Halloween-brunssi

Huhhuh, olipahan viikko! Nyt on halloweenit juhlittu meidän osalta, kerta se on ensimmäinenkin! Blogissa on eletty viikon verran hiljaiseloa, kun ei ole vaan ehtinyt keskittyä tähän oikeastaan ollenkaan. Se tuntui vähän oudolta, kun tästä on tullut niin olennainen osa arkea jo tässä muutaman kuukauden sisällä. (Hetkinen, tässähän on kuukausipäivä käsillä: blogini täyttää tänään huimat 2 kuukautta! :D)

img_5272

Viikko sitten sunnuntaina tuli idea ja siitä se ajatus halloween-brunssista sitten lähti. Haeskelin koristelu- ja tarjoiluideoita netistä ja osa tuli ihan omasta päästä soveltamalla. En ole aiemmin järjestänyt itse mitään teemajuhlia (joitakin ”tavallisia” juhlia kyllä) mutta hyvin meni silti! Edellisistä kekkereistä tässä talossa on kulunut jo useampi vuosi ja nämä olivat myös ikään kuin meidän tuparit, vaikka valmista ei vielä olekaan.

Paikalle kutsuin lähisukuani, yhteensä meitä oli 14 henkeä + vauva. Somisteet ja tarjottavat olivat kuin lastenkutsuilla konsanaan, vaikka oli vain yksi lapsivieras vauvan lisäksi. 😀 Olin uurastanut näiden kekkereiden eteen todella paljon, ja koristeista kaikki muu on itse tehtyä paitsi kurpitsailmapallot. Oli lepakoita, kurpitsa-pompomeja, lippusiimaa, kummituksia, hämähäkkejä ja seittejä. Ensireaktiot olivat hiukan hämmästyneitä ja huvittuneita, ihan niin kuin toivoinkin! Tarkoitukseni oli alunperinkin herättää ihmisissä iloa ja siinä kyllä onnistuin. 🙂

img_5201img_5197img_5228img_5231img_5234img_5227img_5221

Suolaisista tarjoiluista sen verran, että alkuun tuli lautasella suoraan keittiöstä bataatti-kurpitsakeitto, jonka päällä oli salvialla ja hunajalla maustettu maitovaahto sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä (tästä en valitettavasti muistanut/ehtinyt ottaa kuvaa). Siitä tykättiin ja olin siitä tosi mielissäni, koska resepti oli itse kehitelty ja olin aiemmin hauduttanut sitä varten lihaliemenkin luiden kera. Sitten oli suolaisena syötävänä rukiinen hirvi-kanttarellipiiras (lähimetsän antimia), joka myös oli itse kehittelemäni, pohjaa lukuunottamatta (se oli tylysti valmis pakastepohja :D). Oli lisäksi nakkimuumioita, vihreää salaattia, poppareita, cocktail-piirakoita munavoilla sekä patonkia.

img_5214img_5220

Makeina oli mm. haamumarenkikakku, jonka ulkonäköön idea tuli netistä mutta toteutus oli omaa käsialaa. Tein alkuviikosta melkein viiden tunnin marenkeja tätä kakkua varten (ohje täältä), vaikka osa taisi olla vähän liian kauan kuivattavana kokoonsa nähden ja menivät hiukan kuiviksi. Hyviä niistä silti tuli, etenkin kun vähän pehmenivät kakun koristeina. 🙂 Välissä on siis paksua kurpitsakiisseliä, mascarpone-valkosuklaavaahtoa ja sitä marenkia. Mainittavan arvoinen jälkkäri oli myös panna cotta, jonka päälle lusikoin samaista kurpitsakiisseliä mutta ohuempana versiona. Panna cotta on yksi suosikkijälkiruoistani ja se onnistuu aina (on sitä tullut kokkina väännettyä ihan vaan ”jokunen” kerta…) Limellä tehostettu kurpitsakiisseli toimi tosi hyvin makean ja kermaisen vanukkaan kanssa. Sitten oli vaahtokarkeilla koristellut suklaabrowniet tehtynä kuppikakkuvuokiin, (ohje täältä) tosin ilman valkosuklaakuorrutusta, koska löysin jo valmiiksi halloween-aiheisia vaahtokarkkeja kaupasta. Ei myöskään pidä unohtaa valkosuklaalla muumioituja suklaakeksejä! Äklömakeita niistä kyllä tuli, mutta näyttivät hauskoilta!

