Toisenlaisia pääsiäistipuja

Helmipöllö

Oikeiden tipujen tai tipukoristeiden puuttuessa voi kuvata vaikka pölyistä ja kulahtanutta helmipöllöä, jos sellainen sattuu nurkista löytymään. 😀 Ja täältähän löytyy…

Eli himpun verran erikoisempaa kuvausrekvisiittaa tällä kertaa! Alunperin otin kuvia narsisseista, mutta ilmeisesti niiden lisäksi tarvittiin sitten kumminkin jotain jännittävämpää.

Helmipöllö

Tässä talossa on joitain täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, ja ne ovat kuulemma pappani serkun täyttämiä. Alkavat olla jo vanhoja ja tosi hauraita, joten siksi en alkanut sen kummemmin putsaamaan niitä pölystä (silmiä lukuunottamatta). En nimittäin halua vahingossa hajottaa yhtäkään kun eivät ne minun edes ole.

Isolepinkäinen

Isolepinkäinen

Isolepinkäistä (eli lapinharakkaa) en ole tainnut koskaan livenä nähdä, mutta aika jännän näköinen lintu se kyllä on!

Voi vaan ihmetellä miten paljon taitoa tämmöiset täyttöhommat vaativat. Näiden tekijä oli kuulemma aikoinaan oikein monia kertoja palkittukin työnsä jäljestä. Hienoja muistoja yhdenlaisesta käsityöläisyyden muodosta suvussamme, ja ne todellakin ansaitsevat tulla kuvatuiksi (ainakin minun mielestäni).

Varpushaukka

Varpushaukka

Varpushaukkoja vierailee meidän tontilla silloin tällöin, koska täällä on etenkin talviaikaan paljon pikkulintuja. Kerran nähtiin ikkunasta kun yksi haukoista saalisti varpusen! Ihmeteltiin ensin että onko sillä haukalla kaikki hyvin, kun se vaan istuskeli meidän auton katolla pitkän aikaa. Ja mitä vielä, tällä olikin selkeä suunnitelma mielessä; yhtäkkiä se lehahti lentoon ja se oli piskuisen varpusparan loppu…

Tänään meidän auton nokka osoittaakin tuonne Etelä-Suomen suuntaan, kun lähdetään vielä näin pääsiäismaanantaina kyläilemään hiukan Pirkanmaata kauemmas. 🙂

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

rakkaudella

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Toisenlaisia pääsiäistipuja

  1. Loistavaa kuvausrekvisiittaa! Noita pitää todellakin käsitellä varoen, ei turhaa pölyjen pyyhkimistä. Tärkeää myös dokumentoida täytetyt linnut, tuskinpa niiden elinkaari on loputon.

    Tykkää

  2. Muistan, että joskus kouluissa oli tuollaisia täytettyjä elämiä opetuksen tueksi. Olivat jotenkin pelottavia….
    Nykyään lapset näkevät eläimet netin välityksellä ja kosketus luontoo jää :/ Kauniit kuvat ja hieno osoitus kädentaidoista teillä kummallakin ❤

    Tykkää

    • Kiitos Satu. ❤ Minun koulussani täytettyjä eläimiä ei muistaakseni ollut, mutten ole ihan varma. Kyllä tuollaisesta kolmiulotteisesta mallista saa paremman käsityksen kuin pelkästä kuvasta, esimerkiksi eläimen koko tulee esille konkreettisemmin.
      Toisaalta on hyvä että niitä eläimiä katsellaan edes netistä, mutta totta kai parempi olisi nähdä niitä ihan luonnossakin.. 🙂

      Tykkää

  3. Täytetyt eläimet olivat minun lapsuudessani ihan tavallinen osa kotia (tai no, isän työhuonetta), samoin kuin taljat seinillä ja lattialla. Metsästys on ollut perheen harrastus. Siksi tuntuu hassulta, että moni nykyään jollain lailla kavahtaa näitä. En toki omaan kotiini halua sellaisia pölyä keräämään, mutta oman aikansa käsityötä tosiaankin, eikä yhtään niin helppoa hommaa – täyttötyön vaiheita joskus pienenä seurasin vierestä kuten kallojen valkaisua ja nahkojen käsittelyäkin. Ja nettihän on pullollaan näitä epäonnistuneiden versioiden kuvia, ne on aika kauheita. 😀 Mutta joo, oma viehätyksensä näissä minusta on.

    Tykkää

    • Samoin meillä on isän puolella metsästetty aina ja näitä täytettyjä eläimiä, sarvia ja turkkeja on nähnyt jo lapsena. Kaikki siihen liittyvä on ollut ihan tavallista. Pienenä tyttönä olen ollut hirvenmetsästysreissuillakin mukana isän kanssa, mutta itse tähtäilen nykyään mieluummin vain ja ainoastaan kameran kanssa. 🙂
      Haha, joo ne epäonnistuneet tuotokset on kyllä aika karmean näköisiä, ja koomisia! 😀

      Tykkää

  4. ❤ ❤ ❤ tähänkin päivitykseen. Kun olin ylä-asteella Sylväällä, vuonna nakki, oli täytettyjä eläimiä vitriinissä…

    Tykkää

    • Aijaa! 🙂 No mä en kyllä muista nähneeni, mutta voihan se olla että ne on otettu jossain vaiheessa pois. Tai sitten mun muisti vaan pätkii. On ollu kuitenkin ”muutama” vuosi väliä meidän yläasteajoilla… 😀

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s