Hyvää uutta vuotta 2017!

Tämä vuosi on ollut ajanjaksona monella tapaa erilainen. Voisi jopa sanoa, että 2016 oli muutosten vuosi. On ollut pakko pysähtyä ja hyväksyä oma haavoittuvuutensa. Siitäkin huolimatta on harpattu aimo askelia eteenpäin elämässä. Rauhallisin mielin otan vastaan sen mitä ensi vuosi tuo tullessaan,
oli se sitten mitä tahansa. Olen valmis!

Haluan kiittää teitä lukijoita näistä alkukuukausista blogini parissa
ja toivottaa jokaiselle oikein ihanaa uutta vuotta 2017! ❤

img_0137-2

Rakkaudella, Anna

Mainokset

Itsetehtyä hemmottelua lahjaksi

img_9206

Tänä vuonna tein itse hemmottelutuotteita/kosmetiikkaa joululahjoiksi läheisilleni. Ideoita poimin Pinterestistä ja muokkasin ohjeita tarvittaessa. Valitut tuotteet olivat helppoja tehdä, eikä niihin tarvittu miljoonaa erilaista ainesosaa. Ruohonjuuresta löysin melkein kaiken tarvittavan. Tein tuotteita pääasiassa miehet ja naiset -jaottelulla, mutta toki niitä voi käyttää miten päin vaan. J on ainakin tykännyt kokeilemistaan miesten tuotteista, mutta myös sokerikuorinnan pehmentävä vaikutus kasvoilla sekä jalkapohjissa on saanut paljon kiitosta! Projekti oli loppujen lopuksi paljon työläämpi kuin olin alunperin ajatellut, sillä joitakin ohjeita piti hiukan soveltaa ja muutenkin sellaista pientä näpertelyä oli yllin kyllin tehtävänä. Onneksi aloitin suunnittelun ja tuotteiden tekemisen riittävän ajoissa, joten kiire ei sinänsä tullut.

Valikoimaan päätyi lopulta kahdenlaista sokerikuorintaa, vartalovoita, jalkakylpyjä, saippuaa, after shavea, parranhoitoainetta sekä huulivoiteet miehille ja naisille.

img_9253img_9234img_9276img_9292img_9237img_9261

Etiketit suunnittelin itse Illustratorilla alusta loppuun, tulostin tarrapaperille ja leikkasin siitä irti. Päälle liimasin vielä kontaktimuovia, jotta etiketti ei heti kastuessaan suttaannu. Miesten ja naisten tuotteissa on omanlaisensa design. Kaikkien tuotteiden pohjassa on lisäksi pieni ainesosaluettelo, jossa lukee mitä olen mihinkin seokseen käyttänyt. Konseptin luominen on aina niin hauskaa puuhaa! 🙂

Käytin kolmea eteeristä öljyä hajusteina: laventeli, eukalyptus tai appelsiini.

img_9267img_9272

Saippuan teossa vähän oikaisin. En nimittäin alkanut vääntämään massaa alusta asti itse sillä tiesin urakkaa olevan riittämiin ilman sitäkin. Valkoisen saippuamassan sulatin mikrossa ja lisäsin siihen vähän sheavoita kosteuttamaan, sekä tuoksu- ja väriainetta. Elintarvikeväriä ei todellakaan tarvinnut laittaa kuin pieni tippa tai korkeintaan kaksi. Eikä sitä ole tietenkään pakko laittaa ollenkaan ellei halua, mutta itse kaipasin hiukan väriä näihin.

Lisäksi olin jo aiemmin suunnitellut ja tehnyt liudan mustavalkoisia jouluaiheisia pakettikortteja, joihin tuli kääntöpuolelle tietenkin lahjan saajan nimi. Sahasin myös leveästä puulistasta alustat, joiden päälle purnukat oli mukava asetella sellofaaniin käärittäväksi.

img_9306img_9315img_9304

Kaiken kaikkiaan projekti oli todella mukava ja nautin sen tekemisestä valtavasti! Toivottavasti lahjojen saajatkin pitävät niistä. 🙂 Muutamia tuotteita jäi yli, joten itseäänkin saa tässä hiukan hemmotella. Olen itse kovasti tykästynyt etenkin sokerikuorintaan ja jalkakylpyihin. Huulirasva ja vartalovoikin on olleet jo kovassa käytössä! Lisäksi minulla on ollut testissä alumiiniton DIY dödö, jonka alkuperäinen ohje löytyy linkin takaa Mielekäs miellekartta -blogista. Ohje on ihan mahtava, eikä siihen tarvita kuin perunajauhoja, ruokasoodaa ja kookosöljyä. Toimii ainakin minulla loistavasti, suosittelen kokeilemaan!