img_5212img_5217img_5215img_5224

Lisäksi sain tutustua sokerimassaan, jota ostettiin mustana ja valkoisena versiona kaupasta. Niistä muotoutui hämähäkkejä ja silmiä. Mitähän tuosta lopusta massasta keksisi, kun sitä jäi aika paljon..?

img_5204img_5208img_5207img_5209

Ylipäätään tuo somistaminen on mielestäni ihan mahtavaa puuhaa. Kunpa olisin ehtinyt panostaa vielä enemmän itse pöytien kattamiseen ja kuvien ottamiseen.. Valokuvat on siis otettu tosi hätäisesti, mutta aika meinasi loppua kesken (ehdin kuitenkin minuutilleen, kyllä tuo aikataulutus ja työjärjestys tulee vielä jostain takaraivosta puoliautomaatilla).

Tässä selostan vieraille mitä ruokapöydästä löytyy, ”assistenttina” serkun poika. 🙂 (Kiitos Johannalle kuvasta!<3)

img_4186

Erityisen ylpeä olen ensimmäisestä koskaan kaivertamastani kurpitsalyhdystä! Siitä tykkäsivät vieraatkin. 😀 Tosi ”hurja” veijari! Sisällä on led-kynttilä. Tästä kurpitsasta sain ainekset soseeseen, jota käytin pohjana kaikissa kurpitsa-alkuisissa lisukkeissa.

img_5251

Tässä vielä muutama kuva, jotka on otettu juhlien jälkeen illan hämärässä:

img_5304img_5262img_5252img_5257

Suuri kiitos kaikille vieraille, ilman teitä ei olisi ollut koko kekkereitä ja uurastus olisi mennyt hukkaan! ❤ Hyvää halloweenia kaikille!

Rakkaudella, Anna

/ I arranged for the first time a halloween-brunch for my nearest relatives! 14 guests (+ one baby). There was so much work to do for the whole week, but it doesn’t matter when you do what you really like. Happy halloween everybody!

With love, Anna

MakroTex -haaste: Keltainen

Halusin osallistua ensimmäistä kertaa Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on tällä viikolla keltainen. Minulla on loppuviikko sen verran kiireinen Halloween -juhlien järkkäilyn ja muun kanssa etten ehdi ottamaan uusia keltaisia kuvia, joten mennään näillä syys- ja lokakuussa otetuilla joita on blogissa aiemminkin vilahtanut. Ensi viikolla täytyy koittaa muistaa osallistua sitten ihan uusilla, kun teemana on lähikuva! Osallistuhan sinäkin. 🙂

Kamera: Canon EOS 60D & 50mm objektiivi

img_4508

ISO 100 / f 2,5 / 1/80 sec

img_4576

ISO 100 / f 2,8 / 1/160 sec

img_4428

ISO 100 / f 1.8 / 1/160 sec

img_2733

ISO 125 / f 1,8 / 1/500 sec

IMG_2470.jpg

ISO 100 / f 2,2 / 1/1000 sec

img_1349

ISO 3200 / f 1,8 / 1/640 sec

Asetelma2

ISO 100 / f 2,2 / 1/25 sec

Asetelmia

ISO 100 / f 1,8 / 1/13 sec

Rakkaudella, Anna

Haaveita perinnepuutarhasta

Syksy ja talvi on kerrassaan loistavaa aikaa unelmoida puutarhasta ja lohduttaa itseään kesäisillä kuvilla, joissa vielä on vihreys tallella. Tämä pimeä aika myös rohkaisee (ainakin minua) suunnittelemaan puutarhaa siten, että vielä syksylläkin olisi jonkinlaista väri-ilottelua jäljillä. Olen käytännössä täysin ummikko puutarhasuunnittelussa, mutta aina voi ja täytyykin opetella uusia asioita. Sehän on vaan hauskaa kun asennoituu oikein! 🙂

dia1

Tein pienen kollaasin Powerpointilla. (Kollaasin kuvat: Pinterest)


