Brändipohdintaa & pieni paljastus tulevasta

Summer in the woods

Olet ehkä kuullut sanottavan, että jos tahtoo menestyä (puhun nyt erityisesti valokuvausalasta), olisi oma osaamisalue rajattava ja määriteltävä aika tarkasti. Pitäisi ”erikoistua”, jotta saisi luotua sillisalaatin sijaan osaamisalueestaan yhtenäisen ja tunnistettavan, ja varsinkin valokuvausalan myllerryksessä tämä pitää paikkansa.

Että myös ne mahdolliset asiakkaat saisivat portfoliostasi heti ensisilmäyksellä tietoonsa mitä teet parhaiten ja oletko oikea tekijä toteuttamaan palvelua heille.

Summer in the woods


Vai voisiko itsensä sittenkin brändätä käveleväksi sillisalaatiksi? 😀


Summer in the woods

Itsehän olen mitä vikkelimmin pyörivä tuuliviiri, ja se tuottaa pienimuotoisia ongelmia tässä suhteessa. Haluaisin nimittäin tehdä vähän kaikkea ja olla hyvä kaikessa. On muotokuvausta, juhlakuvausta, ruokakuvausta, asetelmia, markkinointikuvia ja vielä luontokuviakin… On myös kuvankäsittelyä, graafista suunnittelua ja paljon muuta siihen liittyvää. Se ei ehkä kuitenkaan toimisi pidemmän päälle, mikäli haluaisin saavuttaa kohdeyleisöni mahdollisimman helposti ja nopeasti.

En vaan osaa päättää! Olen niin kertakaikkisen huono rajaamaan yhtään mitään, koska olen sellainen ”mieluummin överit kuin vajarit” / ”kaikki tai ei mitään” -tyyppi. Voitte vaan arvailla kuinka hyvin konmaritus on allekirjoittaneelta sujunut… 😀

Summer in the woods

Summer in the woods

Summer in the woods

Tuskinpa minun on vielä vähään aikaan pakko rajatakaan mitään kovin tarkasti, mutta mitä aikaisemmin sen parempi, kai. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö voisi tehdä paljon muutakin valokuvauksen saralla, mutta se mitä jakaa ulospäin ja mihin keskittyy, olisi markkinoinnin ja tunnettavuuden kannalta parempi olla tarkemmin rajattua sisältöä.

Nämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä. Ehkä olisi silmiä avaavaa osallistua johonkin brändi/markkinointiluennolle, josta saisi sitten poimittua ne parhaat vinkit omaan tekemiseen.

Joskus sitä nimittäin tuntee olevansa ”ammatillisesti” täysin yksin näiden asioiden kanssa, kun ei ole sellaista tukiverkkoa ympärillä, jonka esimerkiksi koulu voisi antaa. Tai sen koin ainakin sisustusalaa opiskellessani äärimmäisen tärkeäksi voimavaraksi; siellä saatoit aina kysyä opettajalta tai opiskelukaverilta jos jokin asia mietitytti. Toki aion kouluunkin tänä vuonna hakea, mutta se vaihtoehto on aina olemassa ettei sinne pääsekään.

Summer in the woods

Summer in the woods

Alkuvuosi on elelty melko jännittäviä aikoja. Olen edelleen tehnyt kokin töitä jossain määrin, mutta paljastettakoon että sain vastikään erään mielenkiintoisen ja aika isonkin työprojektin, josta kerron teille lisää vähän myöhemmin!

Tämä projekti koskee (myös omaksi yllätyksekseni) luontokuvausta, ja olen siitä kyllä tosi innoissani! Ja mikä on ihan mahtavaa, niin tämä tarjouspyyntö tuli minulle nimenomaan blogin kautta! Onhan se huippua saada oikeasti palkkaa siitä mitä rakastaa eniten tehdä. Ajatuksena olisikin jakaa täällä blogin puolella ainakin yksi kuvauspäiväni alusta loppuun saakka. 🙂

Tuli siinä sitten naputeltua ensimmäinen tarjouskin ilmoille asian tiimoilta, ja sekin oli kyllä opettavainen kokemus!

Ja itse asiassa vaihdoin alkuvuodesta verokortit päikseen, joten teen tällä hetkellä sivutyönä kokin töitä ja päätulon verokortilla tätä valokuvaushommaa. Se oli fiksu veto, sillä tienaan tästä vähän pidempiaikaisesta projektista reilusti enemmän kuin niistä muutamista kokin vuoroista siellä täällä, ja pienemmällä veroprosentilla siitä jää tietenkin suhteessa enemmän palkkaa käteen.

