Luovuuden kuplassa

Nyt on ollut taas vaihteeksi päällä monen päivän luovuusblokki. Sellainen, kun ajatus ei kulje, ei sitten yhtään! Tiedätte varmaan? Se johtui tällä kertaa varmaankin väsymyksestä, joka taas johtui liiasta positiivisesta kuormituksesta jota tämän viikon Helsingin reissu aiheutti. 

Tällaisen tilanteen sattuessa kohdalle ei kannata väkisin yrittää tehdä mitään, vaan on parasta yksinkertaisesti odottaa, että on palautunut riittävästi ja mieli on taas valmis tuottamaan ideoita. Odottaminen on äärimmäisen turhauttavaa ja sorrun tämän säännön rikkomiseen välillä itsekin… (Joskus poikkeus tosin vahvistaa säännön ja se kannattaa, sillä postauksen kuvat on otettu eilen samantapaisessa olotilassa, kun ei hyrrät pyörineet vielä ihan täysillä. Jotain niistä kuitenkin sai aikaiseksi, vaikka toisin luulin!)

Kerron siitä Helsingin reissusta kuvien kera vähän myöhemmin, mutta nyt halusin kirjoittaa muutaman sanan luovuudesta.

Creativity

Luovuus on synnynnäistä. Jokainen lapsi on syntyessään luova, mutta meidät pakotetaan pois tästä ennakkoluulottomasta ja kyseenalaistavasta ajatusmallista kun menemme kouluun. Opimme siis yhdistämään vain sellaisia asioita, joiden välillä todetusti on jokin yhteys. Totta kai tätäkin oppimismallia tarvitaan, mutta eikö sinne mukaan mahtuisi myös sitä todella luovaa ajattelua ja taidon ylläpitämistä? Ettei olisi vain sitä oikeaa ja väärää vastausta. Että loisimme jotain tavallisuudesta sekä normeista poikkeavaa ilman ennakkoluuloja ja pelkoa siitä, että idea ammutaan heti alas koska se ei ole ”oikeanlainen”. Aikuisena tätä luovaa ajatusmallia aletaan monesti uudelleen kaivella esiin ja opetella, koska huomataan että siitä oikeasti on hyötyä ja sitä tarvitaan.

Kyky olla luova on siis sisäänrakennettuna meissä jokaisessa ja sitä voi opetella, aivan kuten muitakin taitoja.

Luovuus vaatii tylsistymistä. Ja se vaatii myös ajattelua. Jos ei ehdi kiireiltään ajatella ja pysähtyä, ei todellinen luovuus pääse esiin. Pelkkä luova ajattelu ei toki ole yhtä kuin itse luovuus, koska pelkästään sanana se kertoo jostain konkreettisesta tekemisestä: olla luova, luoda jotain. Eli luovuus on ideointia ja idean toteuttamista, yhtä paljon molempia.

Creativity

Luovuus vaatii myös omaa tilaa ja yksinoloa. Oma luomistyöni on parhaimmillaan silloin, kun tiedän olevani ihan yksin. Näin siksi, että huomaan muiden läsnäollessa olevani alitajuisesti jatkuvassa valmiustilassa ja valmis siis keskeyttämään sen mitä teen. Ajatus harhailee, enkä pääse hommaan 100%:sti sisälle. Valmiustila on päällä ihan vaan siltä varalta, että joku tulee ja puhkaisee luovuuskuplani.

Kun en osaa odottaa sitä tai olen todella uppoutunut hommaani, säikähdän äärimmäisen helposti (menen jopa hieman tolaltani) jos minut keskeytetään yllättäen. Ei kukaan tietenkään tahallaan sitä tee, mutta niin se vaan on että pienikin ulkoinen häiriötekijä ympäristössä voi saada sen aikaan. J on joutunut todistamaan tätä monta kertaa. 😀

Osaan olla tosi luova myös ryhmässä työskennellessä ja nautin siitä, mutta se vaatii oikeanlaisen ilmapiirin ja samanhenkisiä ihmisiä ympärille. Sellaisia, joiden kanssa voi huoletta ja pelkäämättä jakaa sen oman kuplan.

Creativity

Liian suurta kuormitusta tuottavia asioita minun on herkkänä introverttina hyvä välttää, koska niistä palautuminen kestää nykyään monta päivää. Ja positiivinen kuormitus on kuormitusta siinä missä negatiivinenkin. Sen oivaltaminen oli ratkaisevassa roolissa, kun aloin ymmärtää millainen elämä minulle juuri nyt on hyväksi. Muiden ihmisten ympäröimänä oleminen ja ylipäätään kaikki sosiaaliset tilanteet ovat kaikkein raskaimpia, koska niissä joutuu olemaan jatkuvasti ”valppaana” sekä luovuttamaan ja vastaanottamaan monenlaista energiaa. Pitkäkestoinen, liika kuormitus (positiivinen tai negatiivinen) on tasapainoisellekin introvertille pahasta, ellei siitä ehdi palautua.