Talon takana on joskus vuosikymmeniä sitten ollut jonkinlainen puutarha, mutta nyttemmin siitä oli jäljellä enää hirveä risukko ja rivi vanhoja punaviinimarjapensaita. J on tehnyt ahkerasti töitä raivatessaan risukot pois (pensaat siis jäivät) ja nyt länsi- ja pohjoisikkunoista näkyy taas kunnolla tuo perisuomalainen järvimaisema.

Puutarhan ja pihan suunnittelu on käynnissä ja alustava runko on jo löytynyt. Tarkoituksena olisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan perinnepuutarha, mutta mitäs se sitten tarkoittaa? Se ei ole sama asia kuin perinteisillä kasvilajeilla toteutettu puutarha, vaan tarkoitus on käyttää vain yli 50 vuotta vanhojen kasvikantojen kasveja ja samoin ”lainalaisuuksin” kuin aiemmin on ollut. Näin siitä syystä, että vanhat kasvikantamme ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja niitä tulisi ehdottomasti vaalia etteivät ne katoa. Vanhat perinnekannat ovat myös erittäin hyvin aikaa kestäviä (ovathan ne selvinneet tähänkin päivään asti) ja suurelta osin helppohoitoisia, koska ei entisaikaan ole ollut puutarhureihin varaa kuin hyvin harvoilla talouksilla.

img_5032

Ensimmäinen luonnos

Tämä on tietenkin pitkä prosessi, koska aluksi pitää tehdä runsaasti selvitystyötä mm. siitä mitä koko perinnepuutarha-ajatus pitää sisällään, mitkä kasvit ovat olleet niitä perinteisiä tällä tontilla/alueella ja mistä niitä saa, sekä tottakai siitä miten, minne ja millä materiaaleilla puutarha toteutetaan. Näitä olen joiltain osin jo selvittänyt, mutta vielä on paljon opiskeltavaa. Onneksi tuli käytyä kesällä Virroilla eräässä kesätapahtumassa (enää en muista sen nimeä), jossa pidettiin pienimuotoinen luento pappilan perinnepuutarhasta ja sen suunnittelusta. Se oli todella mielenkiintoinen ja herättelevä koska jos emme olisi sinne päätyneet, olisimme todennäköisesti tietämättämme tuhonneet paljon sellaista mitä olisi ehdottomasti pitänyt säästää. Tämän talon ympärillä ei enää montaakaan vanhaa pienempää kasvilajia taida olla, mutta tässä lähellä on muutama paikka josta niitä voi käydä katsomassa, sekä tietenkin tutuilta ja naapureilta voi kysellä.

Talon taakse tulee siis se varsinainen perinnepuutarha, joka rakennetaan kolmitasoiseksi rinnettä mukaillen ja navettakivillä pengertäen, väleissä kulkee hiekkakäytäviä. Alemmas talon taakse lännen ja lounaan puoleiseen rinteeseen unelmoin ainakin ryytimaasta (eli kasvimaasta nykykielellä), vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta ja pergolasta pienellä kesäkeittiöllä sekä ruokailuryhmällä. Pergola nyt tietenkään ei ole ihan perinteinen suomalainen rakennelma, mutta sellaisen saa kyllä tehtyä talon tyyliin sopivaksi ohuesta hirrestä ja sellaiseen kohtaan josta se ei tielle näy (viimeisessä kuvassa), eikä näin ollen ”sotke” maisemaa jos niin voi sanoa.

Vaikka kunnioitetaan vanhaa, niin elämän pitää minun mielestäni silti näkyä, koska missään museossa ei kenenkään tarvitse asua ellei itse halua. 🙂 Kun muuten tehdään vahvasti vanhaa taloa ja pihaa tukevia ratkaisuja, niin jossain asiassa voi hiukan ottaa vapauksia, jos se vaan muuhun tyyliin sopii. Talon etupuolelle syrneenimajaan on suunnitteilla huvimaja, jossa voisi juoda päiväkahveja ja jonne kesällä voisi paeta helteistä auringonpaahdetta. Talon edustalle tulee kukkaistutuksia.

