MakroTex -haaste: Ruskea

Viikot menee nykyään ihan älytöntä vauhtia! Juurihan oli tiistai.. No, sain kuitenkin jotain aikaiseksi tänään tämän viikon MakroTex-haasteeseen, jonka teema on ruskea. On tullut valokuvattua tosi vähän nyt viimeisen viikon aikana, kun on ollut kaikenlaista muuta johon keskittyä. Tosi hyvä että on näitä mukavia haasteita joista on tullut jo ikään kuin viikkorutiineja, niin ei ihan kokonaan unohdu se kamera tuohon pöydälle!

Arabian Mahonki -sarjaa

Arabian Mahonki -sarjaa (30mm, f/8.0, ISO 160, HDR)

Ruskea viljakappa / A brown pelmet

Vanha viljakappa (25mm, f/5.6, ISO 160, HDR)

Ruskeita vanhoja kirjoja sekä taateleita / Old brown books and dates on top

Kirjoja ja taateleita (30mm, f/6.3, ISO 160, HDR)

IMG_2380-HDR

”Tä? Joko se viikko ny taas meni? Iha hirvee meininki!” Tässä Herra Talouspaperiteline ihmettelee ajan kulkua ämmänsä kanssa. (M niin kuin MakroTex!)

Täältä löydät muiden osallistujien ruskeasävytteiset kuvat! Oikein mukavaa viikon jatkoa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! 🙂

Rakkaudella, Anna

Kuistiunelmia

Vanhan talon kuisti eteVanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustusinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat

Kuvat ovat kesäiseltä ”sisäänkäyntikuistilta”

Vessarempasta taisi lähteä niin kutsuttu lumipalloefekti… Hups! Talossa nimittäin hyörii parhaillaan eräänlainen pyörremyrsky, tai siltä täällä tällä hetkellä ainakin näyttää. 😀 Eilen ollaan saatu hyvin roudattua makkarista ylimääräisiä kalusteita pois ja tänään vielä lisää, sekä raivattu yhtä keskeistä huonetta hiukan tyhjemmäksi. Me emme sitä käytä muuhun kuin läpikulkuun, sillä siinä on isäni ja setäni yhteinen toimisto/työhuone, mutta yleisen viihtyvyyden kannalta se kaipaa vielä hiukan lisää toimenpiteitä. Vessassa katto on valmis ja seinistä puolet on pohjamaalattu. Se olisi jo valmis jos ei maali olisi loppunut kesken, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi lähteä kaupunkiin asti sitä hakemaan. En muistanutkaan miten paljon kertaalleen maalattukin lastulevyseinä imee sitä maalia itseensä!

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

No, asiaan! Sain eräänä päivänä idean liittyen toiseen kuistiimme. Kuisteja on siis talossa kaksi, joista toista käytämme jatkuvasti kun kuljemme sisälle ja ulos, mutta toinen on jäänyt pelkäksi varastoksi. Alunperin tässä talossa on ollut kauan sitten keskellä yksi yhtenäinen lasikuisti (voi kunpa se olisi vielä tallella), mutta kun tänne on tehty laajennukset keittiöön ja ”toimistoon”, on myös lasinen unelma saanut väistyä. Eli molemmat pienemmät kuistit ovat ilmeisesti tästä yhdestä isommasta muokattuja tai jopa kokonaan uudelleen tehtyjä, en ole ihan varma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Huom! Nämä kuvat on otettu viime kesänä, enkä kyllä tiedä mitä olen ajatellut kameran takana hääräillessä… Tuskin mitään! Häärännyt vaan. Yritin pelastaa niitä kuvankäsittelyllä ja pakko pienentääkin osaa tähän postaukseen epätarkkuuden vuoksi. Aika kamalaa jälkeä ainakin omaan silmään. Toivottavasti te muut kestätte, minä en välttämättä… 😀

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Ykköskuisti on aiemmin maalattu sinertävän harmaaksi valkoisilla yksityiskohdilla talon muihin väreihin sopivaksi. Sellaiseksi saa jäädäkin, minä ainakin tykkään! ❤

