Haaveita perinnepuutarhasta

Syksy ja talvi on kerrassaan loistavaa aikaa unelmoida puutarhasta ja lohduttaa itseään kesäisillä kuvilla, joissa vielä on vihreys tallella. Tämä pimeä aika myös rohkaisee (ainakin minua) suunnittelemaan puutarhaa siten, että vielä syksylläkin olisi jonkinlaista väri-ilottelua jäljillä. Olen käytännössä täysin ummikko puutarhasuunnittelussa, mutta aina voi ja täytyykin opetella uusia asioita. Sehän on vaan hauskaa kun asennoituu oikein! 🙂

dia1

Tein pienen kollaasin Powerpointilla. (Kollaasin kuvat: Pinterest)


Talon takana on joskus vuosikymmeniä sitten ollut jonkinlainen puutarha, mutta nyttemmin siitä oli jäljellä enää hirveä risukko ja rivi vanhoja punaviinimarjapensaita. J on tehnyt ahkerasti töitä raivatessaan risukot pois (pensaat siis jäivät) ja nyt länsi- ja pohjoisikkunoista näkyy taas kunnolla tuo perisuomalainen järvimaisema.

Puutarhan ja pihan suunnittelu on käynnissä ja alustava runko on jo löytynyt. Tarkoituksena olisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan perinnepuutarha, mutta mitäs se sitten tarkoittaa? Se ei ole sama asia kuin perinteisillä kasvilajeilla toteutettu puutarha, vaan tarkoitus on käyttää vain yli 50 vuotta vanhojen kasvikantojen kasveja ja samoin ”lainalaisuuksin” kuin aiemmin on ollut. Näin siitä syystä, että vanhat kasvikantamme ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja niitä tulisi ehdottomasti vaalia etteivät ne katoa. Vanhat perinnekannat ovat myös erittäin hyvin aikaa kestäviä (ovathan ne selvinneet tähänkin päivään asti) ja suurelta osin helppohoitoisia, koska ei entisaikaan ole ollut puutarhureihin varaa kuin hyvin harvoilla talouksilla.

img_5032

Ensimmäinen luonnos

Tämä on tietenkin pitkä prosessi, koska aluksi pitää tehdä runsaasti selvitystyötä mm. siitä mitä koko perinnepuutarha-ajatus pitää sisällään, mitkä kasvit ovat olleet niitä perinteisiä tällä tontilla/alueella ja mistä niitä saa, sekä tottakai siitä miten, minne ja millä materiaaleilla puutarha toteutetaan. Näitä olen joiltain osin jo selvittänyt, mutta vielä on paljon opiskeltavaa. Onneksi tuli käytyä kesällä Virroilla eräässä kesätapahtumassa (enää en muista sen nimeä), jossa pidettiin pienimuotoinen luento pappilan perinnepuutarhasta ja sen suunnittelusta. Se oli todella mielenkiintoinen ja herättelevä koska jos emme olisi sinne päätyneet, olisimme todennäköisesti tietämättämme tuhonneet paljon sellaista mitä olisi ehdottomasti pitänyt säästää. Tämän talon ympärillä ei enää montaakaan vanhaa pienempää kasvilajia taida olla, mutta tässä lähellä on muutama paikka josta niitä voi käydä katsomassa, sekä tietenkin tutuilta ja naapureilta voi kysellä.

Talon taakse tulee siis se varsinainen perinnepuutarha, joka rakennetaan kolmitasoiseksi rinnettä mukaillen ja navettakivillä pengertäen, väleissä kulkee hiekkakäytäviä. Alemmas talon taakse lännen ja lounaan puoleiseen rinteeseen unelmoin ainakin ryytimaasta (eli kasvimaasta nykykielellä), vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta ja pergolasta pienellä kesäkeittiöllä sekä ruokailuryhmällä. Pergola nyt tietenkään ei ole ihan perinteinen suomalainen rakennelma, mutta sellaisen saa kyllä tehtyä talon tyyliin sopivaksi ohuesta hirrestä ja sellaiseen kohtaan josta se ei tielle näy (viimeisessä kuvassa), eikä näin ollen ”sotke” maisemaa jos niin voi sanoa.

Vaikka kunnioitetaan vanhaa, niin elämän pitää minun mielestäni silti näkyä, koska missään museossa ei kenenkään tarvitse asua ellei itse halua. 🙂 Kun muuten tehdään vahvasti vanhaa taloa ja pihaa tukevia ratkaisuja, niin jossain asiassa voi hiukan ottaa vapauksia, jos se vaan muuhun tyyliin sopii. Talon etupuolelle syrneenimajaan on suunnitteilla huvimaja, jossa voisi juoda päiväkahveja ja jonne kesällä voisi paeta helteistä auringonpaahdetta. Talon edustalle tulee kukkaistutuksia.

