Pala kakkua?

Chocolate cake

Ihan pieni pala vaan, ja vieläpä suklaakakkua. Olisi nimittäin sen kanssa tarjottavaksi aika kivoja uutisia! Muutoksen tuulet puhaltavat. Olen päättänyt palata osittain työelämään tänä kesänä, kokiksi. Jatkan periaatteessa siitä mihin jäin 2,5 vuotta sitten. Toukokuun puolenvälin tienoilla varmaankin aloitan. Vähän jännittää, mutta kai se hyvin menee. Ravintolakokkina olo tulee edelleen selkärangasta, kunhan vauhtiin pääsee!

Teen vain muutaman vuoron viikossa, sillä siitä on hyvä aloittaa. Oma terveys on nyt etusijalla, enkä halua pilata tätä hyppäämällä heti liian suuriin saappaisiin ja sitä kautta palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Aloitan pikkuhiljaa, tunnustelen mitä fiiliksiä se minussa herättää.

Chocolate cake

Miksi kokiksi? No siksi että sen homman osaan ja siinä olen hyvä. Se on hauska, vaikkakin samalla aika rankka duuni. Huumoria ei keittiössä säästellä, ja sekös onkin ihan parasta! Siellä tapaa myös aivan mahtavia tyyppejä! Siitä ei pääse mihinkään. 🙂

Tarkoitukseni on ottaa rennosti, ilman turhia paineita tai mahdottomia vaatimuksia itseäni kohtaan (siinä riittää vielä työnsarkaa…). Tahdon tehdä työni hyvin kuten ennenkin. Nauttia makujen harmoniasta ja esillelaitosta, liata käteni tiskikoneen ääressä sekä rätti kädessä. Olla mukava työkaveri ja osa jotakin yhteisöä. Tienata vähän rahaa siinä sivussa. Kesä on kiireisintä aikaa keittiössä, mutta odotan sitä mielenkiinnolla.

Chocolate cake

Takaisin töihin; vihdoinkin tuntuu oikealta hetkeltä sille asialle! Olen odottanut tätä tunnetta. Enhän ole voinut tietää miten kauan aikaa kuluu, ennen kuin olen valmis taas kokeilemaan työntekoa. En aiemmin myöskään tiennyt mitä alkaisin tekemään, kun se hetki koittaisi. Kokkina työskentely tulee aina olemaan osa minua, joten miksipä en pienen tauon jälkeen kokeilisi sitä uudelleen?

Taisin sanoa joskus etten enää palaa niihin hommiin, mutta olen joutunut syömään sanojani todella monesti ennenkin… 😀 Siksi vältän nykyään sanomasta ”ei ikinä”. Koskaan et voi tietää mitä elämä eteesi tuo.

Chocolate cake

Onneksi minulla on ollut tämä vaihtoehto olemassa koko ajan, ”takataskussa” tavallaan. Olen aina tiennyt, että pääsen takaisin ravintola-alan töihin jos haluan. Se on luonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 4,5 vuoden työkokemus alalta on valttikortti, ja ovi jäi raolleen kun lähdin. Toisin sanoen en polttanut siltoja takanani. Päinvastoin.

Lähtiessäni minulle sanottiin että olen aina tervetullut takaisin, mikäli töitä joskus tarvitsen. Niitä lämpimiä sanoja en unohda koskaan. 🙂 Tulen työskentelemään jälleen saman mahtavan vuokrafirman kautta kuin ennenkin. Silloin säilyy myöskin se oma vapaus ja saa halutessaan tehdä töitä joko yhdessä ravintolassa tai sitten vaihtaa paikkaa sen mukaan miten vuoroja on. Itse kuitenkin olen aina keskittynyt mieluiten yhteen köökkiin kerrallaan, ja opetellut sen tavoille kunnolla joka kerta eri puljussa seilaamisen sijasta. 🙂

Chocolate cake

Sellaista asiaa tällä kertaa! 🙂 Minusta tuntuu, että vihdoin olen herännyt eloon. Se on ihan mieletön fiilis! En sano, ettäkö olisin 100% eheytynyt, sillä matkaa on vielä, mutta ehdottomasti ollaan jo voiton puolella. Tunnistan sen mm. siitä, että en enää tarvitse päivätolkulla aikaa palautuakseni jokaisesta sosiaalisesta tapaamisesta, ja olen paljon virkeämpi, iloisempi. Siitä on aika lailla tarkalleen vuosi, kun jouduin pysähtymään totaalisesti, ja yllättävän hyvin olen pystynyt keräämään itseäni kokoon tässä ajassa. Luulenpa että luontainen toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne ovat olleet isossa osassa tänä aikana. Matka kuitenkin jatkuu.