Viime kesänä siivosin tämän sisäänkäynnin romuista ja yritin tehdä siitä hiukan viihtyisämmän. Sen kautta on niin paljon kulkua koko ajan, ettei siihen mahdu minkäänlaista istuskeluryhmää tuon 120cm leveän jättioven takia (josta ei yllä olevassa kuvassa näy kuin puolet). Lisäksi tuo seinänvierustan penkki on äärettömän epäkäytännöllinen ja mahdoton istua, sitä ei selkeästikään ole tehty pitkille ihmisille, tai ehkä ei ihmisille ollenkaan. 😀 Laskutilana toimii tavarasta riippuen, mutta yleensä kaikki tippuu lattialle kun se on vaan niin vino. Tähän voisin sanoa, ettei kannata rakentaa penkkejä ollenkaan ellei niistä osaa tehdä suoria. Tulee vaan paha mieli kaikille…

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

img_4221

Toinen, hämähäkinseittien peittämä kuisti (josta ei nyt ole sattuneesta syystä muita kuvia kuin tämä syksyllä ulkoapäin otettu) on sisältä punertavan ruskeaksi petsattu ja siinä mielessä kai alkuperäisessä asussaan. Se on peilikuva tuosta ykköskuistista, mutta pimeämpi. Haluaisin tehdä siitä vaalean, tuollaisenaan se on niin kovin tumma ja tunkkaisen oloinen. Sinne saisi pienen istuskeluryhmänkin mahtumaan. Kakkoskuistille sisältä päin kuljettaessa on nimittäin pariovet toisinkuin ykköskuistissa, joten tilaa jää enemmän käyttöön. Sieltä myös hävitetään se himskatin penkki, tuo epäkäytännöllisyyden multihuipentuma.

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Tarkoitukseni olisi tehdä toisesta kuistista mukava ja inspiroiva oleskelutila etenkin kesäpäiviä sekä myös talvehtivia kasveja ajatellen. En ole onnistunut esim. yrttienkään talvettamisessa, kun ei ole tuntunut olevan sopivaa paikkaa niille. Sisällä on liian lämmintä ja kuivaa, ykköskuistilla taas ihan liian kylmä. Tälle toiselle kuistille voisi kyhätä pienimuotoisen lämmityksen, jotta se olisi talvellakin hyvin plussan puolella. Lisäksi siitä voisi tulla mukava paikka aamu- ja iltapäiväkahvien hörppimiseen. Täytyypä tässä joku päivä ängetä itsensä sinne ja ottaa mittoja, että pääsee toden teolla suunnittelemaan ja laskemaan maalimenekkiä sun muuta.

Niin, ja kai sitä uutta kasvihuonettakin pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan jos sen joskus meinaa saada toimintakuntoon… Sitten olisi vielä huvimajaa, kesäkeittiötä, patiota ja sen sellaista pientä hommaa mietittävänä. Idätyksiäkin täytyisi jo suunnitella kovaa vauhtia! …On vissiin niin kiire ettei ehdi tekemään mitään. 😀 😀 Niin sen täytyy olla… Koko syksy ja talvi aikaa tehdä suunnitelmia valmiiksi, kunnes keväällä jälleen huomaat ettei mikään ole edennyt ajatuksen tasoa pidemmälle. Aina sama juttu! Käykö muille näin? 😀

Rakkaudella, Anna

Vanhan talon kuisti eteinen sisäänkäynti yrtit luonnonkukat sisustus

Kaappikelloja

Kaappikello 10

Taas on Pienen Linnun MakroTex-challengen aika, aihe tälle viikolle on Ikkunan läpi. Tähän aiheeseen keksin toteutustavan oikeastaan vahingossa, kun kuljin talossa eilen ja mietin miten aiheen voisi kuvata ilman, että kuvaisi ihan oikeista ikkunoista ulos (lue: koska ikkunat ovat älyttömän likaiset, hyvä kun läpi näkee 😀 ). En myöskään ollut lähdössä kotoa enää minnekään, laiskotti! Piti siis saada kuvattavaa sisätiloista. Sitten keksin sen: ikkunat ne on kaappikelloissakin ja niitähän täällä riittää!

