Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Öinen satu

Mitä tapahtuu, kun silmäsi suljet?

Avaatko mielesi sopukoista satukirjan, käännätkö ensimmäisen sivun?

It's like a fairytale

Yö on satujen aikaa.

Silloin pienimmätkin kastepisarat voivat olla kalleimpia timantteja… 

It's like a fairytale

…Ja oikeat timantit vain arvottomia helyjä, kuin kissankultaa kullankaivajan lapion nokassa.

Arvonsa menettäneenä, lopullisesti.

It's like a fairytale

Mutta nuo kastepisarat omasta katoavaisuudestaan välittämättä säkenöivät pelotta valon voimasta.

Aivan kuten meidänkin soisi säkenöivän, tuntemattoman huomisen läsnäolosta huolimatta.

It's like a fairytale

Tunnetko sinäkin kulkiessasi nuo tuhannet timantit paljaiden jalkapohjiesi alla, kasteen kuorruttamalla nurmikolla?

It's like a fairytale

Sadut alkavat öisin ja haihtuvat usvan lailla järjen puuttuessa peliin, herätessäsi.

It's like a fairytale

Voisiko satu jatkua sen jälkeenkin, aamun jo sarastaessa, silmiä siristäessä?

It's like a fairytale

Uskalla unelmoida, rohkene satuilla, sillä jokainen joka tarpeeksi uneksii pysyy nuorena iäti.

Rakas, tarinasi on vasta aluillaan.


Pienen Linnun MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on Satu. Näin aivan vastustamattomia kastepisaroita aamunurmella, joten nappasin kameran kouraan ja ei kun konttaamaan! 😀

Runo (tai mikä kumma lieneekään), on omaa käsialaani. 🙂

Rentouttavaa viikonloppua! ❤

rakkaudella

Laulujoutsenia

Noniin, arkistossa lojuneita lintukuvia tähän väliin! Tässäpä olisi nimittäin muutama otos pellolla ruokailevista joutsenista. Kauniita eläimiä nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa.

Kuvat on otettu alkukeväästä kittiobjektiivilla (eli 18-135mm f/3.5-5.6), jossa on linsseistäni eniten zoomia muttei sekään tahdo riittää yhtään mihinkään, jos tarkoituksena on kuvata esimerkiksi lintuja… No, kyllä minä vielä joskus sen kunnon putken hommaan, se on ihan varma!

Swans

Just swandering

Just swandering

Stay close

Eipä minulla muuta asiaa juuri nyt ollutkaan, lyhyestä virsi kaunis. 😀 Ihanaa tiistaita! ❤

rakkaudella

 

Ajatuksia keväästä

Mezereon flowers


Tervetuloa toukokuu! Kiva kun toit lämpimät ilmat tullessasi. 

Järvi kimmeltää ja aurinko hellii kasvoja, lokit ja pikkulinnut säestävät taustalla.

Lokkeja voisi olla vähemmänkin…


Mezereon flowers

Skilla


Löysin pihastamme joitain kukkivia kukkia, joita en muista vielä viime keväänä nähneeni.

Ehkä olin niin hullaantunut kaikesta muusta muuton ohella ja siten sokea pienimmille yksityiskohdille. Nyt on toisin.

Ei juurikaan enää tuule.


Skilla

Common hepatica


Katselen kuinka kimalaiset etsivät kiivaasti pesäpaikkoja ja pörräävät edestakaisin, kiirettä pitää.

Pitelen kahvikuppia ja haaveilen patiosta talon vierustalle.

Kasvoja kuumottaa, olisi pitänyt laittaa aurinkorasvaa.


Common hepatica

Skilla


Kissakin hakeutuu jo varjoon aurinkotuolin alle, mustavalkoinen turkki imee kai liikaakin lämpöä itseensä.

Västäräkit tepastelevat topakan näköisinä pitkin pihaa ja sirkuttavat mennessään.

Istutin ensimmäiset raparperien juurakot keittiöpuutarhan aihioon.


Skilla

Mezereon flowers


Kevään ensimmäinen sisilisko bongattu!

Kasvihuoneprojekti etenee vihdoin, nyt pohjat on tehty ja materiaalit koottu. Viikonloppuna varsinainen rakentaminen voi alkaa.