Olen vaan tästä kaikesta niin innoissani! Ehkä eniten siksi, että vihdoinkin uskalsin myöntää itselleni (ja muille!) kaipaavani takaisin kokin hommiin. Että on todellakin sallittua muuttaa mielipidettään myöhemmin ja palata takaisin. Ettei se ole epäonnistumista, vaan juuri päinvastoin jos tekee niin kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. ❤

En silti hylkää ajatusta valokuvaajankaan ammatista, mutta se vaatii vielä paljon työtä sekä treeniä, ja kouluttautumishaaveitakin minulla on tulevaisuuden suhteen. Katsotaan minne tieni tästä vie! Valokuvausharrastus pysyy kaikesta huolimatta tiukasti mukana. 🙂

Ihan superia viikon jatkoa jokaiselle!

Kuvat on otettu maaliskuussa, ja nyt tuntui aihealue sopivalta niiden julkaisua varten. 🙂

rakkaudella

Mainokset

20 kommenttia artikkeliin ”Pala kakkua?

  1. Ihania uutisia! En tiennytkään taustastasi sen tarkemmin, olen sen verran uusi lukija blogissasi. Olen ehkä kuvitellut että opiskelet valokuvausta jossain 🙂 Olet sen verran nuori vielä että ehdit vielä tehdä monenlaisia töitä ja opiskellakin jos siltä tuntuu. Tosi hyvä että omaat jo ammatin jossa on töitä. MInä olen koulutukseltani muotoilija mutta tehnyt lähinnä 3D-mallintajan töitä lähinnä alaa. Mutta voi olla etten enää osaisi sitäkään, kun olen ollut työttömänä jonkin aikaa. No, katsotaan mitä tässä vielä keksii itekin🙂

    Tykkää

    • Haha, aijaa! 🙂 En minäkään tiennyt sinun taustoistasi, olipas kiva kuulla niistä! Muotoilijaksi haaveilin itsekin jossain vaiheessa, mutta ehkei se kuitenkaan ole minua varten. Ja eiköhän ne taidot vielä löydy jostain takaraivosta, ei kai ne niin äkkiä katoa.. 😉 Toivottavasti kevät aukaisee uusia ovia myös sinulle! ❤

      Tykkää

  2. Olipas mukavaa luettavaa ❤
    Ja onnea ❤
    Se, että uskaltaa hypätä oravanpyörästä ja miettiä mitä oikeasti haluaa, on rohkeinta mitä tiedän. Ja kumma kyllä, vaikka se ensimmäinen 'ammatti' ei joka hetki tunnukkaan enään kivalta ja vannoo, ettei siihen palaa, niin jossain vaiheessa se kuitenkin rupeaa takaraivossa kummittelemaan. Ehkä olet kuitenkin joskus tehnyt sen oikean valinnan; tiennyt mikä sinulle sopii ja missä olet hyvä! Itse olen hyppinyt alaltani pois ja mielelläni sinne aina palannut, vaikka kaikki sanoo, että miksi teen tätä hommaa, enkä ole esim se kuvaaja tai artesaani tai kondiittori? Rakastan harrastaa kyseisiä asioita, mutta koska olen vain niin hyvä omassa työssäni ja toistaiseksi ainakin viihdyn, niin teen sitä pääsääntöisesti. ja mielelläni. Ja aina olen voinut lähteä ja palata yhtä hyvillä mielin. Ehkä juuri se, että uskaltaa ja voi hypätä 'sivuun' katsomaan ja miettimään tulevaisuuttaan, antaa myös varmuutta ja uutta katsontakantaa siihen omaan työhön!

    Olipas taas vaikeasti kirjoitettu, saakohan tuosta mitään ideaa 😉

    Aivan ihanat kuvat ja hauska kuinka juuri eilen mietin kuvaamista ajatuksella pala kakkua & kahvia =D

    Tykkää

    • Kiitos Satu. ❤ Ja kiitos ihanasta kommentista sekä vertaistuesta! Mukava kuulla että muutkin poukkoilee välillä, enkä olekaan päästäni ihan höpsähtänyt… 😉 Kuulostaa niin hyvältä tuo sinun kuviosi, kun teet työtä josta tykkäät ja sen lisäksi harrastat asioita joita rakastat. Säilyy se tietynlainen tasapaino kaiken välillä. Ja tuo on ihan totta, että sivuun hyppääminen ja kauempaa katsominen tuo uusia ulottuvuuksia. Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle, vai miten se oli… 🙂 Ei se aina helppoa ole ollut, mutta ehdottomasti sen arvoista! Haa, enpä malta odottaa että näen sinun palasi kakkua kuvattuna! 😀

