Humalaisen isoäidin neliö

img_2832

Ihme tapahtui, vihdoin uskalsin edes yrittää virkata jotain! 😀 (Kiitoksia vielä Satu rohkaisevista sanoistasi!) Minulla sattui olemaan mummulta saatu Novitan lehti (4/2015) jossa oli isoäidinneliön virkkausohje. Luulin aiemmin etten todellakaan tulisi tarvitsemaan tätä lehteä yhtään mihinkään, ikinä. Toisin kävi!

img_2846

img_2825

Postauksen nimi viittaa vahvasti lopputulokseen, tai siihen mitä minulle tulee siitä mieleen. Voisin nimittäin kuvitella että vain humalainen isoäiti saisi aikaan jotain vastaavaa! Siis tilanne, jossa Naapurin Sirkka-Liisa oli taas tehnyt vähän turhan tujua raparperiviiniä ja sitä meni isoäidillä liian monta lasillista Kauniita ja rohkeita katsellessa. Illalla isoäiti alkoi jatkaa neliöistä tehtävän torkkupeiton virkkaamista pienissä raparperiviineissä. Ei sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja pylväitä tuli vahingossa liikaa sinne tänne, silmukat olivat vähän mitä sattuu ja lopputulema muistuttaa isoäidinneliön sijaan jotain ihan muuta. Aamulla voikin sitten ”ihastella” tuotoksia hienoisen päänsäryn siivittämänä. 😀

img_2848

Tie ei minullakaan ollut ruusuinen, ja neliössä on tosiaan paikoin liikaa pylväitä ja muitakin virheitä, mutta päätin etten ala koko systeemiä purkamaan vaan yritin luovia neliön loppuun jollain konstilla. Päätin myös huumorimielessä kehystää valmiin neliön, oli se sitten minkä näköinen tahansa! Vähän niin kuin lasten töitäkin kehystetään, alla lukee tekijän nimi ja ikä. Tässä tapauksessa Anna 25v. 😀 Sitä voin sitten muutaman vuoden päästä vähän (toivottavasti) taitavampana katsella ja miettiä mistä on joskus lähdetty!

img_2872

img_2868

Huomasin tuossa virkatessa, että se tosiaan on jopa aika rentouttavaa sitten kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla ohjetta! Seuraava isoäidinneliö sujuu luultavasti vähän helpommin ja sainkin ihan hyvin juonesta kiinni, joten kuka tietää mihin vielä ryhdyn! Toivossa on ainakin hyvä elää. 😀

Terkuin, Anna

/ Today I wanted to try crocheting! I’ve done it a little bit in school as a child but not since that. It didn’t go so well for the first time now, but I think I just need to practice. It looks that it has been made by granny who has drank a little bit too strong and too much rhubarb wine or something. 😀 I even framed the result I made, just like children’s work is often framed. That’s because it looks funny and now I can see the development in my skills in future! This is where it started from.

With love, Anna

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Humalaisen isoäidin neliö

  1. Heh, tulipa hieno humalaisen isoäidin neliö 🙂 Virkkaaminen on kivaa ja terapeuttista. Varo vaan siihen jää koukkuun – kirjaimellisesti. Itseni piti lopettaa hetkeksi, kun jäin niin koukkuun, että lopulta niskani jumahtiva ja oli pakko pitää tauko. Tauko onkin jatkunut nyt viisi vuotta. Saisinkohan inspiksen taas itsekin kaivaa koukut esiin??
    Katselin myös noita aiempien postausten muotokuvia. Varsinkin siippasi kuvat ovat tosi onnistuneet. Oletko opiskellut kuvausta jossain, käynyt jotain kursseja?
    Kiva blogi sinulla muutenkin, jäänpä seurailemaan.

    Tykkää

    • Haha, kiitos mukavasta kommentistasi! 🙂 Itseasiassa virkkasin juuri äsken toisen kappaleen ja ero tuohon entiseen on aika hurja! Se näyttää jo siltä miltä kuuluukin, kai. Ja voi ei, kiitos varoituksesta! 😀 Uskon kyllä että se on koukuttavaa kun pääsee vauhtiin.

      En ole käynyt valokuvauskursseja tai mitään, vaan ihan omatoimisesti opetellut kantapäänkin kautta tässä vuosien varrella. 🙂 Nyt kun on aikaa niin olen perehtynyt asiaan hieman enemmän.

      Kiitän! Sinulla on kanssa aivan ihastuttava blogi. Piti sitä keittiöjuttuasi kommentoida mutta unohduin virkkaamaan. Kauniilta näytti! 🙂

      Liked by 1 henkilö

  2. Mahtavaa, että olet tarttunut koukkuun ja että mun kommentista oli sulle rohkaisua! Ihan varmasti kehityt, kun virkkaat vaan menemään! Mä en myöskään uskonut, että oppisin mitään ihmeellistä ja aina ihmettelin äitiäni, kun se virkkasi pitsiliinoja. Nyt mä olen itsekin virkannut muutamia pitsejä. Mun entinen kässänmaikka ei kuunaan uskoisi, että olen oppinut virkkaamaan, koska olin koulussa aivan onneton. Vasenkätisyys vaikeutti oppimista ja olin hidas. Muut virkkas ja kutoi hulluna, kun mä sain aikaan jonkun hehtaarisukan tai hiestämärän lapasen puolikkaan.
    Hienoa!!!

    Tykkää

    • Kiitos kivasta kommentista! 🙂 Haha kuulostaa kyllä tutulta, ehkä minullakin siis on toivoa! Olen myös uskaltautunut vähän kutomaan, kun kummitätini (varsinainen käsityöguru) ystävällisesti auttoi hiukan alkuun. Sain jo toimeksiannon kutoa äidilleni säärystimet heijastinlankaa käyttäen. 🙂 Informoin sitten tänne kuinka projekti sujuu!

      Tykkää

  3. Aivan ihana idea tuo isoäidinneliön kehystäminen! Olen itsekin virkannut kyseisiä neliöitä ja saanut aikaiseksi jo seitsemän peittoa, joten koukuttavaa se todellakin on.

    Mukavaa marraskuuta sinulle virkkuun merkeissä!

    Tykkää

    • Kiitos! Sitä kehystäessä nauratti kyllä, ja itselleen nauraminenhan tekee hyvää! 🙂 Vau, seitsemään peittoon täytyykin virkata jo jokunen neliö… Täytyypä ottaa taas neulomisvaihteen jälkeen virkkuukoukku käteen ja alkaa vaan virkkaamaan!

      Tykkää

  4. hihihi! 😀 No eipä se ollu ihime että muaki miellyttää sun huumorintaju, ihanaa ku kommentoit niin mieki löysin tänne hihittelemään!

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s