Täyttä roskaa

Terveisiä vaan täältä sängyn pohjalta! Jonkin sortin flunssa minuunkin nyt sitten iski, muttei onneksi mikään paha. Toivottavasti menee pian ohi.

MakroTexin aiheena on tällä viikolla ruskea, ja oma inspiraationi lähti liikkeelle lattialla lojuneesta ruskeasta pahvilaatikosta. Sen sisäänhän voisi laittaa jotain ruskeaa, vaikkapa lisää roskiksi lueteltavia asioita.

Ja tässä on tulos:

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Full of trash

Kovin on tummasävytteistä taas, mutta se nyt ei ole mitään uutta. 😀

Kuvasarjan kaveriksi sain pitkästä aikaa kirjoitettua myös jonkinlaisen runon tai sen tyyppisen (en tiedä lasketaanko nämä mun kyhäelmät proosarunoksi vai miksikä, tavallaan sillä ei ole edes väliä). Tuntuu aina hyvältä kun saa puskettua jotain tekstinkin muodossa ulos. 🙂

Suurin osa tästä on tajunnanvirtaa. Osa on kirjoitettu ennen kuvien syntymistä ja osa sen aikana. Osa jäi kokonaan pois.


Täyttä roskaa

Oletko joskus kokenut sen?

Ollut turha ja tarpeeton

Kenellekään kelpaamaton

Rypistetty

Nurkkaan heitetty

Kuinka pitkä on roskan kaari?

 

Sinut heitetään pois

Pahvilaatikossa

Kuten kaikki ne tunteet jotka kiellämme

Ovat jo matkalla sinne minne kukaan ei tahdo joutua

Kaatopaikalle

Tunteiden hautausmaalle

 

Pois

Kaikki sellainen jota emme halua tuntea

Olemme mieluummin vajaavaisia

Vain epäaidon ilon tähden

Pelkän kuoren

Hymyn joka ei ulotu silmiimme

Ei tunnu missään

Se on näytelmä joka korventaa sisintämme

Ja me hölmöt kutsumme sitä närästykseksi

 

Mustaan jätesäkkiin sullomme

Sen mikä ei meille sillä hetkellä kelpaa

Haluamme eroon kaikesta

Ja luulemme elämämme järjestyvän kuin itsestään

 

Suru on muodostunut ruosteeksi niveliimme

Ikämme merkiksi

Mutta nuorikin voi olla ruosteessa

Vaikka on elämäänsä elänyt vasta neljänneksen verran

”Vanhuus ei katso ikää” ne sanovat taas

Sanahelinää

 

Epäedulliset olosuhteet syöpyvät meihin ruosteena

Jo varhain

Vaikka olisimme vasta syntyneet


 

Tämmöistä tällä kertaa. 🙂

Täältä löydät muiden ruskealla teemalla varustetut kuvat!

P.s. Ja hei, blogini Facebook-sivu on nyt avattu! 🙂 Voit seurata sitä täällä. Ilmianna mulle myös omat sivusi niin pääsen tykkäilemään niistä. ❤

Mukavaa viikkoa! ❤

rakkaudella

Mainokset

Kätteni Jäljillä on nyt Facebookissa

Flat Lay Training

Jep, nyt se päivä sitten koitti! Päätin tulla infoamaan oikein tännekin erikseen, kun tuo markkinointi kokonaan puhtaalta pöydältä on muuten hieman vaikeaa. 😀 En ole käyttänyt koko palvelua ainakaan vuoteen, ja on muuten tehnyt hyvää olla siitä erossa!

Miksi sitten tein sivut juuri nyt?

Olen miettinyt jo jonkin aikaa blogin fb-sivujen perustamista. Mullehan tuli aikamoinen someähky juuri Facebookin takia reilu vuosi sitten ja henkilökohtainen tunnus on edelleen poistettuna. Mutta koska valokuvauskurssin tehtävien palautus tapahtuu nimenomaan fb-ryhmässä, niin ajattelin että teen ne blogin sivut samalla kun teen itselleni uuden tilin.

