuin suolaisinakin vaihtoehtoina erittäin ystävällisen palvelun siivittämänä. 🙂 Herkuista on liki mahdotonta kieltäytyä ja hyvä niin, sillä ne vievät kielen mennessään!

Muutama sananen vaihdettiin talon emännän Hennan kanssa ostosten yhteydessä, mutta koska vierailijoita oli muitakin ja hänellä selvästi riitti puuhaa siellä sun täällä, niin en parkkeerannut kahvikuppiani tiskin nurkalle. 😀 Ehkä joskus toiste sitten, paremmalla ajalla. Juttua olisi varmaankin riittänyt puolin ja toisin. 🙂

Täällä voi muuten järjestää myös juhlatilaisuuksia, ja talo avaa ovensa niin pienemmille kuin suuremmillekin ryhmille ympäri vuoden! Tämä onkin kiva vaihtoehto retkikohteiden joukkoon Tampereen seudulla matkaillessa, ja miksei paikallisillekin ryhmille!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Kahvia voi juoda joko kuistilla, sään salliessa pihalla suloisissa pöytäryhmissä tai tässä ihastuttavassa vanhassa pirtissä josta seuraavat kuvat ovat. ❤

Tuli kotoisa olo, sillä se muistuttaa jonkin verran omaa pirttiämme (vaikkakaan ei meidän ole näin nätti!). Ihana vanha miljöö tämäkin, jossa riittää katseltavaa pidemmäksikin toviksi. 1800-luvun henki on hienosti säilytetty!

Liutun maalaistalo Teisko

Valokuvausaiheinen välihuomio: Yllättävän hyvältä muuten näyttää nämä kaikki sisäkuvat, vaikka kamerasta piti ISO-arvoa vääntää 1000 asti ja kuviin tuli kroppikennon ”ansiosta” aika paljon kohinaa. Jonkun verran piti vielä jälkikäteen varjoja avata sun muuta, jotta sai pirtistä nurkatkin näkyviin.

Yleisesti ottaen sisätilojen kuvaaminen on aika vaikeaa ilman salamaa ja/tai jalustaa, ellei sitten ole ihan älyttömän isoja ikkunoita tai muuten riittävästi valaistusta. Nähtävästi kuitenkin onnistuu ilmankin ja sopiva tunnelmallisuus säilyy. 🙂 Mikään pimeähän tämä pirtti ei ollut, vaan mukavan valoisa. 🙂 Kuvat on otettu Sigman 17-50mm f/2.8 -objektiivilla.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Ja sitten on vuorossa korttipakan Jokeri; täytenä yllätyksenä löytyi talosta myös tällainen kirpputorihuone, jossa on minusta ihan mieletön tunnelma! 🙂 Todella rohkea ja uniikki ratkaisu, jollaista en olisi itse keksinyt, mutta joka kuitenkin täydentää hyvällä tavalla kaikkea muuta talossa olevaa.

Itämainen teema näkyy niin selkeästi, että nyt harmittaa etten huomannut kysyä onko tällä huoneella jokin erityinen tarina takanaan… 🙂 No, täytyy koittaa muistaa seuraavalla kerralla!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Siirtykäämme seuraavaksi takaisin ulos ja niihin karvaisempiin olentoihin! Aaseista kaikki kolme olivat paikalla meidän sinne mennessä, ja uteliaat korva- sekä silmäparit seurasivat tarkkaan jokaista tulijaa.  😀 Lystikkäitä tapauksia!

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Samasta paikasta löytyivät myös kanat (ja kaiketi siellä kukkokin oli), joiden ulkotarha oli toteutettu häkki häkin sisässä -periaatteella, joka on hyvä sekä turvallinenkin ratkaisu.

