Jotain sinistä

…Tai itse asiassa aika paljonkin sinistä!

Kolme sinistä maljakkoa, kolme erilaista kukkaa/kasvia. Näistä syntyi neljä kuvaa ja neljä asetelmaa.

Something blue

Something blue

Something blue

Something blue

Suunta omissa asetelmissani on nyt selvästi menossa simppelimpään päin. Vaikka tavaraa on vähemmän, asetelman ja valojen/varjojen kanssa säätämiseen menee edelleen aikaa. Mitä vähemmän on esiteltäviä asioita, sitä enemmän niiden asettelu korostuu kuvassa, sillä huomiohan kiinnittyy juuri niihin.

Eivät nämäkään mitään täydellisiä suorituksia ole, mutta ei tarvitsekaan. 🙂 Pääasia että kuvia tulee otettua ja oppii uutta samalla kun tekee. Myös jälkikäteen ”viisastelu” on tässä asiassa varsin hyödyllistä. 😉

Tiesitkö tätä sinisestä? ”Oy Karl Fazer Ab on rekisteröinyt suklaalevyjen käärepaperissa käyttämänsä sinisen värin Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään tavaramerkkirekisteriin 30.4.2001, ensimmäisenä Suomessa hyväksyttynä väritavaramerkkinä. Muut suklaantuottajat eivät saa käyttää samaa sinistä väriä pakkauksissaan Suomessa.” (Wikipedia)

Hyvää viikonloppua! ❤

rakkaudella

MakroTex -haaste: Terävä

Tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena on Terävä.

Lähdin rakentamaan vähäeleistä asetelmaa. Pääosassa ovat piikikkäät siemenkodat, jotka tulivat kaupasta ostetun kukkakimpun mukana. Ne ovat jo vähän nuupahtaneet, mutta tuovat siten kivaa, pehmentävää kontrastia terävyyden rinnalle. Ohdakkeille löysin pariksi sopivasti terävälinjaisen maljakon.

Pystytin pöytästudiolleni pitkästä aikaa kokomustan taustan, ja se tuntuu joka kerta omalta. Taustamusiikkina soi jazzia.

Still sharp

Still sharp

Still sharp

Still sharp

Sää oli tuossa vaiheessa aurinkoinen, joten blokkasin hieman ikkunasta tulevaa valoa pahvilla, ja tasoitin oikealle muodostuvia varjoja itse tehdyllä heijastimella. Ihan oikea hopeinen heijastin/diffuusori on muuten paraikaa postissa tulossa, sellaisen kuljettaminen on hivenen näppärämpää! Kultainen versio minulla jo onkin, mutta sitä ei tule käytettyä paljoakaan.

Tehdasvalmisteinen heijastin ei myöskään aiheuta kanssaihmisissä yhtä suurta huvitusta kuin iso pahvinpala… 😀 Vähän lisää katu-uskottavuutta nääs!

Still sharp

Still sharp

Jos joku muuten tietää minkä kasvin siemenkota tuo on, niin saa vinkata! Aion joka tapauksessa kylvää siemenet maahan ensi keväänä. Silloin siis nähdään mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään. Toivotaan kuitenkin parasta!

Täältä näet miten teräviä muut ovat olleet! 🙂

Mukavaa viikon jatkoa itse kullekin! ❤

rakkaudella

Historian havinaa

Pitkästä aikaa olen tehnyt ja kuvannut muutamia asetelmia. Se onkin pienten käynnistymisvaikeuksien jälkeen ollut oikein kivaa vaihtelua luonto- ja juhlakuville sekä niiden käsittelylle! Kaikella tuntuu siis olevan aikansa ja paikkansa.

Tässä postauksessa teemana on historia sekä vanhat esineet joita täällä tunnetusti riittää. Kolusin kaappeja ja laatikoita läpi ja löysin taas muutamia kivoja vanhoja aarteita, joita isosediltäni tai muilta sukulaisilta on taloon aikoinaan jäänyt.

Good old times

Lavastin kuvauspisteelleni vanhanaikaisen ”kirjoituspöydän”, johon haalin kaikkea aiheeseen sopivaa. Vanhat tavarat ovat niin kauniita, rosoisuus viehättää erityisesti! Niistä huomaa heti että niitä on käytetty, ja PALJON.

