Uudenvuodenaaton ex tempore-kakku

img_0216

Alunperin en ollut ajatellut tekeväni mitään sen kummempaa jälkkäriä uudenvuodenaattona, mutta rakkaalta serkulta joululahjaksi saatu DIY cookie jar (purkki jossa on kaikki kuivat aineet valmiina) sai minut muuttamaan mieleni! Purkissa oli ainekset rocky road-kekseihin, mutta päätin sen sijaan vaihteeksi soveltaa ja tehdä siitä sittenkin kakun. Vallan suloinen siitä tulikin, ja maistui myös hyvältä! Ohjetta ei ole valitettavasti antaa, kun purkissa ei ollut helposti luettavissa olevia ainesten määriä enkä oikeastaan koskaan muista/jaksa mitata saati sitten kirjoittaa ylös ohjeisiin lisättyjä asioita. 😀 Lisäsin siis kermaa, ylimääräisen kananmunan, kaakaojauhetta ja voita reippaasti. Paiston jälkeen ripottelin kakun päälle veitsellä pienennetyt pähkinät sekä geishat, ja purkissa mukana tulleet vaahtokarkit.

img_0201

img_0209

Kirjaimellisesti kermaksi kakun päälle sovelsin vielä kastikkeen. Ei se välttämättä olisi sitä edes tarvinnut, mutta eipähän ainakaan ollut kuivaa! Sekoitin kerman joukkoon suklaavanukasta (kyllä, luit oikein :D), kaakaojauhetta, sokeria, vaniljasokeria, sekä tipan mandariinista puristettua mehua (koska sitruunaa tai appelsiinia ei ollut). Hyvää oli sekin ja sopi hyvin kakun kaveriksi!

img_0203

Itse kakun tekoa suurempi operaatio olikin sitten kakun kuvaaminen. 😀 Minulla oli onneksi aika tarkka visio siitä, millaisia kuvista haluan. Apunani käytin kohdistettavaa pöytävalaisinta, isoa valkoista heijastinta ja orjasalamaa. Ilman niitä tästä ei olisi kyllä tullut mitään! Nämä kuvat on nimittäin otettu illalla seitsemän jälkeen. Onneksi päätin ottaa kakusta kuvat vielä samana iltana (ennen kuin se katosi parempiin suihin), sillä muuten en olisi hoksannut miten onnistuneen kuvaustuokion voi noinkin myöhään suorittaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😀 Olen rajoittanut oikeastaan kaiken kuvaamisen päiväsaikaan, eikä se silloinkaan sisätiloissa niin miellyttävää ole (tähän aikaan vuodesta), kun on niin hämärää koko ajan. Onneksi on apukeinoja ja kevät on edessä päin, jolloin valon määräkin alkaa pikkuhiljaa lisääntyä!

Rakkaudella, Anna

 

Itsetehtyä hemmottelua lahjaksi

img_9206

Tänä vuonna tein itse hemmottelutuotteita/kosmetiikkaa joululahjoiksi läheisilleni. Ideoita poimin Pinterestistä ja muokkasin ohjeita tarvittaessa. Valitut tuotteet olivat helppoja tehdä, eikä niihin tarvittu miljoonaa erilaista ainesosaa. Ruohonjuuresta löysin melkein kaiken tarvittavan. Tein tuotteita pääasiassa miehet ja naiset -jaottelulla, mutta toki niitä voi käyttää miten päin vaan. J on ainakin tykännyt kokeilemistaan miesten tuotteista, mutta myös sokerikuorinnan pehmentävä vaikutus kasvoilla sekä jalkapohjissa on saanut paljon kiitosta! Projekti oli loppujen lopuksi paljon työläämpi kuin olin alunperin ajatellut, sillä joitakin ohjeita piti hiukan soveltaa ja muutenkin sellaista pientä näpertelyä oli yllin kyllin tehtävänä. Onneksi aloitin suunnittelun ja tuotteiden tekemisen riittävän ajoissa, joten kiire ei sinänsä tullut.