Liutun maalaistalo Teisko

Alunperin sain ahaa-elämyksen tähän käyntiin Sannilta Kesärannan tölli -blogista, johon hän teki postauksen samaisesta aiheesta. Sen rohkaisemana huikkasin Jussille, että ”Seuraavana viikonloppuna lähdetään kyllä käymään siellä Liutun maalaistalossa.” Sitä olemme monesti ohi ajaessa vilkuilleet, muttemme koskaan käyneet. Kiitokset siis Sannille! Ja mikäli omavaraisempi maalaiselämä kiinnostaa eikä Kesärannan tölli vielä ole omalla lukulistallasi, kannattaa se sinne laittaa! 🙂

Ja itseasiassa nämä seuraavaksi nähtävät, Liutulla kesän ajan maisemointitöissä olevat lampaat ovat juuri Sannilta eli Kesärannan tölliltä kotoisin, ja ne tulivatkin kipin kapin katsomaan keitä aidan vierelle oli tullut.

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

”Ei tä-ä-ä-äällä mitään rapsutushommia olisi?”

Liutun maalaistalo Teisko

Nuunuksi nimetty lammas sai rutkasti rapsutuksia osakseen! ❤ Niin suloinen!

Liutun maalaistalo Teisko

Muita taisi kiinnostaa enemmän ruoho, joka oli mukamas vihreämpää juuri sillä aidan toisella puolella. 😀

Liutun maalaistalo Teisko

Voi hellanlettas! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

…Ja sitten takaisin töihin!

Liutun maalaistalo Teisko

Niin on Liutun kierros tullut päätökseensä. Tuliko kuvaähky? 😀 Pahoittelut näin pitkästä postauksesta, mutten halunnut jakaa tätä kahtia sillä kokonaisuus on niin kiva.

Juuri kun olimme lähdössä, näin tutut toimittajan kasvot (hän teki alkuvuodesta minusta jutun Teisko-Aitolahti -lehteen) iloisen moikkauksen kera, ja sen jälkeen vielä iloisemman! 🙂 Nimittäin blogiystäväni Blyygi Blumsteri oli toimittajasiskonsa kanssa käymässä samaisessa kohteessa! Hänkin teki vierailusta postauksen blogiinsa, jossa muuten pääsee vierailemaan mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa! Kulttuurinystävän ehdoton valinta lukulistalle. 🙂 Rupattelimme hetken pihalla, jonka jälkeen lähdimme sitten omille teillemme. Tällaiset yllättävät kohtaamiset tuovat hymyn huulille koko loppupäiväksi! ❤

Liutun maalaistalo Teisko

Liutun maalaistalo Teisko

Tänne tosiaan kannattaa ajella jo Tampereen keskustastakin jos aikaa vaan on! Tai mikäli matka käy vaikka Ruovedelle tai Oriveden kautta Jyväskylään päin (tai vastakkaiseen suuntaan) on tämä minusta mukavampi levähdyspaikka kuin huoltoasema, joskin joutuu ajelemaan vähän pidempää reittiä, sekä ”hieman” pienempiä ja mutkaisempia maalaisteitä. 🙂 Mutta minusta olisi sen arvoista, niin kiva paikka oli Liutun Maalaistalo. ❤

Mehän teimme siis visiittimme jo tuossa heinäkuun puolella, mutta sain muokattua kuvat ja tehtyä postauksen vasta nyt. Täytyy ehdottomasti piipahtaa tuolla kahvilla vielä tässä elokuun aikana (kesäviikonloppuisin paikka on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-16). Ehkäpä silloin suorastaan sekopäisen valokuvaamisen sijasta maltan keskittyä paremmin myös siihen kauniissa kupissa tarjoiltuun kahviin… 😉

P.s. Ei ole tämäkään mikään maksettu mainos, vaan puhtaasti ilosta, hyvästä tahdosta ja tyytyväisyydestä tehty postaus paikallisen yrittäjäpariskunnan hyväksi. 🙂

rakkaudella

Mainokset

Laulujoutsenia

Noniin, arkistossa lojuneita lintukuvia tähän väliin! Tässäpä olisi nimittäin muutama otos pellolla ruokailevista joutsenista. Kauniita eläimiä nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa.

