Mustaa&Valkoista-haaste: Tekstiä

Nämä kuvat on otettu Nauran auringolle-blogin Mustaa ja Valkoista -haasteeseen, jonka aiheena on tällä kertaa teksti. Minulle tuli heti ensimmäisenä mieleen vanhat kirjat, joita täällä on aika paljon. Siispä ei muuta kun räpsimään! Mielestäni näistä tuli ihan mielenkiintoisia mustavalkoisinakin. Julkaisen varmaan värillisetkin versiot vielä joskus, niihin tuli aika kivoja kontrasteja värien suhteen.

Aloitin valokuvaamaan suurinta kirjaa, eli vanhaa Raamattua. Tästä ei löytynyt vuosilukua, mutta jostain 1800-luvulta se todennäköisesti on.

img_7636img_7645img_7659

Raamatun välistä löytyikin tähän taloon osoitettuja 50-luvun hautajaiskutsuja! Ne olivat kaikki samantyylisiä, väritykseltään mustavalkoisia ja kahtia/useampaan osaan taitettuja. Taitoksen sisäpuolella oli itse kutsu ja kaikki tarvittavat tiedot. Hauskaa ajatella, että ennen vanhaan on postit menneet perille noin yksinkertaisella osoitteella. Todella kauniita ja viehättäviä muistoja menneestä, käsialoja myöten.

img_7670img_7679

En ihan päässyt jyvälle että mikä tämä toinen kirja on, mutta tässä on alussa ainakin kalenteri ja nimipäivää viettävien nimiä, juhlapyhiä, virsiä sekä raamatunkohtia. Ilmeisesti jokin sellainen kirja, jota on luettu lähes joka päivä. Se on kaikkein kulunein näistä kirjoista joita täällä on, ja varmasti vanhin. Painovuosi on nimittäin 1729!

img_7719IMG_7690.jpgimg_7696

Rakkaudella, Anna

Advertisements

20 kommenttia artikkeliin ”Mustaa&Valkoista-haaste: Tekstiä

  1. Oletpa aarteita löytänyt! Hienot kuvat. Vanhat käsialat ovat todella kauniita.
    Minullakin on ikivanha iso raamattu, mutta eipä tullut mieleen kuvata sitä 🙂

    Tykkää

  2. Menneiden aikoja arvokkaita tekstejä.
    Raamatun teksti on kaunista, mutta vaati pikkuisen enempi katsontaa lukiessa kuin nykyinen teksti.
    Hienoja kuvia!

    Tykkää

  3. Voi että miten hienoja kuvia! Ja arvokkaita.

    En muista, mitä artikkeli käsitteli, mutta justiin yhtenä aamuna lehdessä oli juttu, jonka yhtenä kuvana oli kauniilla käsiaälalla ja mustekynällä kirjoitettu sodanaikainen postikortti, jossa oli osoitteena jotain tyyliin ”Rouva Suominen, Hämeenkyrö” (no tää oli hatusta, mutta kuitenkin) ja mietin kanssa, että kuinka hienosti on posti mennyt perille niin yksinkertaisilla osoitteilla. Nykyään ei aina tule ollenkaan..

    Kauniit kuvat tosiaan!

    Tykkää

    • Vau, kiitos hienosta kommentista ja kehuista! No sepä se, ilmeisesti posteissa tiedettiin/tunnettiin kaikki lähikylien talot ja asukkaat. Nykyään ei ehkä onnistuisi, porukkaa on niin paljon enemmän ja keskittyneenä pienemmille alueille. Ihanaa sunnuntain jatkoa Annukka! 🙂

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s