Näin siksi, että isäni ja setäni ovat tehneet kelloja alusta asti itse monen monta kappaletta 2000-luvun alkupuolella. He vasta ovatkin todellisia kädentaitajia, puuverstaalla on vietetty paljon aikaa tuolloin. Isäni jopa osallistui kaappikellojen teon SM-kilpailuihin ja tuli siinä toiseksi yhdellä näistä. Tässä näette joidenkin kellojen yksityiskohtia, ja jokaisessa kuvassa näkyy ikkunan läpi jotakin.

Kaappikello 02

Kaappikello 11

Kaappikello 01

Kaappikello 03

Kaappikello 04

Kaappikello 08

Morsiuskello, tämä tuli SM-kisoissa toiselle sijalle

Kaappikello 06

Tämän toisen morsiuskellon isäni on ootrannut tammen näköiseksi, oikeasti se on koivua. Tykkään noista väreistä!

Kaappikello 07

Kaappikello 12

Kaappikello 14

Täältä voit käydä katsomassa, mitä kaikkea muut haasteen osallistujat ovat keksineet ikkunan läpi kuvata! Mukavaa viikkoa. ❤

Rakkaudella, Anna

Sisustusmietteitä & vessaremonttia

vanhan-talon-vessa-wc-remontti-sisustussuunnitelma-blogi-3

Olen jo jonkin aikaa (lue: koko tässä talossa asumisemme ajan) painiskellut sisustukseen liittyvien ongelmien kanssa. Jotenkin en ole saanut aikaiseksi yhtään niin paljoa sillä saralla kuin olisin halunnut. Tavaraa pursuaa joka paikasta, mutta kun niistä suurin osa (eli melkein kaikki) ei ole edes omia niin ei niitä oikein voi konmarittaa poiskaan tuosta vaan. 😀 Joukossa on suvun esineitä, turhaa ja tarpeellista sekä suoraan sanottuna roskaksikin luokiteltavaa (jopa minun mittapuullani). Omaksi ihanne-elinympäristökseni täällä ei ole riittävän viihtyisää tai kaunista harmoniasta puhumattakaan, ja siksi en juurikaan ole jakanut kodistamme kuvia blogissa muutamaa harkitumpaa kuvakulmaa lukuunottamatta.

Jostain on kuitenkin aloitettava, jos meinaa joskus valmista saada. Vessan pintaremontti on vihdoin alkanut! Olen eilen tyhjentänyt tilan, hionut, imuroinut ja pessyt seinät ja katon. Kaikki seiniin kiinnitetyt tavarat on irrotettu (paitsi siis termostaatti ja patteri). Seuraavaksi vuorossa on kittaus sekä pohjamaalaus.

Lisäksi talossa ensimmäisten muutostoimenpiteiden joukossa ovat makuuhuoneen kalusteiden uudelleenjärjestely sekä katon maalaus. Nämähän eivät ole mitään niin radikaaleja toimenpiteitä jotka vaatisivat erityisen paljon pohtimista, koska:

  • Vessa on tehty jälkeenpäin 80-luvulla joten sen muokkaaminen on pikemminkin velvollisuus
  • Katto on aikoinaan ollut valkoinen, kattolevyt vaan ovat ajan saatossa tummuneet beigen värisiksi
  • Mööpeleitä nyt voi siirrellä tekemättä mitään peruuttamatonta vanhinkoa 🙂

On toki hyvä, ettei ole tullut rempattua mitään aiemmin. Tämä talo on rakennettu 1800-luvun puolivälissä, joten vanhempien saati sitten alkuperäisten osien kanssa haluan edetä todella varovasti, jos ollenkaan. Siksi vessasta onkin hyvä aloittaa, kun tila on niin paljon uudempi ja kaipaa pikaisesti lisää toimivuutta sekä säilytystilaa.

