Minustako käsityöihminen?

Minulla on haave. Se on sellainen, että pystyisin melko kivuttomasti ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan itselleni vaatteita tai muille kaikkea kivaa lahjaksi.

Tarkoitan siis käsitöillä tässä kontekstissa ns. rättikässää, kuten sitä yläasteella joskus kutsuttiin. Se ei todellakaan ollut lempiaineeni, arvosana pyöri seiskan kieppeillä ja sekin varmaan säälistä. Eräs kaverini muistaa vieläkin villalangasta neulomani töppöset jotka muistuttivat enemmän hämähäkinseittiä kuin mitään jalkaan laitettavaa. 😀 Villasukat onnistuin kai joskus tekemään, mutta voi kiesus mikä taistelu sekin oli. Äidillä taisi olla kotona kestämistä kun en vaan osannut vaikka hän yritti neuvoa. Neulominen ei ole ikinä luonnistunut multa jostain syystä. Noin vuosi sitten päätin opetella neulomaan ja yritin kyllä, mutta vaikka katsoin tarkasti videosta mallia niin en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin jotain ihan kummallista neulosta molemmin puolin… Siinä kohtaa kun olin aloittanut työn jo varmaan viisitoista kertaa uudelleen päätin antaa periksi. Ei tuu mitään. Tarvitsisin hyvän ja kärsivällisen opettajan, joka viitsisi minua hiukan neuvoa alkuun pääsemiseksi.

Virkkaamista en ole yläasteen jälkeen edes kokeillut, joten siitä en uskalla sanoa vielä mitään. Siitä ei ole jäänyt ihan yhtä karmivia muistoja kuin tuosta neulomisesta, vaikka ei sekään ihan putkeen mennyt. Siksi olenkin ajatellut kokeilla sitä lähiaikoina.

Onnekseni ehkä suurin pelkoni ja kiukkuni ompelukoneita kohtaan meni ohi sisustusartesaanin opinnoissa, koska oli pakko. Oli pakko ommella tyynynpäällisiä, verhoja, kaitaliinoja ja sen sellaista. Ne nyt juuri ja juuri meneekin eivätkä yleensä tuota sen suurempia vaikeuksia. Tai no…

Hieman meni maku verhojen ompeluun, kun koulussa suunnittelin silloiseen asuntooni makeat verhot Marimekon Marhaba-kankaasta, joihin tuli vihreät kanttaukset ympärille. Kyllä minä ne kovan taistelun jälkeen sainkin tehtyä, mutta mittavirheen takia niistä tuli auttamatta varmaan 30 senttiä liian lyhyet koska olin muistanut verholaudan paikan väärin… Huonekorkeus siinä yksiössäni oli tosin suurempi kuin normaalissa huonetilassa, joten ehkä ne johonkin matalampaan tilaan sitten sopisivat. Olin tästä niin kiukkuinen itselleni, että en ole sen jälkeen haaveillut ompelevani juuri mitään ja nämä surullisenkuuluisat verhot makaavat varastossa odottamassa parempia päiviä. 😀 Hienothan niistä tuli, vaikka ei ihan niin särmät kuin kanttaukset vaatisivat.

img_0401

Vaatteita en ole tainnut koskaan edes ommella. Nyt kun on aikaa ja mielenkiintoa, niin olisi otollinen aika opetella. Minulla on ihan älytön määrä vaatteita. Olen hamstrannut niitä kaupoista ja kirpputoreilta ja osaa en ole kertaakaan käyttänyt. Osa ei mahdu enää päälle, mutta en ole raaskinut laittaa niitä kiertoonkaan. Kyllähän minä vielä joskus niihin mahdun. Jep jep, tuttu lause varmaan monelle. 😀

Olen nähnyt monissa blogeissa lupauksen olla ostamatta uusia vaatteita vuonna 2017. En ehkä ihan 100% pysty haastetta toteuttamaan, mutta aion yrittää parhaani ja tehdä itselleni sen mitä osaan. Kirpputoreilla aion myös käydä, mutta järki päässä tästä lähtien. Viimeinen puoli vuotta on mennyt aika vähäisellä shoppailulla, koska ei ole ollut varaa ja asutaan sen verran korvessa ettei heräteostoksille lähteminen ole ihan niin helppoa kuin kaupungissa. Onneksi. Shoppailu ei myöskään ole enää niin kovin nautinnollista suurentuneen vaatekoon vuoksi, ellei sitten satu löytymään jotain ihan huippu hyvää itselle istuvaa mallia.

Summa summarum, tarkoituksena on siis kierrättää vanhoista vaatteista jotain uutta, muokata niitä enemmän omalle kropalle sopiviksi ja esteettistä silmää miellyttäviksi, hyödyntää kirpputorilöytöjä tai ilmaiseksi saatuja vaatteita samalla tavalla sekä toki ommella itse alusta lähtien joitakin helpompia vaatekappaleita näin aluksi. Hieman kauhunsekaisinkin tuntein olen valmis haasteeseen ja samalla aika innoissani. Täytyy siis ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja alkaa vaan tekemään, muuten ei opi!

Terkuin, Anna

/ I have a dream. I want to be able to sew, knit or crochet clothes for myself or some nice things for other people as gifts. I’ve never been very good at sewing or especially knitting, so this is very big challenge for me. But I really want to learn! I would like to refashion my old clothes and make something more suitable and pretty of them. And I have very much clothes.

I’m going to start from easy things and go forward to more challenging when I get better. I’ve also seen in many blogs a promise: I’m not going to buy new clothes in 2017.  I think I wont’t be able to do this fully 100%, but I will do my best. I haven’t bought new clothes almost at all in past six months. That’s because I can’t afford it at the moment and we live in the middle of nowhere, so impulse buying is quite difficult. But I’m very glad about it.

Now is the very best moment to start, because doing is the only way to learn! Wish me luck. 🙂 

With love, Anna

 

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Minustako käsityöihminen?

  1. Ihanalta näytti kuvassa, jossa näkyy ompelukone! Kokeile vain tohkeasti virkkaamista myös. Se on kivaa ja ihan mahdollista oppia. Minä opettelin muutama vuosi sitten ja nyt olen tehnyt jo vaikka mitä. .

    Tykkää

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s