Rakkaudella, Anna

 

 

 

Blogihiljaisuus rikottu

img_9451

Postaus on kuvitettu jouluaaton nopeilla räpsyillä (viimeistä kuvaa lukuunottamatta. 🙂 )

Melkein kuukauden blogitauko on nyt takana päin. En suunnitellut sitä sen kummemmin etukäteen enkä myöskään ajatellut sen olevan ihan näin pitkä, mutta tarpeeseen se kyllä tuli. Tästä eteenpäin postaustahti voi olla oikeastaan mitä vaan, sillä sitä en uskalla etukäteen arvailla. Nyt kun joulu on saatu alta pois, niin alkaa olla taas kapasiteettia käytettävissä muihin asioihin. Meillä se oli yhtä reissaamista, kilometrejä tuli kolmena päivänä sellaiset 850! Ihan riittävästi siis. Tein tänäkin vuonna joululahjat itse, aiheena oli luonnollisempi kosmetiikka. Teen tästä projektista ja siihen kuuluvista tuotteista erillisen postauksen vähän myöhemmin, kuvat olen niistä jo ottanutkin.

Tässä kuukauden aikana pidin taukoa myös valokuvaamisesta (en koko kuukautta, mutta kuitenkin) ja sekin on tehnyt ihan hyvää. Alkuun se tuntui todella vaikealta, mutta tiesin että se oli vaan pakko tehdä. Olen käynyt valokuvausharrastukseni suhteen omassa päässäni läpi valtavan määrän epävarmuuden, riittämättömyyden, epäonnistumisen ja jopa häpeän tunteita. Huomasin taas olevani äärettömän ankara itselleni. Ihan liian ankara. En ollut työn jälkeeni tarpeeksi tyytyväinen, enkä ollut niin hyvä kuin olisin halunnut olla. Tunsin epäonnistuneeni kaikessa. Siksi kuvaustauko oli enemmän kuin paikallaan.

img_9348

img_9453

img_9544

img_9506

img_9422

img_9614
”Ovatko nämä kaikki minulle?!” (..Ei, eivät ne valitettavasti olleet. :D)

Kirjoitin muutamaankin otteeseen luonnoksia joulukuun alkupuolen olotiloista ja fiiliksistä, mutten koskaan julkaissut niitä. Tässä tulee suora lainaus viimeisimmästä:

”On kulunut likimain viikko siitä, kun olen edellisen kerran julkaissut blogissani mitään. Se tuntuu pitkältä ajalta, kun on tottunut tiheään postaustahtiin. Siltä istumalta kun marraskuu vaihtui joulukuuksi, iski minuun aika kova väsymys. Syyt siihen ovat varmasti moninaiset. Ei vaan ole ollut energiaa juuri mihinkään, ja olen valokuvauksenkin suhteen tehnyt vain pakolliset, enkä niitäkään ole jaksanut viedä vielä ihan loppuun asti. Ei vaan riitä energia. Keskittymiskyky ja kärsivällisyys ovat todellakin koetuksella tällä hetkellä. Sosiaalisissa tilanteissa joutuu ponnistelemaan vielä normaaliakin enemmän.

Toisaalta taas kun miettii, niin ei varmaan ole ihmekään että väsyttää. Olen jo useamman kuukauden ollut yleisesti ottaen yllättävän pirteä, vaikka toisinaan onkin muutaman päivän jaksoja jolloin väsymys vie voiton ja pitää puhtaasti vaan ladata akkuja. Olen tehnyt oikeastaan joka päivä jonkinlaista luomistyötä tai muuten kehittänyt itseäni ja taitojani. Valokuvaus on haukannut ison osan päivistäni, ja olenkin suorittanut ”täysiä työpäiviä” aiheen parissa melkein jokaisena päivänä jollain tapaa. Mutta olen myös nauttinut siitä valtavasti: uuden oppimisesta, sen soveltamisesta sekä kaikenlaisesta luomisesta ja ideoinnista.

Heräsin joitakin päiviä sitten siihen, että tunsin vahvaa levottomuutta ja rinnassani ahdistavan olotilan. Tunne on tuttu, olen siis käynyt tätä läpi ennenkin. Hyvin nopeasti yhdistin tuon tunteen mm. viime kevääseen ja työharjoitteluun. Huomaan ottavani taas ihan liikaa suorituspaineita ja olen aivan liian kriittinen itseäni kohtaan. Puhun nyt siis lähinnä valokuvaamisesta, mutta se varmaan pätee kaikkeen muuhunkin. Olen kyseenalaistanut kaiken osaamiseni, käynyt siis itseni kanssa suurta kamppailua siitä osaanko ylipäätään yhtään mitään. Onko minusta mihinkään? Olenko vain täysi surkimus, onneton valokuvaaja ja täysi epäonnistuja? Viime viikolla olleet kuvaukset olisivat omalta osaltani voineet mennä paremminkin, omasta mielestäni. En siis ollut omaan työhöni riittävän tyytyväinen. Totesin myös, että en pysty jatkuvasti kehittymään niin paljon kuin haluaisin. En vielä pysty ottamaan niin hyviä kuvia kuin haluaisin jo pystyä.