Kuvat on otettu alkukeväästä kittiobjektiivilla (eli 18-135mm f/3.5-5.6), jossa on linsseistäni eniten zoomia muttei sekään tahdo riittää yhtään mihinkään, jos tarkoituksena on kuvata esimerkiksi lintuja… No, kyllä minä vielä joskus sen kunnon putken hommaan, se on ihan varma!

Swans

Just swandering

Just swandering

Stay close

Eipä minulla muuta asiaa juuri nyt ollutkaan, lyhyestä virsi kaunis. 😀 Ihanaa tiistaita! ❤

rakkaudella

 

Molemminpuolinen yllätys

Istuin hiljaa lintujen ruokintapaikalla, sillä olin ollut kuvaamassa sinitiaisia. Ajattelin jo siirtyväni kylmästä tuulesta sisätiloihin, mutta jokin tunne sisälläni sai minut kuitenkin jäämään.

”Odotellaan nyt vielä hetki”, ajattelin.

Kannatti odottaa. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä kamera kourassa.

Squirrel

Yhtäkkiä huomasin oravan lähestyvän talon kattoa pitkin! Se ei huomannut minua, sillä olin aivan paikoillani ja liikkumatta, piilossa rakennelman takana. Orava hyppeli tottuneesti harkkokasan juurelle. Sain kuin sainkin otettua siitä yhden onnistuneen otoksen noin metrin päästä, ja vieläpä manuaalitarkennuksella.

Tilanne kesti ehkä sekunnin ja oli hetkessä ohi kuten alla oleva, vähemmän onnistunut kuva ehkä kertoo. Oli siis onni että havaitsin sen etukäteen, jotta sain edes muutaman sekunnin aikaa valmistautua.

Squirrel

Oravaparka oli koko tilanteesta sangen yllättynyt (kuten minäkin), eikä ilmeisesti meinannut kerrasta ymmärtää että sen edessä todellakin istui joku! Se nimittäin yritti vielä uudestaan kiivetä syömään, kunnes tajusi tilanteen ”vakavuuden” ja kiiruhti pois. 😀

En ole tainnut aiemmin ottaa yhtäkään oikeasti hyvää kuvaa oravasta (tai oikeastaan mistään muustakaan luonnossa elävästä nisäkkäästä), joten tämä on siksi niin merkittävä otos. Tänä kesänä minulla onkin tavoitteena kunnostautua myös luontokuvauksen saralla, ja saada edes yksi kunnollinen kuva jostakin lähimetsien hirvestä. Ne ovat lapsesta asti kiehtoneet minua tosi paljon.

Olen talven aikana mm. seuraillut niiden jälkiä lumessa jotta saisin edes jonkinlaisen kuvan hirvien reiteistä ja elinpiiristä, sekä lukenut niistä. Saa nähdä miten tavoitteessani onnistun. 🙂

Oletteko te asettaneet itsellenne kesäksi tavoitteita?

rakkaudella

Sinitiaisia & kuvaustaktiikkaa

Nämä kuvat on otettu alkukeväästä. Istuskelin muutamana päivänä pihamme lintujen ruokintapaikalla vahdissa, kameran kanssa tietenkin!

Tuolini oli vähän yli metrin päässä lintulaudasta ja aika kauan lopulta meni että ne minuun yhtään  tottuivat. Pitkän istuskelunkaan jälkeen en ensimmäisenä päivänä päässyt sellaisiin tuloksiin kuin olisin ehkä toivonut. Ajattelin kokeilla josko jonkinasteinen ehdollistamistaktiikka toimisi.

Blue tit in monochrome

Toisena päivänä päätin siis tehdä asioita eri tavalla. Aloin ensiksi totuttaa niitä pelkästään minun läsnäolooni ihan vain istumalla hiljaa paikoillani. Sitten huomasin, että ne kävivät laudalla huomattavasti useammin mikäli olin silmät kiinni tai katsoin muualle. Silloinhan ”saalistaja” on vaarattomampi, eikö vaan? Käy järkeen.