Löydät aiemman vessaremppapostaukseni, kuvat alkuperäisestä tilanteesta sekä neljän kuukauden takaisesta suunnitelmasta täältä. Muutaman pikkujutun olen muuttanut tähän uuteen suunnitelmaan:

  • Seinistä ei tule valkoisia vaan raikkaan vaaleanvihreät
  • Altaan alle tuleva taso jatkuu koko seinän mitalta, ovensuuhun jäävä kulma luultavasti pyöristetään tai sahataan vinoksi
  • Hyllyjä tulee vain yksi
  • Peiliksi pyöreä malli ja mieluiten vanha
  • Kalusteiden tasot jäävät puunvärisiksi
  • Laattojen saumoista tulee mustat
  • Vanha muovimatto todennäköisesti jää tilaan

 

vanhan-talon-vessa-wc-remontti-sisustussuunnitelma-blogi-1

vanhan-talon-vessa-wc-remontti-sisustussuunnitelma-blogi-2

vanhan-talon-vessa-wc-remontti-sisustussuunnitelma-blogi-pohjapiirustus-3

Tämmöistä tällä kertaa! Välillä jotain muutakin kuin niitä valokuvausjuttuja. 🙂 En nimittäin ole nyt ehtinyt/jaksanut käsitellä uusia kuvia, joten tämä sisustuksen miettiminen ja pähkäileminen on välillä ihan mukavaa vaihtelua!

Mukavaa viikonloppua jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Ruoalla leikkiminen sallittu

Loiskis vaan! Heti kun viimekertaisen Pienen Linnun MakroTex-Challengen ohella seuraavan viikon aihe paljastui, alkoi päässä hyrrät pyörimään! Ruoka-aine on siis aiheena tällä kertaa. Olen haaveillut jo aiemmin tämän tyyppisistä kuvista ja nyt olenkin suunnitellut niitä sekä mielessäni että paperilla. En ole siis ennen ottanut tällaisia, joten ”loiskahduskuvanoviisikin” voi onnistua!

Apple bomb

Nämä itseasiassa onnistuivatkin paremmin kuin osasin edes ajatella. Toki kuvia joutuu ottamaan aika paljon, mutta on se sen arvoista. Tuurilla on myös oma osuutensa asiassa, mutta suurempi merkitys on sillä että saa tarkennuksen kohdilleen (siinä meni tovi) ja tottakai sillä että painaa laukaisinta oikeaan aikaan. Vähän väliä kannattaa katsoa millaisia kuvista on tullut, korjata asetuksia tarvittaessa ja/tai poistaa selkeästi epäonnistuneita, koska niitä tulee väkisinkin paljon.

Lankalaukaisin teki helpoksi sekä hedelmänpalan tiputtamisen että kuvan ottamisen samaan aikaan. Kameran oma itselaukaisin ajaa varmasti myös asiansa. Eri juttu onkin, että menikö omenanpala yhtään sinne minne piti, osuiko kuvan otto oikeaan hetkeen tai välähtikö salama ylipäätään ollenkaan.

Kiwi

Water drops

Vettähän ei kai lasketa ruoka-aineeksi, mutten viitsinyt erottaa tätä näistä muista kuvista vaikkei asiayhteys ihan pädekään. Toisaalta, kyllähän vesi on aika olennainen osa ruoanlaittoa…Aaaasinsilta! 😀 Tarkistin, vesikin lasketaan ruoka-aineeksi!

Apple slice

Kuvausasetukset kaikissa loiskahduskuvissa ovat seuraavanlaiset: polttoväli 50mm ( tai oikeastaan 85mm, joka on kyseisen objektiivin kinovastaavuus croppikennoisessa kamerassani), f/7,1, ISO 100, 1/250 sec.

