Kesämuistoja

Kuuntelin tovin verran erikoista ääntä. Sitten huomasin että talitiaiset naputtelevat nokallaan vastapäisen varaulkoeteisen vanhoja lasisia ruutuikkunoita. Mitä lie etsivät, vai tulivatko ilmoittamaan että nyt sassiin lisää niitä auringonkukansiemeniä! Hymy nousee huulille, sillä nuo pikkulinnut ovat vastustamattoman suloisia ja varsin hauskoja tapauksia. Niitä voisin seurailla vaikka koko päivän. Tein niille viime kuussa puisen lintulaudan, kuva valmiista tekeleestä täällä. Se ei ole ihan perinteisen värinen, mutta sattumoisin sopii talitiaisten väritykseen aivan loistavasti. Siellä käy kova kuhina joka päivä, kun lintuja käy kymmeniä ja taas kymmeniä. Voin vain huokaista ja miettiä minkä verran niitä sitten ihan sydäntalvella on, ja paljonko ne silloin syövät kun nytkin noita siemeniä menee aika hurjaa tahtia. 🙂 Mutta on ilo asua maalla vanhassa hirsitalossa. Saa vapaasti ruokkia pikkulintuja ja auttaa niitä selviämään kylmän talven yli.

Nyt kun lokakuu on jo tuonut meille pakkasöitäkin, on mielestäni mukava palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin. Sen verran täytyy tätä alustaa, että muutto maalle oli paras päätös pitkään aikaan. Tämä kesä on heittämällä ollut antoisimpia koskaan, vastoinkäymisistä huolimatta. Olen tehnyt paljon sellaista, mitä en ehkä olisi kaupungissa asuessa tehnyt. Kuvat olen kaivellut puhelimen kätköistä, joten laatu ei ihan vastaa järkkärillä otettuja mutta koittakaa kestää. 🙂

Listaan nyt 7 kivaa muistoa viime kesältä:

  1. Kasvihuone

Viherpeukalo sisälläni heräsi tänä keväänä. Ikinä en ole saanut oikein mitään viherkasveja pysymään hengissä tai kasvattanut mitään aikuisiällä tai edes teini-ikäisenä. Olen maatilan tyttö, ja siellä viljelyhän on arkipäivää. Muistan, kun olin lapsi ja kotona kylvettiin äidin kanssa kasvimaahan porkkanoita, herneitä, perunoita, tilliä jne. Parhaita olivat mielestäni herneet! Mutta sitten se kaikki vaan jäi. Tämä kevät oli tosiaan muutoksen aikaa, ja kylvin siemeniä pienessä kerrostaloyksiössäni purkkeihin ja purnukoihin vaikka millä mitalla. En edes tiennyt vielä siinä vaiheessa minne ihmeeseen ne istutan. 😀

Vietimme paljon aikaa täällä maalla jo silloin, ja pappani sitten kysäisi josko minulla olisi tarvetta hänen vanhalle kasvihuoneelleen. Ja olihan minulla! Kasvihuone on puinen, muoviseinäinen ja aika rujon näköinen etenkin ulkopuolelta, mutta näin siinä silti potentiaalia! Eikä tarvinnut alkaa rakentamaan vielä tänä vuonna uutta. Parasta oli se kasvamisen ihme. Kasvit ovat vähän kuin omia lapsia, ne tarvitsevat paljon huomiota ja hoitamista etenkin alkuvaiheessa. Kyllä minä sitten sainkin aikamoisen viidakon aikaiseksi ja satoa tulee edelleen!

2. Luonto

Etenkin kesäillat löivät minut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Luonto on kaikista taiteilijoista taitavin, siitä ei ole epäilystäkään. Maalla luonnon näkee ja kokee eri tavalla kuin kaupungissa, tai minä ainakin koen. 

 

3. Läheisten sekä muutamien uudempien tuttavuuksien kanssa vietetty aika

Yhtään päivää tai hetkeä rakkaiden kanssa en vaihtaisi pois. Kaikki retket uusiin ja tuttuihinkin paikkoihin olivat upeita ja mielenkiintoisia. Tapasin myös joukon uusia ihmisiä ja siitäkin olen mielissäni. Kotona perinteisellä pallogrillillä grillaaminen oli melkein joka päiväistä. 🙂 Ehkä sitten ensi kesänä saadaan kaasugrilli hommattua ja suunnitteilla oleva kesäkeittiö tehtyä.

 

4. Kukat

Miten paljon piristystä ja iloa kukat tuovatkaan! Luonnonkukkia, kesäkukkia.. Kauniit värit ja niin huumaava tuoksu, etenkin tuossa pihan syreenimajassa! Ovenpielessä sisälle tulijoita tervehtimässä oleva karhuvahtikin sai oman kimppunsa. 🙂

 

5. Ruoka

Kesällä innostuin tekemään pitkästä aikaa ruokaa oikein tosissani, ja etenkin jälkiruokia. Kokkina työskennellessä taisi tulla aikanaan joku seinä vastaan, eikä sen jälkeen kun ne hommat lopetin ole pahemmin tehnyt mieli kokata mitään erityistä.

