Muotokuvatreeniä omalla naamalla paremman puutteessa

img_2110

En ole montaakaan kertaa edes yrittänyt ottaa muotokuvia omista kasvoista järjestelmäkamerallani, mutta eilen päätin kokeilla. Ongelma on siis siinä, että automaattitarkennus on mitä on ja kun ei itse näe tai pysty tarkentamaan manuaalisesti sinne minne haluaa on lopputulos monesti tästä syystä vähän kehno. Lisäksi tämä on parasta tehdä jalustan ja itselaukaisimen kanssa, koska kameran linssin tulee olla tietyn välimatkan päässä jotta se voi tarkentaa kohteeseen ja se taas aiheuttaa vaikeuksia. Käsivaralla painavaa kameraa on vaikea kannatella, kuvat tärähtävät ja ilmeestä tulee helposti epämääräinen kun pitää keskittyä kuvattavana olemisen lisäksi myös itse kuvaamiseen ihan liian paljon.

Halusin tutkia valon ja varjon leikkiä kasvoilla. Tykästyin näihin tummasävyisiin kuviin. Varjot kiehtova minua valtavan paljon, ja koska en ole ennen vastaavia kuvia ottanut niin tämä oli varsin mielenkiintoista. Varjot tuovat kasvonpiirteitä esille, mutta myös piilottavat niitä haluttaessa. Olen käsitellyt kuvia Lightroomissa, mutta en kuitenkaan alkanut silottelemaan niitä Photoshopilla kuten olisin varmaan aiemmin tehnyt. Ihon epätasaisuudet ja virheet näkyvät ja tuovat kuviin oikeanlaista särmää ja todellisuutta. Varjoihin voi yrittää piiloutua, mutta valo kaivaa näkyvillä olevat virheet esille.

img_2140

Oikeastaan, en tiedä onko valokuvaajan tarkoituskaan ottaa järkkärillä itsestään kuvia kun se tuntuu olevan näin hankalaa. Itselleni vaan sattuu olemaan muiden kuvattavana oleminen todella epämukavaa, ja siksi olen tottunut hääräämään lähinnä linssin toisella puolella, etsimässä toisten ihmisten parhaita puolia esille. Ehkä se johtuu myös siitä, ettei minusta ole monikaan saanut otettua kovin imartelevia kuvia ja/tai ole onnistunut psyykkaamaan minua oikeaan mielentilaan ja riittävään itsevarmuuteen, kuten malleille monesti on hyvä tehdä jotta he rentoutuvat. Toisaalta, myös kuvattavana oleminen auttaa itse kuvaajaa ymmärtämään paremmin myös malleja ja asettumaan heidän asemaansa joka taas helpottaa kuvaamista.

Puhelimen kameralla on helppo ottaa hyviä selfieitä. Kun on kovin tottunut siihen että kaikki naamakuvat itsestään voi ottaa sillä, niin voi olla että siksikin tällä tavoin kuvaaminen oli pitkästä aikaa ongelmallista. Kaikki on tehty nykyaikana vähän liiankin helpoksi.

img_1958img_2119

Itsensä kuvaamista auttaisi huomattavan paljon esimerkiksi kaukolaukaisin, jolloin voisi helpommin itse olla kauempana kamerasta. Sekään ei kai silti poistaisi tarkennusongelmaa (tai sitten en vaan ole vielä keksinyt miten se kannattaisi tehdä.) Oma näköni ei ole niin hyvä, että kasvokuvissa tarkennus onnistuisi manuaalisesti kauempaa pienestä ruudusta katsomalla kovin hyvin, joten automaatti sai tällä kertaa hoitaa asian. Kasvokuvissa tarkoitus olisi saada tarkennettua silmiin, mutta näissä tarkennus on kohdistunut johonkin ihan muualle, lähinnä huuliin tai poskiin. Ehkä kuva pitäisi saada näkymään jollain isommalla ruudulla, esimerkiksi tietokoneella, samalla kun ottaa kuvia?