Haaveita on paljon, mutta eivät ne mahdottomia ole. Tärkeintä on edetä sopivan hitaasti ja harkiten, ettei tulisi mittavia virheliikkeitä ja jotta saataisiin mahdollisimman hyvä lopputulos aikaiseksi. Tässä vielä vähän lohduttoman näköisiä kuvia nykytilanteesta:

Rakkaudella, Anna

/ I’m dreaming of a really traditional Finnish garden! It would suit very well this old house where we live in, and it would be in the back of the house. There actually has been some kind of garden loooong time ago. There’s a lot of work to plan all this, but I’ll do my best to honor our fantastic living environment!

With love, Anna

Puhu mulle tummia

Innostuin viimeisillä valoisilla hetkillä vielä kuvaamaan, tarkoituksena oli ottaa tummasävytteisiä kuvia. Tummia niistä kyllä tulikin, sitä ei voi kieltää, mutta kunpa olisin hoksannut aloittaa kuvaamisen vähän aiemmin. Kiire tuli ja valon puutteen vuoksi kuvissa on edelleen aika paljon kohinaa, vaikka sitä Lightroomissa koitinkin poistaa parhaani mukaan. Olisin voinut odottaa seuraavaan päivään ja ottaa uudet mutta ajattelin että enpäs otakaan. Näillä mennään nyt tällä kertaa, ensi kerralla sitten paremmin. Virheet kuuluvat elämään. 🙂 Vaikka kuvat eivät teknisesti ole niin onnistuneita kuin olisin toivonut, on niissä silti juuri sellainen mustanpuhuva tunnelma jota lähdin hakemaankin.

img_4915img_4968img_4949img_4900img_4892img_4944img_5000

”Ruoalla ei saa leikkiä” -sääntöä rikottiin taas aika railakkaasti. 🙂 On kiehtovaa huomata kuinka erilaisten asetelmien luominen täysin lonkalta on koko ajan helpompaa ja nopeampaa, vaikka tuntuu ettei siinä ajattele mitään, tekee vaan. Mutta ehkä se on se kuuluisa flow-tila, jossa asiat vaan tapahtuvat sen enempää miettimättä.

Millaisissa tilanteissa sinä pääset flow-tilaan?

Rakkaudella, Anna

/ Some very dark toned still photos I took yesterday (a little bit too dark if you ask me!) Photographing is my way to get flow mode on, what’s yours?

With love, Anna

Kimaltava kuvauskeikka

img_4632

Eilen sain käydä valokuvaamassa Hannalla Studio Kimalluksessa uutta materiaalia mm. nettisivuille ja Facebookiin. Yleensä olen kuvannut Hannan tekemiä kynsiä, mutta kerran otin kuvia hänen aiemmassa työpaikassaan myöskin nettisivuja varten. Ne silloiset kuvat eivät kyllä olleet omasta mielestäni kovinkaan hyviä… Aikaa siitä on pari vuotta, joten kehitystä on selvästi tapahtunut ja toki tietoisuus kameran käsittelystä siinä samalla lisääntynyt.

Onneksi sattui aurinkoinen päivä! Iltapäivällä aurinko ei enää paista suoraan ikkunoista sisään vaan antaa mukavasti valoa kuitenkaan häikäisemättä. Tila on todella valoisa ja siellä oli hyvä kuvata. Minulla oli kassillinen rekvisiittaa mukana, koska halusin katsoa miten mikäkin toimii keskenään ja on aina hyvä olla vähän ekstraa mukana kaiken varalta. Ihan kaikkea en vielä kokeillut, mutta jääpähän hautumaan seuraavaankin kertaan jotain! Hannalla itsellään oli myös ihania tavaroita hoitolassa.