En nykyään ole siellä enää koko nimellä, vaan vähän niin kuin ”piileskelen” blogin nimen takana ja lähinnä vaan just blogijuttuja tai muita ”pakollisia” varten. 🙂 Enkä siis edelleenkään ala roikkumaan siellä tunnista toiseen tai edes päivittäin mutta onpahan nyt olemassa, ja jos jonkun on helpompi seurata blogia sitä kautta niin miksipäs ei. Ehkä sieltä jokunen uusi lukijakin löytää tiensä perille blogiini, who knows. 🙂


Facebook-sivut on nyt sitten olemassa, ja ne löytyy täältä! Saa tykkäillä. ❤

Ja Instagram-tilin löydät tästä linkistä. 🙂


Mukavaa torstaita. ❤

rakkaudella

Oma valokuvausstudio helposti ja edullisesti?

Oma kotistudio, josta et parhaassa tapauksessa joudu maksamaan mitään. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Ehkä, muttei ole sitä!

Oman valokuvausstudion rakentaminen on todella yksinkertaista ja edullista kunhan käyttää hieman mielikuvitusta. Siihen on myös olemassa monia eri variaatioita. Omani olen kehitellyt kotona olevista tavaroista, joten sitä varten ei ole tarvinnut ostaa mitään, eikä myöskään nähdä kovin suurta vaivaa.

Kohdataan itsemme vioistamme huolimatta / Let's face ourselves with all of our flaws

Tänään siis kerron miten olen toteuttanut oman studioni! Tätä postausta on itseasiassa toivottu minulta jo jonkin aikaa sitten, joten ehkä oli aikakin kirjoittaa aiheesta kuvien kera. 🙂

Kotistudiota varten tarvitset vain 5 asiaa:
  • Vaaterekki (omani olen ostanut joskus Ikeasta, se on tällainen. Maksaa alle kympin!)
  • Pöytä
  • Vähintään pari-kolme metriä kangasta (kangasrulla on helpoin vaihtoehto, mutta verho, lakana tai vaikka päiväpeitto käy yhtä hyvin. Kunhan se on melko rypytön, rypyt nimittäin näkyvät kuvissa!)
  • 2 isohkoa klipsiä kankaan kiinnitystä varten

IMG_8154

Kotistudion rakentaminen vaihe vaiheelta:

1. Luonnonvalo on paras valaistus! Päätä sopiva paikka jonkin ikkunan vierestä. Ikkunan olisi hyvä osoittaa muualle kuin pohjoisen suuntaan, sillä etenkin pimeään vuodenaikaan valoa on siellä vähänlaisesti. Pääasia kuitenkin on, että luonnonvaloa löytyy.

Tämä studio on muuten helppo kasata ja purkaa nopeitakin kuvauksia varten, mikäli pöytä palvelee muuna aikana toisenlaisessa tarkoituksessa, esimerkiksi ruokapöytänä. 

2. Pöydän voit asettaa joko n. 45 asteen kulmaan ikkunaan nähden, tai jättää suoraan. Omani on vähän miten sattuu, yleensä kuitenkin vinoittain. Näin luonnonvalo tulee  suurimmaksi osaksi viistosti kuvattavan kohteen edestä.

IMG_8149

3. Aseta vaaterekki pöydän taakse.

4. Ota esiin haluamasi (mielellään silitetty, ei siis lattialla mytyssä lojuva kuten kuvassa 😀 😀 ) kangas, ja vedä se rekin yli. Yritä saada kangas mahdollisimman suoraan.

5. Kiinnitä kangas klipseillä rekkitankoon. Kangas saa laskeutua luonnollisesti pöydälle.

IMG_8160

IMG_8184

IMG_8187

Tämän kuvan otin heti pystytyksen jälkeen. Sille on tehty nopea käsittely Lightroomissa, muttei mitään isompia (roskat olisi ehkä voinut poistaa 😀 ).

IMG_8182

Tadaa, valmis! Helppoa, eikös vaan? Tällä järjestelyllä olen ottanut melkeinpä kaikki asetelmakuvani, kokeilehan sinäkin! 🙂

Luovaa loppuviikkoa! ❤

P.s. Iso, sydämellinen kiitos vielä kaikille blogin 1-vuotispostaukseen kommentoineille. ❤ Ette tiedäkään, miten paljon sananne minulle merkitsevät. ❤

rakkaudella

Blogi täytti vuoden!