Tänään aion avata moottoripyöräkauden ja tehdä ensimmäisen lenkin!


Mezereon flowers

Kevät, niin ihana kevät. ❤

Nämä kuvat on otettu vapunpäivänä äitini pihasta. On tuolla näsiällä kyllä kauniit, vaaleanpunaiset kukat! Harmi, että on niin myrkyllinen. Lisäksi kuvattuna on kevätkukista skilloja ja tietenkin sinivuokkoja.

Osallistun kuvilla pitkästä aikaa MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on kevät.

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Molemminpuolinen yllätys

Istuin hiljaa lintujen ruokintapaikalla, sillä olin ollut kuvaamassa sinitiaisia. Ajattelin jo siirtyväni kylmästä tuulesta sisätiloihin, mutta jokin tunne sisälläni sai minut kuitenkin jäämään.

”Odotellaan nyt vielä hetki”, ajattelin.

Kannatti odottaa. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä kamera kourassa.

Squirrel

Yhtäkkiä huomasin oravan lähestyvän talon kattoa pitkin! Se ei huomannut minua, sillä olin aivan paikoillani ja liikkumatta, piilossa rakennelman takana. Orava hyppeli tottuneesti harkkokasan juurelle. Sain kuin sainkin otettua siitä yhden onnistuneen otoksen noin metrin päästä, ja vieläpä manuaalitarkennuksella.

Tilanne kesti ehkä sekunnin ja oli hetkessä ohi kuten alla oleva, vähemmän onnistunut kuva ehkä kertoo. Oli siis onni että havaitsin sen etukäteen, jotta sain edes muutaman sekunnin aikaa valmistautua.

Squirrel

Oravaparka oli koko tilanteesta sangen yllättynyt (kuten minäkin), eikä ilmeisesti meinannut kerrasta ymmärtää että sen edessä todellakin istui joku! Se nimittäin yritti vielä uudestaan kiivetä syömään, kunnes tajusi tilanteen ”vakavuuden” ja kiiruhti pois. 😀

En ole tainnut aiemmin ottaa yhtäkään oikeasti hyvää kuvaa oravasta (tai oikeastaan mistään muustakaan luonnossa elävästä nisäkkäästä), joten tämä on siksi niin merkittävä otos. Tänä kesänä minulla onkin tavoitteena kunnostautua myös luontokuvauksen saralla, ja saada edes yksi kunnollinen kuva jostakin lähimetsien hirvestä. Ne ovat lapsesta asti kiehtoneet minua tosi paljon.

Olen talven aikana mm. seuraillut niiden jälkiä lumessa jotta saisin edes jonkinlaisen kuvan hirvien reiteistä ja elinpiiristä, sekä lukenut niistä. Saa nähdä miten tavoitteessani onnistun. 🙂

Oletteko te asettaneet itsellenne kesäksi tavoitteita?

rakkaudella

Sinitiaisia & kuvaustaktiikkaa

Nämä kuvat on otettu alkukeväästä. Istuskelin muutamana päivänä pihamme lintujen ruokintapaikalla vahdissa, kameran kanssa tietenkin!

Tuolini oli vähän yli metrin päässä lintulaudasta ja aika kauan lopulta meni että ne minuun yhtään  tottuivat. Pitkän istuskelunkaan jälkeen en ensimmäisenä päivänä päässyt sellaisiin tuloksiin kuin olisin ehkä toivonut. Ajattelin kokeilla josko jonkinasteinen ehdollistamistaktiikka toimisi.

Blue tit in monochrome

Toisena päivänä päätin siis tehdä asioita eri tavalla. Aloin ensiksi totuttaa niitä pelkästään minun läsnäolooni ihan vain istumalla hiljaa paikoillani. Sitten huomasin, että ne kävivät laudalla huomattavasti useammin mikäli olin silmät kiinni tai katsoin muualle. Silloinhan ”saalistaja” on vaarattomampi, eikö vaan? Käy järkeen.

Istuin silmät kiinni ja kuuntelin kun ne rapistelivat ruokapaikalla vähän väliä. Ei ole varmaan mikään yllätys, että juuri sinitiaiset olivat rohkeimpia.