Valikoimaan päätyi lopulta kahdenlaista sokerikuorintaa, vartalovoita, jalkakylpyjä, saippuaa, after shavea, parranhoitoainetta sekä huulivoiteet miehille ja naisille.

img_9253img_9234img_9276img_9292img_9237img_9261

Etiketit suunnittelin itse Illustratorilla alusta loppuun, tulostin tarrapaperille ja leikkasin siitä irti. Päälle liimasin vielä kontaktimuovia, jotta etiketti ei heti kastuessaan suttaannu. Miesten ja naisten tuotteissa on omanlaisensa design. Kaikkien tuotteiden pohjassa on lisäksi pieni ainesosaluettelo, jossa lukee mitä olen mihinkin seokseen käyttänyt. Konseptin luominen on aina niin hauskaa puuhaa! 🙂

Käytin kolmea eteeristä öljyä hajusteina: laventeli, eukalyptus tai appelsiini.

img_9267img_9272

Saippuan teossa vähän oikaisin. En nimittäin alkanut vääntämään massaa alusta asti itse sillä tiesin urakkaa olevan riittämiin ilman sitäkin. Valkoisen saippuamassan sulatin mikrossa ja lisäsin siihen vähän sheavoita kosteuttamaan, sekä tuoksu- ja väriainetta. Elintarvikeväriä ei todellakaan tarvinnut laittaa kuin pieni tippa tai korkeintaan kaksi. Eikä sitä ole tietenkään pakko laittaa ollenkaan ellei halua, mutta itse kaipasin hiukan väriä näihin.

Lisäksi olin jo aiemmin suunnitellut ja tehnyt liudan mustavalkoisia jouluaiheisia pakettikortteja, joihin tuli kääntöpuolelle tietenkin lahjan saajan nimi. Sahasin myös leveästä puulistasta alustat, joiden päälle purnukat oli mukava asetella sellofaaniin käärittäväksi.

img_9306img_9315img_9304

Kaiken kaikkiaan projekti oli todella mukava ja nautin sen tekemisestä valtavasti! Toivottavasti lahjojen saajatkin pitävät niistä. 🙂 Muutamia tuotteita jäi yli, joten itseäänkin saa tässä hiukan hemmotella. Olen itse kovasti tykästynyt etenkin sokerikuorintaan ja jalkakylpyihin. Huulirasva ja vartalovoikin on olleet jo kovassa käytössä! Lisäksi minulla on ollut testissä alumiiniton DIY dödö, jonka alkuperäinen ohje löytyy linkin takaa Mielekäs miellekartta -blogista. Ohje on ihan mahtava, eikä siihen tarvita kuin perunajauhoja, ruokasoodaa ja kookosöljyä. Toimii ainakin minulla loistavasti, suosittelen kokeilemaan!

Rakkaudella, Anna

 

 

 

Halloween-brunssi

Huhhuh, olipahan viikko! Nyt on halloweenit juhlittu meidän osalta, kerta se on ensimmäinenkin! Blogissa on eletty viikon verran hiljaiseloa, kun ei ole vaan ehtinyt keskittyä tähän oikeastaan ollenkaan. Se tuntui vähän oudolta, kun tästä on tullut niin olennainen osa arkea jo tässä muutaman kuukauden sisällä. (Hetkinen, tässähän on kuukausipäivä käsillä: blogini täyttää tänään huimat 2 kuukautta! :D)

img_5272

Viikko sitten sunnuntaina tuli idea ja siitä se ajatus halloween-brunssista sitten lähti. Haeskelin koristelu- ja tarjoiluideoita netistä ja osa tuli ihan omasta päästä soveltamalla. En ole aiemmin järjestänyt itse mitään teemajuhlia (joitakin ”tavallisia” juhlia kyllä) mutta hyvin meni silti! Edellisistä kekkereistä tässä talossa on kulunut jo useampi vuosi ja nämä olivat myös ikään kuin meidän tuparit, vaikka valmista ei vielä olekaan.

Paikalle kutsuin lähisukuani, yhteensä meitä oli 14 henkeä + vauva. Somisteet ja tarjottavat olivat kuin lastenkutsuilla konsanaan, vaikka oli vain yksi lapsivieras vauvan lisäksi. 😀 Olin uurastanut näiden kekkereiden eteen todella paljon, ja koristeista kaikki muu on itse tehtyä paitsi kurpitsailmapallot. Oli lepakoita, kurpitsa-pompomeja, lippusiimaa, kummituksia, hämähäkkejä ja seittejä. Ensireaktiot olivat hiukan hämmästyneitä ja huvittuneita, ihan niin kuin toivoinkin! Tarkoitukseni oli alunperinkin herättää ihmisissä iloa ja siinä kyllä onnistuin. 🙂