Kätteni Jäljillä -blogi on nyt vuoden vanha. Aika on mennyt todella nopeasti! Muistan elävästi sen hetken kun päätin perustaa uuden blogin koulussa tehdyn oppimispäiväkirjan tilalle. Hahmottelin sitä paperille, suunnittelin logoja koneella ja mietin millainen siitä tulisi.

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä käsitöitä sun muuta, mutta suunta vaihtui alun pyristelyjen jälkeen melko nopeasti valokuvauspainotteiseksi.

Liutun maalaistalo Teisko

Muistan myös miten jännittävältä tuntui julkaista ensimmäiset postaukset! Lukeeko tai katseleeko niitä muka joku? Edelleenkään ei voida puhua mistään väenpaljoudesta tämän blogin tilastoissa, mutta se on aivan okei minulle! 🙂

Olen myös saanut monen monta uutta virtuaalituttavuutta, joita toivon tapaavani joskus livenäkin (yhden olen jo tavannutkin!).

IMG_0247

Tästä blogista on tullut eräänlainen luovuuden tukiverkko. Se ottaa vastaan ja joustaa tarvittaessa, mutta myös pompauttaa takaisin ylös jos pohjakosketus uhkaa. Se on oiva tapa näyttää itsestään jotain sellaista muille, jonka olemassaolosta ei itsekään välttämättä vielä tiedä.

Valokuvat toimivat minusta silmien tapaan sielun peilinä. Aivan kuten taide muutenkin. Töistä voi päätellä paljon, jos tekijä vain antaa siihen mahdollisuuden; eli on yhteydessä sisimpäänsä, ja toteuttaa itseään sen mukaisesti miltä milloinkin tuntuu.

Kätteni Jäljillä -blogi on auttanut minua valtavasti eteenpäin myös itseni kanssa. Oma taiteellinen silmä ja näkemys, jopa persoona, on alkanut muotoutua uudelleen niille sopiviin uriin, jotka todennäköisesti ilman tätä olisivat edelleen täysin hukassa. Ovat vähän vieläkin, mutta pikkuhiljaa…

Daisies in a meadow

Olen saanut tältä blogilta jo nyt paljon enemmän kuin osasin edes odottaa. Se on jo aika päiviä sitten vastannut sille esittämääni kysymykseen: Mikä tekee minut onnelliseksi? Melko pian kävi selväksi, että valokuvauksesta oli tullut se juttu.

Opiskelin itsenäisesti, ahkeroin ja imin tietoa sienen lailla, otin paljon kuvia (otan edelleen) ja opin uutta, asia ja askel kerrallaan. Edelleen niitä ahaa-elämyksiä tulee aika ajoin, ja se on niin mahtavaa! Palan halusta päästä opiskelemaan valokuvausalaa, ja kun sopiva hetki koittaa, aion toteuttaa tämän unelman. Sen olen nyt päättänyt. Valokuvaus on harrastus, jonka parissa viihdyn aivan helposti tuntikausia putkeen. Kovinkaan monesta muusta asiasta en voi nykyään sanoa samaa! 😀

Kamerarunkonikin on päässyt toden teolla tositoimiin viimeisen vuoden aikana. Sitä ennen se oli vain kamera, nyt se on paljon enemmän! Se on väylä suoraan sydämestä silmien kautta käsiin, jotka tuottavat lopullisen kuvan. Väylä, jonka kautta voi ilmaista tunteitaan ja itseään niille, jotka sen haluavat nähdä ja ottaa vastaan. Myös blogi toimii samalla tavalla.

Lilacs

Haluan kiittää teitä jokaista lukijaa, kommentoijaa ja sivuilla kävijää. Kiitos! ❤ Ilman teitä tämä olisi paljon tylsempää ja yksinäisempää puuhaa. Jopa turhaa, sillä ajatustenvaihto teidän kanssanne on avannut maailmasta minullekin paljon sellaista, mitä en olisi ilman teitä nähnyt. Olen saanut myös paljon vertaistukea moneen asiaan ja valtavan määrän mielettömän ihania, rohkaisevia kommentteja!

Tästä sitten jatketaan kohti tulevaa yhdessä tuumin, saapa nähdä mitä se vielä tuo tullessaan! Vielä kerran: KIITOS. ❤ 

rakkaudella