Ainakin toistaiseksi mennään näin, ja siksipä tämä kevytyrittäjyys onkin mainio tapa aloittaa unelmien saattaminen todeksi asti. 🙂

Summer in the woods

Summer in the woods

Että tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. 🙂 Blogissa on ollut suhteellisen hiljaista, kun on ollut niin paljon muuta mietittävää.

Postauksen kuvat ovat muuten viime kesältä. Ne on otettu reilun kilometrin päässä metsästysseuran kodalla, jossa me tykätään Jussin kanssa käydä keittämässä nokipannukahveja ja paistella makkaraa. Luulin jo tyystin kadottaneeni nämä kuvat ja olen etsinytkin niitä, kunnes sattumalta löysin ne vanhoja kuvia selatessani!

Tsemppiä alkavaan viikkoon! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Vuosi 2 0 1 7

Kuten moni muukin, päätin minäkin loppujen lopuksi tehdä pienen yhteenvedon tästä vuodesta, vaikka ensin ajattelin toisin. Oikeastaan joskus on ihan hyvä vilkaista hiukan taaksepäin, jotta huomaa konkreettisesti mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

Winter nature

Kulunut vuosi on jälleen ollut aivan erilainen kuin muut edeltäjänsä. Se on kasvattanut, opettanut, karaissut ja vahvistanut. Laittanut selän seinää vasten ja kehottanut lempeästi kohtaamaan asioita. Tuonut oikeat ihmiset eteeni oikeaan aikaan, ja jättänyt tärkeimmät kulkemaan vierelläni yhtä matkaa.

2017 on ollut toisaalta helpottava, välillä taas vaikea, turhauttavakin jopa. Monilta osin sitä on leimannut yksinäisyys, joka on onneksi jo alkanut kääntyä vastakkaiseen suuntaan henkisten voimavarojen kasvun myötävaikutuksesta.

Winter nature

Tässä joitakin tämän vuoden tapahtumia:

Olen…

  • Kuvannut enemmän kuin koskaan aiemmin, siis jotain 20 000 – 30 000 ruudun väliltä (tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa koska kaikkia en todellakaan ole säästänyt ja osa on hävinnyt)
  • Palannut osittain takaisin työelämään
  • Käynyt ensimmäiset valokuvauskurssini (3kpl)
  • Päässyt paikallislehteen
  • Oppinut todella luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa vaikka vaatisi itseltään vähän vähemmänkin

Winter nature

  • Uskaltautunut mukavuusalueeni ulkopuolelle kuvaamaan myös ihmisiä
  • Kirjoittanut runoja
  • Kuvannut kahdet ristiäiset ja yhdet ylioppilasjuhlat potretteineen
  • Perustanut kasvihuoneen hyvällä menestyksellä
  • Hankkinut ensimmäiset kunnon salamani
Birds again

”Lounasruuhka”

  • Saanut kuvattua useaan otteeseen pikkulintuja ja muutamia muitakin eläimiä
  • Tavannut todella upeita ihmisiä, osa uusia ja osa vanhoja tuttuja/ystäviä
  • Tehnyt ja valokuvannut todella paljon erilaisia asetelmia
  • Oppinut myös sen, miten suuri voima ajatuksilla voi olla
  • Osallistunut lukuisiin kuvahaasteisiin ja käyttänyt luovuuttani ihan uusilla tavoilla
  • …Ja nauttinut vaikeuksista huolimatta kaikesta tästä! ❤

Melko valokuvauksen täyteinen vuosi siis, mutta niinhän sen pitikin olla. Vietin nimittäin vuoden vaihtuessa sen ensimmäiset tunnit kameran kanssa ulkona hääräten ja jotenkin siinä maagisessa hetkessä tähtitaivaan alla tiesin, että valokuvauksesta tulee seuraavan vuoden teema. Sitä se on todellakin ollut, ja toivon että se jatkuu vielä ensi vuonnakin!

Erityisesti tahdon kehittyä ihmisten kuvaamisessa, toteuttaa omia sekä yhteisprojekteja sillä saralla ja päästä opiskelemaan aihetta vielä lisää esimerkiksi kurssien tai jopa koulutuksen muodossa.

Winter nature

Mitä muuta sitten toivon vuodelta 2018?