Erityisen ylpeä olen ensimmäisessä kuvassa olevasta vahvan savun makuisesta kanttarellikeitosta (itse poimitut sienet), jonka kehittelin itse. Päälle on ripoteltuna savustettua kanttarellia, oman maan persiljaa ja lusikallinen rosmariinimaitovaahtoa. Tämä annos sai jopa yleisesti ottaen sienten inhoajissa paljon kehuja, joten koen onnistuneeni aika hyvin. 🙂 En vaan muista kirjoitinkohan sitä reseptiäni mihinkään ylös… Tykkään soveltaa kokkaillessa ja kokeilla mitä erikoisempia yhdistelmiä koska silloin löytyy ne parhaat ja yllättävät makuparit. Kuvaa ei tässä ole, mutta kehittelin mm. salvialla maustetun maitovanukkaan, joka oli oikeasti tosi hyvää. Siitä lähtien olen aika ennakkoluulottomasti käyttänyt yrttejä myös jälkiruoissa.

Sitten oli lemon possettia tuoreilla mustikoilla, raparperipiirakkaa britakakun tapaan, mutakakkua appelsiini-timjamikastikkeella (itse kehitelty kastike), vispipuuroa (jota en kylläkään ole itse tehnyt, mutta kuva oli niin kiva että pakko laittaa tähän), maito- ja valkosuklaakerrosvanukas sokerihuurretuilla puolukoilla ja lopuksi kalakeitto oman maan aineksista. Sitten on myös yhden reissun kanttarellisaalis, kun ämpäri loppui kesken… Ja samalta reissulta isoin koskaan näkemämme kanttarelli! Se oli kyllä valtava. 🙂

IMG_2320

6. Mattopyykki oman pihan kalliolla

Paarmojen hyökkäyksistä huolimatta huippuhauskaa ja todellista kesäpuuhaa! 🙂

img_1853

7. Viimeisenä muttei vähäisimpänä moottoripyöräily!

Se vapauden tunne, vauhti, ilmavirta, tuoksut tulvivat nenään toisin kuin autoillessa. Fiilis on uskomaton! Maailmaa näkee ihan eri tavalla. Edellissyksynä sain ajaa A-kortin kun täytin 24, enkä kadu. Toki varovainen on pakko olla, koska moottoripyöräily on vaarallista. Vaikka ei itse kohella tai tekisi virheliikkeitä, niin joku muu tielläliikkuja voi tehdä ja kaikkeen pitää varautua. Se oli yksi tärkeimmistä opeista jonka moottoripyöräkorttia hankkiessa autokoulusta sain. Ja se, että lyhyttäkään matkaa ei ajeta ilman varusteita, koska se on iso turvallisuusriski ja sillä säästyy paljolta jos tutullakin matkalla käy vaikka joku vahinko. Nämä pidän mielessä aina.


Olen pikkuhiljaa löytänyt uudelleen itseni, sen saman määrätietoisen pikku-Annan joka kerhokuvassa näyttää ihan maailman valtiaalta! Leijona sisälläni pääsee taas valloilleen, varokaa vaan. 🙂

Terkuin, Anna

 

/ Now when it’s getting quite cold and autumn is on, I listed some memories and photos from summer:

  1. My greenhouse  2. Nature and summer evenings  3. Family, friends and trips  4. Flowers  5. Food  6. Washing rugs on the yard  7. Motorcycling

With love, Anna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kesämuistoja

  1. Onpa ihania kesämuistoja. Melkein kadun päätöstäni, että toistaiseksi en halua kasvihuonetta. Ei sillä, että en tykkäisi, vaan aika ei riitä. Olet etuoikeutettu kun voit asua maalla ja vanhassa talossa, ymmärrän hyvin, että olet löytänyt elämästä uusia ulottuvuuksia.

    Tykkää

    • Kiitos kommentistasi! 🙂 Koen kyllä olevani onnekas, ja olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä mitä minulla on. Ja vaikka esim. talo ei olekaan omamme vaan isäni ja setäni omistuksessa, on tämä nykyinen järjestely kaikille osallisille pieni lottovoitto. Muuten tämä talo olisi asumaton, ja sehän ei tee vanhalle talolle koskaan hyvää.

      On siinä kasvihuoneessa kyllä toden totta oma hommansa ja se vaatii aikaa, enkä minäkään aiemmin olisi edes uskaltanut haaveilla moisesta! Toivottavasti sinäkin vielä jonain päivänä ehdit puuhailemaan omassa kasvihuoneessa sielusi kyllyydestä! 🙂

      Liked by 1 henkilö

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s