Haaveita on paljon, mutta eivät ne mahdottomia ole. Tärkeintä on edetä sopivan hitaasti ja harkiten, ettei tulisi mittavia virheliikkeitä ja jotta saataisiin mahdollisimman hyvä lopputulos aikaiseksi. Tässä vielä vähän lohduttoman näköisiä kuvia nykytilanteesta:

Rakkaudella, Anna

/ I’m dreaming of a really traditional Finnish garden! It would suit very well this old house where we live in, and it would be in the back of the house. There actually has been some kind of garden loooong time ago. There’s a lot of work to plan all this, but I’ll do my best to honor our fantastic living environment!

With love, Anna

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Haaveita perinnepuutarhasta

  1. Pihapiiri ja maisemat näyttävät uskomattoman hienoilta! Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään tulevaa puutarhaa. Valtava työ siinä kyllä tulee olemaan, kun lääniä on noin paljon.

    Tykkää

    • Kiitos! 🙂 Etenkin kesällä ja keväällä täällä on tosi kaunista ilman puutarhaa tai sen ihmeellisempää pihaa, mutta näin syksyn tullen alkaa kyllä kaipaamaan sellaista. Työtä on hullun paljon, mutta kun tekee vähän kerrallaan niin kyllä se siitä. 🙂

      Liked by 1 henkilö

  2. Teilläpä on ihanasti tilaa – ja mahdollisuuksia toteuttamiseen! Meillä on erittäin pieni piha, mutta mielestäni se jos mikä vaatisi pihasuunnittelua ennen lapioon tarttumista. Täytyypä etsiytyä paikalliselle kurssille ensi keväänä. Siellä ainakin on pihasuunnittelukurssille osallistumisesta ollut selkeästi hyötyä. 🙂 Suunnitelmakuva pihasta näytti jo nyt lupaavalta.

    Tykkää

    • Juu, tilaa on eli työmäärä kasvaa samassa suhteessa… 😀 Mutta varmaan yhtä haastava on hyvin pienikin piha!
      Se oli itse asiassa vain sellainen pieni luento jossa päättötyönä puutarhasuunnittelun opiskelija kertoi tekemästään suunnitelmasta pappilan puutarhaan. Mutta sieltä sai silti paljon tietoa! voisin kyllä kanssa jonkun kunnon kurssinkin käydä, sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa.. Eikä varmasti mene opiskelu hukkaan. 🙂

      Tykkää

  3. Voi mikä paikka teillä! Niin hienot näkymät. Useamman pihan laittaneena, ainoa ohjeeni on se, minkä jo itsekin olit tajunnut. Kannattaa edetä hitaasti. Piha kertoo itse, mitä sille kannatta tehdä. Olet kyllä tehnyt hienoja suunnitelmia ja perinnepuutarha kuulostaa juuri sellaiselta, mitä tuollainen vanha paikka edellyttääkin. Puutarhan hoitaminen on ihanaa ja palkitsevaa!

    Tykkää

    • Kiitos! Kyllähän näitä katselee. 🙂 Tuo on kyllä hyvä neuvo! Ja tekee vaan sen verran kun pystyy hoitamaan ja että pysyy mielekkäänä, ettei siitä tule mitään pakkotyöleiriä.. Mahdollisimman helppohoitoinen pihakin vaatii kuitenkin aina jonkin verran työtä, mutta palkitsevaa se varmasti on! Mukava kuulla myös kaltaistesi kokeneempien pihanlaittajien vinkkejä. 🙂

      Liked by 1 henkilö

  4. Hieno suunnitelma, ja upea talo! Mieki joskus haluan vanahan talon, niissä on sitä sielua ja tunnelmaa, eli tässä sun blogissahan on oikeastaan kaikkea mistä tykkään, valokuvaus, puutarhahommat, käsityöt, vanha talo, ja huumorintajua 😀 Jossaki oli muuten vinkki, että jos on iso piha ja kovasti laitettavaa siinä, niin kannattaa alottaa talon läheltä ja edetä siittä sitten, niin on tavallaan siinä lähimpänä katseen alla ekana valmista 😉

    Tykkää

    • Voi kiitos! Oikeassa olet, vanhoissa taloissa on sitä jotain mitä uusissa ei ole. 🙂 Haa, kiitos myös vinkistä! Ehkäpä siis aloitan talon ulkopuolisen ikuisuusprojektin noista kuistin vierustoista! 😉 Mitään en juuri kukkasista ymmärrä (vielä), mutta onneksi uutta on aina kiva opetella. 😀

      Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s