Eli melko pieni aukko, jotta tarkennusalue on riittävä ja nopein mahdollinen suljinaika joka kamerastani lähtee. Lisäksi käytössä oli lisäsalama, lankalaukaisin, iso heijastin ja toki jalusta. Taustana minulla on kaikissa kuvissa rulla mustaa keinonahkaa. Kuvat on otettu illalla ja hämärässä, voisi jopa sanoa että pimeässä käyttäen lähinnä salaman valoa. Totesin sen itselleni parhaaksi tavaksi, ainakin tällaisiin mustalla taustalla oleviin kuviin. Toki olen Lightroomissa vielä säätänyt mustaa mustemmaksi, tarkentanut, lisännyt värikylläisyyttä ja poistanut satunnaisia ylimääräisiä roiskeita joko ilmasta tai taustasta. Aika vähällä käsittelyllä pääsin toisin kuin alunperin luulin, mikä olikin sitten iloinen yllätys!

Huomionarvoista on, että kun tovin loiskauttelee veteen erinäisiä asioita niin lähiympäristö ymmärrettävästi kastuu. Tästä syystä lasini oli pöydällä korokkeen päällä, jonka alla puolestaan oli iso tarjotin vuorattuna talouspaperilla (pyyhe voisi olla näin jälkiviisaana järkevämpi). Vettä lensi kyllä tarjottimen ylikin, mutta onneksi aika vähän. Kamera kannattaa myös pitää riittävän etäisyyden päässä, you know why. 

Ja sitten hiukan ”leivotaan”:

Flours

50mm (kv 85mm), f/5.0, ISO 100, 1/160 sec

Flours and eggs

50mm (kv 85mm), f/5.6, ISO 100, 1/250 sec

Näitäkin kuvia oli hauska ottaa, mutta voitte kuvitella sen sotkun määrän… Jauhopöllähdyskuvat, mikä ihana tekosyy sutata! 😀 No joo… Hauskaa niin kauan kun sitä kestää, jälkien siivoaminen ei enää ihan niin hauskaa.

Käy kurkkaamassa muidenkin haastekuvia täältä!

Rakkaudella, Anna

Paikallislehdessä

Kääk, paikallislehden (eli Teisko-Aitolahti -lehden) toimittaja halusi tehdä minusta jutun tämän viikon numeroon! ”Pikkulintu” oli laulanut blogistani eteenpäin (kiitoksia vaan 🙂 ) ja sitä kautta toimittajakin kiinnostui.

img_1719

Jutussa kerrotaan paitsi minusta, niin myös tästä vanhasta talosta jossa asumme sekä tottakai valokuvausharrastuksestani, koska lehden numero oli harrasteteemainen.

img_1727

Yhtään lehtijuttua tai haastattelua minusta ei ole koskaan tehty, joten ensimmäinen kerta toki jännitti. Ilokseni toimittaja oli oikein mukava ja lämmin ihminen! Reilun tunnin pituinen juttutuokiomme pirtin pöydän ääressä kului äkkiä ja puhuttavaa riitti. Lopuksi otettiin vielä kuvia sisällä ja ulkona.

Pahoittelut muuten näiden minun kuvieni laadusta! Ne on hätäisesti otettu ja sanomalehti on haastava materiaali kuvata. Tai siis sanomalehtikuvien kuvaaminen on haastavaa. Oletteko ikinä koittaneet? Sanomalehtipaperihan on niin huokoista että kuvissa se näyttää vähän kummalta, mutta koittakaa kestää! 🙂

img_1747

img_1735

Ruoveden Sanomalehti Oy toimittaa Ruovesi -lehden lisäksi myös Teisko-Aitolahti -lehteä, joka on ilmestynyt vuodesta 1926 jakelulevikin ollessa tällä hetkellä reilu 1600. Lehti on ohut ja sympaattinen, ja kaikki alueen tarvittava uutiset mahtuvat siihen hyvin. Ilmaista nettiversiota siitä ei ole, mutta näköislehden voi tilata.

Olen juttuun oikein tyytyväinen, joten suuri kiitos vielä toimittaja Terhi Kääriäiselle sekä ”ilmiantajalle” jos tätä luette! 🙂 Nyt ainakin hieman useampi paikallinen tuntee minut ja naamani näillä nurkilla!