No ainakin paljon ystävyyssuhteita, niin uusia kuin vanhojakin. ❤ Rakkautta, terveyttä ja onnellisuutta niin meille, meidän läheisillemme kuin kaikille muillekin. ❤

Uutta energiaa ja samalla vanhan painolastin kevenemistä, asioiden ratkeamista, taloudellista tasapainoa, ja kykyä nähdä ympärillä olevaa kauneutta silloinkin kun toiset eivät sitä näe. Taitoa kuunnella muita ja voimaa auttaa tarvittaessa.

Toivon myös vankkaa tahtoa meille kaikille löytää oma polkumme ja seurata sitä, vaikka toiset epäilisivät valintojamme. Tahtoa, vaikka muut tai jopa me itse kyseenalaistaisimme kykyjämme. Uskoa kaikkeen hyvään, tulevaisuuteen, toisiimme ja elämään yleensä.

Wall

Kuten sanotaan; kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Siihen voi aina luottaa.

Kiitos tästä vuodesta. Toivotan kaunista, kuvauksellista, onnellista, tervettä ja mitä parhainta uutta vuotta teistä jokaiselle! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Omaa aikaa kahvilassa

Istuin tätä postausta naputellessani Koskikeskuksessa Tampereella, tarkemmin sanottuna Ståhlbergin kahvilassa. Aikomuksenani oli kirjoittaa kerrankin blogia jostain muualta kuin kotoa käsin ja se tuntuikin todella virkistävältä. Olin itseasiassa haaveillut tämän kaltaisesta hetkestä jo pitkään!

Ei vaan ole oikein ollut tilannetta, jolloin olisin ollut yksin keskustassa. Meiltä kun on niin turkasen pitkä matka ihan kaikkialle, ettei oikein tule yksinään lähdettyä mihinkään kahviloihin istumaan. Kyllähän tästä voisi tulla tapa. Ajatuskin kulkee jotenkin paremmin kun vaihtaa paikkaa välillä.

Kirjoitatteko te kanssabloggaajat useinkin jossain muualla kuin kotona?

Coffee shop

Coffee shop

Coffee shop

Nyt asetelma olikin toisinpäin kuin normaalisti: Jussi oli palaverissa, ja minulla puolestani oli kerrankin muutama tunti aikaa istuskella kahvilan penkkiä kuluttaen, ihan vaan omien ajatusteni kanssa.

Kahvilassa oli mukava puheensorina ja ihmiset olivat lounasaikaan liikkeellä. Ei ollut kuitenkaan täyttä, mikä on aina hyvä. Sopiva pöhinä, muttei mitenkään ahdasta. Tilasin americanon ja palan porkkanakakkua (joka on muuten ihan taivaallista!).

Coffee shop

En ollut etukäteen miettinyt mistä kirjoittaisin, vaan ajattelin että lennosta keksin sitten jotain. Mieleeni tulikin aihe, tai itseasiassa haave, jonka olen halunnut jo pitkään nostaa pöydälle, mutten ole kai oikein uskaltanut. 😀 Nimittäin muihin bloggaajiin tutustuminen!

Minusta olisi aivan ihanaa tavata teitä muita blogiharrastuksen parissa viihtyviä! Käydä esimerkiksi lounaalla, kahvilla tai vaikka jossain mielenkiintoisessa tapahtumassa tai näyttelyssä. Myös joku valokuvausteemainen päivä olisi mielettömän hauska joskus toteuttaa!

Tämä blogimaailma pitää kuitenkin sisällään niin mahtavaa porukkaa, että olisi suorastaan tyhmyyttä olla tutustumatta uusiin huipputyyppeihin ihan livenäkin! ❤ Vai mitä mieltä olette?

Coffee shop

Nyt uskaltaudunkin siis kysymään, että olisiko siellä ketään joka haluaisi mukaan viettämään rentoa päivää (tai vaihtoehtoisesti lyhyempää parituntista) blogiporukalla?

…Että kannattaako alkaa edes suunnitella, vai olenko kenties ihan yksin tämän ajatukseni kanssa? Toivottavasti en. 🙂 Tapaamispaikkana olisi lähtökohtaisesti Tampere, mutta mikseipä joku muukin paikkakunta voisi käydä ihan yhtä hyvin!

Laitahan kommenttia tulemaan johonkin mediaan mikäli haluaisit osallistua, ideointi/järjestelyapua otetaan myös vastaan ilomielin! Allekirjoittanut olisi ainakin ihan innoissaan tämmöisestä tempauksesta, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Ihanaa viikon jatkoa! ❤

nimmari

P.s. Ei ole taaskaan mikään maksettu mainos. 🙂


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Blogi täytti vuoden!