Kuvat on otettu kameran mukana tulleella kittilinssillä (EFS18-135mm) ja polttoväli oli n. 35-36mm. Aukko on suurimmassa osassa jotain 4 ja 4,5 väliltä, ja valotusta on säädetty jo kuvausvaiheessa niin että jokaisesta kuvasta tuli kolme eri tavalla valotettua versiota. Alkuperäisen kuvan lisäksi myös muutamaa astetta valotetumpi sekä tummempi versio. Tämä tapahtui oikeastaan vahingossa kun räpelsin asetuksia, mutta oli erittäin tervetullut ominaisuus! Huomasin taas kerran, miten vähän loppujen lopuksi kamerastani ja sen ominaisuuksista tiedänkään. Siksi valokuvaus onkin niin mielenkiintoinen harrastus!

img_1921img_1867

Oma itsekriittisyys on monesti vallalla kun näkee itsestä otettuja kuvia. Aina on jotain korjattavaa. Itse olen aina inhonnut kasvojeni pyöreää muotoa, liian suurta nenääni, turhan pieniä silmiäni ja epätasaista ihoa. Toisaalta, monet ovat kadehtineet paksuja hiuksiani tai huuliani. Pikkuhiljaa oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on pääsee pinnalle. Ymmärrys siitä, että jos en itse hyväksy itseäni tällaisena kuin olen, niin voivatko muut hyväksyä? Kyllä varmaankin, mutta omaa itsevarmuutta nostamalla voi rohkaista paitsi itseään niin myös muita. Sitä kohti on hyvä jatkaa, ehkä vielä joskus…

P.s. Kokeilin tuossa muutama päivä sitten Biozellin sävyttävää hoitoainetta (Plum) koska kaipasin vaihtelua syksyn hiustyyliin. Se on turvallinen tapa kokeilla eri värejä omaan päähän, koska sävy lähtee muutamassa pesussa pois ellei sitä jaksa tai halua ylläpitää. Violetti on näissä ottamissani kuvissa suuressa roolissa, kun sitä on paitsi hiuksissa niin myös huulissa ja paidassa. Se on jotenkin mukavasti syksyinen väri ja tuo kivan tunnelman kuviin.

Terkuin, Anna

img_2023

/ Hello! Yesterday I took some self portraits, previous session was toooo loooong time ago! That’s because it’s quite difficult to take photos of yourself with a big SLR camera. But it was very good practice to take portraits, even if it’s just your own face. It’s fascinating when the lights and the shadows play around on face, and bring the forms at forth or make them disappear.

P.s. The hair color is just a colored hair conditioner, and it’s not permanent. I wanted to try something different because it’s autumn! I think violet brings some interesting feelings to these photographs.

With love, Anna

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Muotokuvatreeniä omalla naamalla paremman puutteessa

  1. Minäkin olen bloggauksen yhteydessä sujahtanut valokuvauksen syövereihin ja oma muotokuvaus on myös käynyt mielessä. Juurikin tuollaisia voimakaskontrastisia sivuvalo-varjokuvia on ollut haave ottaa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ajattelin itsekin, että ennen kuvaamista täytyy kauko-ohjain hankkia (jalusta jo meiltä löytyykin), mutta tosiaan voisihan sitä muotokuvausta kokeilla nyt alkuun edes noin kuin sinä oman käden etäisyydeltä aloittaen. Kiitos vinkistä. 🙂 *kauko-ohjaimesta haaveillessa.. Hienoja voimakkaita kuvia yllä!

    Tykkää

    • Hei kiva kuulla että jollain muullakin on samankaltaisia ajatuksia! 🙂 Kannattaa ehdottomasti kokeilla jo ilman kauko-ohjaintakin, luulisin että yksi harjoituskierros auttaa sitten senkin kanssa toimiessa. Hetken kun jaksaa säätää niin alkaa sujumaan, tai niin minulle ainakin kävi. Iso kiitos, ja kommentista myös! 🙂

      Tykkää

  2. Hei!
    Kiitos kommentista blogissani! ❤

    Löytyykö kamerastasi ajastin? Eli voitko säätää sen ottamaan kuvan muutaman sekunnin päästä?
    Minä otan kuvia itsestäni sillä tavalla että laitan tuolille jotain johon tarkennan ( voi olla vaikka nukke tai nalle tai mikä tahansa esine kunhan on kasvojesi korkeudella kun itse istahdat siihen) . Tarkennan ja sitten laitan ajastimen päälle ja juoksen kameran eteen, työnnän pois esineen johon olen tarkentanut ja istun itse siihen. 🙂
    Kaunis olet! Kokemuksesta tiedän ja sanon itsekin että on kyllä vaikea laji 🙂 Harjoittelu tekee mestarin mutta vaikka teknisesti onnistusi on se aina vaan vaikea tottua omiin kasvoihin. 😉

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s