Tarkoitukseni oli luoda jälleen yhdenlainen maailma ja ajankohta, johon kuvien kautta voisi tavallaan hypätä. En tiedä osuvatko esineet lähellekään samaa aikakautta, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole… 🙂

Good old times

On jännää miten yksinkertaisella osoitteella on posti kulkeutunut aikoinaan perille! 🙂

Good old times

Good old times

Vanha Instrumentariumin silmälasikotelo, joka on minusta aika symppis!

Good old times

Good old times

Näitä melko hurjankin näköisiä instrumentteja puolestaan on käytetty kalligrafiaan.

Good old times

Good old times

Good old times

Good old times

Valokuvat pitivät rakkaat ihmiset lähellä silloinkin, kun se ei fyysisesti ollut mahdollista. ❤ Ihan niin kuin nykyäänkin.

Good old times

Good old times

Good old times

Good old times

Good old times

Muun muassa nämä veikeän näköiset aurinkolasit löysin tänään! 😀 En yhtään tiedä miltä vuosikymmeneltä mahtavat olla, mutta vanhat on! Sangat on aika hassut, sellaiset vähän vetelät rautalankaiset. Pitävät kyllä siitä huolimatta lasit silmillä kuin ihmeen kaupalla. (Ei muuten ole häävin näköistä, vaan lähinnä koomista, kun ne on niin kovin pikkiriikkiset… 😀 )

Good old times

Good old times

Sellainen kuvatulva tällä kertaa! Loppuviikko meneekin sitten töissä, ja lauantaina on yhdet pienet ristiäiset joihin lupauduin kuvaajaksi. En malta odottaa! 🙂

Mukavaa viikon jatkoa jokaiselle! ❤

rakkaudella

Keskikesän kuulumisia

Niin se Juhannuskin vaan meni, ja nyt on kesä parhaimmillaan! Meidän juhannus sujui oikein rauhallisissa merkeissä pääasiassa kotosalla. Blogissakin on ollut hiljaista, sillä se on ollut kesälomalla aika lailla tasan kuukauden. Tuntuu, ettei aika eikä varsinkaan voimavarat yksinkertaisesti riitä kovin moneen asiaan paneutumiseen yhtä aikaa, ja se on vaan hyväksyttävä.

Blogi on siis tällä kertaa se joka on jäänyt muiden varjoon. Siihen keskittyminen ja tekstisisällön tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta vaikka kuvia olisikin valmiina.

Midsummer's cake

Postauksen kuvat ovat tekemästäni juhannusaaton raparperi-salviajuustokakusta jonka koristelin, ah, niin ihanilla syreenin kukilla!

Midsummer's cake

Kolmipäiväinen työviikko käytännössä eliminoi kyseiset päivät muusta puuhailusta, sillä olen aina niiden jälkeen melkoisen väsynyt eikä iltaan jää kuin muutama hassu tunti ennen kuin on taas rauhoituttava yötä vasten. Puutarhahommat taasen ovat vieneet leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani (pakollisen levon ohella) ja valokuvaus sekä kuvien käsittely vievät toki vielä oman aikansa.

En silti väitä että olisin millään tasolla oikeasti kiireinen sanan varsinaisessa merkityksessä! Oikeastaan asiat ovat aika hyvin tasapainossa juuri nyt. En voi vaatia itseltäni enempää kuin mitä jaksan ja mihin pystyn, vaikka välillä on hyödytön olo ja tuntuu etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ei kuitenkaan ole totta.

Midsummer's cake

Työn tekeminen on tuonut elämään mukavasti lisää merkityksellisyyttä, ja kolme päivää viikossa tuntuu juuri sopivalta määrältä tähän kohtaan. Useampi päivä olisi liikaa ja vähemmän olisi liian vähän. Ei pöllömpi tilanne siis!

Midsummer's cake

Uusi mm. luonto- ja juhlakuvaukseen hyvin soveltuva zoom-objektiivi siintää haaveissa ja nyt minulla on vihdoin mahdollisuus aloittaa säästäminen sitä varten! Se on hintaluokassaan aika paljon korkeammalla kuin aiemmat linssini, mutta tiedän sen vievän omaa kuvaamistani taas seuraavalle tasolle.