      Tykkää

  3. Ihania uutisia, alat saada elämän syrjästä taad kiinni :-). Kun nyt sitten maltat olla ottamatta kaikkia töitä, mitä tarjotaan; hiljaa hyvää tulee :-). Ja sitä valokuvausta älä unohdä, henkireikä sekin.
    Ja jälleen kerran, maukkaita ( nam) kuvia 😀

    Tykkää

    • Kiitos. ❤ Ja niinhän se menee, aikansa kaikella, nyt elämä jatkuu. Ja joo, yritän parhaani mukaan ottaa rauhallisesti. Kyllä tuo J pitää huolen siitä että painan jarrua ajoissa jos meinaa lähteä laukalle… 😀 Mutta toivottavasti siihen asti ei tarvii mennä.

      Tykkää

  4. Olipa uutisia! Hienoa! Tuo, että sosiaaliset tilanteet eivät uuvuta ja vaadi jälkikäteen tuntikausien lepoa ja yksinoloa, on ihana merkki. Muistan itsekin sen ihmetyksen, kun näin tapahtui.

    Never say never, näin se menee ja hyvä niin 😀

    Virkistäviä uusia tuulia, ja pienin askelin, vähän kerrallaan. Mutta tuota kakkua haluan enemmän kuin vähän, paljon ❤

    Tykkää

    • Niinpä, se on ihmeellinen asia ja niin mahtavaa! 🙂 Siihen väsymiseen oli ehtinyt jo todellakin tottua ja sitten kun se menikin todella äkkiä ohi, olin ihan kummissani asiasta. Mutta kiva näin! 🙂 Täytyy vaan tiukasti pitää kiinni oman jaksamisen mukaisista rajoista jatkossa. Kiitos mukavasta kommentistasi, ihanaa viikon jatkoa! ❤

      Liked by 1 henkilö

  5. Ihanaa! (: Askel kerrallaan eteenpäin. Se on myös rohkeutta, että ymmärtää pysähtyä välillä. Miunkin täytyi vuosi sitten painaa vähän jarrua, kun opintojen kanssa tuli raja vastaan, kroppa alkoi sanoa että ei pysty, kaikkea vaivaa koko ajan. Kesätyöt oli sellanen henkireikä, mutta sitten oli meidän häät ja siitä viikon päästä takaisin koulun penkille… En oikein osannut nauttia, kun koko ajan oli jotain ja motivaatio opiskeluun oli hukassa. Stressi jäi päälle. Kun vuosi vaihtui, olin niin onnellinen, kun tiesin, että tänä vuonna on erilaista. Ja olen osannut ottaa rennommin. Joku voisi luulla, että olen ollut tosi laiska, mutta ei se sitä ole. Voimavarojen mukaan on pitänyt mennä. Ja nyt on hyvä olla, joten jotain olen tehnyt oikein! Tästä on hyvä jatkaa. Oikein paljon tsemppiä sulle työn aloitukseen ja iloa päiviisi! ❤

    Tykkää

    • Kiitos kivasta kommentistasi ja siitä, että jaoit kokemuksiasi! ❤ Kuulostaa aika tutulta. Ihana kuulla että voit nyt hyvin ja olet päässyt eteenpäin! Koettelemukset vahvistaa ja auttaa itsetuntemuksessa, sitä kun tarvitaan elämän varrella valtavan paljon. Vielä on matkaa, mutta parempaa kohti ollaan menossa koko ajan! 🙂 Tsemppiä myös sinulle ja aurinkoista kevättä! ❤

      Tykkää

  6. Onnea uusvanhalle uralle 🙂 Kuulostaa todella siltä, että sinulla on tällä hetkellä homma hanskassa (tai siis veitsi kohta kourassa :)), hienoa. Olen muuten täysin samaa mieltä kanssasi tuosta keittiöhommissa toimivien huumorista. Kavereiden kautta joskus eksynyt heidän työporukan joukkoon ja voin sanoa, että varsin hulvatontakin meno tuntuu välillä olevan 😀

    Tykkää

    • Kiitos, Pauliina! Haha, hulvatonta se meno todellakin on! Kun puhutaan keittiöhuumoista, niin määrä korvaa lähes tulkoon aina laadun… 😀 Ajan myötä myös oma huumorintaju siinä seurassa lavenee väkisinkin, ja yhtäkkiä huomaat olevasi aivan yhtä pöhkö kuin kaikki muutkin! 😀 Seura tekee kaltaisekseen. 😉

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s