Edit: Lukijan pyynnöstä kuvat jutun tekstistä alla, klikkaamalla saat ne isommiksi! 

Rakkaudella, Anna

Mustaa & Valkoista: Hiljaisuus

Pitkästä aikaa osallistun Nauran auringolle -blogin Mustaa & Valkoista -haasteeseen! Aiheena on siis hiljaisuus. Hiljaisuutta löytyy monestakin eri paikasta tai asiasta. Mustavalkoiset (etenkin vanhat) kuvat ilmentävät minulle hiljaisuutta paremmin kuin värikuvat, joten aihe oli hyvinkin mielenkiintoinen muttei todellakaan mikään helppo. Eilisen surkean sään vuoksi otin ensimmäiset kuvat sisätiloissa ja loput sitten tänään ulkosalla.

Innostuin näistä mustavalkoisista vanhoista valokuvista ja päätin ikuistaa ne uudelleen pirtin pöydällä, mustavalkoisina tietenkin. Alla olevista pienistä pahvisista kuvista osa on setäni mukaan peräisin jopa 1700-luvun puolelta!

img_0832-hdr

33mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/10, 1/40 ja 0,4 sekunnin valotuksista

Tämä perspektiiviaiheinen valokuva puolestaan on hiukan uudempi, ja se viehättää minua erityisen paljon. Se on vaan niin hieno! En tiedä missä se on kuvattu tai milloin, eikä kuvaajastakaan ole tietoa.

img_0844-hdr

35mm, ISO 100, f/3,5 sekä yhdistelmä 1/4, 1/15 ja 1 sekunnin valotuksista.

Sitten onkin vuorossa hyvin, hyvin hiljainen bussilinja. 🙂 En tiedä minkä aikakauden bussi tämä on ollut, mutta Tampereen kaupungin vaakuna komeilee sen kyljessä. Aika vanha se on, ja karun näköinen. Mustavalkoisissa kuvissa se näyttää jopa melko mielenkiintoiselta. Mitäköhän varten tuulilasien välissä on tuollainen kahva?

img_0931

28mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0930

18mm, ISO 320, f/3,5 ja 1/30 sec

img_0926

23mm, ISO 320, f/5 ja 1/30 sec

img_0939-hdr

17mm, ISO 250, f/3,5 ja yhdistelmä 1/40, 1/160 ja 1/10 sekunnin valotuksista.

Tämä viimeinen bussikuva on HDR, samoin kuin postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa.

Nykyään minulla on hieman erilainen ajatusmaailma ja lähestymistapa mustavalkoisiin kuviin sekä niiden ottamiseen. Tästä kunnia menee J:lle ja häneltä joululahjaksi saadulle Markku Saihan Mustavalkokuvaus ja työnkulku -kirjalle! Aiemmin mustavalkokuvaus on ollut minulle hieman vieras taiteenlaji, mutta tuon kirjan myötä silmäni ovat auenneet mustavalkoisille kuville ihan uudella tavalla. Kaikki aiheet eivät toimi mustavalkoisina, ja nykyään tuleekin mietittyä sekä katseltua maailmaa myös mustavalkoisin silmin.

Lisäksi mustavalkoisten kuvien käsittely on jossain määrin värikuvien käsittelystä eroavaa. Näissä musta ja valkoinen saavat paikoin ”palaa hiukan puhki” toisin kuin värikuvissa (yleisesti ottaen), sillä ne ovat nimenomaan puhtaina ne sävyt joilla voimakkaimmat kontrastit ja tietynlainen ”potku” luodaan kuvaan. Ilman niitä kuva jää vaisuksi.

Olen aikeissa hypätä tulevaisuudessa myös pimiötyöskentelyn pyörteisiin! Isäni on joskus aikoinaan harrastanut valokuvausta ja kehittänyt paljon kuvia itse, joten pimiötarvikkeet ja kaikenlaista muuta vanhempaa välineistöä kuulemma on olemassa. Mustavalkoisten valokuvien itse kehittäminen kiinnostaa kovasti, joten voin jopa luvata että siitäkin tulee vielä joskus juttua tänne blogin puolelle!