Lisäksi se mahdollistaa monia asioita tehtäväksi yhden ainoan objektiivin voimin useamman eri kapistuksen sijaan. Nimenomaan juhlia kuvatessa valovoiman ohella juuri zoomattavuus on isossa roolissa, jotta voi pysyä etäämmällä eikä kuvattava henkilö tällöin välttämättä edes huomaa koko kameraa. Sama koskee luonnon eläimiä.

Midsummer's cake

Kasvihuonekin on valmis, ja olen ihan mielettömän onnellinen sekä tyytyväinen siitä! Siellä on nautittu useammatkin aamu- ja iltapäiväkahvit kaikessa rauhassa kasvien ympäröimänä, viimeksi tänään. Laitan tänne kuvia näytille kunhan saan sen(kin) homman joskus aikaiseksi… 🙂

Pääsin kuvaamaan myös serkkuni ylioppilaskuvat, samoin juhlat. Siinä on riittänyt hommaa, enkä ole vielä läheskään valmis niiden kanssa… No, varsinaiset lakkikuvat sankarista on onneksi valmiit ja toimitettuna perille. Niissä se suurin työnsarka taisi ollakin.

Midsummer's cake

Ja ai niin, se miljöömuotokuvauskurssipostaus (sanahirviö :D) on uudemman kerran työn alla. Edellisen sain melkein valmiiksi ja sitten jollain käsittämättömällä tavalla onnistuin taas tallentamaan tyhjän luonnoksen kyseisen postauksen päälle…

–Huoh.

Reaktiona pitkä huokaus ja läppärin kansi suosiolla kiinni. Otti kyllä päähän, pakko myöntää. Sekin on siis tuloillaan, hiljaa hyvä tulee vai miten se oli… 😀

Midsummer's cake

Teidän muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina… Mutta kaikki aikanaan. Onneksi postaukset säilyvät täällä internetin ihmeellisessä maailmassa ja niitä voi käydä lueskelemassa ja kommentoimassa oikein ajan kanssa vähän myöhemminkin, vai mitä? 🙂

Oikein onnellista alkavaa viikkoa niin töissä ahertajille kuin lomalaisillekin! ❤

rakkaudella

Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella

Lankalauantain kukkailottelua

IMG_0247

IMG_0248

IMG_0250-2

Tämä yllä oleva kimppu jäi ylimääräiseksi ristiäisistä ja sain sen sitten mukaani. Se on aivan ihana ja ihan omiaan kukkailotteluun!

Ja jottei sivuuteta kokonaan pääsiäisteemaa, niin tässä vielä juhlan kunniaksi hiukan narsisseja sekä neilikoita!

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Narsissit sain äidiltä. ❤ Tein niistä ja pajunkissoista kukkaistutuksen ulos oven viereen, ja arvatkaa vaan jäikö ne pakkasyöksi vahingossa ulos… Ilmeisesti eivät siitä ottaneet juurikaan nokkiinsa, vaan huoneenlämmön sulatettua jäätyneet mullat kukat piristyivät taas! Olen itse vähän huono ostamaan mitään kausikukkasia, mutta onneksi rakas äiti huolehtii. 😀

Näillä kuvilla osallistun jälleen Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun!

Mukavaa lankalauantain jatkoa! ❤

rakkaudella

Kevätväsymystä & ruoka-asetelmia

Blogi on taas elellyt reilun viikon verran hiljaiseloa. Ei vaan ole ollut intoa postailla mitään, eikä oikein asiaakaan. Kevätväsymys vaivaa. Lisäksi olin viime viikolla muutaman päivän sairaana, ja se vei hetkellisesti loputkin mehut. Kirjaimellisesti.

Tässä olisi kuitenkin nähtäväksi tummanpuhuvia ja simppeleitä ruoka-aiheisia asetelmia! Ja vähän omia jorinoita siellä joukossa. Kuvat olen ottanut joskus helmi- tai maaliskuussa, mutten ole syystä tai toisesta niitä vielä aikaisemmin julkaissut. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä, kun ei oikein muutakaan matskua ole ihan valmiina.