img_5201img_5197img_5228img_5231img_5234img_5227img_5221

Suolaisista tarjoiluista sen verran, että alkuun tuli lautasella suoraan keittiöstä bataatti-kurpitsakeitto, jonka päällä oli salvialla ja hunajalla maustettu maitovaahto sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä (tästä en valitettavasti muistanut/ehtinyt ottaa kuvaa). Siitä tykättiin ja olin siitä tosi mielissäni, koska resepti oli itse kehitelty ja olin aiemmin hauduttanut sitä varten lihaliemenkin luiden kera. Sitten oli suolaisena syötävänä rukiinen hirvi-kanttarellipiiras (lähimetsän antimia), joka myös oli itse kehittelemäni, pohjaa lukuunottamatta (se oli tylysti valmis pakastepohja :D). Oli lisäksi nakkimuumioita, vihreää salaattia, poppareita, cocktail-piirakoita munavoilla sekä patonkia.

img_5214img_5220

Makeina oli mm. haamumarenkikakku, jonka ulkonäköön idea tuli netistä mutta toteutus oli omaa käsialaa. Tein alkuviikosta melkein viiden tunnin marenkeja tätä kakkua varten (ohje täältä), vaikka osa taisi olla vähän liian kauan kuivattavana kokoonsa nähden ja menivät hiukan kuiviksi. Hyviä niistä silti tuli, etenkin kun vähän pehmenivät kakun koristeina. 🙂 Välissä on siis paksua kurpitsakiisseliä, mascarpone-valkosuklaavaahtoa ja sitä marenkia. Mainittavan arvoinen jälkkäri oli myös panna cotta, jonka päälle lusikoin samaista kurpitsakiisseliä mutta ohuempana versiona. Panna cotta on yksi suosikkijälkiruoistani ja se onnistuu aina (on sitä tullut kokkina väännettyä ihan vaan ”jokunen” kerta…) Limellä tehostettu kurpitsakiisseli toimi tosi hyvin makean ja kermaisen vanukkaan kanssa. Sitten oli vaahtokarkeilla koristellut suklaabrowniet tehtynä kuppikakkuvuokiin, (ohje täältä) tosin ilman valkosuklaakuorrutusta, koska löysin jo valmiiksi halloween-aiheisia vaahtokarkkeja kaupasta. Ei myöskään pidä unohtaa valkosuklaalla muumioituja suklaakeksejä! Äklömakeita niistä kyllä tuli, mutta näyttivät hauskoilta!

img_5212img_5217img_5215img_5224

Lisäksi sain tutustua sokerimassaan, jota ostettiin mustana ja valkoisena versiona kaupasta. Niistä muotoutui hämähäkkejä ja silmiä. Mitähän tuosta lopusta massasta keksisi, kun sitä jäi aika paljon..?

img_5204img_5208img_5207img_5209

Ylipäätään tuo somistaminen on mielestäni ihan mahtavaa puuhaa. Kunpa olisin ehtinyt panostaa vielä enemmän itse pöytien kattamiseen ja kuvien ottamiseen.. Valokuvat on siis otettu tosi hätäisesti, mutta aika meinasi loppua kesken (ehdin kuitenkin minuutilleen, kyllä tuo aikataulutus ja työjärjestys tulee vielä jostain takaraivosta puoliautomaatilla).

Tässä selostan vieraille mitä ruokapöydästä löytyy, ”assistenttina” serkun poika. 🙂 (Kiitos Johannalle kuvasta!<3)

img_4186

Erityisen ylpeä olen ensimmäisestä koskaan kaivertamastani kurpitsalyhdystä! Siitä tykkäsivät vieraatkin. 😀 Tosi ”hurja” veijari! Sisällä on led-kynttilä. Tästä kurpitsasta sain ainekset soseeseen, jota käytin pohjana kaikissa kurpitsa-alkuisissa lisukkeissa.

img_5251

Tässä vielä muutama kuva, jotka on otettu juhlien jälkeen illan hämärässä:

img_5304img_5262img_5252img_5257

Suuri kiitos kaikille vieraille, ilman teitä ei olisi ollut koko kekkereitä ja uurastus olisi mennyt hukkaan! ❤ Hyvää halloweenia kaikille!

Rakkaudella, Anna

/ I arranged for the first time a halloween-brunch for my nearest relatives! 14 guests (+ one baby). There was so much work to do for the whole week, but it doesn’t matter when you do what you really like. Happy halloween everybody!