Noin puolen tunnin kuluttua otin kameran käteen ja aloin painella laukaisinta minnekään kuitenkaan tähtäämättä, jotta linnut tottuisivat myös kameran ääneen. Huomasin että ne säpsähtivät sitä aluksi joka kerta ja lensivät karkuun, tai vaihtoehtoisesti eivät edes uskaltaneet tulla laudalle asti vaan tähyilivät ihmeissään puskien oksilta.

Blue tit in monochrome

Blue tit in monochrome

Istuin tuolilla kamera sylissäni silmät kiinni, pää painuksissa ja painelin nappia, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Räps, räps, räps…

Jonkin ajan kuluttua nostin kameran kasvojeni eteen ja jatkoin sattumanvaraista räpsimistä. Pidin edelleen silmiä kiinni. Pikkuhiljaa ne alkoivat tottua uuteen ääneen.

Blue tit in monochrome

Viimeinen vaihe olikin sitten varsinainen kuvien ottaminen! Pidin huolta siitä etteivät linnut nähneet silmiäni kameran takaa. Painoin nappia vaikkei laudalla olisi ketään ollutkaan, jottei ääni pääsisi linnuilta unohtumaan ja säikäyttäisi niitä myöhemmin.

Kärsivällisyys kannatti!

Blue tit in monochrome

Lopulta ne todellakin tottuivat minuun ja kameraan! Tuntui kuin muutama yksilö olisi oikein jäänyt odottamaan kameran sulkijan ääntä laudalle.

”Missä se ääni nyt viipyy, kun me kerran ollaan tässä?”

Rohkeudesta tuli ikään kuin ”palkkioksi” herkku, eli kuorittu auringonkukansiemen, joita olin laittanut vain siihen paikkaan johon etsimellä tähtäsin.

Se oli aika hieno tunne, kun ne eivät enää pelänneet minua tai kameraa yhtään niin paljoa kuin paria tuntia aiemmin. Jos tätä olisi jatkanut vielä useamman päivän ajan, olisi tuloksena ollut varmaan muitakin rohkaistuneita lintulajeja, sillä muutama talitiainenkin uskaltautui loppuvaiheessa syömään ylätasanteelle. Keskityin kuitenkin kuvaamaan juuri sinitiaisia.

Blue tit in monochrome

”I’m fabulous!”

Tämä viimeinen kuva oli minusta jotenkin hassu! Näyttää hiukan papukaijalta. 😀

Tarkennuksen kanssa oli välillä vähän ongelmia. Sinitiaiset ovat niin pieniä, ettei 50mm objektiivini automaattitarkennus meinannut havaita niitä, saatika ollut aina tarpeeksi nopea. Toisinaan tarkensin manuaalisesti joka joissakin kuvissa sattui osumaan ihan kohdalleenkin, mutta se taisi olla enimmäkseen tuurista kiinni. Kuvia piti myös jonkin verran rajata. Kohinaakin niihin jäi, mutta ehkä sen nyt juuri ja juuri kestää… 🙂

Kokeilin tehdä kuvista mustavalkoisia alunperin vaihtelun vuoksi, ja lopulta ne näyttivätkin paremmilta juuri niin. Erilaisilta, jopa vähän hienostuneilta. Ei tuo leca-harkko minun mielestäni kovin nätti kuvauskohde ole, ainakaan värikuvissa…  😀 Tähän ”monochrome-maailmaan” se sulautuu jotenkin paremmin.

Mukavaa keskiviikkoa!

rakkaudella

Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella

Lankalauantain kukkailottelua

IMG_0247

IMG_0248

IMG_0250-2

Tämä yllä oleva kimppu jäi ylimääräiseksi ristiäisistä ja sain sen sitten mukaani. Se on aivan ihana ja ihan omiaan kukkailotteluun!

Ja jottei sivuuteta kokonaan pääsiäisteemaa, niin tässä vielä juhlan kunniaksi hiukan narsisseja sekä neilikoita!