”Olisi pitänyt tehdä näin ja noin, tai olisihan minun nyt pitänyt edes tuo tajuta siinä vaiheessa.. Miksi en hoksannut tuota tai edes tuota asiaa?” Kuulostaako tutulta? Ehkä, sillä näitä tuntemuksia varmasti jokainen käy jossain elämänsä vaiheessa läpi. Kun kehityskaari on pitkään ollut nousujohteinen, on sanomattakin selvää että suvantovaihekin on tulossa. Nyt taitaa olla sellaisen aika. Pidän pienimuotoista taukoa ja yritän vaan levätä. Aionkin nyt olla tovin kuvaamatta muuta kuin tarvittavat, enkä aio myöskään päivitellä blogia ellei erityisesti siltä tunnu. Voi olla että tämä tunnetila menee ohi ja pian on taas täysi tohina päällä, kuka sitä tietää.

Mutta jos ei tule epäonnistumisia, ei tapahdu myöskään kehitystä. Se vaan on fakta. Menneistä on otettava opikseen, ja ensi kerralla osaan ottaa huomioon asioita joita en viimeksi osannut. Muutokset alkuperäiseen suunnitelmaan tuovat paineita ja niitä on opittava kuvaustilanteessa hallitsemaan. Se taas ei onnistu kuin treenin ja harjoituskertojen lisäämisellä.”

Niin, tässä sitä taas ollaan. Täytyy yhä vaan opetella olemaan vieläkin armollisempi itselleen. Tästä eteenpäin otetaan rennommin, mutta tavoitteet valokuvaamisen suhteen ovat silti kirkkaina mielessä. Kuvauskalustoni on myös saanut muutaman uuden jäsenen joululahjojen muodossa, tärkeimpänä Sigman 17-50mm f2.8 objektiivi. Vielä en kovin monipuolisesti ole sitä ehtinyt testailemaan, mutta tähän mennessä olen valintaani oikein tyytyväinen! Mietin, vertailin, pohdin ja järkeilin pitkän aikaa, että mikä se seuraava putki voisi olla. Mikä palvelisi minua kaikkein parhaiten juuri nyt? Tämä on oikein hyvä kittiputken korvaaja, vaikkakin on polttoväliltään paljon lyhyempi. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä 2.8 valovoima läpi koko zoomausalueen on minulle tärkeämpää. Hintakin oli oikein maltillinen tarjouksen ansiosta. Kuvanvakaaja toimii hyvin ja tarkennuskin pelaa mallikkaasti! Kerron tästäkin lisää sitten, kun olen ehtinyt kuvaamaan sillä enemmän ja monipuolisemmin.

img_9431

Eilen (tapaninpäivänä) minusta tuli virallisesti kummitäti! ❤ Poitsun nimeksi tuli Jukka Juhani ja kummitäti on hurjan ylpeä suojatistaan! Ensimmäiset vauvakuvaukset meillä oli joulukuun alussa, kun räpsin tästä pikku hurmurista kuvia. Teen siitäkin vielä erillisen kuvapostauksen tänne kunhan ehdin ja jaksan. Tein Jukasta kuvakirjan johon lisäsin minua syvästi koskettavia laulunsanoja poikaan liittyen, sekä kummitädin terveiset elämänohjeineen päivineen. Se on minun ensimmäinen kummilahjani hänelle. Nyt hän ei siitä tietenkään vielä mitään ymmärrä, mutta vähän vanhempana sitten!

Loppuun haluan vielä mainita, miten äärettömän kiitollinen olen yhä ja edelleen kaikesta mitä minulla on. Olen onnekas kun minulla on ympärilläni ymmärtäväisiä läheisiä ihmisiä. Mitä tekisinkään ilman heitä kaikkia? Kiitos kun olette olemassa! ❤

Ihania ja rentouttavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna

img_9743

Kuurattua kauneutta

img_8305-edit-2

img_8365

img_8340

img_8371

img_8384

img_8332

img_8336

img_8406

img_8318

img_8366

img_8329-2

img_8361

Tämmöisiä tuli tällä kertaa. Kuvat on otettu eräänä pakkasaamuna, kun jälleen kerran suoraan sängystä kiiruhdin ulos kamera kainalossa. Aurinko paistoi upeasti ja sai jääkiteet kimmeltämään henkeäsalpaavan kauniisti. Halusin kuviin yhtenäisen, tietynlaisen värimaailman ja tunnelman, jota piti sitten kuvankäsittelyllä avittaa. Mutta se nyt kuuluu valokuvaamiseen aika olennaisena osana nykypäivänä.

Valokuva on vähän niin kuin maalarin maalaama taulu. Se ei useimmiten ole valmis heti ensimmäisen kerroksen (eli kuvan ottamisen) jälkeen, vaan vaatii usein pieniä tai vähän isompiakin toimenpiteitä (riippuen toki kuvaajasta ja halutusta lopputuloksesta). Minusta väreillä on hauska kikkailla, ja kun en nyt juuri pääse kuvaamaan aurinkorantojen ihania auringonnousuja ja -laskuja, vuorten huippuja tai linnunratoja, niin on keksittävä muita keinoja inspiraatiotulvan purkamiseksi. Tässä samalla sekä valokuvaus- että kuvankäsittelytaidot karttuvat koko ajan ja jokainen päivä vie taas lähemmäs niitä omia unelmia!

Osallistun näillä kuvilla myös Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla joulukuu. 🙂

Inspiroivaa joulukuun alkua kaikille! ❤

Rakkaudella, Anna