__________
Mitä näetkään läheltä,
et näe kaukaa.
Näkeekö läheltä liikaa,
vai liian vähän?
Katsotko vesipisaraan vain katsoaksesi itseäsi,
vai katsoaksesi maailmaa,
joka näyttää sinulle oman pienuutesi?
Silmät ovat sielun peili,
mutta nähdäksesi omasi tarvitset siihen toista,
heijastajaksi.
Voiko lähelle nähdä ilman,
että paljastaa itsensä muille?
Ei voi.
-Anna Järvenpää-
__________
=Neilikat
__________
= Peikonlehti
__________
= Calluna
__________
=Mansikanlehti
__________
= Sammal
__________
= Halkeillut maali
__________
= Ruoste
__________
On aina jännittävää nähdä miltä tuiki tavalliset asiat näyttävät tosi läheltä kuvattuna. Mitään tarkkuuden ilotulitusta nämä kuvat eivät todellakaan ole, koska en omista macro-objektiivia. Siksipä ennen moisen hienouden hankkimista tällaiset kuvat olen ottanut teippaamalla kittiobjektiivini (18-155mm) väärinpäin kameran runkoon! Hehe, olen tällä tavoin kuvannut macroja muutamia kertoja ja toimii kyllä, ikään kuin mikroskoopin tavoin (riippuen toki objektiivista). Tosin tätä ei kannata kokeilla jos aikaa on vähän, vaatii nimittäin aika paljon säätämistä ja hermojakin, että oppii tällä tavoin kuvaamaan, tai ainakin minulla on sellainen kokemus. Turhautuminen voi iskeä, koska vaikka kuvaa jalustan kanssa niin silti pienikin tärinä sumentaa koko kuvan ja tarkennetun alueen helposti, se tässä on huono puoli. Toinen huono puoli on rujo ulkonäkö, mihinkään ihmisten ilmoille en lähtisi moisen virityksen kanssa. 😀 Myöskään aukon kokoa ei voi muuttaa, joten siksi tarkkuusalue on niin pieni. Vähänkään tuulisena päivänä (kuten tänään) on turha edes yrittää kuvata ulkona mitään missä on vähänkään vartta… Callunankin nostin eteiseen että sain siitä kuvat otettua.
Tällä postauksella osallistun Pienen Linnun MakroTex-Challengeen, aiheena lähikuva.
P.s. Tuon pienen runon kehittelin lähikuva-aiheesta inspiroituneena hetkeä ennen kuin lähdin ottamaan itse kuvia. En ole muistaakseni koskaan kirjoittanut tai lukenut runoja (kuin ehkä yläasteella ja nekin pakosta). Itse asiassa runossahan voi kertoa aika suurenkin tarinan vain muutamalla rivillä tai sanalla. Karuja tai kauniita asioita, tosia tai vähemmän tosia. Tunteiden valjastamana. Ehkä kirjoitan toistekin. 🙂
Rakkaudella, Anna
Ohhoh! Olin ihan kuin valokuvanäyttelyssä! Melkein kuin olisi ihastellut näitä isossa valkoisessa tilassa ja pysähtynyt tuijottamaan jokaista vuorollaan. Upeita! Ja tykkäsin runostasi todella paljon! Jään seuraamaan blogiasi. Kiitos!
TykkääTykkää
Hui, kiitos ilahduttavasta kommentistasi! Päivä parani taas kertaheitolla! Minusta valokuvaamisessa parasta on se, jos ne koskettavat jollain tasolla jota kuta. En osaa sanoa enää muuta kuin että ollen todella otettu! 🙂 Jään myös seuraamaan sinun blogiasi, vaikutti niin kivalta.
TykkääTykkää
Hei, ihan oikeastiko et ole kirjoittanut tai edes lukenut runoja!! Sähän olet lahjakkuus! Mielettömän hieno runo ja kuvat tietysti aivan huippuja. Mä perustan sulle kohta fan-clubin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Haha, voi apua! 🙂 En kyllä ole, mutta kai minussa joku piilorunotytön palanen sitten asuu? Tai sitten oli vaan vahinkolaukaus! Kiitos taas mielettömästä kommentistasi! ❤ Tuli hyvä mieli. 🙂
TykkääTykkää
Kuule, sä olet niin taitava sekä kuvien että sanojen kanssa. Kannattaa kyllä pohtia mikä susta tulee isona 🙂
TykkääTykkää
Nyt menee taas sanattomaksi… 🙂 Kiitos K! Sitä tässä olenkin pohtinut, mutta toistaiseksi tilanne on seuraavanlainen: Ei niin mitään hajua! 😀
TykkääTykkää
Joo. Ehdottomasti kannattaa jatkaa runotytön uralla!
TykkääTykkää
Hui, enpä olisi ihan heti arvannut että tässä näin käy. 🙂 Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Vastavierailulla ihastelemassa kuviasi 🙂
Olen lukenut ja kuullut tuosta linssin kääntämisestä ’väärinpäin’, en vain ole tullut kokeilleeksi 🙂
Makroilu on haastavaa ja todellakin aikaavievää….saada kuva pienestä kohteesta, niin että siitä kuitenkin ottaa selvän mistä kyse…huh mikä haaste…Mutta juuri siksi niin kivaa!
Mukavaa makroilua ❤
TykkääTykkää
Kiitos vierailustasi! 🙂 Sepä valokuvaamisessa kivaa onkin, kun aina on kehittymisen varaa! Haasteita riittää sitä mukaa kun vaan viitsii ottaa vastaan. Sinulle myös, ja makrorikasta marraskuuta! ❤
TykkääTykkää
Tuo runo on upea, herkkä, viisas, syvällinen ja kuvasi myötäilevät runon tunnelmaa hienosti.
TykkääTykkää
Voi kiitos kauniista sanoistasi. Sydäntä lämmittää. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kauniita ja monipuolisia makro-otoksia, tykkään!
TykkääTykkää
Kiitos kovasti! 🙂
TykkääTykkää
Kaunis runo, sopii hyvin tulevaan viikonloppuun… Ja oli siis sun oma tekemä??? Taas uusi piirre sinusta😊💛💛💛💛
TykkääTykkää
Kiitos äiti ❤ Juu ihan oma on, Jussin kanssa täällä ihmetelty että kaikki on näköjään mahdollista… 🙂 Lehmätkin varmaan lentää kohta!
TykkääTykkää
Ja mitä useammin sen lukee, löytää jotain taas uutta ja nuo kuvat!!!!
Olen liikuttunut… Kirjoitin runon paperille, jotta näen/luen sen joka päivä
Laitan raameihin…
TykkääTykkää
♥️♥️♥️ kiitos!!
TykkääTykkää
Voi miten kaunista ja herkkää!
TykkääTykkää
Kiitos paljon! 🙂
TykkääTykkää
Wau miten upeaa!
TykkääTykkää
Voi kiitos kovasti!
TykkääTykkää
Niin pysäyttäviä kuvia. Olen sanaton. Kaunista.
TykkääTykkää
Voi kiitos paljon kauniista sanoistasi! ❤
TykkääTykkää
Läheltä näkee kauas
TykkääTykkää
Niin näkee, kauas lähelle!
TykkääTykkää
Oi miten upeita! Vau!
TykkääTykkää
Suuren suuri kiitos! 🙂
TykkääTykkää