Kätteni Jäljillä -blogi on nyt vuoden vanha. Aika on mennyt todella nopeasti! Muistan elävästi sen hetken kun päätin perustaa uuden blogin koulussa tehdyn oppimispäiväkirjan tilalle. Hahmottelin sitä paperille, suunnittelin logoja koneella ja mietin millainen siitä tulisi.

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä käsitöitä sun muuta, mutta suunta vaihtui alun pyristelyjen jälkeen melko nopeasti valokuvauspainotteiseksi.

Liutun maalaistalo Teisko

Muistan myös miten jännittävältä tuntui julkaista ensimmäiset postaukset! Lukeeko tai katseleeko niitä muka joku? Edelleenkään ei voida puhua mistään väenpaljoudesta tämän blogin tilastoissa, mutta se on aivan okei minulle! 🙂

Olen myös saanut monen monta uutta virtuaalituttavuutta, joita toivon tapaavani joskus livenäkin (yhden olen jo tavannutkin!).

IMG_0247

Tästä blogista on tullut eräänlainen luovuuden tukiverkko. Se ottaa vastaan ja joustaa tarvittaessa, mutta myös pompauttaa takaisin ylös jos pohjakosketus uhkaa. Se on oiva tapa näyttää itsestään jotain sellaista muille, jonka olemassaolosta ei itsekään välttämättä vielä tiedä.

Valokuvat toimivat minusta silmien tapaan sielun peilinä. Aivan kuten taide muutenkin. Töistä voi päätellä paljon, jos tekijä vain antaa siihen mahdollisuuden; eli on yhteydessä sisimpäänsä, ja toteuttaa itseään sen mukaisesti miltä milloinkin tuntuu.

Kätteni Jäljillä -blogi on auttanut minua valtavasti eteenpäin myös itseni kanssa. Oma taiteellinen silmä ja näkemys, jopa persoona, on alkanut muotoutua uudelleen niille sopiviin uriin, jotka todennäköisesti ilman tätä olisivat edelleen täysin hukassa. Ovat vähän vieläkin, mutta pikkuhiljaa…

Daisies in a meadow

Olen saanut tältä blogilta jo nyt paljon enemmän kuin osasin edes odottaa. Se on jo aika päiviä sitten vastannut sille esittämääni kysymykseen: Mikä tekee minut onnelliseksi? Melko pian kävi selväksi, että valokuvauksesta oli tullut se juttu.

Opiskelin itsenäisesti, ahkeroin ja imin tietoa sienen lailla, otin paljon kuvia (otan edelleen) ja opin uutta, asia ja askel kerrallaan. Edelleen niitä ahaa-elämyksiä tulee aika ajoin, ja se on niin mahtavaa! Palan halusta päästä opiskelemaan valokuvausalaa, ja kun sopiva hetki koittaa, aion toteuttaa tämän unelman. Sen olen nyt päättänyt. Valokuvaus on harrastus, jonka parissa viihdyn aivan helposti tuntikausia putkeen. Kovinkaan monesta muusta asiasta en voi nykyään sanoa samaa! 😀

Kamerarunkonikin on päässyt toden teolla tositoimiin viimeisen vuoden aikana. Sitä ennen se oli vain kamera, nyt se on paljon enemmän! Se on väylä suoraan sydämestä silmien kautta käsiin, jotka tuottavat lopullisen kuvan. Väylä, jonka kautta voi ilmaista tunteitaan ja itseään niille, jotka sen haluavat nähdä ja ottaa vastaan. Myös blogi toimii samalla tavalla.

Lilacs

Haluan kiittää teitä jokaista lukijaa, kommentoijaa ja sivuilla kävijää. Kiitos! ❤ Ilman teitä tämä olisi paljon tylsempää ja yksinäisempää puuhaa. Jopa turhaa, sillä ajatustenvaihto teidän kanssanne on avannut maailmasta minullekin paljon sellaista, mitä en olisi ilman teitä nähnyt. Olen saanut myös paljon vertaistukea moneen asiaan ja valtavan määrän mielettömän ihania, rohkaisevia kommentteja!

Tästä sitten jatketaan kohti tulevaa yhdessä tuumin, saapa nähdä mitä se vielä tuo tullessaan! Vielä kerran: KIITOS. ❤ 

rakkaudella

Ruusunpunaisia ajatuksia syksystä

Tummilla sävyillä ja asetelmalla mennään tälläkin kertaa, kun MakroTexin aiheena on kukka. Kuivuneet ruusut terälehtineen ovat kiehtovia ja tykkään käyttää niitä asetelmissani, kuten saatatte mahdollisesti huomata..? No, lupaan että seuraavassa tulee olemaan jotain muuta kuin kuivuneita kukkia! Ehkä… Tai… No… En tiedä vielä.