Garlic

Garlic & pasta

On taas tämä nimenomainen aika vuodesta, jolloin olen kaikkein apaattisimmillani ja väsyttää vaan ihan tolkuttomasti. Ei huvittaisi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kuluttaa Netflixiä. Olen kulkenut jo muutaman viikon ikään kuin sumussa, eivätkä edes aurinkoiset päivät ole saaneet minua piristymään tavalliseen tapaan. Mutta onnekseni tiedän, että pahin loppuu pian kun kevät vaan etenee. Myös luonto alkaa kohta kunnolla heräillä ja odotan sitä, että vihreys ryhtyy jälleen valtaamaan alaa. Tieto siitä tuo roppakaupalla hyvää mieltä! 🙂

Hassua, kuinka tällä kertaa varsinainen ”kaamosaika” meni omalla kohdallani melko kivuttomasti edellisiin vuosiin verrattuna. Alkukevät on se kaikkein vaikein, ja aina se on sitä kyllä ollutkin. Onko siellä ruudun takana muita, jotka kamppailevat samanlaisten fiilisten kanssa?

Garlic & pasta

Garlic

Garlic

Kameraa olen viime aikoina jonkin verran ulkoiluttanut ja kuvannut enimmäkseen luontoa. Lintujakin olen koittanut valokuvata, mutta täytyy kyllä sanoa että se pidempi putki olisi toden totta tarpeen! Kamerani kuvanlaatu kestää jonkin verran rajaamista, mutta olisi se kiva saada otettua niitä kuvia silti hieman ”lähempää”. Ehkä tänä kesänä kalusto saa kaivattua lisäystä… 🙂

Sen sorttista materiaaliakin on siis luvassa, mutta enpä ole jaksanut niihin vielä sen kummemmin perehtyä tai niitä käsitellä. 😀 Teen niistäkin jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.

Garlic & pasta

Garlic

Garlic & pasta

Eilen olimme vieraina ristiäisissä ja sain kunnian toimia siellä kuvaajana, joka oli oikein kivaa ja toi lisää sitä kaivattua kokemusta! Siitä keikasta ja omista tunnelmistani kerron lisää vähän myöhemmin, kunhan saan kuvat valmiiksi ja lähetettyä ne eteenpäin. 🙂

Mukavaa pääsiäisviikkoa! ❤

rakkaudella

Flat Lay -treeniä

Myös näiden kuvien ottamisesta on vierähtänyt jo jokunen viikko aikaa, ja tänään sain ne vihdoin muokattua. Juuri tällä hetkellä kuvausinspiraatiota saa hiukan etsiä, joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi esimerkiksi muokkaamalla vanhempia valokuvia julkaisukelpoisiksi. Seuraavaa inspiraatiopuuskaa odotellessa…

Olen aika vähän ottanut näitä flat lay -tyylisiä kuvia, joita näkee nykyään paljon. Valkoisella taustalla ja näinkin yksinkertaisilla elementeillä en ole tainnut ottaa tämmöisiä koskaan. Oli korkea aika siis kokeilla!

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Tämä oli kyllä hauskaa, vaikka tausta aiheuttikin hiukan ongelmia. Otin näitä kuvia lattialla valkoisen heijastimen päällä, joka ei todellakaan ollut paras ratkaisu jälkikäsittelyn kannalta… Heijastinhan nimensä mukaisesti heijastaa valoa ja tekstuuri näkyi alkuperäisissä kuvissa häiritsevän paljon. Blurria vaan kehiin niin että tuntuu! 😀

Muuten käsittelyt jäivät aika lailla perussäätöihin. Täytyypä hankkia jostain tähän hommaan sopivampi alusta, niin ei tarvitse tuskailla saman asian kanssa enää jälkikäteen.

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Se tunne, kun vasta blogipostausta tehdessä huomaat pienen roskan kuvan alareunassa… En kyllä jaksa enää muokata sitä pois, olkoon siinä! 😀

Flat Lay Training

Kantavaksi teemaksi muotoutui aamu, sekä mukavat hyvän mielen lausahdukset. 🙂 Kahvia ja raikkaita appelsiineja, kyllä kiitos!