Rakkaudella, Anna

 

Teisko pakkasherran armoilla

Tällä viikolla on ollut miinusasteita ihan riittävästi! Enempää ei olisi enää kaivattu. Ihan mukavaa vaihtelua tämä pienempikin pakkanen on, kun tuli lisää luntakin. Jääkylmistä puulattioista ja viileästä talosta huolimatta ottaisin mieluummin sen -20-25 astetta pakkasta kuin ne masentavat vesikelit. Varpaat ja sormet ristiin, että pysytään nollan alapuolella!

Viime reissulla mönkijällä ajellessa tuntui siltä, että naama irtoaa. Niin ja sormet! Melkein irtosivatkin. Mutta voi vitsit että oli kaunista, kyllä kannatti lähteä pienelle aamuajelulle keskiviikkona (syväjäätymisestä huolimatta)!

Tässä lähitienoon kuvasatoa:

img_0490-hdr

img_0411-hdr

img_0425-hdr

img_0461-hdr

img_0470-hdr

Kuvausreissujen kulkuväline!

img_0521-hdr

img_0538-hdr

img_0408-hdr

 

P.s. Maanantaina on tiedossa jotain jännää, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun olen asian suhteen viisaampi! Oikein mukavaa viikonloppua, nautitaan näistä ilmoista ja uuden vuosiluvun viehätyksestä! ❤

Rakkaudella, Anna

 

Uudenvuodenaaton ex tempore-kakku

img_0216

Alunperin en ollut ajatellut tekeväni mitään sen kummempaa jälkkäriä uudenvuodenaattona, mutta rakkaalta serkulta joululahjaksi saatu DIY cookie jar (purkki jossa on kaikki kuivat aineet valmiina) sai minut muuttamaan mieleni! Purkissa oli ainekset rocky road-kekseihin, mutta päätin sen sijaan vaihteeksi soveltaa ja tehdä siitä sittenkin kakun. Vallan suloinen siitä tulikin, ja maistui myös hyvältä! Ohjetta ei ole valitettavasti antaa, kun purkissa ei ollut helposti luettavissa olevia ainesten määriä enkä oikeastaan koskaan muista/jaksa mitata saati sitten kirjoittaa ylös ohjeisiin lisättyjä asioita. 😀 Lisäsin siis kermaa, ylimääräisen kananmunan, kaakaojauhetta ja voita reippaasti. Paiston jälkeen ripottelin kakun päälle veitsellä pienennetyt pähkinät sekä geishat, ja purkissa mukana tulleet vaahtokarkit.

img_0201

img_0209

Kirjaimellisesti kermaksi kakun päälle sovelsin vielä kastikkeen. Ei se välttämättä olisi sitä edes tarvinnut, mutta eipähän ainakaan ollut kuivaa! Sekoitin kerman joukkoon suklaavanukasta (kyllä, luit oikein :D), kaakaojauhetta, sokeria, vaniljasokeria, sekä tipan mandariinista puristettua mehua (koska sitruunaa tai appelsiinia ei ollut). Hyvää oli sekin ja sopi hyvin kakun kaveriksi!

img_0203

Itse kakun tekoa suurempi operaatio olikin sitten kakun kuvaaminen. 😀 Minulla oli onneksi aika tarkka visio siitä, millaisia kuvista haluan. Apunani käytin kohdistettavaa pöytävalaisinta, isoa valkoista heijastinta ja orjasalamaa. Ilman niitä tästä ei olisi kyllä tullut mitään! Nämä kuvat on nimittäin otettu illalla seitsemän jälkeen. Onneksi päätin ottaa kakusta kuvat vielä samana iltana (ennen kuin se katosi parempiin suihin), sillä muuten en olisi hoksannut miten onnistuneen kuvaustuokion voi noinkin myöhään suorittaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😀 Olen rajoittanut oikeastaan kaiken kuvaamisen päiväsaikaan, eikä se silloinkaan sisätiloissa niin miellyttävää ole (tähän aikaan vuodesta), kun on niin hämärää koko ajan. Onneksi on apukeinoja ja kevät on edessä päin, jolloin valon määräkin alkaa pikkuhiljaa lisääntyä!