Kävin ennen keikkaa äitiä katsomassa ja otin sieltä pihasta mukaan muutamia syksyisiä oksia/lehtiä. Ne toimivat todella hyvin ja toivat mukavaa kontrastia sekä eloa kuviin. Jätin muutamia pieniä juttuja ja asetelmia sinne koristukseksi kun Hanna niistä piti. 🙂

img_4661img_4619img_4828img_4771img_4833img_4625img_4731img_4779img_4812img_4598img_4640img_4620img_4856img_4802img_4754img_4687img_4703img_4808

Tämä oli ensimmäinen osa, toinen setti kuvataan myöhemmin tänä vuonna. Silloin olisi tarkoitus ottaa kuvia erilaisten hoitojen aikana, laajempia kuvia tilasta, uusista tuotteista sekä Hannasta itsestään. Seuraavalla kerralla myös tietää vähän mikä toimii ja mikä ei. Kehittymisen varaa on, mutta ero edelliseen vastaavaan keikkaan on todella iso. Nyt uskallan olla paljon oma-aloitteisempi ja rohkeampi kuvatessa, koska itsevarmuus on lisääntynyt. Tästä on hyvä jatkaa, hyvää viikonloppua! ❤

Rakkaudella, Anna

/ Yesterday I took photos of Hanna’s beauty salon (Studio Kimallus) for her website & Facebook site. I really enjoyed this photoshoot, and I can see the development that I’ve made from the last time. I have more self confident and boldness when I shoot. 

Have a great weekend! With love, Anna

Kuuran kaunistamat

Tämä aamu oli täydellinen. Olin niin onnellinen ja täpinöissäni, kun juoksin heti herättyäni kameran kanssa ulos – hyvä kun sain edes vaatteet vedettyä päälleni! Vihdoinkin se on täällä! Kuura, kiitos kun viivyit myös täällä meidän tontilla pitkälle aamuun! Ulkona oli niin kaunista, että meinasi henki salpautua. ❤ Näihin kuviin sain ikuistettua juuri sen tunnelman jota lähdin hakemaan.

Kyllä luontoa kuvatessa on helppoa, kun luontoäiti hoitaa kaikki isoimmat järjestelyt: kohteet, somisteet ja koristeet. Valotkin on säädettynä valmiiksi. Itse ei karkeasti sanottuna tarvitse kuin valita mitä kuvaa, sitten tähdätä ja laukaisinta painaa niin avot. Kuuluuhan siihen toki paljon muutakin, mutta suurimman työn tekee kyllä luonto (ainakin minun mielestäni!)

Kuvia on aika paljon, kun en taaskaan osannut karsia tarpeeksi. 🙂 Mutta näillä mennään!

img_4566img_4576img_4545img_4583img_4454img_4532img_4538img_4564img_4573img_4517img_4523img_4499img_4497img_4487img_4484img_4470img_4494img_4458img_4480img_4462img_4441img_4436img_4420img_4428

Olen jo pitkään halunnut ottaa tällaisia kuuran kyllästämiä kuvia, mutta yleensä olen aina ollut aamuisin koulussa/töissä, tai sitten ei vaan ole tullut edes mieleen lähteä kuvaamaan kun olen asunut kerrostalossa betonin keskellä.

Näistähän voisi teettää vaikka joulukortteja. Itse en ole koskaan ollut mitään korttien lähettäjä -tyyppiä, mutta aina olen ihaillut niitä jotka muistavat ilahduttaa muita korteilla ja joulutervehdyksillä. Jospa tänä vuonna olisi minunkin kohdallani toisin? 🙂

Ihanaa keskiviikkoa! ❤

Rakkaudella, Anna

Pieni siivu pirtistä & ajatuksista

img_4322

Pikkuhiljaa alkaa tästä pirtistäkin kuoriutua sen parhaat puolet esille. Pienillä muutoksilla ja teoilla saadaan paljon aikaan. Olen nyt viime aikoina tuonut tai vaihtanut jonkun esineen paikkaa yksi kerrallaan ja pala palalta kokonaisuus alkaa hahmottua. Mutta tätä teen vain silloin kun itse jaksan. Ja aina ei vaan jaksa. Tämä kodin laittaminen on muutenkin kestänyt nyt jo puoli vuotta emmekä ole edes remontoineet mitään. Silti mikään huone ei ole valmis. Ikuisuusprojekti siis, ei kai mikään sisustus olekaan koskaan valmis. Vanhat talot yleensä kuuluvat tähän ikuisuusprojekti -kategoriaan, mutta samalla ne ovat mitä parhaimpia maltin ja kärsivällisyyden opettajia. Ne opettavat elämään ja nauttimaan siitä hetkestä mikä milloinkin on meneillään, koska kiireelle ei useinkaan löydy sijaa.