With love, Anna

Valmiit säärystimet

Säärystimet valmistuivatkin nopeammin kuin ajattelin, kunhan olin saanut juonen päästä kiinni. Ensimmäinen oli aika hidas tehdä koska siihen sisältyi niin paljon uuden opettelua. En myöskään osannut oikein päätellä lankoja työn sisään tai ottaa toisen väristä lankaa, joten siinä on muutama pieni reikä ja se on vähän suttuisempi. Toinen säärystin valmistuikin jo paljon nopeammin ja sen aikana hoksasin (tai ainakin luulen hoksanneeni) nuo edellä mainitut asiat ja paljon muutakin, muunmuassa myös sen että se viides puikko on aika tarpeellinen… 😀 Ihan huvittaa kun en sitä aiemmin tajunnut! Katselin yömyöhään koneelta jotain tyhjänpäiväistä sarjaa useamman jakson ja tein säärystimiä siinä samalla.

Varmaan joku muukin saattaa nauraa kömmähdyksilleni (se on jopa suotavaa), mutta tässä blogissa haluankin tuoda myös sen puolen esiin. Minun elämässäni tai tekemisissäni kaikki ei todellakaan mene aina putkeen, päinvastoin. 🙂 Olen kyllästynyt esittämään muuta.

img_4133img_4149img_4140img_4188

Tässä vielä valmiit säärystimet jalassa. Pahoittelut ”karvaisista jaloistani”! Kissataloudessa niitä on kaikkialla, halusit tai et. 😀

Kehittymisen varaa on toki paljon, mutta tässäkin asiassa vain tekemällä oppii. Ei muuta kun uutta silmukkaa puikolle ja uusien projektien kimppuun! Tykästyin kyllä kovasti näihin väreihin, taidanpa hakea pari kerää tätä Folkia ja heijastinlankoja varastoon ja tehdä itsellenikin joskus samantapaiset. 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Leg warmers are ready! This project was faster than I thought, so now I need to figure out something else to do. I watched some series from the computer in to the night and knitted these at the same time. First one is a little bit messy, but the second one is much better already.

With love, Anna 

Uskallus hypätä puikkoihin

img_4112

Nyt voin vihdoin julistaa aloittaneeni uuden projektin eilen illalla, ja tällä kertaa neuloen! Rakas äitini pyysi minua tekemään hänelle säärystimet käyttäen niissä myös heijastinlankaa. Ensimmäistä säärystintä olen neulonut nyt melkein puoleenväliin. Huomioitavaa on se, etten ole ala-asteen jälkeen neulonut neljällä puikolla (oikeastaan en edes muistanut neuloneeni neljällä, mutta koska olen jotain töppöstä tai sukan tapaista saanut aikaiseksi on hyvin todennäköistä että siinä on käytetty useampaa puikkoa). Itsehän en tätä muista. 😀 Muunmuassa tästä ja monesta muustakin syystä olen aloittanut tämän säärystimen neulomisen aika monta kertaa alusta..

Siitä tosin olen varma, etten ole koskaan neulonut mitään kahdella tai useammalla värillä. Sekin on siis täysin uutta minulle, enkä ole ihan vakuuttunut siitä että olen tehnyt sen oikein, mutta menkööt. Ajatus on tärkein ja neulon nämä säärystimet rakkaudella, joten ne toivottavasti lämmittävät täydellä teholla tulevaa omistajaansa virheistä huolimatta.

img_4105

img_4119

Pinkki ja musta lanka on Novitan Heijastus-lankaa jotka äiti antoi mukaani, monivärinen taas on Novitan Folkia. Rakastuin tähän kerään ensisilmäyksellä ja aionkin tehdä myös itselleni jotain tästä ihanasta, pehmeästä sekä herkullisen värisestä langasta! Ah! ❤

/ I’ve started knitting, finally! My mom asked me to do leg warmers for her with reflective yarn, and here is what I’ve done so far. Not perfect but good enough. I hope they will warm  their new owner’s legs with love.

