Ilon ja surun päivä

img_3348

Hautajaiset on aina ahdistaneet mua ihan älyttömästi. Siksi olen parhaani mukaan jopa vältellyt niitä. Eihän niistä kukaan pidä, se on selvä asia. Tänään kun mummoni siunattiin haudan lepoon, niin tottakai se oli surullista ja kyyneleet virtasivat. Tajusin kuitenkin että jokin tuntui erilaiselta kuin ennen. Jokin oli toisin. 

Nyt minulle on hahmottumassa kyky ja myös lupa tuntea. Tuntea ilot ja surut juuri sellaisina kuin ne milläkin hetkellä ovat. Aiemmin olen padonnut niitä sisääni koska en ole osannut purkaa niitä. Tai sitten olen vaan hävennyt näyttää tunteitani, etenkin vihaa ja surua. Paksu suojakuori on murtumassa pala palalta. Se on pelottavaa, mutta samalla ihan uskomattoman hienoa ja vapauttavaa. Kykenen jo kohtaamaan ihmisiä paljon pelottomammin, ja olemaan enemmän oma itseni toisten edessä ilman mitään muureja. Psykologinen vyöhyketerapia on ehdottomasti auttanut minua hurjasti eteenpäin, ja tulee varmasti auttamaan vastaisuudessakin.

Joillekin nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta luulen, että osa pystyy samaistumaan sanoihini. Tunteiden patoaminen on hengenvaarallista. Oikeasti. Siksi pitäisi olla joku väylä johon niitä voi purkaa. Olen onneksi löytänyt siihen useita tapoja, mutta vielä on myös paljon tehtävää. Nyrkkeilysäkki olisi tosi kova juttu vihan purkamiseen. Tai vaikka traktorinrengas ja leka. 🙂

img_3359

Surun lisäksi tässä päivässä oli myös paljon ilon aiheita. Serkkuni sai muutama viikko sitten pojan, itseasiassa heti mummon poismenon jälkeisenä päivänä. Näin vauvan ensimmäistä kertaa tänään, ja voi mikä ihanuus hän onkaan! Se auttaa ymmärtämään että elämä jatkuu aina jossain muodossa. Yksi loppuu ja toinen alkaa.

Minua pyydettiin tämän pienen pojan kummiksi.❤ Tottakai suostuin, olin onnesta soikeana enkä oikein tiennyt miten päin olla! Sain pitää häntä sylissäkin.❤ Ensimmäinen kummilapseni, miten suuri kunnia se onkaan!

Rakkaudella, Anna

/ Today was a sad and joyful day at the same time. My grandma was buried, and it was sorrowful. But then, my cousin asked me to be his little boy’s godmother! ❤ I was so happy and of course I said yes! It’s a huge honor. ❤ Life goes on after all.

With love, Anna

Mainokset

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s