On ollut pakko opetella olemaan armollisempi itseään kohtaan. On ollut pakko jättää suosiolla moni asia tekeytymään ihan rauhassa oman mielen syövereihin. On ollut pakko antaa vaan olla, päästää irti ja vapautua turhista rasitteista pala kerrallaan. Päässäni pyörii päivittäin niin paljon ideoita, suunnitelmia ja projekteja että joskus väsyn siihen itsekin ihan täysin. Silloin makaan helposti pari päivää sängyssä enkä tee juuri mitään, korkeintaan katson koneelta jotain sarjoja tai muuta vastaavaa johon ei juuri aivotoimintaa vaadita.

img_4312

On hyvä, että asiat ovat menneet juuri näin eikä meillä ollut taloon tullessa tarvittavia resursseja tehdä remonttia tai paljon muutakaan. Onneksi. Hyvin pian muuton jälkeen oivalsin, miksi vanhassa talossa olisi hyvä asua ainakin vuosi ennen kuin remontoi mitään. Alkuun se tuntuu turhauttavalta, mutta pikkuhiljaa kun oppii rakastamaan taloa juuri sellaisena kuin se on, alkaakin miettiä mitä oikeasti on tarpeellista tehdä, vai onko mitään. Lopulta ei ehkä kaipaakaan enää sen suurempia muutoksia. Toki on eri juttu jos talo on aivan pommi, silloin hiusten päässä pysymiseksi on ehkä hyvä tehdä asialle jotain. Mutta silloinkin olisi tärkeää miettiä mitä talosta ja sen ajan hengestä voisi säästää.

Olen sisustajana aika rento, eivätkä pikku virheet haittaa minua. Fiilis on tärkein. Tykkään myös sisustaa ja järjestää olemassa olevia tavaroita eri tavalla. En enää juuri koskaan hae kaupasta uutta, vaan uudella ajattelutavalla ja pienellä järjestelyllä vanha, ehkä rähjäinenkin esine saa uuden elämän. Tänne en ole tainnut ostaa mitään sisustusesineitä tai huonekaluja, vaan kaikki on ollut joko minulla tai täällä talossa valmiina. Eri järjestyksessä vain (lue: vaihtoehtoisesti ei missään järjestyksessä) tai sitten piilossa jossain kaapin perukoilla.

En ole myöskään mikään siivoushullu (joskus toivoisin että olisin), kestän keskeneräisyyttä ja rumia tavarakasoja tiettyyn pisteeseen asti. Sitten laitan taas jonkun nurkan kuntoon, ja siitä tulleella hyvällä mielellä mennään jälleen vähän aikaa. Jonkun mielestä tämä voi olla täysin järjetöntä, ja niinhän se onkin. Mutta tilanne on nyt mikä on, hyväksyn sen ja katson mitä päivät tuovat tullessaan. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja vielä minullakin riittää virtaa touhuta koko kylän edestä.

img_4382

On hassua, kuinka alunperin minun piti vain pintapuolisesti kertoa vanhan arkun siirtymisestä pirttiin sohvapöydäksi ja laittaa muutama kuva koristeeksi. Haha, toisin kävi ja lörpöttelin taas kaikkea muuta! 🙂 Koskaan ei voi varmaksi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja siinä on elämän suola.