Your’s, Anna

DIY-meikkipussi omalla printillä

Sain meikkejä pöydältä siivotessa idean uudesta meikkipussista. Meikkaan nykyään aika harvoin, mutta silloin kun sitä teen olisi kiva että ne saisi helposti siivottua myös pois ja välineiden on lisäksi kuljettava näppärästi mukana. Edellisen kaupasta ostetun pussukkani idea on muuten osoittautunut todella toimivaksi, mutta se on hiukan liian pieni ja tavarat saa sullomalla sulloa sinne. Inhoan pelata tetristä etenkin silloin kun on kiire, joten päätin tehdä uuden ja vähän isomman hyödyntämällä edeltäjänsä ideaa. Vanha pussukka näyttää tältä:

Sitten hetken ajatusta pyöriteltyäni sain idean käyttää koulussa itse suunnittelemaani ja painamaani Kettu -printtiä. Printin suunnittelu ja kankaalle painaminen oli monivaiheinen prosessi, mutta tosi hauskaa ja mielenkiintoista! Se on nimittäin painettu tälle pellavakankaalle silkki/seripainomenetelmää käyttäen, eli kehyksiin pingotetun seulakankaan läpi. Jos tahdot tietää tästä menetelmästä lisää, niin Wikipediassa on hyvä artikkeli kyseisestä tekniikasta!

img_3767

Pellava sopiikin erittäin hyvin materiaaliksi myös tähän pussukkaan. Mittoja mietin jonkin aikaa ja yritin paperille järkeillä jos jonkinnäköisiä ohjeita ja kuvia, jotta saisin paremmin jäsenneltyä sen myös omassa päässäni. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa etsiä valmis ohje, mutta tunnetusti harvemmin tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin. 🙂 Tykkään vaivata päätäni soveltamisella ja ongelmanratkaisulla, joten siksi monesti yritän ensin itse ja sitten vasta etsin ohjeen tai pyydän apua jos ei onnistu.

img_3776

Mittasin ja leikkasin kankaasta sopivat palat lankasuoraan. Vaihe ei suinkaan ollut ihan näin yksinkertainen, sillä mittaaminen oli haastavaa kun kuvio piti saada asemoitua oikeaan kohtaan. Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin säästynyt paljolta, kun olisin vaan voipaperista leikannut kaavan ja sen avulla hahmottanut oikeat kohdat… Mutta oppi käy erehdyksen kautta. 🙂 Jälkiviisaus kunniaan! Seuraavalla kerralla teen sitten niin.

Taittelin saumavaroja ja neulasin ne, kunnes tajusin että vetoketju kannattaa ommella ensin (tai näin ainakin muistelisin). Neulat irti ja vetoketjua valitsemaan ja asettelemaan. Minulla on äitini joskus keräilemiä vetoketjuja muovikassillinen, ja siellä on kyllä tosi kivan värisiä versioita ja eri mittaisiakin. Muutama piilovetoketjukin löytyi, mutta ne olivat väärän mittaisia ja värisiä. Valitsin tähän mittansa puolesta sopivan valkoisen vetoketjun, jonka ketjuosa on kullan sävyinen. Vetoketju olisi ollut parempi ommella siihen tarkoitetulla paininjalalla, mutta koska en tiennyt sellaista olevan niin ompelin sen ihan tavallisella. Jälkeenpäin sain kuulla että se vetoketjupaininjalkakin meillä on.

img_3793img_3787

Alkuperäisessä meikkipussissa on tarranauha jolla se pidetään kasassa, mutta minulla ei sattunut sellaista olemaan joten päädyin nappiin. Minusta se sopii ihan hyvin tuon vetoketjun kanssa ja toimii hyvin. Ompelin myös kuminauhan meikkisutien pidikkeeksi samaan tyyliin. Tämä on ollut tosi kätevä ominaisuus, koska aiemmin minua otti päähän pitää suteja samassa pussissa meikkien kanssa. Jokainen joka on joskus näin tehnyt varmaan tietää miten siinä käy, kun poskipuna tai puuteri hajoaa ja leviää sinne sutien sekaan. 😀

Tässä kuvia valmiista pussukasta:

img_4055img_4059img_4061img_4062img_4076img_4080img_4086img_4101

Sivusaumat näyttää hassulta, kun olen loppusilityksessä ilmeisesti silittänyt vain suoraan tuon pussukan päältä, joten sinne on jäänyt omituiset taitteet. Mutta olkoon!