Mitä enemmän minulla on menoja, sitä vähemmän pystyn luovuuttani hyödyntämään. Ja nykyään sen huomaa todella selvästi, kun ne vähätkin menot sekä velvollisuudet on karsittu ihan minimiin. Pystyn siis ideoimaan kaikenlaista esimerkiksi valokuvien muodossa, koska olen aika paljon omissa oloissani. Minulle se on enemmän kuin okei tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa, koska en edes jaksaisi ottaa määräänsä enempää ylimääräistä hässäkkää arkeeni. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Näin on oikein hyvä, ainakin toistaiseksi.

Heräsikö teissä jotain ajatuksia? Oletteko huomanneet samanlaisia piirteitä itsessänne, tai onko jokin asia teidän kohdallanne täysin päinvastoin? 🙂

Ihanaa viikonloppua! ❤

Rakkaudella, Anna

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Luovuuden kuplassa

  1. Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi! Vaikkakin ehkä eri näkövinkkelistä. Hauskaa, että luin postauksesi nyt, kun olen juuri saapunut seurakunnan varhaisnuorten leiriltä töistä. (Olen siis teologian opiskelija, tuleva pappi.) Ja leirityö, se jos mikä on monella tasolla luovaa työtä. Ideointia, suunnittelua ja tietenkin toteutusta – ja kokeilua, epäonnistumista, onnistumista, tilanteisiin tarttumista. Toki olen muutenkin luova ihminen, piirrän ja nykyään enemmän teen käsitöitä. Ja puheammattiin suuntaavalle kieli on tärkeä väline kaikin puolin. Mutta kyllä se niin on, että jonkinasteisena introverttina itsekin tarvitsen tosi paljon omaa tilaa ja aikaa, jotta jaksan olla luova. Ja rauhallinen tila suunnitteluun ja kirjoitustyöhön on elinehto! 🙂 On tosi tärkeää tietää, missä omat rajat menevät, jotta jaksaa.

    Tykkää

    • Voi vitsit, tuo seurakuntaleirien ohjaaminen on kyllä todellakin luovuutta vaativaa hommaa! 🙂 Ja sinulla on äärimmäisen tärkeä ammatti tähtäimessä. Olen itse ollut joskus isoskoulutuksessa (joka jäi kylläkin kesken), mutta muistan sen että keksittiin itse paljon ohjelmaa, leikkejä ja näytelmiä. Ei mitään ihan helppoa hommaa!

      Ja ihailen kyllä sinun käsitöitäsi, ne ovat upeita! Luovuutta voi hyödyntää niin monessa muodossa, ja todellakin puhuminen on yksi niistä. 🙂 Tarvitsen samoin rauhallisen ja hiljaisen tilan kun kirjoitan, että voi keskittyä. Muuten ei vaan onnistu, ja ajatus karkaa koko ajan.

      En itse tiennyt tai tuntenut omia rajojani tai ominaisuuksia joita tarkkailla, joten mentiin ojasta allikkoon oikein urakalla. 😀 Mutta olen kiitollinen kaikesta kokemastani, tulevaisuudessa osaan valita paremmin mitä teen ja kuinka paljon, jotta sama ei enää toistuisi.

      Kiitos mahtavasta kommentistasi ja mukavaa viikkoa sinulle! ❤

      Tykkää

  2. No kuule kyllä olen huomannut ja tunnistan ihan samoja asioita, mikä ei liene yllätys :).
    Mutta erityisesti allekirjoitan tuon ”Luovuus vaatii tylsistymistä”. Se on just niin.
    Joskus mulla on mielessä vaikka mitä kaikkea kivaa, mitä halausin tehdä, mutta jotenkaan en vaan saa aikaiseksi aloittaa, vaikka into oliskin kova. Tai sitten käy niin, että en osaa päättää, mistä aloittaisin, enkä lopulta aloita mistään, vaan heittäydyn ihan totaalisen passiiviseksi. Ja kun sitä mitääntekemättömyyttä (ja yksinoloa, joka on myös mulle välttämätöntä) on kestänyt riittävän kauan, se alkaa tuntua tylsältä ja yhtäkkiä sitä onkin taas valmis ottamaan sen kynän tai kameran tai maalipensselin tai muurauslastan käteen ja jälkeä syntyy kuin itsestään. Väkisin yrittämällä ei tule mistään mitään. Ainakaan mitään, mihin olisi tyytyväinen ja mikä tuottaisi iloa sen enempää itselle kuin toisillekaan.

    Mun mielestä lomakin on silloin kaikkein parhaiten onnistunut, kun sen aikana ehtii jo tylsistyä. Silloin se on tehnyt tehtävänsä.