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Narsissit sain äidiltä. ❤ Tein niistä ja pajunkissoista kukkaistutuksen ulos oven viereen, ja arvatkaa vaan jäikö ne pakkasyöksi vahingossa ulos… Ilmeisesti eivät siitä ottaneet juurikaan nokkiinsa, vaan huoneenlämmön sulatettua jäätyneet mullat kukat piristyivät taas! Olen itse vähän huono ostamaan mitään kausikukkasia, mutta onneksi rakas äiti huolehtii. 😀

Näillä kuvilla osallistun jälleen Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun!

Mukavaa lankalauantain jatkoa! ❤

rakkaudella

Kuvaajana ristiäisissä

Ristiäiskuvaus

Viime viikonloppuna sain tosiaan olla ikuistamassa pienen poikavauvan ristiäisiä, joissa olimme vieraina. Paljon tarttui uutta oppia sekä rohkeutta mukaan siltäkin reissulta, ja innostus lähti uuteen nousuun. 🙂 Sain pojan äidiltä julkaisuluvan kuviin, joten tekin pääsette näkemään hiukan vauvakuvia ja muita pikku maistiaisia juhlista.

Nämä taisivatkin olla ensimmäiset juhlat joissa keskityin kunnolla kuvaamiseen ja vieläpä oikeasti tiesin mitä tein. 😀 Vuosi sitten en olisi voinut sanoa samaa. Joulun tienoillahan oli oman kummipoikani ristiäiset ja kamera oli tietty mukana, mutta koska olin sylikummina ja kaikki oli periaatteessa ”uutta”, niin suuri osa huomiosta meni tietenkin kummiuteen. Mutta niin sen kuuluukin olla. ❤

Tällä kertaa kuitenkin tiesin suurin piirtein mitä odottaa milläkin hetkellä ja pystyin myös keskittymään enemmän itse kameran takana hääräämiseen.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Virallinen osuus järjestettiin pienessä, arkkitehtonisesti aika modernissa ja mielenkiintoisessa kirkossa, jossa oli isot ikkunat taustalla. Tämä ikkunoita vasten kuvaaminenhan aiheuttaa kameran kanssa touhuaville aina päänvaivaa. 😀 Ja se tarkoittaa myös sitä, että ISO-arvot nousevat pilviin ja jälkikäsittelyssä on edessä aikamoinen valojen ja varjojen tasapainotussavotta. Onneksi RAW-muodossa kuvaaminen mahdollistaa melko isotkin korjaukset.

Varsinainen juhlatila oli ihanan valoisa ja kauniiksi laitettu. Noutopöydässä oli aivan upeat kukka-asetelmat, sekä muut koristeet! Niitä oli ilo kuvata ja katsella. Ruokakin oli juuri sopivan kevyttä ja tosi herkullista!

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Teknisen tietämyksen lisäksi juhlia kuvatessa pitää olla nopea ja pysyä koko ajan tilanteen tasalla, etteivät tärkeät hetket mene ohi. Aika kivasti sain poimittua ja tallennettua pieniä kohtaamisia sieltä täältä, kuten toivoinkin.

Muutama muuten mainio otos jäi harmittamaan, kun liike-epäterävyys oli häiritsevän suurta. Suljinaika oli siis hiukan liian pitkä, ja tämän(kin) muistan ensi kerralla.

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

105.Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Ristiäiskuvaus

Loppujen lopuksi valmiita kuvia tuli yli sata, eli aika paljon, mutta toivon että ne tuovat iloa perheelle vielä pitkään tämän jälkeenkin! 🙂 Tämä oli tosi hyvää harjoitusta ja tuli tarpeeseen. Olen ääretömän kiitollinen siitä, että sain olla mukana.

Seuraavia juhlia varten täytyykin sitten hankkia vähintään puolet suurempi muistikortti nykyisen rinnalle, ettei tarvitse olla vähän väliä poistamassa kuvia tallennustilan ollessa täynnä… Normikäytössä tuo 8GB riittää ihan mainiosti, ja siihen mahtuu noin 320 RAW-muotoista kuvaa, mutta juhlissa se ei riitä mihinkään. Noh, ei muuta kun muistikorttikauppaan siis!

Tästä taisin saada kyllä aika ison kipinän ja poltteen ihmisten valokuvaamiseen! Kuka haluaa tulla malliksi? 😀

Niin, ja hyvää Pääsiäistä jokaiselle! Onko teillä jotain erityisiä suunnitelmia? 🙂

rakkaudella