Lopputulos ei todellakaan ole täydellinen ja virheitä riittää, mutta se ei haittaa. Se on minun tekemäni ja minun näköiseni. Pääasia omasta mielestäni on, että uskaltaa tehdä ja yrittää vaikka virheitä tulisikin. En ole koskaan aiemmin ommellut oikeastaan minkäänlaista pussukkaa, mutta muutaman koristetyynyn päällisen kylläkin. Niissähän on vähän sama idea. Tämän kanssa oli ongelmaa jos jonkinlaista, ja välillä ompelukonekin (yllätys yllätys) temppuili. Parasta on se tunne, kun saa tehtyä jotain valmiiksi asti vaikeuksista huolimatta! Monta asiaa tekisin seuraavalla kerralla toisin, mutta tästä en korjaisi mitään. Se on täydellisen epätäydellinen, kuten minäkin! 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Hello! Here is a DIY-bag for make up. I have one of these already and it’s great, but it is too small so I decided to do one by myself. I did it from linen and there is also a Fox-print that I’ve designed and screen printed to the fabric in school last year. It was fun! I’ve never been good at sewing, but I think it’s more important to dare to try something and not be afraid of mistakes. I had many difficulties with this, but now it’s ready. The result is far from perfect and so am I! 🙂

With love, Anna 

Isoäidinneliöistä parsittua

img_3036

Sain kun sainkin ensimmäisen esineen valmiiksi asti! Virkkasin 5 isoäidinneliötä jotka parsin yhteen. Nyt ne edes muistuttavat sitä mitä pitääkin. 😀 Lopputulokselle keksin parikin eri käyttötarkoitusta. Alunperin sen piti olla kori, ja onhan se sitäkin. Mutta koska siitä tuli vähän lössähtänyt lankavalinnan, mallin ja toki käsialankin takia, niin sen pitäisi olla täynnä tavaraa (esimerkiksi tuikkuja) näyttääkseen järkevältä. Se toimii hyvin myös myssynä tai kukkaruukun suojana. Se kylläkin taitaa jäädä tuikkukoriksi, vaikka tuon laventelin ruukun suojanakin se näyttää ihan kivalta. Hmm.. Saapa nähdä mikä sen kohtalo tulee loppujen lopuksi olemaan!

img_2950img_2942

Näistä neliöistähän saisi tehtyä vaikka mitä! Olenkin jo haaveillut niistä tehdystä pitkästä neuletakista tai lämpimästä viltistä. Tosin tuon kokoluokan töihin niitä tarvitaan paljon, joten itseni tuntien taidan toistaiseksi pitäytyä näissä pienemmissä töissä jotka minun on mahdollista saada myös valmiiksi ennen kyllästymisen vaaraa. 😀 Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jäisin aivan koukkuun tähän hommaan!

Rakkaudella, Anna

/ First crocheting project is ready! I sew 5 squares together and it became a basket or cozy knit cap, whatever the need is. I think that it will stay as a candle basket for me or something like that.

With love, Anna

Humalaisen isoäidin neliö

img_2832

Ihme tapahtui, vihdoin uskalsin edes yrittää virkata jotain! 😀 (Kiitoksia vielä Satu rohkaisevista sanoistasi!) Minulla sattui olemaan mummulta saatu Novitan lehti (4/2015) jossa oli isoäidinneliön virkkausohje. Luulin aiemmin etten todellakaan tulisi tarvitsemaan tätä lehteä yhtään mihinkään, ikinä. Toisin kävi!

img_2846

img_2825

Postauksen nimi viittaa vahvasti lopputulokseen, tai siihen mitä minulle tulee siitä mieleen. Voisin nimittäin kuvitella että vain humalainen isoäiti saisi aikaan jotain vastaavaa! Siis tilanne, jossa Naapurin Sirkka-Liisa oli taas tehnyt vähän turhan tujua raparperiviiniä ja sitä meni isoäidillä liian monta lasillista Kauniita ja rohkeita katsellessa. Illalla isoäiti alkoi jatkaa neliöistä tehtävän torkkupeiton virkkaamista pienissä raparperiviineissä. Ei sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja pylväitä tuli vahingossa liikaa sinne tänne, silmukat olivat vähän mitä sattuu ja lopputulema muistuttaa isoäidinneliön sijaan jotain ihan muuta. Aamulla voikin sitten ”ihastella” tuotoksia hienoisen päänsäryn siivittämänä. 😀

img_2848

Tie ei minullakaan ollut ruusuinen, ja neliössä on tosiaan paikoin liikaa pylväitä ja muitakin virheitä, mutta päätin etten ala koko systeemiä purkamaan vaan yritin luovia neliön loppuun jollain konstilla. Päätin myös huumorimielessä kehystää valmiin neliön, oli se sitten minkä näköinen tahansa! Vähän niin kuin lasten töitäkin kehystetään, alla lukee tekijän nimi ja ikä. Tässä tapauksessa Anna 25v. 😀 Sitä voin sitten muutaman vuoden päästä vähän (toivottavasti) taitavampana katsella ja miettiä mistä on joskus lähdetty!