    Iloista päivää sulle Anna toivottelee nimipäivä- ja Introverttisamis 🙂

    Tykkää

    • Kuulostaa kyllä älyttömän tutulta, mikä ei todellakaan ole yllätys! 🙂 Minullakin menee kausittain tuo kaikki touhuaminen, välillä sitä huvittaa tehdä yhtä ja toisinaan toista. Siksi mieluiten aloitan pieniä projekteja jotka saa mahdollisesti jo samana päivänä tehtyä loppuun, koska eihän sitä voi tietää jos ei seuraavana päivänä enää huvitakaan jatkaa sitä samaa! 😀

      Lomankin suhteen olet aivan oikeassa, silloin kuuluukin jo vähän tylsistyä. Se voimaannuttaa! Kiitos samoin sulle Annukka, ”soul sister”! 🙂

      Tykkää

  3. Tuttuja tunteita ja kokemuksia. Jos arki painaa päälle liian lujasti, mieli ei ole vapaa luomaan.

    Ja kuivia kausia on pakko olla, sellaisia, joiden aikana ei yksikään idea liiku päässä. Ja hyvä, ettei liiku. Sen verran on oppinut, että tietää luovuuden ja tekemisen ilon palaavan jossain vaiheessa. Itseäni on auttanut se, että tekee eri asioita. Jos sanoja ei synny, voi syntyä maalauksia. Jos ei noita kahta, voi virkata tunteet silmukoiksi, käsitöiksi.

    Ja jokainen on luova, sen allekirjoitan ja täysillä. Valitettavasti, etenkin meidät vanhemmat ikäpolvet, on kasvatettu usein vähättelemällä (ettei ylpisty), nolaamalla (ettei luule itsestään liikoja) ja latistamalla (häpeäisit). Noista syntyy tiukkoja lukkoja ja pikku hiljaa muodostuu itsensä ankarimmaksi kriitikoksi.

    Juuri tänään kirjoitin häpeästä ja mokaamisen pelosta tuonne sanablogiin.

    https://susupetalsanat.wordpress.com/2017/03/06/kymmenen-vuotta/

    Tykkää

    • No totta turiset, todellakin! Vaihtelu virkistää, siksi on hyvä olla monia vaihtoehtoja eikä vaan sitä yhtä ja samaa. Silloin myös luovuus kehittyy ja ajatusmaailma monipuolistuu, kun aihe vaihtuu välillä. Ja jonkin aikaa sitten kun olin vuosia PALJON kiireisempi kuin nyt: koulua, töitä ja aikaa vievä treeniharrastus, niin ei myöskään pystynyt vapaa-ajalla (jos sitä ylipäätään oli) luomaan oikeastaan mitään. Silloin ei myöskään tuntenut olevansa oma itsensä, jotain puuttui. Siksi on tärkeää muistaa ottaa sitä omaakin aikaa, jotta ehtii ihan vapaasti toteuttamaan itseään jossain muodossa. Tärkeä läksy jonka olen oppinut kantapään kautta… 🙂

      Kyllä kuulostaa tutulta myös tuo mitä sanoit vanhemmista sukupolvista, tulee heti mieleen monta ihmistä… Ja itsestänikin löytyy noita, kriitikko sisälläni on joskus turhankin tiukkis!

      Ja hei kiitos! Tosi kiva kun laitoit toisenkin blogisi linkin, en itse olisi sitä ymmärtänyt edes etsiä. 🙂

      Liked by 1 henkilö

      • Aina sen oppii vasta kantapään kautta, valitettavasti. Tuntuu, ettei ihminen muuten pysty muuttumaan. Vasta, kun jokin ravisuttaa ja pysäyttää totaalisesti, tajuaa laittaa arvojaan uuteen järjestykseen.
        Kamalan työlästä 😉

        Itse asiassa minulla on kolme blogia…valokuva-, sana- ja sitten taideblogi, tykkään kategorisoida ja pitää järjestyksessä asiat. Paljon helpompi hallita ulkoisia juttuja kuin oman päänsä sisäisiä 😉

        https://susupetalart.wordpress.com/

        Tykkää

  4. Vau mitä kuvia, nuo värit!

    Luovuudesta tuli itselläni mieleen, että monesti tuntuu, että sille pitää antaa aikaa. Silti yhtä tärkeää luovuuden kannalta on vain alkaa tekemään. Monesti pelkkä tekeminen alkaa herätellä aivoja oikeaan fiilikseen. Ei luovuutta tietenkään voi pakottaa, mutta sitä voi johdatella vienosti. 🙂

    Minäkin viihdyn luovuudessani parhaiten yksin, sillä olen myös herkkä häiriöille. Perhearki tosin tällä hetkellä ei palvele sitä kovin täydellisesti, joten kompromisseja on pitänyt omassa mielessä paljonkin tehdä tämän myötä. 🙂

    Luovuus on siitä hieno asia, että se kehittyy jatkuvasti, ja sitä on helppo kehittää.

    Tykkää

    • Voi että, kiitos todella paljon! Ja olet kyllä aivan oikeassa, luovuus vaatii myös niitä tekoja eikä pelkkää miettimistä ja tuumailua. Muuten ei tule tehtyä sitten kumminkaan mitään, vaan menee jahkailuksi. Inspiraatio tulee minullakin usein niin, että alan tekemään jotain. Heh no juu, perheessä ei varmasti mekkalaa puutu, mutta toivottavasti saat myös niitä rauhallisia hetkiä riittävästi! 🙂

      Olen niin iloinen siitä että kommentoit, jotta minäkin löysin sinun huikean blogisi! 🙂 Kiitos siis vielä!

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s