Roses are red...

Kai se on myönnettävä että se syksy on nyt käsillä. Toisaalta tykkään ajatuksesta hirmuisesti, sillä syksyt edustavat minulle uuden ajanjakson alkua kevättä enemmän, ja etenkin uuden oppimista. Parin viikon päästä alkaa se odotettu valokuvauskurssikin! Hiukan jo jännittää, mutta hyvällä tavalla vaan. 🙂

Työtkin nykyisessä paikassa jatkuvat näillä näkymin ainakin syksyn ja talven ajan, joten ei tarvitse sitäkään sen paremmin miettiä. Mm. oman riittämättömyyden tunteen kohdalla on edelleen paljon työstettävää, mutta eteenpäin mennään koko ajan.

Tilasin myös vihdoin ja viimein Tunne lukkosi -kirjan, jonka avulla toivon ymmärtäväni omia tunteitani aiempaa paremmin. Kun se on luettu ja käsitelty, olen ajatellut hankkia käsiini myös seuraavan osan, joka on Murra tunnelukkosi. Nimi varmaankin kertoo kirjan olennaisimman idean. 🙂

Roses are red...

Huushollin järjestelykin alkaa tuntua pikkuhiljaa taas ajankohtaiselta. Kun ulkona ei loppuvuodesta kovinkaan paljoa viihdy (syynä esim. sateet ja koleus, en tykkää), kasvaa sisätilojen viihtyisyyden merkitys huomattavasti. Vielä en ole sytyttänyt yhtään kynttilää takan reunalle, mutta sekin hetki varmaan tulee pian. Viime talvena aloitettua kaulahuivia neuloin eräänä iltana muutaman rivin. Kyllä se tällä tahdilla valmistuu vuoteen 2030 mennessä… 😉

Hiukan olen jo aloittanut tavaroiden karsimisprojektia vaatteista (taas), joita omistan (edelleen) aivan liikaa ja sen kyllä huomaa. En enää edes osta kovin paljoa vaatteita, vaan ostaminen on nimenomaan vähentynyt… Ja edelleen niitä pyörii nurkissa pilvin pimein. 😀 Kummallista. Paljon muutakin karsittavaa toki olisi. Ympärillä oleva hallittukin kaaos lisää stressiä ihan huomaamatta.

Toivoisin myös, että vielä tulisi edes lyhyt lämmin jakso jotta saisin kaikki matot pestyä, tai edes osan… Piti niin kovasti kesän aikana touhuta niiden parissa, mutta se vaan unohtui! Kylmällä ilmalla kylmän veden kanssa läträäminen ei jostain kumman syystä houkuta.

Roses are red...

Syksyisin inspiraatiokin alkaa kukkia ihan eri tavalla kuin vaikkapa kesällä. Maalasin pitkästä aikaa yhden taulun akryyleillä, ja tilasin lisäksi tarvikkeet akvarellimaalaukseen! En malta odottaa että saan hakea paketin postista ja alkaa harjoitella erilaisia vesiväritekniikoita.

Tilaukseen ujutin myös mm. akryylimaaleille sopivaa paperia ja pohjustusainetta (gessoa), sillä pohjustamattomalle puukuitulevylle maalaaminen alkoi hiukan tympiä. Myös kankaalle maalaamisesta voisi tulla jälleen vaihtoehto, kun vaan oppisin tekemään pohjan kunnolla. Jänisliimaa muistaakseni löytynee isäni tai setäni varastoista, ja nyt on sitä gessoakin tulossa. 🙂 Mahdollisuus on siis olemassa…

Roses are red...

Olo ja fiilis syksyä kohtaan on itseasiassa aika hyvä ja odottava, sillä edellinen pimeä kausi meni suhteessa melko kivuttomasti aikaisempiin verrattuna. Toivon tältä kaudelta samaa, tai vielä parempaa. ❤

Tarkoitus ei alunperin ollut kirjoitella tämän postauksen yhteyteen oikeastaan mitään, mutta jostain sitä tekstiä kumminkin tuli. 😀 Taidejuttuihin saatetaan palata vielä myöhemmin, kunhan pääsen vähän testailemaan uusia tarvikkeita.

Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! ❤


Löydät muiden kukkaisat kuvat täältä!

P.s. Blogikin täyttää muutaman päivän päästä vuoden! 🙂 Aika menee niin kovin nopeasti, ihan hassua!

rakkaudella