img_2872

img_2868

Huomasin tuossa virkatessa, että se tosiaan on jopa aika rentouttavaa sitten kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla ohjetta! Seuraava isoäidinneliö sujuu luultavasti vähän helpommin ja sainkin ihan hyvin juonesta kiinni, joten kuka tietää mihin vielä ryhdyn! Toivossa on ainakin hyvä elää. 😀

Terkuin, Anna

/ Today I wanted to try crocheting! I’ve done it a little bit in school as a child but not since that. It didn’t go so well for the first time now, but I think I just need to practice. It looks that it has been made by granny who has drank a little bit too strong and too much rhubarb wine or something. 😀 I even framed the result I made, just like children’s work is often framed. That’s because it looks funny and now I can see the development in my skills in future! This is where it started from.

With love, Anna

Minustako käsityöihminen?

Minulla on haave. Se on sellainen, että pystyisin melko kivuttomasti ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan itselleni vaatteita tai muille kaikkea kivaa lahjaksi.

Tarkoitan siis käsitöillä tässä kontekstissa ns. rättikässää, kuten sitä yläasteella joskus kutsuttiin. Se ei todellakaan ollut lempiaineeni, arvosana pyöri seiskan kieppeillä ja sekin varmaan säälistä. Eräs kaverini muistaa vieläkin villalangasta neulomani töppöset jotka muistuttivat enemmän hämähäkinseittiä kuin mitään jalkaan laitettavaa. 😀 Villasukat onnistuin kai joskus tekemään, mutta voi kiesus mikä taistelu sekin oli. Äidillä taisi olla kotona kestämistä kun en vaan osannut vaikka hän yritti neuvoa. Neulominen ei ole ikinä luonnistunut multa jostain syystä. Noin vuosi sitten päätin opetella neulomaan ja yritin kyllä, mutta vaikka katsoin tarkasti videosta mallia niin en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin jotain ihan kummallista neulosta molemmin puolin… Siinä kohtaa kun olin aloittanut työn jo varmaan viisitoista kertaa uudelleen päätin antaa periksi. Ei tuu mitään. Tarvitsisin hyvän ja kärsivällisen opettajan, joka viitsisi minua hiukan neuvoa alkuun pääsemiseksi.

Virkkaamista en ole yläasteen jälkeen edes kokeillut, joten siitä en uskalla sanoa vielä mitään. Siitä ei ole jäänyt ihan yhtä karmivia muistoja kuin tuosta neulomisesta, vaikka ei sekään ihan putkeen mennyt. Siksi olenkin ajatellut kokeilla sitä lähiaikoina.

Onnekseni ehkä suurin pelkoni ja kiukkuni ompelukoneita kohtaan meni ohi sisustusartesaanin opinnoissa, koska oli pakko. Oli pakko ommella tyynynpäällisiä, verhoja, kaitaliinoja ja sen sellaista. Ne nyt juuri ja juuri meneekin eivätkä yleensä tuota sen suurempia vaikeuksia. Tai no…

Hieman meni maku verhojen ompeluun, kun koulussa suunnittelin silloiseen asuntooni makeat verhot Marimekon Marhaba-kankaasta, joihin tuli vihreät kanttaukset ympärille. Kyllä minä ne kovan taistelun jälkeen sainkin tehtyä, mutta mittavirheen takia niistä tuli auttamatta varmaan 30 senttiä liian lyhyet koska olin muistanut verholaudan paikan väärin… Huonekorkeus siinä yksiössäni oli tosin suurempi kuin normaalissa huonetilassa, joten ehkä ne johonkin matalampaan tilaan sitten sopisivat. Olin tästä niin kiukkuinen itselleni, että en ole sen jälkeen haaveillut ompelevani juuri mitään ja nämä surullisenkuuluisat verhot makaavat varastossa odottamassa parempia päiviä. 😀 Hienothan niistä tuli, vaikka ei ihan niin särmät kuin kanttaukset vaatisivat.