Istuin silmät kiinni ja kuuntelin kun ne rapistelivat ruokapaikalla vähän väliä. Ei ole varmaan mikään yllätys, että juuri sinitiaiset olivat rohkeimpia.

Noin puolen tunnin kuluttua otin kameran käteen ja aloin painella laukaisinta minnekään kuitenkaan tähtäämättä, jotta linnut tottuisivat myös kameran ääneen. Huomasin että ne säpsähtivät sitä aluksi joka kerta ja lensivät karkuun, tai vaihtoehtoisesti eivät edes uskaltaneet tulla laudalle asti vaan tähyilivät ihmeissään puskien oksilta.

Blue tit in monochrome

Blue tit in monochrome

Istuin tuolilla kamera sylissäni silmät kiinni, pää painuksissa ja painelin nappia, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Räps, räps, räps…

Jonkin ajan kuluttua nostin kameran kasvojeni eteen ja jatkoin sattumanvaraista räpsimistä. Pidin edelleen silmiä kiinni. Pikkuhiljaa ne alkoivat tottua uuteen ääneen.

Blue tit in monochrome

Viimeinen vaihe olikin sitten varsinainen kuvien ottaminen! Pidin huolta siitä etteivät linnut nähneet silmiäni kameran takaa. Painoin nappia vaikkei laudalla olisi ketään ollutkaan, jottei ääni pääsisi linnuilta unohtumaan ja säikäyttäisi niitä myöhemmin.

Kärsivällisyys kannatti!

Blue tit in monochrome

Lopulta ne todellakin tottuivat minuun ja kameraan! Tuntui kuin muutama yksilö olisi oikein jäänyt odottamaan kameran sulkijan ääntä laudalle.

”Missä se ääni nyt viipyy, kun me kerran ollaan tässä?”

Rohkeudesta tuli ikään kuin ”palkkioksi” herkku, eli kuorittu auringonkukansiemen, joita olin laittanut vain siihen paikkaan johon etsimellä tähtäsin.

Se oli aika hieno tunne, kun ne eivät enää pelänneet minua tai kameraa yhtään niin paljoa kuin paria tuntia aiemmin. Jos tätä olisi jatkanut vielä useamman päivän ajan, olisi tuloksena ollut varmaan muitakin rohkaistuneita lintulajeja, sillä muutama talitiainenkin uskaltautui loppuvaiheessa syömään ylätasanteelle. Keskityin kuitenkin kuvaamaan juuri sinitiaisia.

Blue tit in monochrome

”I’m fabulous!”

Tämä viimeinen kuva oli minusta jotenkin hassu! Näyttää hiukan papukaijalta. 😀

Tarkennuksen kanssa oli välillä vähän ongelmia. Sinitiaiset ovat niin pieniä, ettei 50mm objektiivini automaattitarkennus meinannut havaita niitä, saatika ollut aina tarpeeksi nopea. Toisinaan tarkensin manuaalisesti joka joissakin kuvissa sattui osumaan ihan kohdalleenkin, mutta se taisi olla enimmäkseen tuurista kiinni. Kuvia piti myös jonkin verran rajata. Kohinaakin niihin jäi, mutta ehkä sen nyt juuri ja juuri kestää… 🙂

Kokeilin tehdä kuvista mustavalkoisia alunperin vaihtelun vuoksi, ja lopulta ne näyttivätkin paremmilta juuri niin. Erilaisilta, jopa vähän hienostuneilta. Ei tuo leca-harkko minun mielestäni kovin nätti kuvauskohde ole, ainakaan värikuvissa…  😀 Tähän ”monochrome-maailmaan” se sulautuu jotenkin paremmin.

Mukavaa keskiviikkoa!

rakkaudella

Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella