Onnellisuuden mittari

Valokuvaamisesta on tullut mulle viimeaikoina ihan älyttömän tärkeä harrastus, tärkein jopa. En muista että olisin mistään aiemmin ollut yhtä fiiliksissä kuin tästä. Siis ihan täpinöissäni, suorastaan liekeissä! Tarkoitan sitä todella. Tämän huomaan etenkin silloin, kun saan kuvat onnistumaan sekä teknisesti että tunnelmaltaan, on fiilis ihan mieletön! Se hetki, kun visio tuleekin todeksi ja tajuaa että vitsit tästä tulee hyvä juttu. Saa olla jopa vähän ylpeä itsestään (…vaikka emmehän me suomalaiset nyt sellaista…) Heh.

Sisustusalan koulutukset on olleet myös todella edesauttavia valokuvaamisessa kehittymisen suhteen. Se tulee esille korostuneesti vasta nyt, kun minulla on aikaa ja voimavaroja harrastaa kuvaamista näinkin intensiivisesti kuin olen viimeaikoina tehnyt. Somistaminen ja stailaaminen on iso osa tätä, pitää olla silmää sommitteluun ja värien käyttöön sekä myös mittasuhteisiin. En ole kuitenkaan ollut enää hetkeen varma siitä, että käynkö tätä nykyistä sisustusalan koulua loppuun. En koe omakseni sitä, että minun pitäisi mennä sanomaan kenenkään kodista sitä tai tätä ja suostutella ketään mihinkään. Tai niin minä sen koen, koska en omaa asiaan liittyvää varmuutta, paloa siihen. Olen kuitenkin löytänyt sen varmuuden ja palon jostain muualta ja se on minusta tärkeintä. En koe koulun keskeyttämistä epäonnistumisena. Enemmän pidän epäonnistumisena sitä, että tekee väkisin jotain mikä ei vaan tunnu omalta. Olen kuitenkin saanut sisustusartesaanin opinnoistani älyttömän paljon irti enkä mitenkään olisi nyt tässä pisteessä ilman sitä. Pienistä palasista koostuu suurempi kokonaisuus ja kaikkia kokemuksia sekä oppeja tarvitaan jossain vaiheessa elämää. Aion kouluttaa itseäni lisää sitten kun on sille otollinen aika, ja hyvin todennäköinen vaihtoehto on että se on jotain valokuvaamiseen liittyvää.

Yksi suurimmista ominaisuuksista jonka olen tähän mennessä saavuttanut valokuvaamisen saralla on rohkeus. Rohkeus yhdistellä mitä erilaisimpia asioita ja materiaaleja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Rohkeus tuoda oma mielipide esille ja tehdä tarvittavat muutokset kuvien onnistumiseksi. Rohkeus ja varmuus siitä, että minä osaan ja minä pystyn, minä voin todella pärjätä. Rohkeus olla omaperäinen, oma itsensä. Kameran takana tunnistan sen Annan joka oikeasti olen. Rohkean, sielukkaan taiteilijan joka tahtoo tehdä visuaalisesti näyttävää ja kaunista sisältöä tilanteesta riippumatta. Ihmisen, joka haluaa koskettaa muita ihmisiä ja heidän sisintään jollain tapaa töidensä kautta joka kerta. Ihmisen, joka tuntee tekevänsä sillä hetkellä juuri sitä mitä rakastaa eniten. Siltä minusta nyt juuri tuntuu.

Olen miettinyt, että onko blogini ollenkaan kiinnostava, koska jaan täällä lähinnä pelkkiä kuvia (jotka on mulle itselleni tosi tärkeitä kaikki). Mutta sitten ymmärsin jotain! Oikeastaan, luulen että blogini on nyt jossain määrin täyttänyt sille asettamani tehtävän, esittelytekstissäni (joka on kirjoitettu ihan alkajaisiksi) lukee nimittäin näin: ”Tämä blogi toimii tavallaan päiväkirjana jolla tutkin omia tulevaisuuden haaveitani, jaan kokemuksiani käsillä tekemisen vaikutuksesta omaan hyvinvointiini ja onnellisuuden tunteiden määrään.”  Ja tällä hetkellä valokuvaaminen on se, mikä tekee minut kaikkein onnellisimmaksi. Tämä on se, mikä minun käsieni kautta tulee muillekin näkyväksi.

Kiitos, että olette kulkeneet mukanani elämäni tärkeimmällä matkalla, Kätteni jäljillä. ❤ Matka on vasta alussa, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kun yhteen suureen kysymykseen on jo löytynyt vastaus. Jatketaan tätä matkaa yhdessä ja kehitytään jokainen yhä paremmiksi, ollaan onnellisia tästä hetkestä ja siitä mitä meillä nyt on. Minä ainakin olen juuri nyt tosi onnellinen. Tästä minun ja blogin on hyvä jatkaa eteenpäin, entistä hitsautuneempina toisiimme.

P.s. Blogihistoriani ensimmäinen (ja varmaan ainoa) postaus ilman yhtäkään kuvaa! Koska poikkeushan vahvistaa säännön. 😉

Rakkaudella, Anna

 

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Onnellisuuden mittari

  1. Hei, mä haluan kannustaa sua miettimään, mikä susta tulee isona. Otat tosi mahtavia kuvia, kirjoitat ihania runoja. Minusta teet ihania asetelmia ja osaat sommitella niistä upeita tunnelmakuvia. Minusta on ihana lukea pohdintojasi blogissasi. Olen aivan varma, että sinulla on maailma avoin, mitä ikinä haluatkaan tehdä.

    Tykkää

    • Voi kiitos kannustuksesta! ❤ Sun sanat lämmittää mieltä joka kerta. 🙂 Ehkäpä se tässä pikkuhiljaa muotoutuu kun aikaa kuluu kokemusta karttuu, että mitä musta sitten tulee. 🙂 Kutsumusammatti on se johon haluan päätyä, oli se sitten mikä tahansa!

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s