img_0401

Vaatteita en ole tainnut koskaan edes ommella. Nyt kun on aikaa ja mielenkiintoa, niin olisi otollinen aika opetella. Minulla on ihan älytön määrä vaatteita. Olen hamstrannut niitä kaupoista ja kirpputoreilta ja osaa en ole kertaakaan käyttänyt. Osa ei mahdu enää päälle, mutta en ole raaskinut laittaa niitä kiertoonkaan. Kyllähän minä vielä joskus niihin mahdun. Jep jep, tuttu lause varmaan monelle. 😀

Olen nähnyt monissa blogeissa lupauksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2017. En ehkä ihan 100% pysty haastetta toteuttamaan, mutta aion yrittää parhaani ja tehdä itselleni sen mitä osaan. Kirpputoreilla aion myös käydä, mutta järki päässä tästä lähtien. Viimeinen puoli vuotta on mennyt aika vähäisellä shoppailulla, koska ei ole ollut varaa ja asutaan sen verran korvessa ettei heräteostoksille lähteminen ole ihan niin helppoa kuin kaupungissa. Onneksi. Shoppailu ei myöskään ole enää niin kovin nautinnollista suurentuneen vaatekoon vuoksi, ellei sitten satu löytymään jotain ihan huippu hyvää itselle istuvaa mallia.

Summa summarum, tarkoituksena on siis kierrättää vanhoista vaatteista jotain uutta, muokata niitä enemmän omalle kropalle sopiviksi ja esteettistä silmää miellyttäviksi, hyödyntää kirpputorilöytöjä tai ilmaiseksi saatuja vaatteita samalla tavalla sekä toki ommella itse alusta lähtien joitakin helpompia vaatekappaleita näin aluksi. Hieman kauhunsekaisinkin tuntein olen valmis haasteeseen ja samalla aika innoissani. Täytyy siis ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja alkaa vaan tekemään, muuten ei opi!

Terkuin, Anna

/ I have a dream. I want to be able to sew, knit or crochet clothes for myself or some nice things for other people as gifts. I’ve never been very good at sewing or especially knitting, so this is very big challenge for me. But I really want to learn! I would like to refashion my old clothes and make something more suitable and pretty of them. And I have very much clothes.

I’m going to start from easy things and go forward to more challenging when I get better. I’ve also seen in many blogs a promise: I’m not going to buy new clothes in 2017.  I think I wont’t be able to do this fully 100%, but I will do my best. I haven’t bought new clothes almost at all in past six months. That’s because I can’t afford it at the moment and we live in the middle of nowhere, so impulse buying is quite difficult. But I’m very glad about it.

Now is the very best moment to start, because doing is the only way to learn! Wish me luck. 🙂 

With love, Anna

 

 

Villien lintujen villimpi ravintola

img_1343

Aiemmat vastoinkäymiset lintulaudan kanssa löydät täältä!

Se valmistui sittenkin! Eipähän ole toista samanlaista tällä telluksella. 🙂 Miksi lintulaudan pitäisikään olla tylsä? Nyt ”asiakkaat” ainakin takuuvarmasti huomaavat sen ja se saa hymyn huulille aina kun sitä katsoo (eikä vähiten siksi että tietää mikä starttipaketti katastrofiin se jossain vaiheessa oli 😀 ) Meinasi lentää roskiin monta kertaa, mutta onneksi iskällä oli muutama uusi ajatus toteutukseen. Eihän siitä missään nimessä mikään puusepän taidonnäyte tullut (ennemmin jäljestä tulee mieleen ala-asteen puutyötunnit) mutta pääasia on että se tuli valmiiksi!

img_1392img_1368img_1349img_1398

Seisova pöytä on katettu! Tässä vielä pari kuvaa kun se on paikoillaan pihassa. Setäni ystävällisesti hitsasi ja maalasi siihen sopivan metallijalustankin!

Ei tämä väritys nyt ehkä ihan matchaa vanhan talon arkkitehtuurin kanssa, mutta mitäs sitten. Minä tykkään ja pitäähän sitä nyt vähän pilkettä silmäkulmassa olla! 🙂

img_1460img_1441

/ So here it finally is! Bird feeder is done and in it’s place ready for ”customers”. I think that they may spot it very easily because of the coloring. 😀 I’m 100% sure that there is no similar bird feeder on this planet! Personal and not boring, but why it even should be boring? Now it brings smile to my face every time I see it (and not least because I know how many difficulties there were on the way 😀 ) Maybe it’s not matching exactly with the old house’s architecture but who cares, it’s just a bird feeder and I like it!

With love, Anna