Mennäänpäs vielä hetkeksi siihen alkuperäiseen asiaan! Kokosin talosta löytyneitä pitsiliinoja arkun kannelle kollaasiksi ja vanha peräkamarista löytynyt peilikin löysi paikkansa kynttilöiden alustana. Siihen on pinttynyt muutamia raitoja, joten asettelin kuivuneita syksyn lehtiä häivyttämään niitä. Puusohva siirtyi viime viikolla pimeästä nurkasta paraatipaikalle muurin eteen. Nyt se tulee esiin ihan eri tavalla ja siinä tulee istuttuakin paljon enemmän.

Arkku tosiaan löysi paikkansa puusohvan edestä. Ne ovat ihan saman värisiä ja mittasuhteiltaan toisiinsa sopivia. Toimii hyvin omasta mielestäni, vaikka takana oleva muuri onkin aika tumma tausta tummille huonekaluille. Hain myös ulkoa muutaman katajanoksan isoon lasipulloon ja purkkiin tuomaan lisää syksyfiilistä sisälle.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 🙂

Rakkaudella, Anna

img_4348img_4376img_4328

Tunnelmakuvia maanantaihin

Tein viime viikolla tällaisen simppelin asetelman alunperin ihan muun kuvattavan asian taustaksi, mutta päätin kuitenkin napata vielä muutaman otoksen myös itse somisteista. Ulkoa löytyi mukavan värisiä ja mallisia lehtiä. On mansikkaa, vadelmaa ja vaahteraa. Tuikkukippoina toimivat tuttuun tapaan Iittalan Kastehelmet (minulla ei taida itseasiassa edes olla mitään muita kynttiläjuttuja mukana, joten näillä mennään ainakin toistaiseksi). 

Kuviin en montaa minuuttia käyttänyt eikä niistä tullut erityisen hyviä, mutta lehtien väreistä kyllä tykkään. Siksi halusin jakaa ne myös tänne. Mukavaa maanantaita! ❤

Rakkaudella, Anna

img_4006img_3987img_4011img_3983

/ Some photos I took last week. Nothing so great about these, but I like the colors. That’s why I wanted to share them here. Have a nice monday! ❤

With love, Anna

Valmiit säärystimet

Säärystimet valmistuivatkin nopeammin kuin ajattelin, kunhan olin saanut juonen päästä kiinni. Ensimmäinen oli aika hidas tehdä koska siihen sisältyi niin paljon uuden opettelua. En myöskään osannut oikein päätellä lankoja työn sisään tai ottaa toisen väristä lankaa, joten siinä on muutama pieni reikä ja se on vähän suttuisempi. Toinen säärystin valmistuikin jo paljon nopeammin ja sen aikana hoksasin (tai ainakin luulen hoksanneeni) nuo edellä mainitut asiat ja paljon muutakin, muunmuassa myös sen että se viides puikko on aika tarpeellinen… 😀 Ihan huvittaa kun en sitä aiemmin tajunnut! Katselin yömyöhään koneelta jotain tyhjänpäiväistä sarjaa useamman jakson ja tein säärystimiä siinä samalla.

Varmaan joku muukin saattaa nauraa kömmähdyksilleni (se on jopa suotavaa), mutta tässä blogissa haluankin tuoda myös sen puolen esiin. Minun elämässäni tai tekemisissäni kaikki ei todellakaan mene aina putkeen, päinvastoin. 🙂 Olen kyllästynyt esittämään muuta.

img_4133img_4149img_4140img_4188

Tässä vielä valmiit säärystimet jalassa. Pahoittelut ”karvaisista jaloistani”! Kissataloudessa niitä on kaikkialla, halusit tai et. 😀

Kehittymisen varaa on toki paljon, mutta tässäkin asiassa vain tekemällä oppii. Ei muuta kun uutta silmukkaa puikolle ja uusien projektien kimppuun! Tykästyin kyllä kovasti näihin väreihin, taidanpa hakea pari kerää tätä Folkia ja heijastinlankoja varastoon ja tehdä itsellenikin joskus samantapaiset. 🙂

Rakkaudella, Anna

/ Leg warmers are ready! This project was faster than I thought, so now I need to figure out something else to do. I watched some series from the computer in to the night and knitted these at the same time. First one is a little bit messy, but the second one is much better already.

With love, Anna