Rakkaudella, Anna

 

Ensikatsaus HDR-kuvien maailmaan

Hyppäsin tuossa eräänä iltapäivänä mönkijän selkään ja nappasin kameralaukun mukaan siltä varalta, että löytäisin jotain kuvattavaa. Mönkijä osoittautuikin oikein näppäräksi kulkupeliksi siirryttäessä paikasta toiseen. Sen selässä näkee maisemat jotenkin eri tavalla kuin autosta. Sen lisäksi mönkijän selästä on helpompaa ja nopeampaa hypätä pois. Vähän samoin kuin moottoripyöränkin kanssa, mutta ilman sitä ainaista jalalle laittoa ja kypärän päästä repimistä. Mitään eläimiä tosin on turha kuvitella näkevänsä, sillä ääntä tuollaisesta traktorimönkijästä kyllä lähtee! Aurinko oli laskemassa ja se loi taivaanrantaan kauniita ja mielenkiintoisia sävyjä. Otin ensin ihan tavallisesti yhden valotuksen kuvia kunnes muistin, että useamman valotuksen yhdistämisestä voisikin olla hyötyä sävyjen esille tuomisessa.

img_0395-hdr

Vanha saunarakennus illansuussa

Nämä kaikki kuvat on otettu käsivaralta, joten tarkkuus ei ole priimaluokkaa. Useamman valotuksen kuvat kannattaa siis ottaa jalustalla, mutta minulla se ei nyt tällä kertaa ollut mukana.

img_0375-hdr

Vaikka valokuvausharrastusta on takana useampi vuosi, olen vasta viime syksynä alkanut treenata sitä teknistä puolta niin sanotusti tosissani. Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi opetella perusasioita myös HDR-kuvista ja kokeilin tehdä niitä Lightroomilla, jolla se olikin tosi helppoa kunhan sai juonesta kiinni.

(HDR = High dynamic range. HDR-kuva tehdään yhdistämällä useampi eri valotus yhdeksi kuvaksi jota sitten kukin käsittelee haluamallaan tavalla. Tarkoituksena on saada aikaan kuva, jossa sävyjä toistuu mahdollisimman paljon ja oikein, ja ettei siinä ole yli- tai alivalottuneita kohtia. Tapoja ja ohjelmia on erilaisia. Netistä löytyy hyvin tietoa aiheesta, esim. Wikipedia

img_0353-hdr

img_0369-hdr-2

Eiväthän nämä mitään mestariteoksia vielä ole, mutta jostain on aloitettava! Tästä aukesi minulle ihan uusi maailma, ja nyt on taas uudenlaista virtaa ja intoa lähteä pienille kuvausretkille luontoon. Olen aiemmin harmitellut ulkona otetuissa kuvissa kirkkaiden kohtien puhkipalamista, mutta nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia, tai ainakaan niin paljon! Histogrammin sielunelämään olen nyt myös tutustunut ja nyt vaan mietin että miksi en ole aiemmin tätäkään opetellut… No, kaikkea ei vaan voi oppia kerralla. Kukin oppii omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Tällä hetkellä minua inspiroivat eniten aamun ja illan violetit sävyt, kuten ehkä huomata saattaa. 😀

Blogitauon jälkeen epäröin ja mietin, että millainenkohan postaustahti tästä eteenpäin mahtaa olla. No, nyt postauksia on luonnoksissa jatkuvasti valmiina useampia, mikä on hyvä. Turha tässä siis on himmailla, jos on jotain sisältöä jaettavaksi niin antaa palaa vaan.

P.s. Opin virheestäni ja seuraavalla mönkijäretkelleni otin sen jalustankin mukaan! 🙂

Rakkaudella, Anna