Kuvien ottamiseen olen käyttänyt kolmijalkaa ja lankalaukaisinta, sekä yhtä ylimääräistä valonlähdettä varjojen haalistamiseksi. Useammasta ilmansuunnasta tuleva luonnonvalo toimi ihan kivasti, vaikka jalustasta meinasi välillä tulla ylimääräisiä varjoja kuviin…

Flat Lay Training

Flat Lay Training

Olisi tuolla arkistoissa vielä aika kasa muokattavia kuvia… Saapa nähdä mitä löydän sieltä seuraavaksi teille näytille! 😀 Ja hetkinen, tänäänhän on taas perjantai! Miten tämä aika meneekin näin nopeasti?!

Hyvää viikonloppua!

rakkaudella

 

Myrsky vesilasissa

Tässäpä olisi taannoisia kokeiluja elintarvikevärien ja vesilasin kanssa! Eivät ole teknisesti ihan 100% onnistuneita kun tarkennusta en saanut (enkä sitten edes jaksanut alkaa viilaamaan) ihan kohdilleen. Tuohon lasiin ei nimittäin montaa kertaa tarvitse väriä tiputtaa kun sen jo joutuu tyhjentämään ja aloittamaan alusta.

Onneksi värikikkailutreeni Photoshopissa pelasti tilanteen ja näistä tulikin lopulta ihan veikeitä! Tätä(kin) täytyy kokeilla uudelleen vielä joskus.

Creativity

50mm, f/6.3, ISO 320, 1/10 sec

Creativity

50mm, f/5.6, ISO 320, 1/13 sec

Creativity

50mm, f/5.6, ISO 320, 1/15 sec

Creativity

50mm, f/7.1, ISO 320, 1/10 sec

Kuviin sopiva otsikko tuli mieleen eräästä Olavi Uusivirran kappaleesta. Etenkin sitä herran uusinta levyä tulee tasaisin väliajoin kuunneltua. Tykkään muutenkin hänen sanoituksistaan ja melodioistaan. Ei aina ihan päivänselviä ja jokseenkin taiteellisia, vaativat siis useamman kuuntelukerran jotta sanoitusten merkitykset avautuvat. Edelleenkin joka kerta löytyy uusia ulottuvuuksia ja siitä minä tykkään.

Silti yksi ylivoimaisista kotimaisista suosikeistani on ehdottomasti Scandinavian Music Group, jonka levyt Missä olet Laila?, Palatkaa Pariisiin! ja Manner ovat olleet jo vuosikausia todella lähellä sydäntäni ja listani kärkipäässä. Ihanan maalailevaa folkia ja sanoituksetkin aivan omaa luokkaansa. ❤

En itseasiassa oikein tiedä miksi vain sitä ’Holmö rakkaus’ -biisiä soitetaan edelleenkin radioissa, kun yhtyeellä olisi minusta niin paljon parempiakin kappaleita koko kansan kuultavaksi. No, niin tai näin, minuun se folk-tyylinen SMG uppoaa kuin veitsi sulaan voihin! Kuuntelen kyllä ihan laidasta laitaan kaikenlaista, mutta näistä kahdesta esittäjästä nyt tuli nähtävästi hieman tekstiä pihalle.

Millaista musiikkia te mieluiten kuuntelette? 🙂

P.s. Ei minun alunperin pitänyt kirjoittaa musiikista sanaakaan, mutta niin nyt vaan kävi!  Jos totta puhutaan, niin tekstin tuottamisessa tuntuu nyt olevan hiukan vaikeuksia. Kuvia olisi jaettavana, mutta en tiedä mitä niiden kaveriksi kirjoittaisin. Enkä haluaisi jakaa niitä ilman mitään saatesanojakaan, kun ei se oikein ole mun juttu tässä blogissa. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut sellaista kirjoitusfiilistä. Sitä on vähän ikävä, kun haluaisin kyllä kirjoittaa muttei vaan ”lähde”. Mutta no, eiköhän se sieltä tule taas omia aikojaan kuten ennenkin. Nyt on tyydyttävä siihen mitä näppikseltä sattuu hyvässä lykyssä ruudulle ilmaantumaan. 😀

Kivaa perjantaita kaikille!

rakkaudella